Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Olen 42 ja näytän paremmalta kuin ikinä. Olen paremmassa kunnossa kuin nuorena. Olen itsevarmempi ja hauskempi. En ole aikeissa ripotella tuhkaa päälleni vielä pitkään aikaan.

Minäkin olin ja pystyin tekemään fyysisesti raskasta työtä +40 mikä piti ulkonäön kunnossa kunnes tuli  viiskymppisenä kamalat vaihdevuodet jotka romahdutti täysin ja tuli sairauksia. 

Ei kannata uskoa aina että se sama fiilis tai terveydentila on pysyvää vaan mitä tahansa voi tulla ja alkaakin tulla iän myötä suurimalle osalle. Naisilla romahtaa estrogeenitasot jotka tuovat kaikenmoisia vaivoja. iho alkaa ryppyyntymään ja veltostumaan eikä siihen mikään kuntoilu auta. 

Meillä lihavilla ei ole niin kamala shokki kun miesten päät eivät käänny kun olemme tottuneet mutta tuo vanhenemisen ja rupsahtamisen pelko on muilla ihan todellinen ja järkyttävää kun he huomaavat etteivät miehet enää kiinnitä mitään huomioo vaikkei ole edes lihonut muuta kuin on vain liian vanha ja rupsahtanut. Ei auta vaikka takaapäin näyttäisi nuorelta jos edestäpäin on vanha ja rupsahtanut ruttu. 

Naisen keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42 ja näytän paremmalta kuin ikinä. Olen paremmassa kunnossa kuin nuorena. Olen itsevarmempi ja hauskempi. En ole aikeissa ripotella tuhkaa päälleni vielä pitkään aikaan.

Minäkin olin ja pystyin tekemään fyysisesti raskasta työtä +40 mikä piti ulkonäön kunnossa kunnes tuli  viiskymppisenä kamalat vaihdevuodet jotka romahdutti täysin ja tuli sairauksia. 

Ei kannata uskoa aina että se sama fiilis tai terveydentila on pysyvää vaan mitä tahansa voi tulla ja alkaakin tulla iän myötä suurimalle osalle. Naisilla romahtaa estrogeenitasot jotka tuovat kaikenmoisia vaivoja. iho alkaa ryppyyntymään ja veltostumaan eikä siihen mikään kuntoilu auta. 

Meillä lihavilla ei ole niin kamala shokki kun miesten päät eivät käänny kun olemme tottuneet mutta tuo vanhenemisen ja rupsahtamisen pelko on muilla ihan todellinen ja järkyttävää kun he huomaavat etteivät miehet enää kiinnitä mitään huomioo vaikkei ole edes lihonut muuta kuin on vain liian vanha ja rupsahtanut. Ei auta vaikka takaapäin näyttäisi nuorelta jos edestäpäin on vanha ja rupsahtanut ruttu. 

Kummallista, vaikutat ihan huonosti trollaavalta palstapeikolta.

Vierailija kirjoitti:

Naisen keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyeksi.

Siitä varmaan johtuu, että en vieläkään tunne itseäni keski-ikäiseksi. Pitkät hiukset on edelleen, vaikka ikää on 60 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42 ja näytän paremmalta kuin ikinä. Olen paremmassa kunnossa kuin nuorena. Olen itsevarmempi ja hauskempi. En ole aikeissa ripotella tuhkaa päälleni vielä pitkään aikaan.

Minäkin olin ja pystyin tekemään fyysisesti raskasta työtä +40 mikä piti ulkonäön kunnossa kunnes tuli  viiskymppisenä kamalat vaihdevuodet jotka romahdutti täysin ja tuli sairauksia. 

Ei kannata uskoa aina että se sama fiilis tai terveydentila on pysyvää vaan mitä tahansa voi tulla ja alkaakin tulla iän myötä suurimalle osalle. Naisilla romahtaa estrogeenitasot jotka tuovat kaikenmoisia vaivoja. iho alkaa ryppyyntymään ja veltostumaan eikä siihen mikään kuntoilu auta. 

Meillä lihavilla ei ole niin kamala shokki kun miesten päät eivät käänny kun olemme tottuneet mutta tuo vanhenemisen ja rupsahtamisen pelko on muilla ihan todellinen ja järkyttävää kun he huomaavat etteivät miehet enää kiinnitä mitään huomioo vaikkei ole edes lihonut muuta kuin on vain liian vanha ja rupsahtanut. Ei auta vaikka takaapäin näyttäisi nuorelta jos edestäpäin on vanha ja rupsahtanut ruttu. 

Eli ymmärsinkö oikein että parempi olisi valmiiksi huolestua ja/tai lakata huolehtimasta itsestään ja/tai alkaa olla tyytymätön ulkonäköönsä? Eihän edellinen mitenkään todennut että rupsahtaminen olisi hirveää, tai ettei ulkonäkö muuttuisi, kunhan totesi että asiat hyvin edelleen.

Aina jos joku toteaa että on onnellinen nahoissaan tuntuu löytyvän joku huutamaan että kyllä se sinäki vaa rumistut. Kaunista.

30 v luulin olevani ja 45 v ymmärsin, miten väärässä olin silloin

Oon 38 ja ihan paras ikä.

Reilu kolmekymppisenä olin pikkulapsihöyryissä, ja silloin tunsin itseni paljon vanhemmaksi kuin nyt. Tuntui että on jossain loputtomassa mammaloopissa. Nyt on energiaa ja aikaa ihan eri tavalla panostaa itseensä. Ja taloudellinen tilanne on parempi. Mahdollistaa sen, että voin esim. käydä kampaajalla, kosmetologilla, harrastaa, syödä terveellisesti yms.

Hehkun ihan eri tavalla ja olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan, vaikka ei tietenkään peilikuva näytä samalta kuin parikymppisenä.

Seksielämä parantunut isoilla harppauksilla, ja elämä täynnä muutenkin uusia juttuja.

Suhtaudun luottavaisesti tuleviin vuosiin.

Olen varmaan syntynyt keski-ikäiseksi. 15-vuotiaana samaistuin keski-ikäisiin, enkä ole koskaan tuntenut itseäni nuoreksi. Useimmat ystävänikin ovat lähes vanhempieni ikäisiä, heidän kanssaan on enemmän yhteistä kuin oman ikäluokkani.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Sinun se terapiaan pitäisi hankkiutua jos keski-ikäisenä kiellät olevasi keski-ikäinen. Säälittävää. Nuoret nautaa sulle kippurassa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyeksi.

Pitkä missi tukka keski-ikäisellä taas näyttää naurettavalta niin kuin Tuksulta. 

https://fi.svet-tour.com/articles/13582-attractive-short-hair-with-bang…

Katso tästä aivan upeita lyhyitä hiuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikä on hyvä ikä! Kroppa toimii vielä, minkä nuoruuden heleydessä hieman menettää sen tyylissä voittaa, ja viisautta on päässä parikymppistä enemmän. Onnellisessa parisuhteessa on ihanaa (nuorena ei sellaista osannut järjestää), mies kehuu kauniiksi ja seksi on parempaa kuin koskaan. Nyt voi vähän tuntea ylpeyttä siitä, miten hyvät elämäntavat alkaa kantaa hedelmää ja toisaalta kiitollisuutta, ettei ole sattunut vastaan inhottavia yllättäviä terveysmurheita. Nuorena vain luuli olevansa kuolematon.

Keski-ikä on edes jonkinlainen saavutus, nuoruus vain on. Kaunista toki, mutta elämässä on niin paljon muutakin.

Olen täysin samaa mieltä!

Keski-ikä on huippuikä, ei mitään nuoruusajan kipuiluja ja itsetunto-ongelmia.

Olen pitänyt itsestäni hyvää huolta ja saanut olla onnekas kun terveys on hyvä. Koen olevani kauniimpi kuin nuorena, koska olen itsevarmempi ja sitä kautta paljon rennompi. Tämä heijastuu positiivisesti myös makuuhuoneen puolelle. Nautin elämästäni

ihan täysillä.

N40

Vierailija kirjoitti:

50- vuotiaana aloin ajatella olevani keski-iässä. Isovanhempani ovat kuolleet yli 90-vuotiaina.

Ihmisen kuolleisuus nousee reippaasti jo 70- vuotiaasta lähtien. Monet noutaja hakee jo silloin ja nuorempanakin, pahoittelut inhorealismista. Elämä on lyhyt.

Olen vanus.

Miltä se tuntuu. No ei tunnu kivalta. Tuntee itsensä tietyllä tapaa ihan tytöksi mutta peilikuva ei näytä enää siltä. Tuntuu myös pahalta, ettei ole enää haluttava miesten mielestä eikä oikein enää voi saada lapsia. Tässä se vastaus nyt sitten. Ei tunnu, että paras ikä ikinä. Tytöttely toki on jäänyt, mutta se on laiha lohtu. Ikää siis 43.

Mä olen 38- vuotias ja olen todellakin keski-ikäinen ja hemmetin iloinen siitä. En ole mikään vanhenemiskammoinen reppana, joka silmärypyt kiristäen väittää olevansa nuori. En ole enää nuori aikuinen vaan varhaiskeski-ikäinen ja minusta se on ihanaa, nuoruus on aika raskasta aikaa monella tavalla, nyt on helpompaa.

Kaikki vanhenee ja menee hautaan niin ihan naurettavaa ne kikkailut kuka nyt pysyy nuorekkaampana vähän pidempään ja epätoivoiset teot nuorekkuuden säilyttämiseen naurattaa ja näiden himo kuntoilijoiden ulkonäkö monilla alkaa olla vähintäänkin ennen aikaisesti kärsineen näköinen jos ei kirurgin veistä ja botoksia ruiskuteta naamavärkkiin. 

Vierailija kirjoitti:

No en nyt vielä tunne itseäni keski-ikäiseksi mutta kyllä se on mielessä useasti. Jotenki sana keski-ikäinen tuntuu melkein kirosanalta. :/ Ahdistaa. En halua olla vanha! Mulla on ollut jatkuva ikäkriisi 25v asti. Pelottaa vanheta. En tykkää siitä, mitä se ulkonäölle tekee.

N31

Ei keski-ikää tarvitse pelätä! Olen pian 47 ja elämäni kunnossa, vahva, voimakas, urheileva, vielä on pitkät paksut hiukset ja kauneuttakin jäljellä. Ei tietenkään samalla lailla kuin vaikka 30v iässä, toki nyt jo iho alkanut kasvoissa valahtaa eikä leukaperät ole kiinteät enää.

Mutta kaiken rupsahduksen kompensoi iloinen mieli, leikkisä elämänasenne ja leveä hymy! Jopa miehiltä vielä saan katseita hymyn takia.

Mulla on vielä pieniä lapsia (yli 40v iässä saatu) joten ehkä sen takia olen nuorekas, siis leikkisä, lasken pulkalla, kiipeilen puissa, ja ihmettelen maailmaa suurin silmin ihastuksissani pienten lasteni kanssa.

Ei tippaakaan ole mitään nuutumista, kyynisyyttä, katkeruutta tai pessimissmiä, päin vastoin! Matti Nykästä siteeraten: elämä on ihmisen parasta aikaa! :)

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Aloittaja ei ole enää nuori ja sinä taas elät pahasti harhoissa. Voisit ikäsi puolesta olla hyvin jo isoäiti.

Vierailija kirjoitti:

50- vuotiaana aloin ajatella olevani keski-iässä. Isovanhempani ovat kuolleet yli 90-vuotiaina.

Oikeasti olit jo mummoiässä. Nainen on keski-ikäinen yli 30 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Aloittaja ei ole enää nuori ja sinä taas elät pahasti harhoissa. Voisit ikäsi puolesta olla hyvin jo isoäiti.

Ja ja yhtä hyvin pienen vauvan äiti. Itsekin olin samassa iässä.