Lue keskustelun säännöt.
Avioero ei ole vaihtoehto
19.01.2022 |
Mies sanoi, että haluaa sitoutua niin ettei hyväksy turhaa eroa. Asioista täytyy pystyä keskustelemaan ja avioliitossa ollaan ja tuetaan toinen toistamme niin myötä kuin vastamäessä. Mies ei halua kokea eroa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on turha ero? Onko teillä jotain, josta tullut ero puheeksi?
En ole ap, mutta olen myös turhia eroja vastaan kun perheessä on lapsia.
Turha ero on sellainen, joka johtuu siitä, että toisellaon erilaiset tavat toimia. Av:lta voi lukea, kuinka eroja otetaan, kun mies ei ulkoile yhdessä muiden kanssa, tai mies tekee liikaa töitä.
Eron jälkeen äiti edelleen ulkoilee ilman miestä, eikä mies edellenkään näe lapsiaan sen useammin.
Ei-turhasta erosta on kyse silloin, kun ottaa eron oman hyvinvoinnin vuoksi. Eli liitossa saa turpaan henkisesti tai fyysisesti, ja ero parantaa elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Ei ole alkoholisti edelleenkään mutta kyllä pysyn mieheni rinnalla ja mies minun. Sivusuhteita ei ole. Naimisissa 45 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Ei ole alkoholisti edelleenkään mutta kyllä pysyn mieheni rinnalla ja mies minun. Sivusuhteita ei ole. Naimisissa 45 vuotta
Ylläoleva kysyikin JOS.
Pitääkö tulkita, että JOS miehellä olisi sivusuhde, niin sinä vain muuttaisit erilleen, mutta et eroaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Ei ole alkoholisti edelleenkään mutta kyllä pysyn mieheni rinnalla ja mies minun. Sivusuhteita ei ole. Naimisissa 45 vuotta
Teidän ongelmat ovat siis sellaisia, että ne ei avioliittoa haittaa. Silti ei kannata keulia tuolla. Joillakin avioero on ainoa oikea vaihtoehto, jota ennen ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Ei ole alkoholisti edelleenkään mutta kyllä pysyn mieheni rinnalla ja mies minun. Sivusuhteita ei ole. Naimisissa 45 vuotta
Ylläoleva kysyikin JOS.
Pitääkö tulkita, että JOS miehellä olisi sivusuhde, niin sinä vain muuttaisit erilleen, mutta et eroaisi?
Luultavasti väliaikaisesti muuttaisin mutta en eroaisi. Naimisissa 45 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Ei ole alkoholisti edelleenkään mutta kyllä pysyn mieheni rinnalla ja mies minun. Sivusuhteita ei ole. Naimisissa 45 vuotta
Teidän ongelmat ovat siis sellaisia, että ne ei avioliittoa haittaa. Silti ei kannata keulia tuolla. Joillakin avioero on ainoa oikea vaihtoehto, jota ennen ei ollut.
Avioero ei ole mikään ratkaisu. Alkoholismi on sairaus ja alkoholisti tarvitsee tukea että apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Näetkö kaikissa miehissä alkoholistin kokemuksesi perusteella?
Avioero laittomaksi ja aviorikoksesta kivityskuolema. Kannattaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on yksi vaihtoehto.
Kuten asioista keskusteleminenkin.Miehesi ei halua kokea avioeroa, mutta entäs jos sinä haluat eron jostain syystä?
En halua erota. Ei ole sellaista syytä.
Onko teillä kristallipallo?
Elämässä kun sattuu ja tapahtuu asioita joita ei tahtoisi/haluaisi
Miksi olla parisuhteessa ja mennä naimisiin jos asenne on tuollainen? Ei ennenkään erottu ja ero ei ole meille mikään helppo pakoreitti ulos.
Oletko sitä mieltä, että puolison alkoholisoituminen ei ole hyväksyttävä syy erota? Entä jos toinen sanoo, että ei jaksa enää toisen juomista ja toisen mielestä sillä puolisolla on ongelmia alkoholin kanssa, ei hänellä, niin sitä juomista pitää vaan jaksaa katsoa? Kumpi ajattelee lasten parasta?
Puolisollani on ongelmia, joten asuin hetken aikaa muualle. Kumpikaan ei ole missään vaiheessa halunnut erota. Kun sanotaan "tahdon", on se niin myötä- kuin vastamäessä. Nykynuorilla ei ole tahtoa laisinkaan. Naimisissa 45 vuotta.
Puolisosi on siis alkoholisti, joka ei halua luopua juomisesta. Noin ymmärsin kommenttisi. Mitä ne teidän lapset ovat tykänneet lasisesta lapsuudesta? Tulevatko teille, kun miehesi on kuitenkin koko ajan umpijuovuksissa? Saatteko koskaan lastenlapsia kylään?
Ei ole alkoholisti eikä narkomaani, mutta on muita ongelmia. Pystymme puhumaan keskenämme eikä kumpainenkaan tee toiselle hallaa. Välillä on ollut todella raskaita kausia mutta tuen miestäni ja mies ottaa ulkopuolisen avun vastaan. On myös ilon hetkiä. Naimisissa 45 vuotta.
Jos puolisosi olisi alkoholisti, ei halua ottaa apua vastaan, ei omasta mielestään tee mitään väärin vaan sammuu eteiseen pskat housussa, niin vieläkö pysyisit avioliitossa? Tai mies olisi kohtuukäyttäjä, mutta hänellä olisi jatkuvasti sivusuhde siinä rinnalla?
Ei ole alkoholisti edelleenkään mutta kyllä pysyn mieheni rinnalla ja mies minun. Sivusuhteita ei ole. Naimisissa 45 vuotta
Teidän ongelmat ovat siis sellaisia, että ne ei avioliittoa haittaa. Silti ei kannata keulia tuolla. Joillakin avioero on ainoa oikea vaihtoehto, jota ennen ei ollut.
Avioero ei ole mikään ratkaisu. Alkoholismi on sairaus ja alkoholisti tarvitsee tukea että apua.
Aivan, alkoholisti tarvitsee tukea ja apua, jos hän itse sitä oikeasti haluaa. Valitettavasti osa ei halua, koska heillä ei omasta mielestä ole mitään ongelmaa. Siinä tilanteessa juovalle voi antaa vaihtoehdoksi joko juomisen lopettaminen tai perheen hajoaminen. Voihan siinä naimisissa pysyä, jos tahtoo.
Ap, mikä olisi sellainen tilanne, että ottaisit avioeron? Älä sano, ettei teillä ole seuraavia, mutta mitä jos olisi?
A) mies solvaisi, vähättelisi, halveksisi ja syyllistäisi sinua jatkuvast
B) mies hakkaisi tasaisin väliajoin
C) miehellä sivusuhde, jota ei halua lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö tulevan puolison todellista luonnetta testata jo ennen naimisiinmenoa, ettei tule yllätyksenä nämä "solvaa, vähättelee, halveksii ja syyllistää"?
Miksi elää parisuhteessa saati mennä naimisiin?