Kuinka suuri järkytys olisi jos ex puolisonne ja lastenne isä menehtyisi?

En kyyneltä vuodattaisi. Lapsia tukisin ja jos heidän vuoksi olisi tarve, olisin töistä pois.

Harmittaisi lasten puolesta, mutta muuten aivan se ja sama. 

Kyllä se vähän harmittaisi. Lapsi ei ole nähnyt isäänsä kymmeneen vuoteen.

Oli se hetken aikaa vaikeaa, kun lasten äiti päätti ottaa hengen itseltään. Oli tosin jo ollut ex useamman vuoden ennen sitä.

Yhdentekevää sekä minulle että lapsille, ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen oltu juurikaan tekemisissä.

Olis ihan hirveetä. Ero kun käytiin läpi, päätettiin, että ystävyys säilyy vaikka avioliitto kuopattiin.

Tapahtui juuri tuossa keväällä. Oli niin paljon virallisia asioita hoidettavana että en ehtinyt ajatella järkytystä, kun vasta loppukesällä. 

Ei todellakaan olisi ja onneksi lapset jo niin isoja ettei taitaisi heitäkään järkyttää vain työlleen koko elämänsä uhranneen isän menettäminen.

Luultavasti olisi lähinnä helpotus, loppuisi joka asiasta vääntäminen ja säätäminen. Ei tarvitsisi enää miettiä pidetäänkö sovituista asioista kiinni.

Lapsia pitäisi tietenkin tukea, loistava isä lapsilleen

Kyllähän siinä itku pääsisi kun enää ei saisi elareita :'(

Meillä liitto päättyi onnettomasti, eikä eron jälkeenkään ole ruusuilla tanssittu, mutta hän on ollut merkittävä ihminen elämässäni nuoresta asti joten olisi iso järkytys. Tavallaan rakastan häntä yhä, hyvien nuoruuden muistojen vuoksi, ja tiedän miten tärkeä on lapsille.

Järkyttäisi enemmän kuin oman sisaren tai vanhempien kuolema. Menettäisin ihmisen josta on tullut minulle veli ja lasteni lisäksi elämäni tärkein ihminen.

Ei tuntuisi missään. Lasten puolestakaan tuskin surettaisi. Niin etäinen isä ollut ja yhden lapsen on hylännyt täysin.

En järkyttyisi yhtään. Olisin vaan iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Olis ihan hirveetä. Ero kun käytiin läpi, päätettiin, että ystävyys säilyy vaikka avioliitto kuopattiin.

Miksi tällainen kommentti saa alapeukkuja?

Eikö noissa tapauksissa, jossa isä ei ole välittänyt lapsistaan kuoleman kohdatessa lapsille tule katkera, osaton ja tyhjä ole kun jotenkin iskee vasten kasvoja että ei ole ollut isää - koskaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihan hirveetä. Ero kun käytiin läpi, päätettiin, että ystävyys säilyy vaikka avioliitto kuopattiin.

Miksi tällainen kommentti saa alapeukkuja?

Muut eronneet wt "kaikki sillat poltetaan, lapsia käytetään riitakapuloina" -metodilla, olettaisin.

Ei tollaseen pysty vastaamaan. Joku kaunis muisto jää. Periaatteessa ei ole tunteita asiaa kohtaan. Levätköön rauhassa.

Olisihan se hetken surullista. Hän kyllä lopetti yhteydenpidon minuun, joten eipä tuo nyt arjessa tuntuisi luultavasti mitenkään.

Lapset ovat aikuisia jo, mutta varmasti heille pahempi paikka. Heitä kyllä lohduttaisin. Enkä koskaan aio kertoa heille, että heidän isä ei juurikaan ollut heistä kiinnostuneita, minä heidät halusin.

MINULLA EI OLE EX MIESTÄ VAAN : Tuleva mies!

Eikä oo lapsissaan

Olipa hirveä kysymys.