Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pitäisi oikeaoppisesti toimia kun pieni lapsi raivoaa?
20.01.2022 |
Mulla on 2v jolla uhma pahenee päivä päivältä. Saattaa saada lukemattomia raivareita päivässä ja jossain vaiheessa alkaa olla omat hermot koetuksella. Tänään esim raivosi siitä kun en antanut repiä päiväpeittoa lattialle. Pitäisi joo sanoittaa tunteita mutta milläs sanoitat kun toinen huutaa niin etten itsekään kuule omaa ääntäni. Tuntuu myös tylyltä vaan lähteä pois varsinkaan kun se lapsi ei kuule sitä kun sanon että äidin luokse saa tulla heti kun tuntuu siltä. Olen lukenut ettei lasta saisi jättää yksin vaikeiden tunteiden kanssa mutta miten käytännössä sen toteutan?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.
Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.
Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.
Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.
Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.
Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.
Sanokaa yksi hyvä syy miksi pari vuotiaalta lapselta pitää kieltää sohvalla hyppiminen? Eikö sillä ole ihan riittävästi aikaa oppia elämään tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?
Ihan samasta syystä kuten esim. ruokapöydässä istutaan nätisti... Mutta en toki tiedä miten teillä. Meillä on lapsilla tiettyjä sääntöjä. Eihän siitä tulisi yhtään mitään kun kaikki pomppisi sohvalla ja tekisivät mitä haluavat.
Ja ihan näin taloudellisesta näkökulmasta.. sohva ei kyllä kovin kauaa kestä, kun siinä hypitään, en toki tiedä, minkälainen sohva teillä on. Meillä ei ainakaan ole niin hyvä taloudellinen tilanne, että pystyttäisiin käyttää kalliimpaa sohvaa pomppulinnana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Justiinsa kirjoitti:
Vierestä seurannut ystäväni lapsen käytöstä jo vuosia. Samanlaista huutoa ja raivoamista ollut pienestä asti. Nyt 9 vuotias ja sama jatkuu edelleen. Lahjomalla ovat saaneet hiljaiseksi, annettu aina periksi ja tää lapsi pyörittää sitä perhettä. Oikeita ohjeita en osaa antaa, mutta kannattaa keksiä se keino, jolla lapsi oppii kunnioittamaan vanhempaansa jo pienestä pitäen. Muuten ongelmat vaan kasvaa iän myötä.
Minä seuraan lapsia leikkipuistossa.( olen oman lapsen kanssa) Älä tee sitä, älä mene sinne, tule pois sieltä, älä nyt häiritse sitä tätiä, jne…Hotellin aamiaisella lapset söi isänsä kanssa ihan rauhassa ja kun äiti tuli paikalle alkoi se älä, älä, jne…ei mikään ihme, että lapset alkaa pistämään hanttiin, kun ainoa tapa huomioida on tuo, älä, älä ja älä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.
Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.
Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.
Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.
Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.
Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.
En vaan ymmärrä miksi näin pitäisi toimia.
Ettei sillä vaan ole liian kivaa. Osta lapsellesi liian kireä pipo, tunge lelut patterin taakse ja naulaa keinuhevonenkin lattiaan kiinni niin hänestä tulee hyvä aikuinen. Lapsen tahto on vanhemman taskussa.
Ei kannata mitään sääntöjä ainakaan asettaa. Antaa lasten päättää itse. Se on hyvä muutaman vuoden päästä miettiä sitten, miksi lapsella on vaikeaa hallita tunteitaan tai miksi pettymyksiä on vaikea kohdata. Mutta.. jokainen itse päättää, miten lapsensa kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.
Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.
Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.
Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.
Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.
Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.
Sanokaa yksi hyvä syy miksi pari vuotiaalta lapselta pitää kieltää sohvalla hyppiminen? Eikö sillä ole ihan riittävästi aikaa oppia elämään tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?
Ihan samasta syystä kuten esim. ruokapöydässä istutaan nätisti... Mutta en toki tiedä miten teillä. Meillä on lapsilla tiettyjä sääntöjä. Eihän siitä tulisi yhtään mitään kun kaikki pomppisi sohvalla ja tekisivät mitä haluavat.
Ja ihan näin taloudellisesta näkökulmasta.. sohva ei kyllä kovin kauaa kestä, kun siinä hypitään, en toki tiedä, minkälainen sohva teillä on. Meillä ei ainakaan ole niin hyvä taloudellinen tilanne, että pystyttäisiin käyttää kalliimpaa sohvaa pomppulinnana.
Ruokapöytä, sauna ja auto on meillä ne pyhät paikat muuten saa olla suht vapaasti tietyin raamein.
Jos sohva kestää kahden aikuisen nussia se kestää muutaman kilon painoisen lapsen hyppimisen🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.
Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.
Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.
Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.
Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.
Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.
En vaan ymmärrä miksi näin pitäisi toimia.
Ettei sillä vaan ole liian kivaa. Osta lapsellesi liian kireä pipo, tunge lelut patterin taakse ja naulaa keinuhevonenkin lattiaan kiinni niin hänestä tulee hyvä aikuinen. Lapsen tahto on vanhemman taskussa.
Ei kannata mitään sääntöjä ainakaan asettaa. Antaa lasten päättää itse. Se on hyvä muutaman vuoden päästä miettiä sitten, miksi lapsella on vaikeaa hallita tunteitaan tai miksi pettymyksiä on vaikea kohdata. Mutta.. jokainen itse päättää, miten lapsensa kasvattaa.
Jos ei ole koko ajan se pipo kireällä on = annetaan lapsen päättää kaikesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen meistä on yksilö jote jokasen lapsen raivoamiseen täytyy itse etsiä oikea ratkaisu. Avaimet on kuitenki et ite pysyy rauhalisena ja ei ole uhkaava. Lapsi voi kokea jo seisomisen uhkaavana eikä uskalla puhua. Kun taas jos itekki istahdat lattialle rennosti nii lapsiki saa suhun katsekontaktin nii avautuminen on helpompaa.
Sit muut asiat onki nii yksilöllisiä. Itse huomasin omassa lapsessa et siihen ei aluksi saa kontaktia vaikka seisoisin päälläni. Pitää oottaa heti ja antaa yksin raivota, sit jonku ajan päästä meen kysyy et mikä on ja jossei osaa sanoa esim. Ko sanavarasto ei riitä nii voi avittaa lisäkysymyksillä ja osottaa ymmärrystä näihin tunteisiin ja antaa hänen tuntea mitä tuntee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.
Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.
Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.
Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.
Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.
Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.
Sanokaa yksi hyvä syy miksi pari vuotiaalta lapselta pitää kieltää sohvalla hyppiminen? Eikö sillä ole ihan riittävästi aikaa oppia elämään tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?
Ihan samasta syystä kuten esim. ruokapöydässä istutaan nätisti... Mutta en toki tiedä miten teillä. Meillä on lapsilla tiettyjä sääntöjä. Eihän siitä tulisi yhtään mitään kun kaikki pomppisi sohvalla ja tekisivät mitä haluavat.
Ja ihan näin taloudellisesta näkökulmasta.. sohva ei kyllä kovin kauaa kestä, kun siinä hypitään, en toki tiedä, minkälainen sohva teillä on. Meillä ei ainakaan ole niin hyvä taloudellinen tilanne, että pystyttäisiin käyttää kalliimpaa sohvaa pomppulinnana.
Nämä taitaa olla ihan perhekohtaisia nämä sohva-asiat. Meillä on saanut hyppiä sen kokoiseksi että on arvioitu että alkaa jouset mennä. Se on kokemuksen mukaan siinä alle 30kg paikkeilla. Vanha sohva joka aiotaan vaihtaa nyt kun lapset isompia, tässä onkin kaikki pulkut ja pissat kautta vuosien.
Muuten meillä pidetään lapset kurissa ja nuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa raivota. Estää vain hajottamasta paikkoja ja satuttamasta ketään. Omaa autonomiaansahan se lapsi "uhmalla" hakee. Osoitat, että saa ilmaista tunteensa ja tehdä valintojakin sopivissa tilanteissa, mutta viime kädessä sinä vanhempana päätät, miten tehdään. Se luo kuitenkin lapselle turvaa, kun tietää että aikuinen on ratissa, vaikka myös ärsyttää, kun ei saa ihan rajattomasti temmeltää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sille lapselle voi sanoa, että nyt menet vähän rauhoittumaan, jos tilanne hoidetaan hyvin sen jälkeen. Itsensä voi myös laittaa jäähylle ja sanoa lapselle, että nyt minä juon tämän kahvin ja me rauhoitutaan hetki sitten jutellaan ihan rauhassa.
Lapsihan on jo omassa huoneessa, jossa repii päiväpeittoa tai näin oletan lukemastani. Lapsen voi huoletta jättää siihen tilaan. Kun lapsi rauhoittuu aloitetaan keskustelu. En lähtisi pitkittämään kahvin keitolla. Silloin lapsi sivuutetaan. 2 vuotias ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
Se kieltojen lista ei saisi olla kovin pitkä sillä se on juuri niiden ongelmien kerjäämistä. Meillä esim lapsen huone on hänen oma tila, jossa on hänen säännöt.
Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?
No justiisa. Mitenkähän sitte hoitopaikassa nämä säännöt, kun niitä on heti pitkä lista. Aika turvattomalta kuulostaa, että lapsi saa päättää, oli oma huone tai ei. Voi jestas, tulee koulussa opettajan painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
Ei lapsi siitä kärsi, että jätät yksin siihen huoneeseen. Hän tietää, että olet lähellä. Kun tilanne rauhoittuu, ota syliin ja käsitelkää tilanne. Hän luottaa sinuun joka kerta ja oppii näin käsittelemään vaikeita tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kyseessä on vielä noin pientä lapsi, niin ottaisin syliin ja veisin huomion muuhun tekemiseen.
Lapsen puheenymmärtämis tasosta riippuen voisin käydä läpi jotain ihan yksinkertaista ikätasoon sopivaa keskustelua esim. " Kun äiti sanoo ei, niin silloin ( lapsen nimi) uskoo. Näin siis lopuksi toimisin. Syliinotto, huomion siirtäminen muualle sekä yksinkertainen puhekeskustelu.
Äiti kertoi ettei anna ottaa syliin tai halua kosketusta. Toki noin pienen lapsen raivon voisi koettaa tukahduttaa väkisin syliin ottamisella, mutta onko sen parempi ajatus, kuin antaisi raivota ja rauhoittumisen jälkeen syliin ja keskustelu. Yhtä monta ajatusta/tapaa kuin äitejäkin.
Vierailija kirjoitti:
"Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?"
Huutaa raivon lomasta POIS POIS POOOIIIIS ja vänkyröi samalla itseään pois. Sitten juoksee johonkin nurkan taakse jatkamaan huutoa.
Ja aina siis kerron rauhallisesti että ymmärrän että harmittaa ja syliin saa tulla aina kun haluaa, mutta nyt desipelit ovat nousseet niin korkeiksi ettei lapsi enää voi kuulla mun puhetta oman huutonsa yli.
Sitten kun huuto on vähän hiljentynyt niin kysyn että haluaako tulla antamaan halin ja aina tulee, ja sitten jutellaan harmitus asiat läpi.
Ja luulen ymmärtäväni sen tunteen siellä raivon takana, usein häntä harmittaa kun ei saa tehdä mitä haluaisi tai sitten ei osaa tehdä jotain mitä haluaisi. Ap
Neljän pojan äitinä olen oppinut, että raivoavalle lapselle ei kannata edes yrittää puhua. Opin jo ensimmäisen kohdalla. Anna raivota, kun rauhoittuu, lohduta ja käy asia läpi keskustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jäähypaikka, yläkertaan vievien portaiden alla. Sinne tulee komennus mennä. Lapsi menee sinne seisomaan ja itse menen portaille istumaan. Hetken päästä aloitan juttelun: mikä harmittaa, miksi teit niin, äidille tulee vain enemmän työtä jos päiväpeittoja repii lattialle. Ja selvitys siitä, miksi niin ei saa tehdä. Lopuksi annan luvan tulla pois halaamaan, lapsi on jo niin vanha (4v) että ymmärtää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Luvataan ettei jatkossa enää tehdä niin.
Tämä kuulostaa itseasiassa todella hyvältä keinolta. Miksi tätä alapeukutetaan? Sanotko sinä lapselle kun halaatte että rakastat häntä ja lapsi vastaa siihen myös että rakastaa sinua? Itkettekö koskaan tuon halauksen aikana?
Miksi jäähy tunteiden vallassa on hyvä asia. Siinähän rangaistaan tunteiden myllerryksestä. Miksi vanhemmalta tunteiden ylilyönti on sallittua, mutta lapsen kiukku ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
Se kieltojen lista ei saisi olla kovin pitkä sillä se on juuri niiden ongelmien kerjäämistä. Meillä esim lapsen huone on hänen oma tila, jossa on hänen säännöt.
Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?
Ei taapero ole vielä kypsä päättämään säännöistä edes omassa huoneessaan. Aikuisen on ne asetettava. Meillä esimerkiksi lelut siivotaan kaappeihin, hyllyyn ja laatikoihin ennen iltapalaa.
Jos lapsi saisi päättää niin lelut lojuisi lattialla kaiket päivät ja yöt ja hiljalleen lattia peittyisi tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Kaksi vuotias ei hallitse kehoaan tai tunnista rajoja. Varmasti äityy riehumaan, putoaa ja satuttaa itsensä. Rajatonta toimintaa. Lapsen täytyy oppia istumaan sohvalla rauhassa, jotta ei putoa. Siinä voi istua yhdessä lukien kirjaa tai muuten vain vaikka jutellen. Rajat on turvan perusta. Ne majat voi rakentaa myös lattialle. Nyt alan ymmärtää miksi jotkut lapset ovat haaste niin päiväkodissa kuin koulussakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.
Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.
Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.
Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.
Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.
Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.
Sanokaa yksi hyvä syy miksi pari vuotiaalta lapselta pitää kieltää sohvalla hyppiminen? Eikö sillä ole ihan riittävästi aikaa oppia elämään tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?
Voi pudota ja satuttaa itsensä pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta.
Kaksi vuotias ei hallitse kehoaan tai tunnista rajoja. Varmasti äityy riehumaan, putoaa ja satuttaa itsensä. Rajatonta toimintaa. Lapsen täytyy oppia istumaan sohvalla rauhassa, jotta ei putoa. Siinä voi istua yhdessä lukien kirjaa tai muuten vain vaikka jutellen. Rajat on turvan perusta. Ne majat voi rakentaa myös lattialle. Nyt alan ymmärtää miksi jotkut lapset ovat haaste niin päiväkodissa kuin koulussakin.
Kumma sohvakeskustelu virisi. Ei meilläkään ole saanut minkään ikäinen lapsi hyppiä sohvalla ja siihen aktiivisesti opetettiin, että sohva ei ole leikkikenttä. Kuten ei ole äidin ja isin sänky eikä makuuhuone, keittiössäkään ei riehuta eikä ylipäätään sisällä juosta. Jos haluaa remuta, ulos.
Majoja saa rakentaa niin paljon kuin jaksaa mutta kaikki kannetaan illaksi takaisin paikoilleen.
Lapsella on oma huone, jonne olen laittanut erilaisia fasiliteetteja nimenomaan siksi että rajummat leikit tapahtuu siellä. Huoneessa on mm. nojapuut ja voimistelurenkulat ja näiden kanssa asiaankuuluvat suojaukset. Nojapuilla saa roikkua ja hyppiä (mm patjoille jne).
Meillä superaktiivinen 3,5v poika, joka pikkuhiljaa alkanut oppia käyttäytymään esim juuri sohvalla. On oppinut eron, että kotona (eikä muuten myöskään pph:n sohvalla) ei hypitä yhtikäs mitenkään mutta toisessa mummolassa taas on varta vasten sitten annettu lupa hyppiä sohvalla -> tekee sitä vain siellä.
Alussa oli kamala raivoaja, juuri ehkä 1,5-2,5v pahin kausi. Huusi ja raivosi ja heitti kamppeita kun ei jotain saanut. Ei kuullut mitään suurimmassa raivoissaan. Ei halunnut yhtään syliin jne. Havaitsin parhaimmaksi viedä lapsen jäähylle eli oma sänky, ja pois ei päässyt ennen kuin rauhoittui. Joskus pidin kiinni. Ja pitkään. Lopuksi otin syliin (kun tuli), lohdutin käytiin tapahtumaa läpi. Pikkuhiljaa pahimmat raivokohtaukset vähentyneet ja lyhentyneet selvästi ja harmistuksista voidaan nykyään jo puhuakin ja käsitellä ne melko pian sattuman jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Ettei sillä vaan ole liian kivaa. Osta lapsellesi liian kireä pipo, tunge lelut patterin taakse ja naulaa keinuhevonenkin lattiaan kiinni niin hänestä tulee hyvä aikuinen. Lapsen tahto on vanhemman taskussa.