Anoppi vihjailee, että vauvamme on " liian iso"
Kirjoitin tänne joskus aikaisemminkin tästä asiasta, mutta tilanne ei ole muuttunut, niin ajattelin kirjoittaa uudelleen.
Anoppi yrittää taas vihjailla, että vauvamme on " liian iso". Tuntuu niin pahalta. Minusta tuo on todella ikävää. Vauva on ollut syntyessään jo isompi, niin se on selvä, että menee omaa käyrää. Tämä on nyt toinen kerta samaa vihjailua.
Miten toimisitte kyseisessä tilanteessa? Miehen mielestä tuo ei ole loukkaantumisen arvoinen asia, mutta itse olen eri mieltä. Olenko liian herkkä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille anopille et opettelee puuttumasta toisten asioihin ja pitää sen leipäläpensä kiinni tulee halvemmaksi!
Mitä puuttumista tuo on?
Vierailija kirjoitti:
Eikä lainkaan liian iso! JOkainen on yksilö, niin kuin itsekin sanot. JA vaikka anoppi sanois mitä, niin vauvan koolle mitään voi. Lapsi kasvaa omassa tahdissaan. Ei noin pienen kasvua voi hillitä ja miksi pitäisikään? Mä usein käänsin oman (nyt jo luojan kiitos ex) anoppini negatiiviset sanonnat positiiviksi:
A: kyllä on iso lapsi!
Minä: niin onkin, eikös ookin ihanaa, että lapsi kasvaa noin hyvin?
Ja anoppia ärsytti.
Juurikin tämä metodi! Tepsii moneen passiivisaggressiiviseen möläyttelijään. Ja on lisäksi aika helppo, koska yleensä asioista löytyy aina useampi puoli. Vaikeinta on pystyä luomaan aidon ihastunut äänensävy ja eleet, eli tärkeintä on olla näyttämättä että olisi ymmärtänyt piikin, vaan kääntää asia niin, että uskoisi piikittelijän tarkoittavan hyvää ja ihastelevan asiaa. Koska piikittely on piikittelyä siksi, että asiaa ei kehdata haukkua suoraan, tämä metodi ajaa piikittelijän hulluksi.
Sanot sille anopille et opettelee puuttumasta toisten asioihin ja pitää sen leipäläpensä kiinni tulee halvemmaksi!