Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kysy apua missään asiassa

Ei kaikki tarvitse apua.

Ovat tottuneet lapsesta asti siihen ettei kukaan ole kiinnostunut muusta kuin itsestään. Ei haluta vaivata muita.

Ei mulla ainakaan ole koskaan ollut ketään, jolta olisin edes kehdannut kysyä apua. Yksin täällä maailmassa ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki tarvitse apua.

Kaikki tarvitsevat joskus apua. Kaikki eivät vaan pysty myöntään sitä.

Koska rahallakin saa ostettua apua. Ei ole pakko kuormittaa muita.

En halua jakaa ongelmiani ympäri maailmaa. Uskon, että kavereillani on ihan omiakin ongelmia, eikä se ole heidän asiansa harrastaa sosiaalipjornoa mun elämälläni. Ja mistä minä tiedän, juoruilevatko he niitä eteenpäin, tahallaan tai vahingossa.

En ole koskaan pyytänyt apua. Yksin olen hoitanut asiani. Siihen kasvatettu, että pitää pärjätä. Ei minultakaan ole koskaan pyydetty mitään. En kehtaa vaivata ihmisiä.

En kehtaa, en osaa, enkä usko, että kukaan oikeasti haluaa auttaa. Tunnen huonoa omaatuntoa jos on pyydettävä apua johonkin. 

Syy on varmaan se, että on aina saanut pärjätä itsekseen ja huomannut, ettei ihmisiin voi luottaa.

Mistä tiedät, että eivät kysy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki tarvitse apua.

Kaikki tarvitsevat joskus apua. Kaikki eivät vaan pysty myöntään sitä.

Älä nyt jeesustele. Fiksut eivät apua kaipaa.

Yksin tänne synnytään, yksin täällä eletään ja yksin täällä kuollaan.

Asiat saa helpommin ja nopeemmin hoidettua yksin, ilman mitään ylimääräisiä höseltäviä apulaisia.

Parisuhteesta keskusteltiin parisuhdeterapiassa, erotessani hommasin muuttoauton ja homma hoitui nopeasti ja helposti, vanhempieni kuoltua halusin surra ihan rauhassa enkä kaivannut siihen rinnalle ketään tukemaan, mutta työkavereiden kesken kyllä pyydetään apua puolin ja toisin työasioissa. 

En koe, että olisin kärsinyt yksin. Kavereiden kanssa juttelen mieluummin vähän iloisimmista asioista. 

Ainakin ennen oli aivan normaali kasvatustapa, että opetettiin itsenäiseksi ja pärjäämään yksin. Itsenikin jo aivan pienestä lapsesta.

Se on ollut toisinaan ahdistavaakin enkä koskaan ole osannut mihinkään pyytää apua. Omille lapsilleni en ole tätä tehnyt.

Minä olen tällainen ihminen. Lapsenakaan ei ollut luotettavaa kuuntelijaa. Vanhemmille en koskaan kertonut mitään, koska pelkäsin heitä, ja jos joskus avauduin siskolle mieltä painavista asioista, hän kanteli eteenpäin. Opin siis jo nuorena, että tuen pyytämisestä seuraa vain harmia. Vain itseensä voi luottaa. Parisuhteessa osaan kyllä olla avoin, samoin kuin omille lapsille, mutta yritän pärjätä ilman apua myös suhteessa heihin.

Minulla ei ole tuollaisia avuntarpeita melkein koskaan ollenkaan ollut.

Muuttoapua olisin joskus tarvinnut. Tai siis muutto olisi sujunut mukavammin ja kätevämmin jos olisi ollut joku auttamassa. Mutta jotain puolituttua en todellakaan pyydä. Hyvää kaveria voisin pyytää, mutta heitä on niin vähän ja heillä on väärät aikataulut ja he asuvat väärillä paikkakunnilla, joten en heitä avuksi saanut. Joten piti sitten muuttaa yksin. Se oli vähän ankeeta. Tosiaan jos meinaisin jonkun muuttomatkalle mukaan ottaa niin sen pitäisi olla joku jonka seurassa viihdyn. En todellakaan ottaisi jotain apulaisia ihan vain töitä helpottamaan.

Opetettu jo pienestä pitäen pärjäämään omillaan ja ihan itse huomannut, ettei kenenkään kannata luottaa. Siksi.

Minut on opetettu siihen että ihmisiä ei vaivata. Rahalla saa ne palvelut missä tarvitsee ammattiosaajaa, mutta monta asiaa pitää ihan itse osata ja kyetä. 

Olen pyytänyt vanhemmiltani rahallista apua nuorena, samoin muuttoapua.

Keskusteluapua en ole oikeastaan koskaan pyytänyt keneltäkään. Jos minulla on jokin vaikea asia meneillään, vetäydyn yleensä omiin oloihini setvimään sitä.

Tajusin juuri, että minun tuttavapiirissäni ei erikseen pyydetä keskusteluapua ("Mulla on nyt meneillään tällainen vaikea asia elämässäni, voisitko kuunnella ja keskustella kanssani siitä?"), vaan se jolla on vaikeaa ja joka haluaa keskustella asiasta, rupeaa vain juttelemaan siitä.

Mun ei tarvitse kysyä tukea omaisen kuollessa, koska mulla on läheiset välit lähisukulaisiin ja toisen tukena ollaan kysymättäkin. Muutot hoituu parhaiten muuttofirman kautta, ei tarvitse säätää ystävien ja kavereiden aikataulujen kanssa eikä varautua siihen, että joku sairastuukin tai ei pääse jostain muusta syystä tulemaan avuksi. Töissä kyllä kysyn neuvoa kollegalta, jos en jotain osaa enkä kohtuullisessa ajassa saa itse selvitettyä asiaa. Koulussa, jos en jotain asiaa tajunnut, kysyin opettajalta. Jos mulla on jokin terveydellinen ongelma, kysyn lääkäriltä. Pahaa oloa mulla on lähinnä vain vatsataudissa sekä yhden lääkkeen sivuvaikutuksena ja siihen auttaa parhaiten oksentaminen. Jos ei muuten  ykä lennä, niin sormet kurkkuun. Parisuhteessa en ole, joten en tarvitse parisuhdeneuvoja. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen ja jos en itse keksi johonkin ongelmaani ratkaisua, käännyn ammattilaisen puoleen.