Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Mutta ei sun tarvitse käyttäytyä kuin Karen vaikka olisitkin keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan elementissäni keski-iässä. Aloitettiin aikaisin, joten mulla on nyt 42-vuotiaana perheenäidin velvollisuudet jo takana, ja nautin täysillä.
Kehitys keski-ikäiseksi alkoi noin 35 kohdalla, kun pyykkejä ripustaessa totesin miehelle, etteivät miehet suostuisi ikipäivänä pistämään jalkaansa persvakoon meneviä alushousuja. "Ei tietenkään", oli vastaus hömistyneen katseen kera.
No, bokserimallin pöksyjen lisäksi olen hankkinut heijastinvaljaat, pilkkihaalarit ja nastakengät ja muuttunut talviulkoilijaksi. Mitähän vielä.
Mun 60v äiti pitää stringejä sellaisten housujen kanssa mistä muuten näkyisi rajat läpi. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Just tää! Keski-ikä kuulostaa ihan siltä, että kaikki mahdollisuudet on jo menetetty. jotenkin tosi ankean kuuloinen san. Tulee mieleen vaan farmariauto, prisma, tuulipuku ym. D:
Miksi ei voi olla:
0-12v= lapsi
alle 19v= teini
20-70v =aikuinen
70v+= vanhuus
Kun kaikki kuitenkin tietää paljon ihmiselämä suunnilleen keskimäärin kestää. Ilman tuommoisia ahdistavia termejäkin ihminen tietää olevansa puolivälissä.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin tuntea itseni keski-ikäiseksi, kun minulle tuli ikänäköä ja jouduin ostamaan ns. Tiimarin laseja eli halpoja lukulaseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Just tää! Keski-ikä kuulostaa ihan siltä, että kaikki mahdollisuudet on jo menetetty. jotenkin tosi ankean kuuloinen san. Tulee mieleen vaan farmariauto, prisma, tuulipuku ym. D:
Miksi ei voi olla:
0-12v= lapsi
alle 19v= teini
20-70v =aikuinen
70v+= vanhuus
Kun kaikki kuitenkin tietää paljon ihmiselämä suunnilleen keskimäärin kestää. Ilman tuommoisia ahdistavia termejäkin ihminen tietää olevansa puolivälissä.
N30
Mutta miksi keski-ikä pitäisi mieltää tuolla kuvaamallasi tavalla? Ei mua haittaa, että jollekulle tulee mieleen keski-ikäisestä joku Prisma ja tuulipuku. Ei se kuvaa mua mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika keski-ikäisyydessä?
En halua tulla määritellyksi iän kautta. Se on vain yksi asia kaiken muun ohessa.
Mutta ei sun tarvitse käyttäytyä kuin Karen vaikka olisitkin keski-ikäinen.
Tää on just tätä, kun seurataan amerikkalaisia meemejä vailla mitään lähdekritiikkiä, ja sitten yritetään sulloa suomalainen kulttuuri siihen samaan muottiin. Surullista.
Olen kulttuuritätiytynyt jo aikoja sitten - se tuntuu oikeastaan aika mukavalta. Lisäksi huomaan jämähtäneeni pukeutumistyyliini. Näen kyllä, että nuorisolla on uudet jutut, lahkeet vaihtavat muotoa ja jakaus paikkaa, mutta jotenkin ei yhtään innosta. Lisäksi olen tajunnut, että muutoksia ulkonäössä ja terveydessä voi olla vaikka millaisia. Jos ei yksi eikä toinenkaan osu kohdalle, jokin muu sitten koskeekin itseä. Ihmisessä on yllättävän paljon kuluvia osia. Suunnilleen omien lasten ikäiset nuoret herättävät suojelunhalua. Suhteet omaan sukuun kiinnostavat. Tekee mieli tehdä sellaisia keski-ikäisten juttuja, vaikka hoitaa kasveja tai tarkkailla lintuja. Pitäisi varmaan kriiseillä, mutta kun on jo ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista, niin ei oikein irtoa. Tällaisia. Paljon on varmasti myös kiinni elämäntilanteesta, silloin ne ajankohtaiset asiat liittyvät siihen eivätkä varsinaisesti ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 45-50-vuotiaana. On surullista, kun on hedelmätön eikä voi saada enää lapsia. Raskaus, synnytys ja imetys ovat naisen elämässä parasta aikaa ja se aika, kun omat lapset ovat pieniä!
Nyt vähän yli 50-vuotiaana ikääntyminen ja vanhuus pelottaa. Raihnaistuminen, sairaudet ja muistisairaudet. Avuttomuus ja toisten armoille ja hoidettavaksi joutuminen. Vanheneminen ei tuo mitään hyvää, vain ankeutta, pelkoa ja ikäviä asioita.
Kolmevitosena pikku hiljaa. Huomasin että ajattelen asioista eri tavalla kuin nuorena. Ennen olin mm jatkuvasti miettinyt mitä muut ajattelevat minusta. Se lakkasi vähitellen kiinnostamasta. Tavattoman vapauttavaa. Nyt olen jo yli 50.
Olen vanhetessa koko ajan muuttunut rohkeammaksi, enemmän juuri sellaiseksi kuin sisimmältäni olen, mielipiteitä ja huumorintajua myöten.
Ulkonäön muuttuminen tottakai alkuun suretti mutta siihenkin tottui. En tekisi enää mitään niillä miehillä jotka minusta kiinnostuivat kun olin nuori. En tarvitse enää ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko sitten puhuttiin juuri miehen kanssa, että eipä olisi tullut 15 vuotta sitten kuuloonkaan, että lauantaina mennään sänkyyn lukemaan jo klo 22.30. Tai että ulos lähtiessä kaivellaan jotain nastakenkiä kaapista liukastumisten pelossa. Olen nyt 51 ja mieheni 55-vuotias. Keski-ikäistyminen hiipii ihan huomaamatta. Minusta tämä on oikein mukavaa.
34-v ja nyt alkanut tuntua jo vähän "keski-ikäiseltä". Ulkonäköpaineet noin yleensä ottaen on häipyneet, tilalle on tulleet muunlaiset terveydelliset tavoitteet ja erityisesti mielenterveystavoitteet. Uskallan pukeutua vapaammin ja olla oma itseni vapaammin, en enää yritä olla "keskivertoihminen" ja 60-kiloinen 170 cm varrellani. Pidän omat puoleni paremmin ja tiedän mitä haluan, en enää kiltteyttäni lähde auttamaan tai mukaan johonkin, jossa tiedän, että joku pyrkii vain hyötymään minusta. Kaipa se on sitä keski-ikäisyyttä. En osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäiti kuoli 74-vuotiaana, enkä oleta itsekään eläväni juuri pidempään, hyvä jos noin pitkään. Ja olen jo 47v. Ja minulla on 27v. lapsi, joten olen tuntenut itseni keski-ikäiseksi jo pitkään, nyt tunnen itseni jo viisikymppiseksi. Tosin oikeasti ajattelen yli viisikymppisten olevan "itseäni aika paljon vanhempia" eli lähempänä vanhempieni ikää kuin minun.
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntui muuttua setämieheksi?
Voimaannuttavalta. Ei tartte enää hetkeäkään miellyttää yhtään naispuolista enää tässä elämässä. Sen ainoan osan mitä naisesta tarvitsen voin ostaa rahalla.
Tajusin olevani keski-ikäinen joskus 40+, kun lopetin välittämästä pätkääkään siitä, että minusta oli tullut keski-ikäinen. Kaikista tulee ja sen ainoa vaihtoehto on, että olisi kuollut nuorena, joten on aika hemmetin hyvä olla vielä ihan voimissaan 👍
N51
Olen 51v. ja en ajattele tuollaisia asioita. Mitä väliä minkä ikäinen on? Merkitystä on vain onko hyvä tyyppi.
Täytän tällä viikolla 48 v ja tunnen itseni nuoreksi. Mun parikymppiset työkaverit oli luullut että oon vähän päälle kolmekymppinen, ja meillä on muitakin mun ikäisiä töissä ja niihin verrattuna olivat mua luulleet vähän päälle kolmekymppiseksi. Jaksan laittautua kohtuudella mut ei ole ongelma olla myöskään laittautumatta. Jaksan kiinnittää huomiota pukeutumiseen mut ei ole ongelma lähtee tuulipuvussa ja lenkkareissa kauppaan. Ikänäkö vaivaa ja kaikenlaista pientä kremppaa, alkaa olemaan ja painoa on kertynyt parin vuoden aikana liikaa. Oon saanut nähdä ja kokea ja kierrellä maailmaa, vaihdellut työpaikkoja ja tutustunut ihan hurjaan määrään ihmisiä. Harrastan mökkeilyä ja tanssijumppaa ja venyttelyä ja kuntosalia mutta huomaan että tarvin palautumisaikaa paljon ja hyvin paljon aikaa olla vaan sohvalla ja katsoa suoratoistomaratonia. Oon tullut myös joustavammaksi enkä ole niin ehdoton kuin ennen ja pystyn näkemään myös omat virheeni. Olen oppinut olemaan läsnä ja mut koetaan todella ystävällisenä ja hyväntahtoisena ja ahkerana ja luotettavana ihmisenä. Ainut mitä oikeasti suren on että en ole eron jälkeen löytänyt parisuhdetta ja haluaisin kumppanin vielä rinnalle.
Minua ei haittaa olla keski-ikäinen, lähinnä mietin että miten hitossa en nuorempana ymmärtänyt oikein mistään mitään. Ensimmäiset kertaa ajattelin olevani keski-ikäinen, kun olin erään nuoren henkilön seurassa huvipuistossa ja törmäsimme hänen sisarensa ja tämän mieheen perheineen. Kyseinen mies ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Ei tervehtinyt, ei edes katsonut päälle, kuin olisin ollut ilmaa :D. Eipä silti että olisin hänen huomiotaan kaivannut, mutta kyllä ihmisellä pitäisi olla sen verran käytöstapoja että vaivautuu edes tervehtimään. Ja ei, ei ollut kyse mistään sosiaalista peloista tai ujoudesta.
Tuo ettei tarvitse ajatella, mitä muut minusta ajattelevat on minustakin parasta vanhenemisessa. Minä olen minä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kumpiakaan ei tarvitse piilotella tai vähätellä. Ymmärtää sen, ettei toiset juurikaan ajattele minusta mitään erityistä. Heillä on omat huolensa ja ilonsa. Ja jos sattuisivatkin ajattelemaan, ei sillä ole juuri mitään merkitystä.