Lue keskustelun säännöt.
Avioero ei ole vaihtoehto
19.01.2022 |
Mies sanoi, että haluaa sitoutua niin ettei hyväksy turhaa eroa. Asioista täytyy pystyä keskustelemaan ja avioliitossa ollaan ja tuetaan toinen toistamme niin myötä kuin vastamäessä. Mies ei halua kokea eroa.
Kommentit (55)
Eikös tuo ole se perusajatus avioliiton solmimisen taustalla? Aina ei tietystikään käy niinkuin haaveillaan. Jos sinulla on sellainen tunne, että ero tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, niin älä mene naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieshän ei sitä tietenkään yksin päätä. Jos sinun joskus tarvitsee erota, teet ihan niin kuin itse haluat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Mitä mieltä itse olet? Jos olet jo lähtökohtaisesti eri mieltä miehen kanssa, niin ei varmaan kannata mennä hänen kanssaan naimisiin.
Avieron mahdollisuus takaporttina heikentää puolisoiden turvallisuuden kokemusta avioliitossa.
Tässä sen näkee, että naiset loisivat avioliitossa määräaikaisesti, syyttelevät miestä, eivätkä ota vastuuta korjata joitain lillukanvarsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mieshän ei sitä tietenkään yksin päätä. Jos sinun joskus tarvitsee erota, teet ihan niin kuin itse haluat.
Meillä on sama näkökulma asiaan. Emme hyväksy turhia eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on miehesi mielestä TURHA avioero? Se, että keskusteluista huolimatta et suostu tekemään kuten mies haluaa ja haluatkin sen sijaan avioeron?
Tuota samaa sanoin minäkin, kun naimisiin menin. Mutta kummasti se mieli muuttui, kun mies läpsäisi meidän lasta. Miehen mielestä avioero ei ollut vaihtoehto silloinkaan, mutta onneksi miehen mielipidettä ei siinä vaiheessa tarvinnut kysyä. Me kumpikin oltiin lestadiolaisen kodin kasvatteja, joten oli iskostettu se ajatus, että avioliitto on pyhä. Siinä kohtaa, kun mulle valkeni, että miehen mielestä lapsia saa fyysisesti kurittaa, että ne pysyy Herran nuhteessa niin musta karisi se kotikasvatus, pakkasin muksut ja häivyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex ei halunnut puhua yhtään. Hiljeni täysin. Lähti pois huoneestq, kun jotain yritin puhua. Kun kysyin mikä mättää tässä niin vastaus oli "mieti sitä". Ne tilanteet oli näin jälkeen mietittynä koomisia, silloin itketti.
Hyvässä liitossa puhutaan kaikesta ja ennen kaikkea suhteesta.
Elämästä ei kuitenkaan tiedä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset rakastavat draamaa, mutta katuvat jälkeenpäin.
Mikä on turha ero? Onko teillä jotain, josta tullut ero puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ero on nykyaikana vaihtoehto. Ei tarvitse sietää vaikka raiskaamista ja pahoinpitelyä. Tai seksittömyyttä. Tai jatkuvaa vittuilua. Tai alkoholistia.
Olin samaa mieltä. Ja mies kanssa. Mutta erosimme 20 aviovuoden jälkeen. Syynä miehen sivusuhde, josta hän ei halunnut luopua. Olisi pitänyt meidät molemmat.
Minulle tuli vastaan tilanne, jossa jousuin miettimään, missä rajani menee. Siinä meni. Suhteen olisin antanut anteeksi, mutta jalkavaimon asemaan en suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa sanoin minäkin, kun naimisiin menin. Mutta kummasti se mieli muuttui, kun mies läpsäisi meidän lasta. Miehen mielestä avioero ei ollut vaihtoehto silloinkaan, mutta onneksi miehen mielipidettä ei siinä vaiheessa tarvinnut kysyä. Me kumpikin oltiin lestadiolaisen kodin kasvatteja, joten oli iskostettu se ajatus, että avioliitto on pyhä. Siinä kohtaa, kun mulle valkeni, että miehen mielestä lapsia saa fyysisesti kurittaa, että ne pysyy Herran nuhteessa niin musta karisi se kotikasvatus, pakkasin muksut ja häivyin.
Miten uskalsit? Sen jälkeen mies on lasten kanssa kahdestaan ja läiskii miten haluaa, kun sinä et enääole siinä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä itse olet? Jos olet jo lähtökohtaisesti eri mieltä miehen kanssa, niin ei varmaan kannata mennä hänen kanssaan naimisiin.
Avieron mahdollisuus takaporttina heikentää puolisoiden turvallisuuden kokemusta avioliitossa.
Aivan. Jos sitoutumisen taso on sitä, että erotaan heti kun tuntuu hieman ikävältä, niin kuka hullu lähtee perustamaan perhettä toisen kanssa? Jos on tuollainen näkemys ja luottamus vastakkaiseen sukupuoleen, niin kannattaa pelata omaan pussiin kaikessa mahdollisessa. Ongelma vaan on, että sitoutumisen taso on tuota luokkaa 90% nykypäivän naisista. Eli jos ei löydä poikkeuksellista yksilöä, niin ei kannata mennä naimisiin/perustee perhettä.
Googlaa: "Näistä on keskusteltava ennen häitä!", Iltalehden hyvä artikkeli, kymmenen kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa sanoin minäkin, kun naimisiin menin. Mutta kummasti se mieli muuttui, kun mies läpsäisi meidän lasta. Miehen mielestä avioero ei ollut vaihtoehto silloinkaan, mutta onneksi miehen mielipidettä ei siinä vaiheessa tarvinnut kysyä. Me kumpikin oltiin lestadiolaisen kodin kasvatteja, joten oli iskostettu se ajatus, että avioliitto on pyhä. Siinä kohtaa, kun mulle valkeni, että miehen mielestä lapsia saa fyysisesti kurittaa, että ne pysyy Herran nuhteessa niin musta karisi se kotikasvatus, pakkasin muksut ja häivyin.
Olisi kannattanut molempien keskustella hieman ennen avioon ryhtymistä. Lasten fyysinen kurittaminen on ollut Suomessakin ihan normaalia ja konservatiivisemmissa piireissä sitä varmaan tapahtuu vieläkin. Miksi oli sinulle niin iso yllätys?
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.
Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?