Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Ippi kirjoitti:
Kuusikymppisenä huomasin, että taidan olla keski-ikäinen, mutta aika nuorekas sellainen. Olen hoikka eikä ryppyjäkään ole kovin paljon ja terveiden elämäntapojen ansiosta riittää virtaa.
Miksiköhän tähän tulee alapeukkuja? Eikö saa sanoa, että on pysynyt hyvässä kunnossa ja nuorekkaana? Pitäisikö mieluummin valittaa, miten kamalaa kaikki vanhenemisessa/keski-ikäisyydessä on ja miten on rupsahtanut, ryppyjä kasaantunut ja miten on painoakin päässyt kertymään aivan liikaa?
T. 65 v. normaalipainoinen, joka on juuri oppinut lautailemaan wakeboardilla ja joka on kohta lähdössä ratsastamaan parin tunnin maastolenkille ja joka ei ole koskaan luokitellut itseään minkään ikäiseksi, vaan elänyt elämää.
Miksi hyväkuntoisuus pitää yhdistää ikään. Varsinkin vanhemmille ihmisille on eduksi kuntoilla monipuolisesti. Olen 56 ja harrastanut koko elämäni liikuntaa. Aika paljon siitä kuulee kuittailua tyyliin, että kuolen kuitenkin jne. Itsestäni on ihanaa, ettei ole mitään kremppoja eikä jaksamisen esteitä. En kuitenkaan sano itseäni nuorekkaaksi, vaan olen normaali hyväkuntoinen yli viisikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysykää Sanna Mariinilta miltä tuntuu olla 17-vuotias keski ikäisen "ruumiissa"
Olen 36 vuotias ja ainakaan vielä ei tunnu miltään. En haikaile nuoruutta, elämä on mennyt kivasti eteenpäin.
Keski-ikään tulemisessa suurin ongelma on painovoima.
Kun kroppa löystyy, erinäiset paikat alkaa siirtyä lähemmäksi maapallon keskipistettä. Itseäni ei niin haittaa se, että tissit, kulmat ja suupielet roikkuu, mutta olen niin kyllästynyt kuulemaan "sinä se olet aina niin vihainen".
Vähemmästäkin tulee vihaiseksi. Muuten en olisi yhtään pahalla päällä. Mikäs tässä olisi ollessa, ilman pinnallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni määrittää itsensä lasten kasvamisen kautta. Kyllä muutokset koskee myös lapsettomia.
Keski-ikäinen JA lapseton nainen, näkymättömistä näkymättömin.
Oletpa ilkeä ja ruma ihminen, ainakin sisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..
Terapiasta ei taida olla hyötyä, jos kuvittelee että pitää näyttää lähes teiniltä vielä keski-iässä. Ja on näitä vanhuksia 70+ jotka epätoivoisesti yrittävät edelleen löytää hemppamaukasta ja vastaavista nuorisovaatteita itselleen. Säälittävää ja toisaalta huvittavaa.
Missä kohtaa tuossa mainitaan ulkonäön tärkeys?
Liittyy tuokin tavallisesti teininaistyyppiin, olen ollut huomasvinani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan. Olen ensin nuori tuonne 59-vuotiaaks ja muutun siitä vanhaksi täyttäessäni 60.
Etkä muutu. . Olen 63 ja mieli on kuin 25vuotiaalla. 🤗
Yksi ystäväni, 50+ nainen on samanlainen kuin oli silloin 25-veenä. En viihdy hänen seurassaan, kikattelee ja arvostelee muita ihmisiä. Laihduttaa jatkuvasti, ottaa tatuointeja jne. Eikä tuossa tietenkään mitään, mutta henkisesti jälkeen jäänyt. Olen kypsynyt, viisastunut ja paljon syvällisemmin asioita ja elämää ymmärtävä. Meillä ei ole enää paljoa jaettavaa. Ikävä tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset suhtautuvat ikääntymiseen ja keski-ikäisyyteen sanana aika eri tavoin. Jotkut aika vihamielisestikin, vielä useammat ahdistuneesti. Toisille omat vanhemmat ovat ikuisesti keski-ikäisiä, ja siksi he eivät koskaan itse koe olevansa keski-ikäisiä. Itse ajattelen että nuoruus on aina suhteellista. Mummoni noin 80-vuotiaana katseli palvelutalossaan toista mummoa ja totesi minulle että tuo on tosi vanha - oli yli 95 eli toki ihan eri ikäluokkaa kuin 80v. :) Kolmevuotiaani silmissä olen vanha (34v), samoin alaisteni (20-25v) silmissä, mutta muuten työelämässä vielä usein nuoremmasta päästä. On ihanaa että ihmisiä on kaikenikäisiä ympärillä, ja että vanhuus ja nuoruus riippuu aina katsontakannasta. Olen itsekin pohtinut sitä, olenko jo keski-iässä. Ainakin koen olevani jollain lailla "elämäni keskellä": en enää lapsuutta enkä vapaata nuoruutta ja opiskeluvuosia elävä, en kumppania etsivä ja perhettä perustava. Elämä on nyt työuraa ja lasten kasvun seuraamista, jonka jälkeen koittaa sitten se toivottavasti onnellinen ja terve "viimeinen kolmannes" elämästäni. Mutta yksilöiden elämän polut ovat eriytyneet nykyään. Moni ystävä on 30+ iässä vielä opiskelemassa, paikkaansa etsimässä. Tunnen 45-vuotiaita jotka ovat kanssani samassa elämäntilanteessa eli pikkulapsivaiheessa. Toisaalta tunnen alta kolmekymppisiä joilla on jo isot lapset ja "keski-ikäisen elämä". Ahdistus omasta iästä riippuu varmasti paljon siitä, onko elämäntilanteeseensa tyytyväinen ja mitä kokee "saavuttaneensa". Toivon kaikille palstalla kävijöille kykyä iloita omasta elämänvaiheesta ja iästä ja odottaa toiveikkain mielin tulevaa.
Miksi ette vastaa aloittajan kysymykseen? Minä huomasin olevani keski-ikäinen, kun tajusin poliitikkojen olevan tietämättömiä mistään asioista, eli lakkasin pitämästä esimerkiksi ministereitä lainkaan ammattitaitoisina Tajusin heidän olevan vain omaa etuaan tavoittelevia pyrkyreitä ja mieleltään lapsellisia inttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa olla keski-ikäinen. Eipähän tarvitse miehiä varten "pynttäytyä" ja poissa ovat muutenkin ulkonäköpaineet. Saa vanheta ihan rauhassa.
Eikös esimerkiksi 36-vuotias nainen ole "nuori nainen"? Joka voi koppavana naureskella boomereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette vastaa aloittajan kysymykseen? Minä huomasin olevani keski-ikäinen, kun tajusin poliitikkojen olevan tietämättömiä mistään asioista, eli lakkasin pitämästä esimerkiksi ministereitä lainkaan ammattitaitoisina Tajusin heidän olevan vain omaa etuaan tavoittelevia pyrkyreitä ja mieleltään lapsellisia inttäjiä.
Minä olen 65 v. En huomannut ikinä olevani keski-ikäinen, enkä nyt pidä itseäni vanhuksena/seniorina, miksi meitä tämänikäisiä nyt kutsutaankin.. Minussa lienee jotakin vikaa 😬
45-vuotiaana, Ei jaksa enää innostua uusista jutuista. Kotona on hyvä olla ja elellä omien rutiinien mukaan. Olo on tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en nyt vielä tunne itseäni keski-ikäiseksi mutta kyllä se on mielessä useasti. Jotenki sana keski-ikäinen tuntuu melkein kirosanalta. :/ Ahdistaa. En halua olla vanha! Mulla on ollut jatkuva ikäkriisi 25v asti. Pelottaa vanheta. En tykkää siitä, mitä se ulkonäölle tekee.
N31
Sinä olet vielä nuori, nauti siitä. Ulkonäkö on vain ulkoista ja siitä ei kannata niinkään välittää. Pahempi uhka on terveys. Kun olet 60v tajuat, että olet olut vielä nuori ja terve ja turhaan panikoinut, kun olisit voinut vain nauttia terveydestä ja nuoruudesta.
Itse olen nyt vähän yli 60v ja sairastunut vakavasti. Harmittaa, että kolmekymppisenä suotta murehdin, että olen muka vanha. kissankoivet, en ollut vaan olin silloin vielä terve ja nuori!
Nauti elämästä vielä kun voi ja jätä turhat murheet. Vanhenet ajallaan niin kuin uutkin, nmutta vielä et ole vanha 30 vuoteen.
Olen 53-vuotias, ja kroppa paranee vuosi vuodelta. Nyt saa elää ihan vaan itselleen, kun lapset ovat aikuisia ja omillaan. On kuulkaa joogaa ja jumppaa, hierontaa ja vaikka mitä. Käytän kuukaudessa hyvän olon hoitoihin noin 1500 euroa. Varsinkin nyt kun ei pääse reissuun niin rahaa on. Sitä varten kai käyn töissä, että saan nauttia elämästä?
Oon 53v ja ollut jo vuosia keski-ikäinen. Tää on niin vapauttavaa. Ei tarvi esittää mitään ja turha hötkyily poissa. Tavallinen, tasainen elämä tuntuu kivalta. Samoin se, että lapset muuttaa pois ja ollaan taas kahdestaan miehen kanssa.
Kai tässä alkaa hiljalleen keski-ikäinen olemaan vaikka ei siltä tunnu eikä näytä 😁
Rakastan laittaa omaa pihaa, kokeilla uusia reseptejä, jäädä mielummin kotiin miehen ja lasten kanssa viikonloppuna kuin olla menossa.. marjastaa jne. just näitä keski-ikäisen juttuja joita vielä alle 30v ihmettelin todella.
Silti koen olevani nuoren näköinen ja oloinen, hyvässä kunnossa ja hehkeä. Ehkä se on hyvää itseluottamusta myös. Tämä on nyt hyvä ikä. Tämä ikä ja elämänvaihe voisi kestää seuraavat 10 vuotta. En odota fyysistä vanhenemista innokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Kai tässä alkaa hiljalleen keski-ikäinen olemaan vaikka ei siltä tunnu eikä näytä 😁
Rakastan laittaa omaa pihaa, kokeilla uusia reseptejä, jäädä mielummin kotiin miehen ja lasten kanssa viikonloppuna kuin olla menossa.. marjastaa jne. just näitä keski-ikäisen juttuja joita vielä alle 30v ihmettelin todella.
Silti koen olevani nuoren näköinen ja oloinen, hyvässä kunnossa ja hehkeä. Ehkä se on hyvää itseluottamusta myös. Tämä on nyt hyvä ikä. Tämä ikä ja elämänvaihe voisi kestää seuraavat 10 vuotta. En odota fyysistä vanhenemista innokkaana.
Ja olen siis 39v.
Näin miehenä sanon, että monet naiset kyllä näyttää jo 30-vuotiaana tosi vanhoilta, ja 40-vuotiaana ikivanhoilta.
Ehkä sitä on parempi vaan unohtaa ne ulkonäköpaineet ja nauttia elämästä, monet 80-vuotiaat mummelitkin ovat kirkassilmäisiä, raikkaita ja ilo silmälle.
Jos nainen ei urheile ja on väsynyt, sellaista en siedä. Väsyneisyyden siedän jos pitää huolta itsestään.
Juuri näin- ja koska ensiaskel noihin on se että joku huomaa, niin siksi sitä ilahtuu jos joku itseäkin miellyttävä mies noteeraa vaikka sitten edes katsein. Jos olisin parisuhteessa niin ehkäpä tämänkaltainen huomiokiintiö olisi ainakin suurinpiirtein täynnä. Ei sitä silloin kiinnostu määräänsä enempää vaikkapa avoimista työpaikoistakaan, jos on jo töissä.