Miten pitäisi oikeaoppisesti toimia kun pieni lapsi raivoaa?

Anna raivota. Se kuuluu kehitykseen. Olet läsnä ja olet rauhallinen. Kerrot että saa tulla syliin jne. Mikä tämä vimma on ns pakottaa lapsi hiljenemään kun lapswn kehitykseen KUULUU raivokohtaukset. Toki säännöistä tiukkana, just ettei saa repiä peittoja jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.

Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.

Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?

Uhmaikä anyone? Sa taapero saa raivota vaikka tajunsa kankaalle mutta tiistai ei silti ole maanantai. Lapsi siis raivoaa ihan mistä vaan eikä siellä todellakaan ole mitään sen ihmeellisempää tunnetta takana. Se on kehitystehtävä.

Ei uhmaikä sitä tarkoita sitä että otetaan asenne ettei vanhempi voi tehdä mitään tai ei selvitä mitä tilanteen takana on.

Onko sinulla lapsia? Ihanko oikeasti alat selvittelemään mikä tunne oli takana kaksivuotiaalla joka hermostui siitä että auto on sininen eikä punainen, huutaa ja raivoaa niin että lopulta nukahtaa sohvan taakse. Että sitten kun herää sieltä niin aletaan keskustelemaan että mikä tunne sulla oli tuossa niinkuin taustalla…?

Salli mun nyt jo nauraa.

Lasta ei myöskään jätetä yksin!! Tämä on oikeasto todella tärkeää. Anna raivota mutta ole läsnä. Neuvot siitä että lähtee pois ja" nopeasti tulee äitiä ikävä" ei ole lapsen kehitykselle hyväksi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

No meillä ei ainakaan ole sohva pomppimista ja hyppimistä varten eikä sitä tehdä. Miten se on leikin estämistä, jos osaa asettaa rajat? Meilläkin lapset ovat liikunnallisia ja erittäin lahjakkaita, meillä on kuitenkin hyppimispaikat muualla kuin sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole vanhempi. En kestäisi riehuvaa ja rääkyvää nulikkaa. Ja nykyaikana käsketään vaan paijaamaan riiviötä, mitä se siitä oppii? Että riehuminen on ok? Ö..

2v on eri asia kuin 10v. Meillä 2v saa hyppiä sohvalla mutta 12v ei. Meillä saa 2v ja 12v raivota, mutta heidät kohdataan eri tavalla. 12-vuotiaalle olen tiukempi ja määritän enemmän, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. 2:vlle yritän luoda puitteet, joissa on sallittua näyttää omat tunteensa, mutta vanhempi tarvittaessa fyysisesti rajoittaa sekä tekemistä että tunnesäätelyä. 2v saa kotona melko vapaasti touhuta ja koti on tehty hänen mukaisekseen, mutta 12-vuotiaalta odotetaan jo tilanteeseen ja paikkaan sopivaa käytöstä. 

Riehumisen salliminen on ikään sidottua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.

Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarjoa lapsellesi enemmän asioita, joissa hän saa päättää itse ja tehdä itse. Älä silti annan vaihtoehtoja, vaan, kerro, että hän saa tehdä itse. Anna siis rajat ja mielekäs tekeminen yhtaikaa. Työllistä lapsen aivot ja keho.

Tuohan on periksi antamista. " Saat lempilelun kun huudat". Mitä järkeä on asettaa jotain erillisiä rajoja kun sä itse niitä rajoja juuri rikot tuolla tavalla, että tarjoat sen parhaimman tekemisen eikä lapsi muuta halua edes tehdä.

Sitäkö te pelkäätte, että lapsille annetaan periksi? Ei sitä lasta voi jatkuvalla kurillakaan alistaa. Tasapaino nykyään ihan vieras käsite? Vanhemmuudessa on niin paljon neuvottelukysymyksiä ettei joku päiväpeiton lattialle heittäminen huvikseen voi olla mikään iso juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.

Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.

Tämä. Ihan kuin lapsen liikunnallinen kehitys estyisi, kun ei saa riehua ja pomppia sohvalla.

Mä en ole ikinä nähnyt, että kukaan vanhempi antaisi luvan hyppiä ja riehua sohvalla. No, mutta tapansa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

No meillä ei ainakaan ole sohva pomppimista ja hyppimistä varten eikä sitä tehdä. Miten se on leikin estämistä, jos osaa asettaa rajat? Meilläkin lapset ovat liikunnallisia ja erittäin lahjakkaita, meillä on kuitenkin hyppimispaikat muualla kuin sohvalla.

Meillä lapsillakin on ihmisarvo ja heiltä odotetaan ikätason mukaista käytöstä, eikä kaikkea lapsen luovuutta rajata sillä, että jossain on joku perhe jonka sohvalla ei hypitä. Olen jopa itse hyppinyt sen lapsen kanssa. Mitä noista meidän lapsista mahtaa kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole vanhempi. En kestäisi riehuvaa ja rääkyvää nulikkaa. Ja nykyaikana käsketään vaan paijaamaan riiviötä, mitä se siitä oppii? Että riehuminen on ok? Ö..

2v on eri asia kuin 10v. Meillä 2v saa hyppiä sohvalla mutta 12v ei. Meillä saa 2v ja 12v raivota, mutta heidät kohdataan eri tavalla. 12-vuotiaalle olen tiukempi ja määritän enemmän, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. 2:vlle yritän luoda puitteet, joissa on sallittua näyttää omat tunteensa, mutta vanhempi tarvittaessa fyysisesti rajoittaa sekä tekemistä että tunnesäätelyä. 2v saa kotona melko vapaasti touhuta ja koti on tehty hänen mukaisekseen, mutta 12-vuotiaalta odotetaan jo tilanteeseen ja paikkaan sopivaa käytöstä. 

Riehumisen salliminen on ikään sidottua. 

Mun mielestä on hieman ristiriitaista, että pienempi lapsi saa pomppia sohvalla. Mielestäni on tiettyjä sääntöjä, mitkä eivät ole sidoksissa ikään ja niitä kuuluu opettaa sille perheen pienimmillekin. Jos isompi lapsi kysyy, että miksi häneltä on kielletty pomppimasta sohvalla, mutta pienempää ei.. mitä aiot vastata? 2v ymmärtää jo sääntöjä, joten sillä asiaa ei ainakaan voi perustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.

Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.

Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.

Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.

Vierestä seurannut ystäväni lapsen käytöstä jo vuosia. Samanlaista huutoa ja raivoamista ollut pienestä asti. Nyt 9 vuotias ja sama jatkuu edelleen. Lahjomalla ovat saaneet hiljaiseksi, annettu aina periksi ja tää lapsi pyörittää sitä perhettä. Oikeita ohjeita en osaa antaa, mutta kannattaa keksiä se keino, jolla lapsi oppii kunnioittamaan vanhempaansa jo pienestä pitäen. Muuten ongelmat vaan kasvaa iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.

Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.

Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?

Samaa mieltä jos vain lässytetään tulee näitä mukuloita jotka tekevät mitä haluavat.Sitten ihmetellään kouluissakin kun opettajat eivät saa pidettyä kuria kun pitäisi vaan taputella ja hyysätä tuollaisia jota ei saa komentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

No meillä ei ainakaan ole sohva pomppimista ja hyppimistä varten eikä sitä tehdä. Miten se on leikin estämistä, jos osaa asettaa rajat? Meilläkin lapset ovat liikunnallisia ja erittäin lahjakkaita, meillä on kuitenkin hyppimispaikat muualla kuin sohvalla.

Meillä lapsillakin on ihmisarvo ja heiltä odotetaan ikätason mukaista käytöstä, eikä kaikkea lapsen luovuutta rajata sillä, että jossain on joku perhe jonka sohvalla ei hypitä. Olen jopa itse hyppinyt sen lapsen kanssa. Mitä noista meidän lapsista mahtaa kasvaa.

Kuuluu ihan perus käytöstapoihin. Sohva on istumista varten ja pomppimiset suoritetaan sille tarkoitetuissa paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole vanhempi. En kestäisi riehuvaa ja rääkyvää nulikkaa. Ja nykyaikana käsketään vaan paijaamaan riiviötä, mitä se siitä oppii? Että riehuminen on ok? Ö..

2v on eri asia kuin 10v. Meillä 2v saa hyppiä sohvalla mutta 12v ei. Meillä saa 2v ja 12v raivota, mutta heidät kohdataan eri tavalla. 12-vuotiaalle olen tiukempi ja määritän enemmän, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. 2:vlle yritän luoda puitteet, joissa on sallittua näyttää omat tunteensa, mutta vanhempi tarvittaessa fyysisesti rajoittaa sekä tekemistä että tunnesäätelyä. 2v saa kotona melko vapaasti touhuta ja koti on tehty hänen mukaisekseen, mutta 12-vuotiaalta odotetaan jo tilanteeseen ja paikkaan sopivaa käytöstä. 

Riehumisen salliminen on ikään sidottua. 

Mun mielestä on hieman ristiriitaista, että pienempi lapsi saa pomppia sohvalla. Mielestäni on tiettyjä sääntöjä, mitkä eivät ole sidoksissa ikään ja niitä kuuluu opettaa sille perheen pienimmillekin. Jos isompi lapsi kysyy, että miksi häneltä on kielletty pomppimasta sohvalla, mutta pienempää ei.. mitä aiot vastata? 2v ymmärtää jo sääntöjä, joten sillä asiaa ei ainakaan voi perustella.

Juurihan ap kertoi, että lapsi raivoaa niistä säännöistä eikä ymmärrä.

Justiinsa kirjoitti:

Vierestä seurannut ystäväni lapsen käytöstä jo vuosia. Samanlaista huutoa ja raivoamista ollut pienestä asti. Nyt 9 vuotias ja sama jatkuu edelleen. Lahjomalla ovat saaneet hiljaiseksi, annettu aina periksi ja tää lapsi pyörittää sitä perhettä. Oikeita ohjeita en osaa antaa, mutta kannattaa keksiä se keino, jolla lapsi oppii kunnioittamaan vanhempaansa jo pienestä pitäen. Muuten ongelmat vaan kasvaa iän myötä.

Kunnioitus ansaitaan myös sen lapsen.

2-vuotias on vielä niin pieni, ettei ymmärrä kaikkia asioita, kuten vaikkapa aika/paikka ja syy-seuraus. Ajalla tarkoitan sitä, että jos äiti on pois näkyvistä, ei ymmärrä vielä sitä ettei äiti ole kokonaan kahdonnut vaan on ihan lähellä. Pienelle ei saisi jäädä kokemusta hylkäämisestä.

Sama tuo syy-seuraus. Lapselle ei saa jäädä tässäkään sitä kokemusta että hylätään ja jätetään yksin, kun itkee ja raivoaa ja kiukuttelee. Turvallisuus lähtökohtana tämän ikäisillä. Syli, positiivinen kosketus, läsnäolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.

Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.

Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.

Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.

Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.

Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.

Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.

Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.

Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.

Sanokaa yksi hyvä syy miksi pari vuotiaalta lapselta pitää kieltää sohvalla hyppiminen? Eikö sillä ole ihan riittävästi aikaa oppia elämään tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.

Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.

Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap

2v ei saa kiipeillä sohvilla?! Aikamoinen sääntö, jos lapsi on liikunnallinen ja aktiivinen lapsi. Meillä se kuului ihan normaaliin päivittäiseen rutiiniin. Meillä sai myös tehdä majoja sohvatyynyistä ja päiväpeitoista. Aktiivisen lapsen kanssa kannattaa todellakin valita taistelunsa. Ei noin pieni vielä ymmärrä mitään eli valitse kieltää vain sellaiset asiat, joiden eteen olet valmis fyysisesti rajoittamaan lasta. 

Sohvalla kiipeäminen on aika laaja käsite. Se voi tarkoittaa, että taapero kiipeää sohvalle ihan oikeaoppisesti, se voi myös tarkoittaa sitä, että kiivetään sohvan takaa sohvalle eikä istuta nätisti tai hypitään sieltä pois. En tiedä, mitä ap tällä tarkoitti. Mä en oikeen usko, että ap tarkoitti mitään " tavallista" yritystä kiivetä vain pelkästään sohvalle istumaan.

Miksi 2v ei saisi kiivetä sohvalle sohvan takaa, jos osaa? Tai miksi sohvalta ei saisi hyppiä lattialle? Tai miksi 2v ei saisi sohvalla pomppia? Meillä oli ihan patja sitä varten lattialla, että 2-vuotiaat saivat hyppiä sohvalta alas. Tosin meillä oli todella aktiiviset, nykyisin urheilua nuorten sm-tasolla harrastavat lapset, joista tajusin hyvin nopeasti, että liikkuminen oli ainoa leikin ja olemisen muoto. Olisin tullut hulluksi, jos olisin yrittänyt estää lasten leikin, joihin sisältyi hyppiminen ja kiipeily taaperona. Hieman vanhempana tietystä sanoin, että ulos hyppimään, mutta taaperot ovat aika kevytrakenteisia sohvan rakenteelle.

Siksi koska sohvalla istutaan nätisti, se ei ole kiipeilyteline jossa kiipeillään selkänojilla tai heitellään sohvatyynyt (siis ei koristetyynyt vaan ne istuin/selkänojatyynyt) alas. Ihan ok jos teillä niin saa tehdä, meillä ei.

Ulkoillaan monta tuntia päivässä ja siellä saa kiipeillä ja remuta ja hiihtää ja juosta ja mitä ikinä keksiikin. Olen itse kilpaurheillut sm-tasolla, vaikka en minäkään hyppinyt lapsena sohvalla.

Jos sohva on lapsen mielikuvituksessa kiipeilyteline ja tyynyistä saa kivan majan niin on niitä. Ei se tarkoita että se on sitä vielä viidenkin vuoden päästä, kun lapselta voi jo vaatia enenmän.

Ps. Tämä ei sulje pois ulkoilua.

Aikuinen asettaa lapselle rajat. Aikuinen voi myös rajata mielikuvitusleikkejä. On hienoa, että lapsillasi on hyvä mielikuvitus, mutta joskus leikkeihin pitää osata puuttua ja ohjata hyppimään muualle.

En vaan ymmärrä miksi näin pitäisi toimia.