(♥) TAMMIKUISTEN torstain tapahtumat (♥)

[color=blue]Mary [color=violet]jopas sulla on ollu liskojen yö. Ei osaa kuvitellakkaa millasta tuommonen kipu on. Toivottavasti saat siihen johtai rohtoa.



[color=blue]Tigger [color=maroon]niin minkäs ikänen teiän tyttö on? Sori en jaksa tarkistaa listalta. .Se kyllä tuo hirmusta helpotusta, ku oppii ainaki päiväkuivaksi.



[color=blue]Maria-79 [color=violet]eipä oo yököttäny. Välillä pohin tätä ylettömän hyvää oloa. Sitä pelkää ettei kaikki oo ok, ku on vaan raskaana. Tai no yks ilta oli heikotus olo, mut ei mua kyllä yököttäny. Se meni sit ohi syömällä jätskiä ja leipää.



[color=blue]Beijaflor [color=maroon]heh :D mulla täällä omaa hauskaa, ku kuvittelen kattoon kopan jota yltää potkaseen sängystä käsin. Ei siinä voishan se olla ihan toimivaa, mut sänkyhommia se vois hiastaa. .



[color=blue]Omppu [color=violet]joku aika sitte ihmettelinki, ett mihinhän sie oot hävinny. Mä kävin akan aikaan hirveesti ultrissa. Tai ainaki likemmäs 10 kertaa. Saa nähä miten tää raskaus etenee.



[color=blue]HoitoG: [color=maroon]ukon kans oli ite asiassa vasta tästä puhetta, ku ukko kävi päiväkojilla hoitokeskustelussa. Alussa ainaki ollaan kaikki kotona neljästään (wau jännää kirjottaa tää ääneen eka kerran). Sitten ku ukko palaa töihin niin pitää kattoo tilanne uuestaan mm. miten kovia pakkasia on. Koska ehän mie beibiä voi mökistä pihalle viiä, jos paukkupakkasia on.

Mutta siis kyllä akka jatkaa puolipäivähoitoo kolmena päivänä viikossa missä nytki on.



[color=darkviolet]Taianpa katella jonku elokuvan hyllystä ja kellahtaa kerranki sohvalle kesken päivän. Nyt on jo sapuska valmiina niin ei tarvi siitäkään huolehtia mitä ukko syö töistä tullessaan.

Piti munkin tulla höpisemään, kun en oo taas(kaan) ehtiny...



Kyllä pysäytti mutkin toi vauvaan kohtuun kuoleminen-uutinen ja yleensä muutkin lapsen kuolemat. Aina sitä ajattelee, mitä jos omalle kohdalle... Itse juuri näin muutama yö sitten unta, että vauva kuoli kohtuun. Olin unessa jossain ylimääräisissä ultrassa, jossa asia todettiin. Heräsin keskellä yötä omaan itkuun eikä uni meinannut tulla uudestaan. Vielä aamullakin oli epäuskoinen olo, että onko masussa vielä elämää. Onneksi pikkukakkonen oli aktiivinen heti aamusta.



Piti tänään mennä shoppailemaan, kun äitiysavustusraha tuli tilille. Ostin sitten pikkukakkoselle bodyn ja potkarit, joilla voi tulla kotiin sairaalasta. Kerrankin KELA toimi nopeasti, kun sain päätökset viikon kuluessa papereiden jättämisestä. Ostin samalla esikoisellekin talvihaalarin, kun CM:sta sai Lassien haalarin 25¿ hintaan. Ihan maksimi mitä suostun maksaan.



Miehen työstä oli gallupia aiemmin: mieheni on ammatiltaan autopeltiseppä, mutta tällä hetkellä opiskelee oppisopimuksella trukkiasentajaksi.



PäivähoitoG: Hoitelen esikkoa tällä hetkellä kotona (ikää siis 1½v) ja jatkaa siis kotihoidossa myös vaavin synnyttyä.



Noopu ja pikkukakkonen rv 25+4 (meniköhän oikein?)

Vielä tuohon eiliseen kokokeskusteluun, että olen jo rauhoittunut asian suhteen... Tottakai sisarukset voi olla hyvinkin eri kokoisia ja toisaalta tämä oli vaan yksi ultra ja puolivälissä vasta eli ei välttämättä kerro syntymäpainosta vielä mitään. Ihan hyvähän se on joka tapauksessa katsoa mitä suuhunsa pistää. Esikoisesta tuli raskauskiloja tasan 10 ja ne lähti viikossa, joten välttämättä ei nytkään tarvisi ihan hirveän paljoa enempää tulla. Tosin imetys kyllä kuluttaa, että sitten voi olla liiankin luuviulu.



Hoitogallup: Meidän tyttö aloitti hoidossa maaliskuussa tasan 1 -vuotiaana ja vaikka onkin aivan ihanalla perhepäivähoitajalla, niin kyllä mä ilman muuta otan tytön kotiin. Ehkä jos olisi vanhempi, niin harkitsisin jotain kerhoa, mutta kun ikäeroa tulee vain 1v 11kk, niin tuo on minusta paras ratkaisu. Tietysti itse pääsisi helpommalla, jos välillä saisi nukkua päiväunia kuopuksen kanssa tms., mutta onhan siinä sitten ne hoitoon kuskaamiset.



Mistä kartasta oli puhetta, minne voi itsensä lisäillä...? *tahtoo kartalle* :)



ariella rv 21+5

Zatu: Me tiikerit taidetaan mennä helposti sekaisin kun on niin samanlaiset nimet;) Ja muistaakseni tiggerkin laittaa välillä loppuun " tikru" eli ei ihme jos sekottuu! Mutta, meidän tyty on 2v.1kk suurin piirtein. Uskon, et päiväkotiin meno nopeutti tätä vaippahommaa, siellä käyvät tiuhaan vessassa ja voipi toisista ottaa mallia. Yövaippa säilyneen vielä jonkun aikaa, vaippa on ihan märkä aamulla, mutta tosi iloinen olen jos päivävaippa jää pois ennen vauva tuloa:) Tosin saattaahan silloin tulla pientä takapakkia, mutta se on ohimenevä ilmiö.



Päivähoitog: Olenko ainoa, joka meinaa ottaa lapsen kotiin vauvan synnyttyä?! En raaski tyttöä hoidossa pitää, vaikka siellä viihtyykin kun itse olen kotona. Miten sen perustelisi lapselle?! Haluan antaa myös isosiskolle aikaa ja mahdollisuuden tutustua vauvaan. Ja sitä paitsi toi esikko on vielä niin pienikin. Eri asia, jos olisi vaikka 4v. Mutta olen sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan lapsen paras paikka on kotona, mikäli vanhemmat ovat tavan vanhempia (ei siis " ongelma" ) ja pystyvät takaamaan normaalin kehityksen ja hyvinvoinnin.



Mutta en siis todellakaan ketään arvostele tai kritisoi, kyllä miekin olen tuota asiaa pohtinut ja toisaalta olisi ihana viettää muutama päivä viikossa ihan vauvan kanssa kaksistaan, tai ainakin itselle helpompaa. Etenkin, kun meillä ei sukua ole paikkakunnalla ja mies on yrittäjä eli sellaista pitkää isyyslomaa ei voi pitää. On tässä muutaman kerran tullut pohdittua, miten järjestää isomman ulkoilut kun ei vauvaa voi viedä ekan kahden viikon aikana ulos eikä senkään jälkeen välttämättä jos on kovin kylmä.. Ja arvaattehan, miten käy kun tuollainen 2v6kk. lapsi on muutamankin päivän sisällä?!! Seinillehän se hyppii!!!!! Mutta täytyy sitten illalla miehen tai miun lähteä pihalle..



Niin ja kovasti pyytää sukulaisia kylään viihdyttämään esikkoa;) Mutta täytyy myöntää, etten ihan kauheasti ole uskaltanut/halunnut ajatella arkea vauvan syntymän jälkeen.. Kyllä se arki siitä lähtee sujumaan, pakkohan sen on;) Ja onneksi kevättä kohti mennään koko ajan:)



tikru

Et oo ainoa, joka ottaa esikon kotiin, just kirjoittelinkin ja ajatukset on ihan samat kuin sulla :) En halua esikoista " sulkea" pois vauvan ja mun elämästä! Ja oon ajatellut silleen, että alussa vauva tod.näk. nukkuu päivällä paljon, jolloin itse voin touhuta esikon kanssa tai nukkuakin, jos osuu päikkärit päällekkäin. Ja sitten pikkuhiljaa kun vauva alkaa valvoa pidempiä pätkiä, niin lapsista alkaa olla jo pientä seuraa ja isosisko voi auttaa vauvanhoidossa ym. Jos esikoinen ois päivät hoidossa ja kuopus huutaisi illat (kuten esikoinen teki), niin ei siinä sitten ehtisi esikoista huomioida missään välissä. Meillä kyllä toivon mukaan onnistuu, että mies pitää ne ekat kaksi viikkoa isyyslomaa, jolloin esikon ulkoilutkin saadaan hoidettua.



Mutta tosi kiva, kun on muitakin, jotka ottavat lapset kotiin, tuntuu nykyään aika harvinaiselta! Ja siis ei ole mitään kritiikkiä ketään kohtaan, nämä on jokaisen perheen sisäisiä päätöksiä, muut ei voi tietää toisten voimavaroja ja tilannetta :)



ariella

Sunmom ja Kataya!!!! Vitsi, nyt todellakin tuli sellanen olo että kyllä sinne on päästävä!! Ja ensi viikollahan se sitten jo onkin.



Vielä kun luin neuvolassa jotain vanhaa vauvalehteä, kun perheessä oli juuri 4d ultrassa havaittu vauvalla joku selkärangan poikkeama ja pahin diagnoosi oli alaraajahalvaantuminen niin kyllä ajattelin että haluan tuollaiseen varautua etukäteen. Olkoonkin että loppuraskaus kuluisi varmasti enemmän tai vähemmän murehtiessa...



Niin olikos joku nyt käynyt Brunolla lähiaikoina? Paljon jäi kelakorvauksen jälkeen maksettavaksi ja pitikö viedä oma dvd mukana?



Nenn: Ah, kuulosti niin hyvältä se juustokakku..hmm..pitääpä väsätä vaikka taitaa kyllä olla ettei meiltä edes löydy kolmea leivontakulhoa:)



Nyt koulutöiden pariin (tai päiväunille:) )



Beijaflor

[color=darkviolet]Meillä tosiaan ei voisi kuvitella akan viihtyvän vain kotona, kun on jo 4v ja keväällä 5v. Tarvii kavereita ja ihan erilaista toimintaa. Pienillä ikäeroilla tää asia on tietenki ihan eri juttu.

En mäkään kovin helpolla lapsia hoidosta pois ottaisi! Tai no pienemmän (nyt 2v 4kk) ehkä, mutta sehän protestoisi ja lujasti, jos isoveli hoitoon vietäis joka aamu ja itse joutuisi jäämään kanssani kotiin ;) Oon varmaan huono kasvattaja, kun mun mielestä lapseni oppivat hoidossa niin paljon enemmän kuin kotihoidossa, sekä hauskempaakin siellä tuntuu olevan :) Ei ole kyse siitä, ettenkö jaksaisi lapsiani kotona hoitaa, vaan heidän parastaan ajattelen. En usko, että sisarusten vauvaan tutustuminenkaan kärsii, jos isosisarus on 15h/viikossa omissa jutuissaan. Saa olla eri mieltäkin ;) Tärkeää kuitenkin on se, että vanhempi ottaa omaa aikaa myös isompien sisarusten kanssa silloin tällöin, ilman vauvan läsnäoloa.



Tuota kuskaamista kyllä mäkin mietin, JOS täällä vielä tammi-helmikuulla isoja pakkasia on. Tilanteen mukaan..



Tulikin mieleen esittää uusi GALLUP:



Miten paljon teidän perheellä on tukiverkostoa? Asuuko lapsenhoitoapua lähistöllä? Saatteko apua silloin kun tarvitte?

Beijaflor: Brunolle jäi kelakorvauksen jälkeen maksettavaa 147 ja risat, toimenpide kesti alle 20 min joten ihan kiva tuntitaksa. Kannatti kyllä silti :) Ja me ei oteta pakkausta, niin se äitiysavustus menee sitten ikäänkuin tuohon.



Ardisia: Tukiverkostosta. Meillä asuu mun vanhemmat n. 30 km etäisyydellä, joten heiltä varmasti apua saa sen verran kuin ehtivät auttaa. Lisäksi mun veljet ja ystäviä asuu lähellä, joten he voivat varmaan esikoista hoitaa tilapäisesti, vauvaa en ehkä luottaisi kovin pienenä muille kuin isovanhemmille. Toiset isovanhemmat asuu yli 300 km:n päässä, joten sieltä ei voi juuri apua odottaa, ovat sitten ehkä henkisenä tukena :) Onko teillä siellä Ruotsissa paljon ystäviä/sukulaisia?



ariella

unohdin sitten itse vastata tuohon aloittamaani Gpiin ;)



Meillä on nyt tilanne ihan hyvä, kun vertaa siihen mitä kun tänne muutin. Nyt kun on saanut oikeita ystäviä ja tutustunut paremmin miehen sukulaisiin, niin apua kyllä saa kun kehtaa pyytää. Tai no itseasiassa muutama miehen sukulaisperhe vaatimalla vaatii meitä silloin tällöin tekemään miehen kanssa kahdestaan jotain, ottavat lapset hoitoon enemmän kuin mielellään. Miehellä on myös isä täällä, hän auttelee sen, minkä töiltään kykenee. Mun vanhemmat asuu Suomessa, sekä anoppi ja miehen sisarukset.

Kaipaan kyllä kovasti sitä apua, mitä omalta äidiltäni saisin, jos lähekkäin asuttaisiin. Ei ole yhtä helppoa pyytää apua miehen sukulaiselta kuin omilta vanhemmilta. Meidän perheen henkireikä onkin sitten nämä Suomen lomat, silloin saa olla kahdestaan miehen kanssa niin paljon kuin haluaa.

[color=blue]Tukiverkostosta [color=maroon]me yritetään aikalailla ehkä olla omillaan. Ukon porukat asuu naapurissa, mut en halua liian usein heitä vaivata. Molemmat ovat kummiski töissä tai no anoppi nyt toista vuotta koulunpenkillä vaihteluksi, mut pitkiä päiviä tekevät.

Ukon systereistä varsinki toinen ruukkaa joskus tulla ja kysyä saako ottaa akan mukkaan :) tuollaisesta " oma-alotteisuuesta" tykkään, koska en kehtaa olla apua hirveesti pyytämässä. Sillon vaan, ku tosissaan tarvii erilaisten menojen takia.

Ihana oli, ku yks kaveri heti sano ku kuuli pikkukakkosen tulosta, että hän voi ottaa akan, jos vaikka meen neuvolaan tms. Hänellä on itellä pari lasta, joten osaa samaistua mun asemaan :)

Oma äiti asuu viereisellä paikkakunnalla, kuten systerikin, joten onneksi on sukulaisista tukiverkostoa. Täällä ei oo mahollista esim. MLL:n apua saaha ja koska kavereissa ei sellasia apua tarjoovia oo niin veri on vettä sakeempaa tässä tapauksessa.

Ja mikä tärkeintä niin ukko on paljo akan kanssa kotona ollessaan, joten jos mä haluan omaa aikaa niin saan sitä yleensä " tosta vaan" .

tänää tapahtu täällä tampereella aika ikävä juttu,yx moottoripyöräilijä oli törmännyt lapseen,oiskoha ollu eka tai tokaluokkalainen,motoristille ei tainnu käydä mitään mut lapselle oli käyny jotenki ku siinä oli ambulanssi miehet tutkimassa häntä kun ohi ajoimme:(toivottavasti ei ollut silti mitään vakavaa vammaa lapsi saanut..tommoset pistää aina mietityttää ja ajattelemaan että toivottavasti omille lapsilleen ei kävis sillai..mutta muuten päivä on meiläkin mennyt taas kaupungilla ollessa..



meillä ei ole yhtään sukulaista kovin lähellä että vois joskus tyttöjä kattella,me ollaan miehen kaa viimex käyty kahestaa ulkona kun meidän esikko Jenna oli jotai 1kk ja siitäki on jo yli 2 vuotta.



mansemamma ja masukki rv 25+1

Vihdoin minäkin tälle päivälle ehdin jotain kirjoittamaankin, olen kyllä lueskellut viestejänne päivän mittaan, mutta töissä oli vähän kiirus päivä, niin en ehtinyt kirjoittamaan.



Meillä on tukiverkostoa jonkin verran lähellä, minun vanhemmat asuu 7 kilometrin päässä ja heitä vaivaamme yleensä, jos apua tarvitsemme. Sanottakoon tässä, että äitini on pph ja lapsemme ovat hänellä hoidossa päivittäin. Joten se sit vähän rajoittaa tuota ilta- ja viikonloppuhoitoa, tai siis rajoittaa lähinnä meidän puolelta, kun tuntuu, että pitää mummon saada vähän omaakin aikaa ;) Lisäksi siskoni perhe asuu tuon saman matkan päässä meistä ja tässä melkein naapurissa asuu hyvän ystäväni vanhemmat, joita voin tosi hädän tullen pyytää avuksi, tai lähinnä perheen rouvaa. Mutta tukiverkostoa löytyy siis jonkin verran. Miehen vanhemmat asuu 500 kilometrin päässä ja hyvä niin ;) Ei heitä voisi pyytää hoitamaan/katsomaan kuin tuota vanhimmaista, kun he ovat jo sen verran iäkkäämpiä eivätkä enää niin hyväkuntoisia, että jaksaisivat tuota meidän 2v. ikiliikkujaa kovin pitkään.



Lapset aion ottaa kotihoitoon kun itse jään kotiin ;) Mummoa he näkevät muutenkin varmasti sitten ja yritän olla yhtä ahkera virikkeiden keksijä kuin mummo on heidän kanssaan hoitopäivinä (ja muutenkin). Yritän järjestää heille ulkoilua ja muuta mahdollisuuksien mukaan ja jospa tuo mies olis sit isyyslomalla, niin se helpottaa ekoina viikkoina. Meillä on tuossa ihan vieressä leikkipuisto, joten sinne vaan vaunujen ja lasten kanssa, niin hyvä tulee.



mammamia:keuhkokuume voi tosiaan olla kuumeeton, joten lääkäriin vaan, jos yhtään siltä tuntuu. Äidilläni oli kuumeeton keuhkokuume muutama vuosi sitten ja oli viikon sairaalassa ja sen jälkeenkin vielä kuukauden sairaslomalla. Ja hän tosiaan tuli sairaaksi, kun tauti ehti paheta, kun hänelläkin oli vaan kova flunssa, kuten hän itse asian ensin tulkitsi.. Kahteen viikkoon ei jaksanut edes astioita ottaa tiskikoneesta tai laittaa niitä sinne, saatikka tehdä mitään muutakaan, joten isäni joutui kerrankin jotain tekemään ;)



Mutta nyt taidan lähteä viemään lapset suihkuun, niin saan ne sit ajoissa nukkumaankin. Ei sitä tiedä, vaikka vielä tälle illalle palailen tänne listalle.. Mies on tuolla varastossa tekemässä saunaan uutta jakkaraa, kun entinen lahoaa käsiin ;)



-äitiliini78 ja masukki 25+2

ptkästä aikaa taas koneella. Nopskaan lukaisin parin päivän pinot ja tässä muuan kommentti:



sänkyg: meillä kaikki muksut on nukkunut pinniksessä alusta alkaen. Joskus itkusena yönä tms oon ottanut sängyn viereen vaunujen kopassa.



tukiverkostog: meillä on hyvät oltavat =) molempien vanhemmat asuvat lähellä, samoin sisarukset ja kummit, serkut ja kaimat. Oikeastaan aina on saatu lastenhoitoapua ym tarvittaessa.



päivähoitog: täytyy ekaksi mainita, että itse olen päiväkodissa töissä. Ja yhdyn edellisiin jotka totesivat alle 3v:n on hyvä olla kotona. Meillä on hoidossa lapsia joilla on äiti vauvan kanssa kotona. Äidit kehuvat voivansa ja jaksavansa hyvin, mutta tuovat sisaruksen päiväkotiin saamaan virikkeitä, jopa loma-aikoina! Siinäpä virikettä kerrakseen kun sisarus itkee äitiä ja ikävää pitkin päivää, leikkii mm pihalla yksin omia leikkejään (ei ole kiinnostunut muiden seurasta). Isommat sisarukset 4v- vanhemmat voisivat olla osapäiväisenä päiväkodissa tai vaikkapa seurakunnan tms kerhossa. Eskarillekin riittää hyvin neljän tunnin maksuton esiopetusaika. Hyvällä tuurilla henkilökunta sairastaa ja ryhmiä vedetään vajaalla miehityksellä. Silloin tehdään vain " pakolliset" : syödään, ulkoillaan ja levätään. Ja niinhän se on, että koulussa sitten ollaan joka päivä eikä pidetä vapaita silloin kun haluaa. PUUH, mä voisin kirjoittaa aiheesta kirjan... mutta mitä ilmeisemmin tuli mun kanta asiassa selväksi. En halua syyllistää ketään, kaikki tekevät päätöksensä oman lapsen parhaaksi. Elikäs meidän pinsessa (täyttää helmikuussa 4v) jää minun kanssani kotiin heti mammaloman alusta. Käydään sitten leikkipuistoissa ja vastaavissa yhdessä,saanpahan minäkin pakollisen happihyppelyn. Ehkä sitten syksyllä -07 menisi osapäivähoitoon 3krt/vko. Ai juu, vantaalla ainakin päiväkotien johtajat voivat luvata lapselle paikan samasta päiväkodista jos lapsi jää kotiin " mammalomalle" . Tulipa papatus.. älkää loukkaantuko, pliis.



( . ) vaivoja pukkaa. Se ihana iskias on löytänyt tännekin, ei meinaa pystyssä pysyä kun menee jalka alta. Lisänä vielä epämiellyttävät (harjoitus?)supparit, joita ilmenee pitkin päivää levosta riippumatta. Riittää että rakko vähän täyttyy niin het kramppaa ilkeästi. Kävin aamulla varuiksi pissakokeessa josko johtuis tulehduksesta. Huomenna saa tulokset. Pikku-ukko voi hyvin, polskii kovasti yksiössään.



Nyt mä lopetan tän veisun ja yritän saada jotain tehtyäkin tänään..



Sunmom ja pikku-ukko rv23+4

Aikomukseni olis pitää tyttö (nyt 3v3kk) ainakin osapäivähoidossa vauvan synnyttyä. Oma rumbansa siinäkin on, kun joudun kaksi muksua autoon pakkaamaan ja ajamaan 5km päähän päiväkotiin. Toivottavasti siis vauvan uniajat matchaavat kuljetusaikataulun kanssa... Jos on kovat pakkaset, en tiedä miten tuon kanssa sitten käy. Aion olla näin itsekäs ja julma äiti ihan sen vuoksi kun nyt yksinhuoltaja olen, niin uskon jaksavani hieman paremmin sitä arkea (ihan kuten Sunmomin mainitsemat äidit...). En varmastikaan jaksa/kykene kahta lasta 24h vuorokaudessa täysin itsekseni hoitamaan, joten annan armon käydä oikeudesta. Enemmän musta varmasti on iloa molemmille, jos saan edes tovin jossain vaiheessa lukua ottaa päivän mittaan. Hyvin väsyneenä sitä kun ei enää ole kovinkaan huomiokykyinen, seurallinen tai kärsivällinenkään välttämättä. Esikoinen oli kotona viime kuuhun saakka ja todennäköisesti myös tämä kuopus saa kotona viihtyä aivan kolmivuotiaaksi asti. Ehkä sit jossain vaiheessa esikoinenkin palaa takaisin kotihoitoon, mutta harkitsen moista vasta sitten, kun olen yösyötöistä selvinnyt ja pahin univelka on jo taaksejäänyttä elämää.



TurvaverkkoG: Äitini asuu paikkakunnalla ja näen häntä usein, mutta ei lasta omin päin koskaan ota. Oliskohan tyttö viettänyt hänen hoidossaan ehkä 3 yötä ja sen lisäksi parikymmentä tuntia muuta aikaa kaiken kaikkiaan. Nuo yötkin kaikki tämän vuoden alussa. Veljeni vaimoineen asuu myös täällä, mutta heidän kanssaan en suuremmin tekemisissä ole. Muita ei sitten oikein olekaan... Eli toisin sanoen: Mikä turvaverkko???



Nyt on niin hiljaista, että on parempi mennä katsastamaan mitä on meneillään...

Leppoisaa loppuviikkoa!

¨c¨ tasan 25

Ariella: Kirjoitit just niin kuin miekin ajattelen:) Miekin haluan esikon olevan heti mukana vauvan hoidossa ja tavan arjessa enkä halua, että hänelle tulee tunne, et hänen täytyy poistua äidin ja vauvan tieltä. Ja ihan jo oman koulutuksen ja alani vuoksi tiedän ja olen vakaasti sitä mieltä, ettei ALLE 3-vuotias tartte sen ihmeempiä virikkeitä kuin mitä " normi" perheessä on tarjolla. Tokihan sitä voi itse keksiä kotiarjen lisäksi vaikka mitä, käydä kerhoissa jne. Eikä varmaan tuo meidän tyttö ymmärtäisi vaikka kuinka selittäisin että miksi hänen täytyy mennä hoitoon kun äiti ja vauva on kotona. Ja tiedän, että jos mie laittaisin tytön hoitoon, tekisin sen melko puhtaasti itsekkäistä syistä eli että saisi enemmän levätä yms. Kevät yritetään selvitä näin ja syksyllä varmaan haen sitten srk:n kerhopaikkaa.



Mutta ainahan tilanteet voi muuttua, vauvalla voi olla tosi paha koliikki, äiti voi uupua pahasti tai jostain muusta syystä voi tarvetta olla hoitopaikkaan, jolloin tilanne on tietysti ihan eri.



Sunmom: Miekin olen ollut opiskeluaikoina usemmassakin päiväkodissa töissä ja tiedän myös päiväkotiarjen! Toki luotan päiväkotitoimintaan ja pidän sitä hyvänä, onhan omakin tyttö päiväkodissa:) Mutta onhan se raskasta pienille varsinkin.



Tukiverkosto: Huonolla mallilla on.. Tällä hetkellä ei ketään sukua paikkakunnalla:( Pidän sitä tosi suurena puutteena. Siis kaikinpuolin, ei vain lapsenhoito mielessä;) Ystäväperheitä on, mutta niistäkin pariin on nyt lähikuukausina tulossa vauva eli heitä ei ihan hirveesti viitsi rasittaa. Mutta täytyy yrittää omin voimin vain selvitä, ja tosiaan pyytää sukulaisia kyläilemään. Ja hätätilanteessa käyttää vaikka MLL:n palveluja. Kyllä varmaan rankkaa tulee välillä olemaan, mutta jospa me hengissä selvittäis:)



nyt auttaan miestä iltatoimissa!

tikru

..kaiken sitten omalla kohdalla " kruunasi" mieheni veljen kihlatun saama tänään saama diagnoosi paikallisesta TK:sta (kyllä, juuri siitä samasta, josta minä sain keskenmenodiagnoosini) että hänellä saattaa olla hyvänlaatuinen aivokasvain.



Hän on myös raskaana ja LA maaliskuussa. Raskauden alkumetreillä häntä alkasi vaivaamaan sitkeä päänsärky, jota on siis tutkittu TK:ssa ja kerran S-joen ensiavussa: verikokeita, selkäydinpunktiota jne.. kun epäilivät aivokalvontulehdusta ja ties mitä. Tulehdusarvo on ollut vähän koholla. Nyt oli taas TK:ssa ja laitetettiin sydänkäyrään jne ja lääkäri diagnosoi (kun ei siis filmissäkään mitään näkynyt) että saattaa olla hyvänlaatuinen aivokasvain.

No hyvää on se, että sai heti-lähetteen S-joelle magneettikuvaan. Eli asia selviää jo huomenna!

Paskaa toimintaa kuvastaa taas se, että kertokaahan mulle MITEN TK-lääkäri pystyy päättelemään että kyseessä olisi hyvänlaatuinen aivokasvain..? Miten se edes voi järkeillä että se ylipäänsä voisi olla kasvain?

Nainen ei oo kertaakaan saanu lähetettä äippä-polille tutkimuksiin, että onhan mahassa kaikki ok -normaalit neuvolatutkimukset on kyllä ollut. Olen täälläkin palstaillessa kuullut, että joillakin on raskausoireena päänsärkyä!



Siis mua niin suututtaa toi TK nyt.. Varsinkin, mikäli magneettikuvasta ei löydetä mitään (jota tietysti kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivon ja rukoilen), niin tämä muikkeli menee kyllä metrisen halon kanssa käymään tuossa TK:ssa vähän diagnosoimassa...



No osa tästä raivosta on tietysti nyt huolta, ei vaan tiedä miten sitäkin kanavoisi. On helpompaa olla vihainen :/



Mary

ihan oikein teet kun ajattelet lapsesi parasta. Kun äiti voi hyvin ja jaksaa niin lapsillakin on parempi olla. Perheen tilanteesta riippuen voi päivähoitokin olla hyvä valinta. Itse kirjoittelinkin ns normiperheistä joissa molemmat vanhemmat ym. Yh:lle päivähoito on yksi tukimuoto juuri jaksamisen kannalta ja muillekin joilla siihen tarve (esim synn. jälkeinen masennus, puolison työ pääasiassa matkustamista, vauva ei ole terve tms).



Ohhoh, onpa kello taas paljon. Täytyy antaa pinsessalle iltapuuro ja istua telkkusarjojen äärelle... siis jos pysyn edes hereillä sinne asti ;-)



Sunmom

Yhtenä pointtina näissä keskusteluissa on usein juuri päiväkotien suuret ryhmät ja pienet henkilökuntaresurssit. On se vaan surullista että usein kotihoitoa puoltaa juuri päiväkotien henkilökunta, kuten täällä joku kirjoittikin. Se sanoo paljon. Se on pelottavaa. Tällä en tarkoita mitään henkilökohtaista.



Kutenkin usein tälläinen tilanne on pääkaupunkiseudulla. Asia on usein aivan päinvastainen pienimmillä paikkakunnilla. Meillä esimerkiksi on maailman ihanin päiväkoti. Tänä vuonna ryhmässä oli 10 kokopäiväistä lasta ja 2 puolipäiväistä ja henkilökuntaan kuului 4 henkilöä. Ensi vuodella odotetaan buumia, jopa 20 lasta, mutta silloin henkilökuntaakin lisätään 2:lla hengellä. Eli kaikki päiväkodit eivät ole huonompia vaihtoehtoja kuin kotihoito. Meidän päiväkodissa on resursseja jos joku sairastuu (harvoin) ja tunnelma on rauhallinen ja kodikas. Lapsiin panostetaan ja sen huomaa. Uskon että tälläinen tilanne on suurimmassa osissa päiväkoteja pienimmillä paikkakunnilla.



Toinen pointti jolla usein puolletaan kotihoitoa on se että lasta voi viedä kerhoihin ja muskareihin ym. harrastuksiin. Tämäkin varmasti pätee kaupungeissa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla, muttei pienillä paikkakunnilla. Meidän kunnassamme on seurakunnan järjestämä kerho keskiviikkoisin 9.30-11.30 ja viime maanantaina alkoi ekaa kertaa ikinä muskari, mistä myös piti tapella ennekui se tänne saatiin. Se jatkuu ainakin jouluun asti. Eli virikkeitä ei ole liiallisuuksiin asti. Seurakunnallekin matkaa meillä on 17 kilometriä, yhteen suuntaan... Auto pitää myös olla jos lasta sinne kuskaa.



Minun lapset eivät ole päiväkodissa, syynä juuri tuo lapsiluvun pienuus, siellä ei ole tällä hetkellä saman ikäisiä kun 3 vuotias poikani. Meidän kunnassa ei syntynytkään kuin 3 lasta v. 2003, eli se selittää varmasti paljon =) Ensi syksynä päiväkotiin saadaan suurempi ryhmä ja silloin saa poikakin aloittaa (on silloin 4 v). Tyttö on vasta 2 v ja saa odotaa ainakin 3 v ikää.



Kuitenkin, vaikka itse olen päätynyt tähän ratkaisuun niin ymmärrän täysin niitä jotka jatkavat päivähoitoa vauvan tultua. Itse olen kokenut rankkana ensi ajan kun pitää vanhemmille lapsille sanoa että ei nyt, vauva tarviii...ja ei nyt, äidillä ei ole aikaa. Olisin niinä hetkinä toivonut että poika olisi voinut olla jossain missä hänelle olisi aikaa. Kuten päiväkodissa. Niin, ainakin meidän päiväkodissa =) Koska en kuitenkaan ole ollut töissä raskauksien välillä, en viitsinyt häntä sinne laittaa vauvan tultuakaan.

Itselläni vaikuttaa myös taloudelliset seikat, vaikka lapsi on hoidossa 15 tuntia viikossa, pitää maksaa puolipäivähoito ja samalla menettää sen sisarkorotuksen kotihoidontuesta.



On myös monia joilla on oma henkinen voimavara niin lopussa että lapselle voi olla jopa turvallisempaa olla päiväkodissa kuin kotona. Ihmisiä joilla ei ole tukiverkkoa eikä apua edes omasta miehestään. Yksinhuoltajia jne,jne.



Pääasia on lapsen paras ja uskon varmasti että jokainen vanhempi tekee siinä asiassa kuten oman lapsen parhaaksi näkee. On myös isoja eroja lasten välillä, yksi on tyytyväinen äitinsä helmoissa, toinen vaatii maailmalle jo pienenä. Minua on siunattu molemmilla sorteilla ja siinä mennään sen lapsen hyvinvoinnin mukaan. Usein lapsi itse kertoo huonosta olosta, tavalla tai toisella. Olen niin naiivi ja hyvään uskova etten usko että normaali ihiminen vahingoittaisi lastaan tieten tahtoen.



Vahin tyttäreni meni päiväkotiin 3 vuotiaana, siihen aikaan ei ollut seurakunnan kerhoa, muskareista puhumattakaan, eikä samanikäisiä missään meidän lähellä. Olin 19 vuotias, uusi paikkakunnalla enkä tuntenut yhtäkään äitiä. Tyttö oli sosiaalinen (on vieläkin) ja vietimme aika tylsää elämää, lapsen kannalta. Ei ollut puistoja eikä lapsiseuraa. Hän aloitti päivähoidon 15/h viikossa ja viihtyi, kinusi vaan miksei saa olla siellä kokopäivää kuten kaverinsakin...



eli toistaiseksi meillä jatketaan kotihoidossa, ainakin ensi syksyyn. Jos päiväkodissa olisi toinen tilanne, harkitsisin aloitusta jo aikaisemmin.



Keskustelua pitääkin olla näin tärkeästä asiasta, hyvä vaan kun tulee esille lasten pahoinvointikin, mitä en yhtään epäile etteikö sitä olisi. Liian suuret ryhmät ja pienet resurssit ja säästöt tällä linjalla aiheuttuvat sen mitä aikasempi kirjoittaja kertoi lasten tilanteessa joissakin päiväkodeissa. Se on valitettavaa ja kertoo siitä mitkä tämän päivän prioriteetit ovat yhteiskunnassamme. Jos tilanne voisi olla kuten minun kunnassani, ei olisi hädän päivää.



Kaikkien päätöstä pitää kuitenkin kunnioittaa!!

Niinkuin jo aiemmin kirjoitin, niin meillä lapset jää kotiin, kun äippälomani alkaa tai viimeistään sitten kun vauva syntyy. Tämä riippuu siis omasta olotilasta, jos tulee sellainen tilanne, että en pysty tämän " mahani" kanssa liikkumaan, niin sitten lapset saavat olla hoidossa siihen asti, kun vauva syntyy. Nytkin jo pidempi kävely tekee tiukkaa ja iskias vaivaa ja jonkin verran supisteleekin, niin että jos tulee tilanne, että en pysty lasten kanssa ulkoilemaan tms. niin annan heidän olla hoidossa siihen asti kuin vauva syntyy. Pääsevät paremmin päivän aikana purkamaan energiansa, kun saavat ulkoilla ja leikkiä hoidossa.



Mutta siis, minusta on jotenkin luonnollista, että kun vauva syntyy, niin isommatkin lapset jäävät kotihoitoon. Kyllähän meillä 5v. tytölle on jo srk-päiväkerhopaikka varattuna, eli hän pääsee pari kertaa viikossa muutamaksi tunniksi ikäistensä joukkoon sinne ja luulen, että se riittää hänelle kyllä. Ja 2v. (täyttää kyllä ensi vuonna 3) ei minun mielestäni tarvitse vielä mitään ylimääräistä, vaan hänelle pystyn tarjoamaan kotona virikkeitä ihan riittävästi.



Mutta tämä asia on sellainen, joka varmasti puhuttaa meistä jokaista ja jokainen saa minun mielestä toimia niinkuin omalle perheelleen on parasta, mutta näin meillä.



Ihana hiljaisuus, kun lapset on nukkumassa ja mies ulkona, mä oikeen nautin tästä hiljaisuudesta ainakin hetken ;) Mies kyllä kohta ryntää kattomaan Lostia (jos muistaa), joten sitten oma rauha loppuu..



Maria (tai joku muu, sori jos muistan väärin) kyseli siitä, että onko muilla paha olo.. Mä olen sen suhteen voinut koko alkuraskauden ihan hyvin, eli ei pahoinvointia/oksettavaa oloa. Mutta nyt on muutamana iltana ollut sellainen olo, että oksettaa. En tiedä, että mistä johtuu, mutta ei tämä kivaa ole. Kun avaa jääkaapin ja haistaa sieltä jonkun tietyn ruuan, niin siitä saattaa tulla tosi paha olo ja ei tiedä, että mikä olis paras " lääke" ..



Mutta nyt taidan lähteä syömään iltapalaa itsekin, kun lapset jo on syötetty ja nukutettu.



-äitiliini ja uinuvat lapset