Miten pitäisi oikeaoppisesti toimia kun pieni lapsi raivoaa?

Tarjoa lapsellesi enemmän asioita, joissa hän saa päättää itse ja tehdä itse. Älä silti annan vaihtoehtoja, vaan, kerro, että hän saa tehdä itse. Anna siis rajat ja mielekäs tekeminen yhtaikaa. Työllistä lapsen aivot ja keho.

Vierailija kirjoitti:

Sylissä pito auttaa parhaiten. T: lastensuojelun sossu

Paitsi että jotkut menevät ihan sekaisin jos yrittää väkisin pitää. Pahoinpitelyä lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

Anna pienen hetken ( minuutin tai pari) itkeä jossei halua tulla syliin ja kokeile sitten uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jäähypaikka, yläkertaan vievien portaiden alla. Sinne tulee komennus mennä. Lapsi menee sinne seisomaan ja itse menen portaille istumaan. Hetken päästä aloitan juttelun: mikä harmittaa, miksi teit niin, äidille tulee vain enemmän työtä jos päiväpeittoja repii lattialle. Ja selvitys siitä, miksi niin ei saa tehdä. Lopuksi annan luvan tulla pois halaamaan, lapsi on jo niin vanha (4v) että ymmärtää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Luvataan ettei jatkossa enää tehdä niin.

Tämä kuulostaa itseasiassa todella hyvältä keinolta. Miksi tätä alapeukutetaan? Sanotko sinä lapselle kun halaatte että rakastat häntä ja lapsi vastaa siihen myös että rakastaa sinua? Itkettekö koskaan tuon halauksen aikana?

Tee mitä moni vanhempi syyllistä kaikkia muita kun eivät pidä lapsesi raivoamista kauneimpana äänenä mitä maa päällään kantaa

Petasiko lapsi sängyn itse? Ei varmasti tahdo, että teet hänen reviirillään asioita. Laita hänet tekemään. Seuraavaksi pyykkien ripustamista  ja pihan lumitöitä? Joko perunan kuoriminen sujuu? Seuraava kiukku voi tulla siitä, että hän ei osaa niin hyvin kuin tahtoisi, mutta harjoitus tekee onneksi mestarin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tarjoa lapsellesi enemmän asioita, joissa hän saa päättää itse ja tehdä itse. Älä silti annan vaihtoehtoja, vaan, kerro, että hän saa tehdä itse. Anna siis rajat ja mielekäs tekeminen yhtaikaa. Työllistä lapsen aivot ja keho.

Tuohan on periksi antamista. " Saat lempilelun kun huudat". Mitä järkeä on asettaa jotain erillisiä rajoja kun sä itse niitä rajoja juuri rikot tuolla tavalla, että tarjoat sen parhaimman tekemisen eikä lapsi muuta halua edes tehdä.

Vierailija kirjoitti:

"Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?"

Huutaa raivon lomasta POIS POIS POOOIIIIS ja vänkyröi samalla itseään pois. Sitten juoksee johonkin nurkan taakse jatkamaan huutoa.

Ja aina siis kerron rauhallisesti että ymmärrän että harmittaa ja syliin saa tulla aina kun haluaa, mutta nyt desipelit ovat nousseet niin korkeiksi ettei lapsi enää voi kuulla mun puhetta oman huutonsa yli.

Sitten kun huuto on vähän hiljentynyt niin kysyn että haluaako tulla antamaan halin ja aina tulee, ja sitten jutellaan harmitus asiat läpi.

Ja luulen ymmärtäväni sen tunteen siellä raivon takana, usein häntä harmittaa kun ei saa tehdä mitä haluaisi tai sitten ei osaa tehdä jotain mitä haluaisi. Ap

No niin, no sähän toimit aivan oikein ja järkevästi.

Ei lasta kannata pitää väkisin sylissä, ellei tarvitse estää häntä satuttamasta itseään/muita tai hajoittamasta paikkoja. Lapselle ei myöskään mun mielestä kannata puhua ihmeemmin ennen kuin lapsi vähän rauhoittuu.

Ei näihin ole mitään ihmekonsteja, joilla se raivoaminen loppuisi kokonaan, muuta kuin kasvu ja kyspyminen.

Vierailija kirjoitti:

"Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?"

Huutaa raivon lomasta POIS POIS POOOIIIIS ja vänkyröi samalla itseään pois. Sitten juoksee johonkin nurkan taakse jatkamaan huutoa.

Ja aina siis kerron rauhallisesti että ymmärrän että harmittaa ja syliin saa tulla aina kun haluaa, mutta nyt desipelit ovat nousseet niin korkeiksi ettei lapsi enää voi kuulla mun puhetta oman huutonsa yli.

Sitten kun huuto on vähän hiljentynyt niin kysyn että haluaako tulla antamaan halin ja aina tulee, ja sitten jutellaan harmitus asiat läpi.

Ja luulen ymmärtäväni sen tunteen siellä raivon takana, usein häntä harmittaa kun ei saa tehdä mitä haluaisi tai sitten ei osaa tehdä jotain mitä haluaisi. Ap

Se huutoteatteri tehoaa tasan niin kauan kuin käytät energiaa sen seuraamiseen.

Jos kersa huutaa nurkan takana jotain peittoraivoa, anna huutaa ja tee omia juttujasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.

Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.

Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?

Todella moni. Itse ainakin näen milloin oma lapseni filmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.

Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.

Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?

Uhmaikä anyone? Sa taapero saa raivota vaikka tajunsa kankaalle mutta tiistai ei silti ole maanantai. Lapsi siis raivoaa ihan mistä vaan eikä siellä todellakaan ole mitään sen ihmeellisempää tunnetta takana. Se on kehitystehtävä.

Ei uhmaikä sitä tarkoita sitä että otetaan asenne ettei vanhempi voi tehdä mitään tai ei selvitä mitä tilanteen takana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.

Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.

Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?

Uhmaikä anyone? Sa taapero saa raivota vaikka tajunsa kankaalle mutta tiistai ei silti ole maanantai. Lapsi siis raivoaa ihan mistä vaan eikä siellä todellakaan ole mitään sen ihmeellisempää tunnetta takana. Se on kehitystehtävä.

Ei kaikki ole myöskään pelkää uhmaa kun lapsi sattuu olemaan siinä iässä.

Sanoisin sanottavani ja jättäisin yksin raivoamaan kunnes rauhoittuu, mikä tapahtuu aika piankin kun tulee ikävä äitiä. En halaisi ja palkitsisi siten rumasta käytöksestä, kyllä tuon ikäinen jo älyää. Sitten vasta kun on rauhoituttu ja sovittu.

En kuuntele minkään ikäiseltä raivoamista, kyllähän lapsia pitää heti kasvattaa ison maailman tavoille - mietitään tekosia ja niellään kiukku. Sitten vasta muiden ilmoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Lienee erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Meillä on esim keittiössä ja vaatehuoneessa lapsella oma hylly, jne. Tämä on myös sen lapsen koti ja hän saa esim tuntea itsensä tärkeäksi touhuamalla omien pyykkiensä kanssa, kun minä viikkaan pyykkejä. Ei lapsiperheen koti voi olla kuin kahden aikuisen koti, jossa lapsi on vain jokin esine, jota esitellään täydellisen kotilehden aukeamalla.

Onneksi en ole vanhempi. En kestäisi riehuvaa ja rääkyvää nulikkaa. Ja nykyaikana käsketään vaan paijaamaan riiviötä, mitä se siitä oppii? Että riehuminen on ok? Ö..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

Ai kauheeta, lapsi kiipeilee sohvalle ja saa aikaan sotkua. Eikö se lapsi olekaan nukke, joka somasti istuu hyllyn reunalla? Mitä, jos aloittaisit siitä, että otat vähän rennommin?