Nuori valmistuu ammattiin rimaa hipoen; juhlisitko?

Itse opiskelen juuri kyseistä alaa mitä ap:n nuori ja tämä ala EI todellakaan ole helpoimmasta päästä. Vaatii 24/7 lukemista, jos tähtää parhaimpaan arvosanaan. Minusta hienoa, että valmistui (vaikka ne arvosanat ei olleetkaan hyviä). Moni aikoo lopettaa kesken ja minä olen yksi niistä. Yritän silti pinnistellä loppuun asti. Sinuna äitinä olisin positiivisempi ja juhlat pitäisin pienimuotoisena muutenkin.

Nuorena valmistuin kauppaopistosta kiitettävin arvosanoin.  Olen työskennellyt erilaisissa toimistoissa, ja nyt olen jo eläkkeellä.  Kerran juttelimme nuoruuteni opiskelijakaverin kanssa, mitä opimme kauppaopistossa. Totesimme, että konekirjoitustaito oli ainoa, mistä oli työelämässä jotain hyötyä. Muuta ei kyllä löydetty.

Jokainen työpaikka on ollut erilainen, ja ne työt on pitänyt opetella sitten sen mukaan.

Jos tyttö haluaa juhlat, niin pitäkää ihmeessä. Ei sitä todistusta ole pakko kenellekään näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa valitettavasti olla aika

Olet tavallinen tarina nykyään, mitä nyt olen ammattikouluskeneä tässä muutaman vuoden seuraillut. Kauppaoppilaitoksesta valmistumalla lapsesi ei kuitenkaan onneksi ole kenellekään vaaraksi, toisin kuin esim. sähköasentaja, jolla ei ole käryäkään siitä, mitä tekee. Kysy lapselta itseltään, haluaako hän juhlia. Ja jos haluaa, niin sitten juhlitte. Vai ajattelitko, että on hyvä idea näyttää lapselle, että oma äiti ei ole pätkääkään iloinen tai ylpeä hänestä?

Olet aivan oikeassa mitä tulee opiskelun tasoon nykyajan ammattikouluissa. Paljon tehdään etänä, on vapaapäiviä tai sitten erittäin yksinkertaisia tehtäviä joista suoriutuu parissa minuutissa.

Olen iloinen, mutta rehellisesti en kyllä ole ylpeä että noin simppeli koulu on suoritettu nippa nappa. Yläastekin oli vaativampi opinahjo !!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa valitettavasti olla aika

Olet tavallinen tarina nykyään, mitä nyt olen ammattikouluskeneä tässä muutaman vuoden seuraillut. Kauppaoppilaitoksesta valmistumalla lapsesi ei kuitenkaan onneksi ole kenellekään vaaraksi, toisin kuin esim. sähköasentaja, jolla ei ole käryäkään siitä, mitä tekee. Kysy lapselta itseltään, haluaako hän juhlia. Ja jos haluaa, niin sitten juhlitte. Vai ajattelitko, että on hyvä idea näyttää lapselle, että oma äiti ei ole pätkääkään iloinen tai ylpeä hänestä?

Olet aivan oikeassa mitä tulee opiskelun tasoon nykyajan ammattikouluissa. Paljon tehdään etänä, on vapaapäiviä tai sitten erittäin yksinkertaisia tehtäviä joista suoriutuu parissa minuutissa.

Olen iloinen, mutta rehellisesti en kyllä ole ylpeä että noin simppeli koulu on suoritettu nippa nappa. Yläastekin oli vaativampi opinahjo !!

Ap

Ikävää jos taso on noin laskenut. Vielä 90-luvulla kauppaoppilaitoksessa sai lukea tosissaan Merkonomin tutkinnon eteen. Tai oli siellä silloinkin se markkinointilinja, joka oli tunnetusti helpompi kuin muut. Taloushallinto (kirjanpito) oli työläs ja vaikea linja.

Moni nuori on liian nuori valitsemaan ammattia eikä tiedä mitä haluaa tehdä työkseen ja sitä valintaa ohjaa kaverit että sinne mennään minne parhaimmat kaveritkin menevät. Se ala ei todennäköisesti kiinnosta mentäen rimaa hipoen ja työttömyyskorvauksen saadakseen pitää olla joku ammatti jos ei saa töitä eikä keksi seuraavaa opiskelupaikkaa tai ei vieläkään tiedä miksikä isona haluaa. 

Minä juhlin kavereiden kanssa kun ensimmäiseen ammattiin valmistuin ja menimme ravintolaan. Onneksi ketään ei kiinnostanut juhlien järjestäminen eikä arvosanojen kyseleminen. Sen jälkeen on tullut opiskeltua paria muutakin ammattia ja oltua alallakin johonka ei ihan suoranaista koulutusta. 

Ei mikään koulutus mene hukkaan vaikkei mitään huippu papereita sieltä saa. 

Lapsesi on lukenut itselleen ammatin. Moni muu lapsi ei ole yhtä onnekas, iloitse nyt herraisä. Ainakin sun lapses ei oo katuojassa sammuneena viikon rännin jälkeen ilman muistikuvia ja rahaa.

Niitä arvosanoja ei kukaan katso. Ihan sama kuinka paljon on tehnyt töitä, valmistunut mikä valmistunut. Tärkeää tässä on se, että haluaako valmistunut itse juhlia.

Kun lapsi on kuitenkin tutkinnon läpäissyt, kysy häneltä, että haluaako nyt korona-aikana juhlat vai käyttekö vain perheen kesken keväämmällä juhlimassa. Työelämässä voi pärjätä ilman huippupapereita, varsinkin myyntitehtävissä. Suomessa on valtavasti yhdistyksiä. Olen aivan kauhuissani, kun niin harva tajuaa talousasioista yhtään mitään. Kauppaoppilaitos antaa hyvät perustiedot yrityselämää varten.

Täällä yksi narsistivanhempien lukioon pakottama. Ei heitä kiinnostanut viihdyinkö vai en, pääasia että näin erinomaisten vanhempien jälkikasvu lukion käy. En tuntenut pisaraakaan iloa lakista koska ei ollut oma valintani. Sitten vaan kirjoituksista pääsykoekirjat nenän eteen koska "ensi keväänä olet niin vanha ettei sua kukaan mihinkään huoli". Lopputulos monien mutkien kautta pitkäaikainen masennus, matalapalkkainen työ josta olen jäänyt sairaslomalle enkä pysty edes kaupassa käymään. Ei ole sinun tilanteesi mutta ehkä kannattaa miettiä nuoren elämää vähän pidemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5

Lapsen olisi syytä juhlia ilman äitiään, jos tämä satu olisi totta.

Häh, kaikki totisinta totta ikävä kyllä

Ap

Olet inhottava ihminen. Oletko ikinä kyennyt rakastamaan ketään?

Lapsesi taisi olla vahinko, jota kostat hänelle koko elämäsi.

Juhliminen on juttu, josta on paras kysyä juhlan sankarin mielipide.

Mutta sullahan ei ole lasta, olet itse käynyt amiksen ja olet ns. mies.

Kun omat lapset aikanaan valmistuu, niin ei tulisi mieleenkään olla juhlistamatta valmistumista, koska tutkinto meni lävitse rimaa hipoen. Varmasti juhlittaisiin vaikka a:n ylppäritodistusta.

Olet hirveä äiti. Tottakai juhlitte.

Työhaastattelijat eivät yleensä paljoa koulutodistuksia katsele.

Onhan niitä paljonkin sellaisia koululaisia ja opiskelijoita, jotka väsyttävät itsensä saadakseen vain huomiota ja ennen kaikkea rakkautta hyvien arvisanojen takia. Rakkaus on ostettava, kun sitä ei muuten saa. Nämä menestyjät pitävät itseään arvossa vain suoritustensa vuoksi. Pieneltä tuntuva vastoinkäyminen työelämässä tms voi johtaa jopa itsemurhaan. Ulkoisesti kaikki oli kaunista....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa valitettavasti olla aika

Olet tavallinen tarina nykyään, mitä nyt olen ammattikouluskeneä tässä muutaman vuoden seuraillut. Kauppaoppilaitoksesta valmistumalla lapsesi ei kuitenkaan onneksi ole kenellekään vaaraksi, toisin kuin esim. sähköasentaja, jolla ei ole käryäkään siitä, mitä tekee. Kysy lapselta itseltään, haluaako hän juhlia. Ja jos haluaa, niin sitten juhlitte. Vai ajattelitko, että on hyvä idea näyttää lapselle, että oma äiti ei ole pätkääkään iloinen tai ylpeä hänestä?

Olet aivan oikeassa mitä tulee opiskelun tasoon nykyajan ammattikouluissa. Paljon tehdään etänä, on vapaapäiviä tai sitten erittäin yksinkertaisia tehtäviä joista suoriutuu parissa minuutissa.

Olen iloinen, mutta rehellisesti en kyllä ole ylpeä että noin simppeli koulu on suoritettu nippa nappa. Yläastekin oli vaativampi opinahjo !!

Ap

Ikävää jos taso on noin laskenut. Vielä 90-luvulla kauppaoppilaitoksessa sai lukea tosissaan Merkonomin tutkinnon eteen. Tai oli siellä silloinkin se markkinointilinja, joka oli tunnetusti helpompi kuin muut. Taloushallinto (kirjanpito) oli työläs ja vaikea linja.

Valmistuin merkonomiksi vuonna 2007 eikä ollut vielä tuolloinkaan mikään läpihuutojuttu. En tiedä onko koulujen välillä jotain eroja, mutta tuolla missä silloin opiskelin piti tosissaan tehdä töitä valmistumisen eteen.

Järjestäisitkö juhlat, jos hän olisi valmistunut ylioppilaaksi rimaa hipoen?

Minä valmistuin kauppaoppilaitoksesta 90-luvun lopulla melko kehnoin paperein. Olin 10 vuotta eri firmoissa mm. laskuttajana, toimistosihteerinä ja palkanlaskijana. Kunnalla olin etuuskäsittelijänä sos.toimistossa 5 vuotta ja 6 vuotta Kelassa palvelusihteerinä kunnes jäin eläkkeelle. Ilman koulutusta en olisi saanut näitä paikka. Kunnan sosiaalitoimistossa ja Kelassa ei katsottu kauppaopiston todistusta kuin sen verran, että tarkistettiin, että tutkinto on suoritettu. Niihin ei pääse töihin ilman soveltuvaa koulutusta ja merkonomin tutkinto on sellainen.

Juhlisin kaikkia lasteni etappeja!

Luin jutun pojasta, jolle laitettiin koulussa "huono oppilas" leima otsaan. Hän meni ammattikouluun ja tajusi, että on toisenlaistakin oppimista kuin ulkoa pänttääminen. Sittemmin ko. mies opiskeli kasvatustieteiden tohtoriksi ja tutki nimenomaan oppimista.