Parhaat vinkit koskien äitiyttä

Niin paljon hyviä vinkkejä, kiitos. 🥰🙏🏻 Saa pistää lisääkin. 😊

Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka väsyttää - pidä itsestäsi myös huolta ja pidä itsesi edes vähän huoliteltuna. Masennut entisestään jos peilikuva ei miellytä.

Kyllä! Ja säännöllisesti aikaa itsensä hemmotteluun; esim. hiusten värjäys ja saunomista, kasvonaamion ja kylmän juoman kera.

Älä jätä vaipoissa pakkaseen ja uhkaa et kettu saattaa syödä

Muista että et omista lasta. Lapsi on oma yksilönsä, jolla on omat oikeutensa, toiveet, tarpeet, kykynsä, ominaisuudet, unelmat. Lasta ei saa koskaan käyttää koston välineenä esim sukuun tai lapsen isään. Lapsella on myös oikeus luoda omia ihmissuhteita.

Toinen: Se lapsi kasvaa koko ajan. Ja usko tai älä, se menee vauhdilla se aika. Yritä nauttia joka vaiheesta, vaikka olisi rankkaa. Yritä löytää hyviäkin puolia, jos vaan pystyt, silloinkin kun tuntuu, että pää leviää. Ennen kuin huomaatkaan, se vaihe on historiaa ja on tullut jotain uutta tilalle. Tulet kaipaamaan monia asioita.

Odotettavissa on paljon hermojen totaalista menettämistä ja sellaista rakkautta, että sydän pakahtuu.

Joo unohda sellaset asiat että kodin pitää olla siisteyden perikuva ja kaiken ulkosesti somekunnossa.

Kun vauva nukkuu, niin mene säkin. Syökää yhdessä. Kun vauva on aktiivinen ja puuhaa sen kanssa.

Ja jos isä on mukana kuvioissa, niin kannusta ja anna aikaa isälle ja vauvalle bondata ja luoda omaa suhdetta. Se ei ole sulta pois tai heikennä sun ja vauvan suhdetta mitenkään. Päinvastoin.

Perhepeti... ite pelkäsin, että joku kääntyy unissaan vauvan päälle. Mieluummin kuitenkin ehkä pinnasänky tms oman sängyn viereen, niin että on helppo siitä vaan ojentaa käsi ja antaa tutti tai nostaa vauva syömään.

Sellanen juttu, kerron omasta kokemuksesta.

Kuvittelin että vaan minä tiedän mikä lapselle on hyväksi, vaan minä tiedän miten lapsi puetaan ja miten sen kanssa ollaan, ja että mies ei kuitenkaan ymmärrä mitään eikä osaa mitään. Vaikka tietysti se osasi.

En myöskään kiinnittänyt mieheen ja parisuhteeseen juuri enää huomiota enkä välittänyt järjestää mitään kahdenkeskeistä. Seksikään ei oikeastaan enää huvittanut oman miehen kanssa.

Eroonhan se suhde päättyi kun lapsi oli vielä pieni.

Että kannattaa kyllä sitä parisuhdettakin muistaa vaalia ja muistaa että miehellesi olet kuitenkin vaimo, etkä äiti, ja että seksuaalisia ja muitakin läheisyyden tarpeita on miehellä myös sillon, kun olette vanhempia.

Onhan näitä:

- Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat. Tämä tarkoittaa tilanteita sitten uhmaiässä. Sinä päätät rajoista, ja jos olet jotakin päättänyt -esim. lapsi ei saa jotakin, vaikka kuinka haluaa- sinä pysyt päätöksessä loppuun asti!

- Päivä kerrallaan. Rankkaa tulee olemaan välillä, mutta ajan kanssa helpottaa. Älä omi vastuuta itsellesi. Isä ja isovanhemmat osaavat myös. Huolehdi myös itsestäsi. 

- Tee aina parhaasi ja vähän vielä yli. Tulet olemaan väsynyt ja se aiheuttaa alisuorittamista kaikilla elämänalueilla. Se, että keräät voimasi ja toisinaan pinnistelet, maksaa itsensä myöhemmin takaisin. Ei tarvitse sitten teini-ikäisen kanssa miettiä, että olisi pitänyt tehdä enemmän ja paremmin silloin 15-vuotta sitten, mutta väsymyksen takia ei jaksanut. 

- Seksin ja läheisyyden pitää jatkua parisuhteessa! Väsymys tai kiinnostuksen puute ei saa olla syitä seksin loppumiseen. Et halua joutua yksinhuoltajaksi vain siksi, että toteatte kasvaneenne erillenne tai että mies hakee seksin muualta. 

- Älä tavoittele täydellistä äitiyttä. Sitä ei ole mahdollista saavuttaa ja sillä vain polttaa itsensä loppuun. Täydellisen äitiyden tavoitteleminen ei palvele myöskään lasta. 

-Puhelin pois, kun olet vauvan kanssa! Lapsen mielenterveyden perusta on vanhemman syli, rakastava katse ja vauvan tietoisuus siitä, että kun tarvitsen apua, joku tulee ja auttaa/lohduttaa minua.  Lapsi ei tavoita rakkautta katseestasi, jos välillänne on puhelin ja turhanpäiväinen some. Sometat sitten, kun vauva nukkuu. Mutta mieluummin nuku silloin itsekin, tai keitä itsellesi kahvit. 

- Pyydä ajoissa apua kasvatuksen pulmiin esim. perheneuvolasta. Mitä kauemman odotat, sitä enemmän ongelmat kasvavat ja sitä vaikempi niitä on korjata. Ongelmat eivät tule katoamaan itsellään. 

- Lue kaikki asiallinen tieto kiintymyssuhteista. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kirjat ovat oiva opas vanhemmuuden tielle. Hän kirjoittaa kansantajuisesti ja kuitenkin lempeästi. 

- Vanhemmuus on myös ihanaa! Tulet oppimaan valtavasti itsestäsi ja välillä joudut ylittämään itsesi ja jaksamisesi tuhatkertaisesti. Sellainen muuttaa ihmistä, mutta parempaa suuntaan. 

Pidä rutiineista kiinni. Esimerkiksi iltatoimet kannattaa suorittaa ikävuosina 1v-13v aina samalla tavalla. Jos luot jonkin rutiinin, pidä siitä kiinni. Kantaa hedelmää kouluikäisestä eteenpäin, kun lapsi on tottunut esimerkiksi menemään nukkumaan samalla tavalla, pesemään hampaat samassa paikassa, lukemaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa, käymään suihkussa jne. 

Tiukat säännöt antavat mahdollisuuden löysyttää niitä esiteini- ja teini-iässä. On ihanaa, kun teinille voi sanoa, että hei, nyt saat ottaa käyttöösi esimerkiksi Snäpin, Instan tai antaa oikeuden tulla myöhemmin kotiin tai valvoa pidempään. 

Peittele lapsi iltaisin jutellen iltasadun jälkeen kaikenlaista. Teinien kanssa se voi olla päivän ainoa hetki, jolloin olette vierekkäin ja juttelette tärkeistä asioista, mutta koska siitä on tullut tapa, se on teinille tärkeää. Keskusteluyhteys säilyy.

Ota lapset ruoanlaittoon mukaan. Vaadi sitä kouluikäisiltä.

Todellinen kasvattaminen alkaa vasta siinä 5-vuotiaana. Vauvat ovat ihania ja työläitä, taaperot vauhdikkaita ja työläitä, mutta siihen asti et voi mitenkään epäonnistua äitinä, kunhan vain lapsella on ruokaa ja syliä tarjolla. Ihan sama mitä teet. 

Sääntöjen ja rutiinien tarkoitus on tehdä elämästäsi helpompaa sitten joskus tulevaisuudessa. Sillä hetkellä voi olla helpompaa antaa periksi, mutta tulevaisuudessa kiität itseäsi, jos jaksat pitää kiinni säännöistä. Älä luo liian tiukkoja sääntöjä pienelle lapselle. 

Kuuntele itseäsi. Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät, mikä sopii teille. Esimerkiksi perhepeti, kestovaipat, imetys tai ulkoilu sateella on aika merkityksettömiä asioita lapsen kokonaishyvinvoinnin kannalta suuntaan tai toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei mene rikki, vaikka itkee. Pienen vauvan itkuun pitää tietenkin vastata, mutta kaikki itku ei ole pahasta, eikä niin akuuttia, että pitäisi kaikki muu jättää kesken. Opit ennen pitkää tunnistamaan, mikä itku on mitäkin, jolloin tiedät kyllä milloin reagoida ja miten reagoida.

Varaudu myös siihen, että hermot menee ennen pitkää. Silloin laitat lapsen johonkin turvalliseen paikkaan, vaikka kuinka itkisi ja rauhoitat ensin itsesi vaikka parvekkeella/takapihalla/ikkunassa/eri huoneessa ja palaat hetken hengähdettyäsi takaisin. Lasta ei pysty rauhoittelemaan, jos on itse hermorauniona.

Miehelle vastuuta alusta saakka. Anna muidenkin hoitaa lasta ja edelleen vaikka lapsi itkisi isän kanssa, anna itkeä. Isänkin pitää oppia rauhoittelemaan ja sinun pitää oppia siihen, että muutkin pärjäävät lapsen kanssa. Äiti on tietenkin monelle vauvalle ensisijainen lohtu, mutta ei ainoa. Eli lyhyesti huolehdi omasta jaksamisesta sillä, ettet ota kaikkea vastuuta omille niskoille.

Hyi, tää kuulostaa psykopaatin selostukselta🥺😱

T. 2:n alle 2v äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on maailman rankin ja yksinäisin rooli ja kukaan ei ole niin saa ta nal li sen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.

Kyllä! Teitpä mitä tahansa, tai jätät tekemättä, väärin se kuitenkin menee!

Muista myös opetella uhriutumaan marttyyrimäisesti omista elämänvalinnoistasi, koska juuri mitään muuta huvia ei ole luvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on maailman rankin ja yksinäisin rooli ja kukaan ei ole niin saa ta nal li sen syyllistävä kuin toinen äiti toiselle.

Kyllä! Teitpä mitä tahansa, tai jätät tekemättä, väärin se kuitenkin menee!

Kurjaa teidän elämänne.

Minulla eikä laajalla tuttavapiirillä ole koskaan noussut esille tuommoinen näkökohta.

antinatalist kirjoitti:

Olet mennyt pieleen jo hankkiutumalla raskaaksi kun maailmassa riehuu pandemia, ylikansoittuminen ja uhkaava resurssien puute. Et pysty suojelemaan lastasi millään. Muista, että lapsesi voi vaatia sinut tilille tästä päätöksestä.

Ja aiheesta.

Tätä en kysynyt. Hae apua mt-ongelmiisi.

Pidä vauva-aikana kiinni jostain sinulle tärkeästä asiasta. Itse en esimerkiksi koskaan lopettanut lukemista, koska se on minulle tärkeää. Pidin huolen, että minulle jäi lukuaikaa. Tein esim. kotityöt lapsen ollessa valveilla ja luin, kun lapsi nukkui päiväunia.  Viikonloppuisin vetäydyin makkariin lukemaan ja mies oli lapsen kanssa. Luin myös joka päivä sanomalehden. 

Leikki-ikäisen ja isomman lapsen kohdalla, olen noudattanut tätä psykologi Keijo Tahkokallion neuvoa: Vanhempi joutuu tuottamaan välillä lapselle pettymyksiä ja tekemään asioita, joista lapsi ei pidä, koska ne ovat lapselle parhaaksi. Esimerkiksi rokotus voi sattua, mutta silti lapsi on rokotettava. Hampaan paikkaaminen tuntuu kurjalta, mutta se on vain paikattava. 

Ja vielä kolmas neuvo: Ota rennosti! Viljele huumoria. Elämä on. 

Tee niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Nauti ajasta vauvan kanssa, se menee äkkiä.

Yritä jo nyt olla luomatta ennakko odotuksia millaista se tulee olemaan. Itselle kävi niin kun kaikki pelotteli miten paljon valvomista, itkua ja huutoa se tulee olemaan niin luulin että vauvassa on vikaa kun ei ollutkaan tuollaista.

Sama kävi toisen ja kolmannen vauvan kanssa. Kaikki nukkui yöt hyvin, ihan jo melkein laitokselta asti joka on käsittämätöntä. Kuukauden iässä kaikki nukkui 8 tunnin unet. Ensimmäisen kerran sairastui esikoinen 5 vuotiaana, keskimmäinen 3 vuotiaana ja kuopus on nyt 9 eikä ole sairastanut vielä mitään mihin lääkettä olisi tarvinnut.

Arki kolmen pienen kanssa oli mukavaa ja tehtiin vaikka mitä. Lapset söi ja nukkui hyvin, olivat terveitä ja eivät koskaan tapelleet keskenään. Elämäni parasta aikaa.

Tuo pikkulapsi aika oli niin helppoa. Niin helppoa. Mutta älkää huoliko ettenkö olisi osaani saanut, ne haasteet alkoi sitten kouluiässä. Siihen asti sain nauttia.

Nauti vauva-ajasta, mutta ota aikaa myös itsellesi ja puolisollesi. Muista, että vauva on osa perhettä, ei kaiken keskipiste. Huomioi myös parisuhde, mutta odota myös puolisolta osallistumista.

Energiaa ei tahdo aina riittää, joten anna itsellesi lupa olla joskus kärtty ja/tai väsynyt.

Älä loukkaannu siitä, että lapsettomat lemmikinomistajat näyttävät kuvia kissoistaan ja koiristaan: he eivät tarkoita pahaa, vaan eivät vain oikein tajua lapsen ja eläimen eroa. 

Jos hatuttaa, hae vertaistukea. Muut tuoreet äidit ovat hyvä tuki, parempi kuin me äijät. 

Vauva-aikaa ei kestä pitkään. Ota siitä kaikki irti! Tsemiä!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei mene rikki, vaikka itkee. Pienen vauvan itkuun pitää tietenkin vastata, mutta kaikki itku ei ole pahasta, eikä niin akuuttia, että pitäisi kaikki muu jättää kesken. Opit ennen pitkää tunnistamaan, mikä itku on mitäkin, jolloin tiedät kyllä milloin reagoida ja miten reagoida.

Varaudu myös siihen, että hermot menee ennen pitkää. Silloin laitat lapsen johonkin turvalliseen paikkaan, vaikka kuinka itkisi ja rauhoitat ensin itsesi vaikka parvekkeella/takapihalla/ikkunassa/eri huoneessa ja palaat hetken hengähdettyäsi takaisin. Lasta ei pysty rauhoittelemaan, jos on itse hermorauniona.

Miehelle vastuuta alusta saakka. Anna muidenkin hoitaa lasta ja edelleen vaikka lapsi itkisi isän kanssa, anna itkeä. Isänkin pitää oppia rauhoittelemaan ja sinun pitää oppia siihen, että muutkin pärjäävät lapsen kanssa. Äiti on tietenkin monelle vauvalle ensisijainen lohtu, mutta ei ainoa. Eli lyhyesti huolehdi omasta jaksamisesta sillä, ettet ota kaikkea vastuuta omille niskoille.

Olen paljon miettinyt tuotan lapsen itkuun reagoimista. Kuuntelin kerran radiosta ohjelman, jossa amerikkalainen lääkäri kertoi 10 vuoden työskentelystään Nepalissa. Hän mm. kertoi, että nepalilaiset reagoivat välittömästi lapsen itkuun, ottavat syliin, lohduttavat. Onhan itku vauvan tapa ilmoittaa, että joku on vialla. Tämä lääkäri sanoi, että Nepalissa on todella vähän psyykkisiä sairauksia. Lisäksi hän kertoi, että esim. kehitysvammaisia ei pilkata tai kiusata, heillä on oma paikkansa ja tehtävänsä yhteisössä, kykyjensä mukaan. Tuo ohjelma on jäänyt mieleni sopukoihin.

Lue lapselle paljon ja aloita jo kun hän on vatsassa. Paras aika on just ennen nukkumaan menoa. Laita mieskin lukemaan iltaisin vatsalle vaikka kuulostaa tosi hassulta. Voitte lukea ihan mitä vaan kunhan tilanne on rauhallinen ja menette sen jälkeen nukkumaan. 

Jos vauva on rauhaton tai kitisee niin rauhoita itsesi ensin. Vauva vaistoaa sen, jos sinä oot kireä tai rauhaton. 

Anna vauvan jokeltaa ja lapsen pälpättää ja osallistua mukaan aikuisten keskusteluun. Tuli tosi paha mieli viime kesänä, kun oltiin hotellissa aamupalalla ja siinä viereisessä pöydässä oli isovanhemmat, vanhemmat, vauva ja taapero. Äiti jutteli pöydässä isovanhempien kanssa, mutta kun taapero alkoi pälpättää ja ois halunnut osallistua keskusteluun niin äiti sanoi kiukkuisesti hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä katoa kuplaan, vaikka tekisi mieli ja vain vauva kiinnostaisi.

Vauvakuplassa on ihanaa, etkä sä sinne mitenkään lopullisesti "katoa" vaikka miten hurahtaisit.

Sen kuin olet vauvakuplassa jos siltä tuntuu.

Ai joo, sen voisin sanoa, että kun vastasyntynyt katsoo sinua kulmat kurtussa, hän ei ole vihainen vaan yrittää vaan tarkentaa katsettaan.

Varsinkin alussa lepää aina, kun vauvakin nukkuu.  Muistakaa helliä puolison kanssa toisianne.