Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kysy apua missään asiassa
Tiedän muutaman tällaisen tyypin. Eivät kysyneet apua parisuhdeongelmista keskusteluun, eivät kysyneet tukea omaisen kuollessa, muuttoapua, apua töissä tai koulussa, apua pahan olon purkamiseen. Miksi jotkut ovat sellaisia, jotka eivät koskaan kysy apua vaan tekevät kaiken itse tai kärsivät yksin.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pyytää apua, jos ei sitä tarvitse?
Kai nyt jokainen joskus apua tarvitsee? Viimeistään sairaana. Ei asiat hoidu itsestään, vaan ne hoitaa aina joko sinä, tai joku muu?
Mitä asioita ei voi hoitaa sairaana? Ymmärrän, jos on molemmat jalat poikki ja omistaa koiran, jota pitäisi ulkoiluttaa, tai on lapsia, joita pitää hoitaa. Mutta läheskään kaikilla ei ole lapsia eikä koiria. Tai maatilaa, navetassa lehmiä jne.
Miehenä ei ainakaa apua saa mistään niin miksi sitä anelisi ja pyytelisi kun ei siitä ole mitään hyötyä
Siksi etteivät joudu manipuloinnin ja loputtomien vaatimusten uhriksi, on olemassa kaikenlaista "apua" ja neuvoa vääriltä henkilöiltä. Vedetään vääriä johtopäätöksiä avunpyytäjästä tai asioista. Varmaan aidosti empaattinen ja ymmärtävä kelpaisi ihmisille joskus. Apua tarvitsevan ehdoilla, ei auttajan.
Vierailija kirjoitti:
Minut on opetettu siihen että ihmisiä ei vaivata. Rahalla saa ne palvelut missä tarvitsee ammattiosaajaa, mutta monta asiaa pitää ihan itse osata ja kyetä.
Niin. Köyhillä ei taida olla sitä rahaa, tarpeiden olemassaolo kielletään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tarvitse apua.
Kaikki tarvitsevat joskus apua. Kaikki eivät vaan pysty myöntään sitä.
Älä nyt jeesustele. Fiksut eivät apua kaipaa.
Mistä sen tiedät?
Mä olen tuollainen, ja johtuu siitä että narsistivanhempi lyttäsi itsetunnon, omanarvontunnon ja opetti että mä en saa koskaan pyytää yhtään mitään, varsinkaan apua.
Autan itse mielelläni muita mutta itse en saa apua koskaan koska en osaa sitä pyytää eikä kukaan sitä tarjoa vastapalveluksena (sitten ehkä kehtaisin ottaa apua vastaan jos joku sitä tarjoaa).
Olen esim ollut naapuruston lastenhoitoringissä, minä aina hoidin muiden lapsia ja otin yökylään, koskaan en saanut vastapalvelusta takaisin.
Olen tukiverkoton (ei mikään ihme jos yhtään tiedätte millaisia piruja narsistivanhemmat osaa olla) ja tää myös syventää sitä asiaa että yksin on pärjättävä, aina.
Ja niin olen pärjännyt, välillä pää kainalossa ja elämästä viimeisillä voimilla taistellen.
Pelko, että ongelmaa ei oteta tosissaan tai toisia ei kiinnosta. Myös häpeä saattaa estää avun kysymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pyytää apua, jos ei sitä tarvitse?
Kai nyt jokainen joskus apua tarvitsee? Viimeistään sairaana. Ei asiat hoidu itsestään, vaan ne hoitaa aina joko sinä, tai joku muu?
Niin, kun ei ole tukiverkkoja niin se kuka hoitaa on aina se ”itse”. Mäkin olen joutunut tekemään muuttoa keuhkokuumeessa, hoitamaan taaperon ja vauvan jalka kipsattuna lattialla ryömien, ja todella pahasti sairaana liikuntakyvyttömänä. Apua ei saa vaikka pyytää (ei edes neuvolan lapsiperheavusta) joten on pakko pärjätä itse. Aina. Vaikka olet miten sairas, poikki, loppu, uupunut
Tällaiset Apn kaltaiset ihmettelijät on just niitä pumpulin sisässä lapsuutensa kasvaneet. Joita isi ja äiti auttaa joka päivä aikuisenakin.
Haluan selvitä itse, en halua apua.
Kun on lapsesta asti tehnyt asiat itse ja se aina onnistuu, niin ei oikeastaan halua mihinkään stressaavaan tilanteeseen jotain ulkopuolista lisäpätemään. Muutto menee paremmin, kun kasvottomat muuttomiehet kantavat tavarat paikasta x paikkaan y tuntityönä ohjeen mukaan, eivätkä jää neuvomaan että noin vanha sohva ehkä kannattaisi jo viedä verhoiltavaksi tai kaatopaikalle ja sä tarvitsisit kyllä uuden TVn, ja pitäskö jo avata pari bisseä kun on jo klo 13.
Tai remonttia tehdessä olen kaksi kertaa erehtynyt pyytämään talkooapua; toisella kerralla apulaiset raapivat kipsilevyseinät pilalle "kun ei näitä tapetteja tarvitse kastella ne lähtee tälleen puukolla raapimallakin" ja toisella kertaa avulias oven maalaaja ei putsannut vanhoja maaleja ja hionut pintaa, joten ovi näyttää ihan kamalalta kötökseltä uuden maalin kanssa. Itse olisin tehnyt parempaa jälkeä yksin.
Pahinta on liian läheiset apulaiset, jotka alkavat vielä kiukutella väsymystään tai nälkäänsä.
Ainoa apu mitä olen pyytänyt on sappikivileikkaus. Sitä en kyennyt itse tekemään.
Muuten olen pärjännyt omillani. Itse kyllä olen auttanut avun tarvitsijoita, jotka kyllä ovat kaikonneet avun saatuaan hyvin pian.
Näillä mennään!
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tarvitse apua.
Tai eivät ymmärrä tai halua myöntää tarvitsevansa. Jotenkin vaikeaa kuvitella, että kukaan selviäisi kaikesta yksin.
Ap, jospa heillä on periaate "ei tartte auttaa"?
Itse olen lopettanut kavereilta avunpyytämisen. Jos tarvitsen apua, niin hankin siihen ihan maksetun palvelun. Joskus olen pyytänyt ns. kaveriapua ja on jopa lupauduttukin, mutta sitten viime hetkellä on monesti soitettu, että sori ei mulle käykään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki tarvitse apua.
Tai eivät ymmärrä tai halua myöntää tarvitsevansa. Jotenkin vaikeaa kuvitella, että kukaan selviäisi kaikesta yksin.
Eihän kyse ole yksin selviämisestä vaan siitä, että nykyisin on tarjolla niin paljon erilaisia palveluita (muuttofirmat, ostosten kotiinkuljetuspalvelut, siivouspalvelut, taksit jne jne), että senkus vaan valitsee niistä. Vai lasketaanko tässä nyt sitten avun pyytämiseksi esim se, että tilaan viikon ostokseni Citymarketista kotiinkuljetuksella? Onko taksin tilaaminen myös avun pyytämistä?
- eri
Mihin sairaana tarvitsee muilta apua kuin lääkäriltä, sairaanhoitajalta ja taksikuskilta? Jos siis asuu paikassa, jossa toimii kotiinkuljetukset? Meillä saa tilattua apteekistakin lääkkeet niin, että toimittavat vielä samana päivänä kotiin.