Miten pitäisi oikeaoppisesti toimia kun pieni lapsi raivoaa?
Mulla on 2v jolla uhma pahenee päivä päivältä. Saattaa saada lukemattomia raivareita päivässä ja jossain vaiheessa alkaa olla omat hermot koetuksella. Tänään esim raivosi siitä kun en antanut repiä päiväpeittoa lattialle. Pitäisi joo sanoittaa tunteita mutta milläs sanoitat kun toinen huutaa niin etten itsekään kuule omaa ääntäni. Tuntuu myös tylyltä vaan lähteä pois varsinkaan kun se lapsi ei kuule sitä kun sanon että äidin luokse saa tulla heti kun tuntuu siltä. Olen lukenut ettei lasta saisi jättää yksin vaikeiden tunteiden kanssa mutta miten käytännössä sen toteutan?
Kommentit (79)
Syli on parasta tapa osoittaa sitä rakkautta.
Meillä on jäähypaikka, yläkertaan vievien portaiden alla. Sinne tulee komennus mennä. Lapsi menee sinne seisomaan ja itse menen portaille istumaan. Hetken päästä aloitan juttelun: mikä harmittaa, miksi teit niin, äidille tulee vain enemmän työtä jos päiväpeittoja repii lattialle. Ja selvitys siitä, miksi niin ei saa tehdä. Lopuksi annan luvan tulla pois halaamaan, lapsi on jo niin vanha (4v) että ymmärtää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Luvataan ettei jatkossa enää tehdä niin.
Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.
Kyllä sille lapselle voi sanoa, että nyt menet vähän rauhoittumaan, jos tilanne hoidetaan hyvin sen jälkeen. Itsensä voi myös laittaa jäähylle ja sanoa lapselle, että nyt minä juon tämän kahvin ja me rauhoitutaan hetki sitten jutellaan ihan rauhassa.
Jos repii, ota joku kestävähkö lelu esiin. Kaipaa käsille tekemistä. Voi vaan sanoa että "jaahas, noniin" ystävällisesti ja lohduttaa lasta. Maailma ei kaadu siihen. Ehkä lapsi haluasi ilmaista jotain ja tunteita, muttei voi, tulee joskus väärinymmärretyksi. Onko nälkä tai jano, muu olotila.
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
Luunappi.
Onpahan sitten syytäkin ulvoa.
Sanoisin, että jutellaanko lisää, sitten kun olet rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
Se kieltojen lista ei saisi olla kovin pitkä sillä se on juuri niiden ongelmien kerjäämistä. Meillä esim lapsen huone on hänen oma tila, jossa on hänen säännöt.
Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.
Ei me siitä riidellä mutta meillä on tietyt säännöt joiden mukaan eletään. Esim päiväpeittoja ei revitä huvikseen lattialle, ei kiipeillä sohvilla, ei tyhjennetä jokaista talon vaatekaappia ja keittiön laatikkoa yms. Sinänsä pieniä asioita mutta aika läävä ois jos kävelisin vaan perässä siivoamassa kun lapsi tekee mitä tahtoo.
Ongelmani oli nyt se että miten reagoida lapsen kiukkuun niin etten jätä sitä yksin käsittelemään selvästi hankalia tunteita. Syliin tai kosketusta ei halua kesken raivoamisen. Ap
Olet vaan siinä vierellä/lähettyvillä ja annat raivota. Koeta olla menemättä siihen tunteeseen mukaan ollenkaan, sano väliin jotain rauhallisesti ja olet vaan.
Tietysti on vaikeaa olla hermostumatta itsekin, mutta jälkeen päin on parempi olo jos onnistuu pysymään rauhallisena.
Sylissä pito auttaa parhaiten. T: lastensuojelun sossu
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.
Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.
Soita hätäkeskukseen ja vaadi paikalle poliisi. Lisäksi pitää tehdä lastensuojeluilmoitus ja ilmoittaa että lapsella ei ole takaisin tulemista. Kuka hullu kestää lapsipetoa jos sellaisesta voi päästä eroon.
Koska kyseessä on vielä noin pientä lapsi, niin ottaisin syliin ja veisin huomion muuhun tekemiseen.
Lapsen puheenymmärtämis tasosta riippuen voisin käydä läpi jotain ihan yksinkertaista ikätasoon sopivaa keskustelua esim. " Kun äiti sanoo ei, niin silloin ( lapsen nimi) uskoo. Näin siis lopuksi toimisin. Syliinotto, huomion siirtäminen muualle sekä yksinkertainen puhekeskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.
Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.
Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.
Ei se nyt ihan noin mene. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että jos ja kun lapsi saa karkkipussin, niin rauhoittuu tai saa tahtonsa läpi muutoin.
"Miten hän noissa tilanteissa reagoi syliin?"
Huutaa raivon lomasta POIS POIS POOOIIIIS ja vänkyröi samalla itseään pois. Sitten juoksee johonkin nurkan taakse jatkamaan huutoa.
Ja aina siis kerron rauhallisesti että ymmärrän että harmittaa ja syliin saa tulla aina kun haluaa, mutta nyt desipelit ovat nousseet niin korkeiksi ettei lapsi enää voi kuulla mun puhetta oman huutonsa yli.
Sitten kun huuto on vähän hiljentynyt niin kysyn että haluaako tulla antamaan halin ja aina tulee, ja sitten jutellaan harmitus asiat läpi.
Ja luulen ymmärtäväni sen tunteen siellä raivon takana, usein häntä harmittaa kun ei saa tehdä mitä haluaisi tai sitten ei osaa tehdä jotain mitä haluaisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään oikeaoppista tapaa vaan jokaisen vanhemman pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan sen oman lapsensa mikä toimii hänellä.
Raivon takana on aina jokin toinen tunne. Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.
Kuinkahan iso osuus lapsista raivoaa ihan vain siksi että on oppinut sillä tavoin saamaan tahtonsa läpi?
Uhmaikä anyone? Sa taapero saa raivota vaikka tajunsa kankaalle mutta tiistai ei silti ole maanantai. Lapsi siis raivoaa ihan mistä vaan eikä siellä todellakaan ole mitään sen ihmeellisempää tunnetta takana. Se on kehitystehtävä.
Valitse sotasi. Päiväpeitosta riitely kuulostaa aika turhalta.