Enkku vai ranska ekaluokkalaiselle A1-kieleksi?

Me valittiin arabia ja somali A1 kieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielten opiskelu on ongelmanratkaisua, loogista ajattelua ja se tukee kaikkea muuta oppimista, myös matemaattista ajattelua.

Ja ihan voi kuule lukea ihan niin paljon kuin haluaa vaikka opiskelisikin vieraita kieliä.

Höpönhöpö. Kielten opiskelu on ennen kaikkea puuduttavaa ulkolukua. 

Aika valitettavasti loppuu kesken jos on liikaa koulua. Lapsia ei saa uuvuttaa vaan heillä tulee olla reilusti vapaa-aikaa. Mieluusti osa tästä vapaa-ajasta pitäisi viettää kirjoja lukemalla.

Itse vietin tuhansia tunteja lapsuudestani kirjojen parissa. Siihen nähden on uskomaton ajatus että voi olla lapsia jotka eivät ole lukeneet yhtä ainoaa kirjaa.

Ja tommosen loogisen päättelykyvyn sillä saavutit.

Kuulostat ihan Liltä: Koulut pitää avata kun kapakatkin on auki. Jep jep.

Eikö sun lapset osaa jo enkkua? Meillä lapset osaavat laskea englanniksi sataan vaikka ei ole vielä ehtinyt aloittaa esikoulua. Siksi ottaisin ranskan.

Ranska, sillä pääsee huoppuvirkoiiin mm. valtionhallinnon tilintarkastukseen.

Kuinkahan paljon sitä vapaa-aikaa pitäisi oikein olla että nämä laiskimukset olisi tyytyväisiä. Se ekan luokan kieli on kaksi viikkotuntia eli 90 minuuttia viikossa, eikä läksyä ole ekoina vuosina ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee kyllä monta muuta hyödyllisempää kieltä kyllä mieleen kun ranska. Miten ois venäjä? Kiina? Espanja? Portugali? Ranskaa tartte muualla kuin nimenomaan Ranskassa, koska muualla missä sitä puhutaan osataan englantia erittäin sujuvasti.

Outo kommentti. Meidän kaikkien suomalaisten ja muidenkin unionin kansalaisten perusoikeuksiakin käsitellään työkielellä, joka sattuu olemaan ranska. Suomalaiset ovat jo niin aliedustettuja kielen vuoksi eurooppalaisissa organisaatioissa, että jotain rahallista porkkanaa tulisi nuorille tarjota. Töitähän jokainen ranskaa/saksaa/espanjaa/italiaa/portugalia osaava suomalainen saa heittämällä. Venäjällä ei ole enää nostetta.

Kannattaa lukea tätä ketjua rintarinnan sen toisen ketjun kanssa, jossa keskustellaan siitä, miksi nykypäivän opettajat eivät saa opetettua supisuomalaisille nuorille edes arjessa pärjäämiseen riittävää äidinkielen taitoa.

Sielläkin moni kehui, miten hyvää englantia lapsi on itsekseen oppinut. En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Omat lapseni ovat täällä Sveitsissä peruskoulussa ja heillä on opetuskieli ranska. Kolmannella alkaa englanti ja saksa. Nämä ovat pakollisia ja yläkoulussa myöhemmin myös latina. Ylimääräinen kieli on vapaaehtoinen. Kumpikaan meistä vanhemmista ei osaa saksaa, mutta se on ollut lapsille helppoa ja ovat siinä pärjänneet luokkatovereitaan paremmin. Olisi kiva tietää, että miksi? Auttaako suomen kieli?

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollista ottaa ranska tai vaikkapa saksa pitkäksi kieleksi niin tarttuisin siihen ehdottomasti.  Nykyään kuvitellaan, että maailmassa on äidinkielen lisäksi vain yksi tärkeä kieli ja se on englanti.  Tällainen on varsinaista insinööriajattelua: tarvitaan vain matemaattisia aineita ja englantia niin kyllä pärjää.  No lisäksi ehkä lääketiedettä, oikeustieteitä ja taloustieteitä.  Näinhän jotkut tosiaan "ajattelevat".

Monipuolinen kielitaito on valttia nykyajan työmarkkinoilla.  Se antaa mahdollisuuksia kansainvälisillä työmarkkinoilla.  Pitäisi lähteä siitä ettei tyydytä minimivalikoimaan äidinkieli + englanti + ruotsi vaan tuohon tarvittaisiin lisäksi vielä ainakin pari muuta kieltä.  Ranskankielentaito tukee muiden romaanisten kielten kuten italian tai espanjan oppimista. Pitkä ranska on poikkeava valtti työmarkkinoilla muttei tietenkään läheskään kaikilla aloilla.  Ranskan oppiminen on vaikeampaa kuin englannin eli sen oppimiseksi kunnolla opiskelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena.  Varsingin englannin kielioppi on äärimmäisen yksinkertainen.  Melkeinpä riittää, että pistää sanoja peräkkäin ilman erityistä logiikkaa ja tulee ymmärretyksi.  Englanti sopiikin vähän lahjattomammillekin kieltenopiskelijoille.

Mun diplomi-insinööri iskä ja yhet mun teknisillä aloilla ja lääkiksessä opiskelevat iskän puolen serkut just ajattelee noin että pelkällä englannilla pärjää kansainvälisessä kommunikoinnissa.:-D Iskällä ja hänen naisystävällää.on kans yks ranskalais-suomalainen kaveripariskunta ja kesällä 2017 en uskaltanut hirveesti kommunikoida heidän kanssaan ranskaksi, mutta tulevaisuudessa toivottavasti oon rohkeempi.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta joka aikoo hakea vaihtoon ensi lukuvuonna Ranskaan

Vierailija kirjoitti:

Ranska, sillä pääsee huoppuvirkoiiin mm. valtionhallinnon tilintarkastukseen.

Menneen talven lumia!

English.Englanti sitten Ruotsi niin pärjää työ elämässä sitten Ranska Espanja.Jotkut oppii saksaa jos vaihto oppilaana siellä.Lähes kaikki ammatit vaatii englantia.Vaikka asut Kiinassa turistit puhuu englantia.

Olen eri mieltä siitä että englannin oppisi joka tapauksessa. Vahva englanti koulussa on hyvä alku, mutta sen päälle tarvitaan vielä paljon treeniä. Minkä tahansa kielen oppiminen hyvin vaatii tosi paljon harjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, kannattaa valita Espanja Ranskan tilalle.

Jos oppii Espanjaa, oppii helposti myös Italian ja portugalinkin vähän lisäharjoittelulla. Myös Ranskan kieli on aika samankaltainen.

Sinäkö osaat näitä kaikkia ja olet opiskellut juuri näitä kieliä kun luulet kaiken olevan helppoa? Aika samankaltainen, anna mun kaikki kestää. Taidat itse puhua savoa hiljaa ja kovvoo, etkä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää jo lapsena, ettei halua aikuisenakaan osata mitään muuta vierasta kieltä kuin englantia, niin A1-englannintunneille sitten!

Mutta jos pitää edes etäisesti mahdollisena, että haluaisi joskus ihan oikeasti osata myös ranskaa, sen opiskelu kannattaa aloittaa niin pian kuin siihen on mahdollisuus. Kieliopissa ja oikeinkirjoituksessa on niin paljon knoppeja ja poikkeuksia, että niiden sisäistäminen onnistuu vain pitkäjänteisellä opiskelulla. Ääntäminen ei ole pahin asia: ranskankielisestä tekstistä pystyy yleensä päättelemään, miten se äännetään, mutta puheesta on paljon vaikeampi päätellä ilman kunnollisia pohjatietoja, miten se kirjoitetaan.

Hyvän ranskantaidon pohjalta on myöhemmin helpompi opetella halutessaan myös espanjaa, italiaa ja/tai portugalia. Niiden oikeinkirjoituksessa on vähemmän epäsäännöllisyyksiä kuin ranskassa, joten niiden opettelu ranskan pohjalta on helpompaa kuin ranskan opettelu niiden pohjalta.

Englannissa pääsee lyhyemmälläkin koulukurssilla sellaiselle tasolle, että sanavaraston laajentaminen ja idiomaattisten ilmaisujen haltuunotto onnistuu jatkossa omatoimisesti.

Minä taas sanoisin, että ihmisellä on vaikka koko loppuikänsä aikaa oppia kieliä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Lisäksi kielten - kuten monen muunkin asian - opettelu on pikkukoululaiselle hidasta. Varhennetut kielet eritoten ovat paljolti laulelua ja värien opettelua. Toki siinä koko ajan samalla opitaan oppimaan. Mutta se tehokas opiskelu tulee vasta paljon myöhemmin, sitten kun keskittymiskyky alkaa olla lähempänä aikuisen tasoa.

Miksi lapsia ylipäänsä opetetaan kuin lukemaan ja laskemaan koulussa? Ei ole keskittyminen vielä aikuisen tasoa. Samalla kun siellä peruskoulussa vietetään 9 vuotta miksei siellä voitaisi opiskella vaikka useampaa kieltä? Valinnaisuus on vain väärin? Eri

Valinnaisuus ei ole väärin, mutta väärin on luoda sellaista hypetystä, että alaluokilla aloitettu kieli toisi jotakin etua, mitä myöhemmin opiskelemalla ei pystyisi saamaan.

Tästä ketjusta on aistittavissa, että osalle vanhemmista A-kielivalinta on jonkinlainen statuskysymys, vähän niin kuin 1900-luvun lopussa pakotettiin lapset musiikkiopistoon, kun sen ajateltiin lisäävän älykkyyttä.

Jokainen lapsi joutuu itse tekemään sen työn, mikä käyttökieleen vaaditaan. Siksi lasten pitäisi saada itse tehdä kielivalintansa.

Peruskoulussa joka tapauksessa ollaan 9 vuotta. Se, että a1-kieleksi valitsee muun kuin englannin, ei ole pois englannin oppimisesta jos lapsella ei ole isompia ongelmia. Peruskoulun päättyessä lapsi osaa joko englatia ja ruotsia tai muun a1-kielen valinnut lapsi pahimmassa tapauksessa englantia, ruotsia ja vähintään jonkin verran a1 kieltä. Mikä siinä on ongelma?

Ymmärtäisin jos huolta perusteltaisiin vieraiden kielten opetusryhmien tason laskulla tms. jos ranska valitaan kaikille lapsille, mutta en ymmärrä mitä haittaa kielen opettelusta olisi lapselle. Useissa perheissähän lapsi saa itse valita. Tietysti vaivannäkö voi olla toisista merkittävämpi haitta kuin toisista.

Esim. meidän tyttömme päätyi ranskan ryhmään koska halusi lähikouluun kavereiden kanssa. Siellä a1-kieleksi oli valittavissa englanti tai ranska. Muissa lähikouluissa olisi ollut saksaa tai venäjää, jotka olisivat mielestäni kyllä todennäköisesti hyödyllisempiä tulevaisuudessa. No ilmoitimme tytön kuitenkin kouluun, johon kaikki hänen kaverinsakin olivat menossa. Hän tahtoi ranskan ensimmäiseksi kieleksi vaikka kaverit valitsivat englannin. Valittiin sitten se ranska, ryhmä järjestettiin, osallistujia oli tasan tarpeeksi. Hän aloitti myös pianonsoiton musiikkiopistolla syksyllä koska halusi oppia soittamaan kuten äitikin. Ilmoitettiin sinne kun ei itselläkään mitään traumaa jäänyt soittotunneista. Päin vastoin minulla oli suurimman osan ajasta aivan ihana ja kannustava soitonopettaja ja harrastus teki vähintään hyvää itsetunnolle ja ujona nuorena tunsin soittoharrastuksen kautta edes vähän ikäisiäni. Kaikki tämmöinen pitäisi varmaan kuitenkin kieltää siltä varalta, ettei ketään vääristä syistä laiteta ranskaa lukemaan tai pianoa soittamaan. Sillähän voi olla varsin kamaliakin seurauksia kuten, että joku oppii jonkun kielen vain huonosti tai lopettaa soittotunneilla käymisen.

Kummasti tuntuu vain olevan joiltain suurestikin pois jos muut valitsevat vieraita kieliä turhaan tai soittavat soittimia turhaan.

Ja tässä näimme malliesimerkin siilipuolustuksesta ja marttyyriasenteesta.

Lapset ovat lapsia, heistä ei tiedä, mikä on heille iloksi tai hyödyksi kymmenen vuoden päästä. Pitkä kieli voi olla kiva tai hyödyllinen tai tylsä tai ahdistava, mutta kaikki siellä opittava on mahdollista oppia myöhemminkin. Tämä kaikki pitäisi voida sanoa ääneen ilman ”kielletään sitten kaikki valinnaiskielet” ja ”kummasti tuntuu olevan muilta pois” -itkupotkuilua.

Ei tarvitse kieltää keneltäkään mitään, mutta ei tarvitse myöskään tehdä näistä valinnoista elämää suurempia. Lapsilla on tapana selvitä elämästään hyvin, vanhemmistaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ranska. Se on vaikea kieli joten kannattaa aloittaa ajoissa. Enkun ehtii kyllä.

Ei sitä kieltä kuitenkaan opi kovin hyvin peruskoulussa ja lukiossa. Pitää mennä asumaan siihen maahan vuosiksi, että oppii kielen kunnolla.

Ei pidä paikkaansa. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat oppineet jonkin kielen hyvin ennen kuin ovat käyneet kertaakaan maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, kannattaa valita Espanja Ranskan tilalle.

Jos oppii Espanjaa, oppii helposti myös Italian ja portugalinkin vähän lisäharjoittelulla. Myös Ranskan kieli on aika samankaltainen.

Sinäkö osaat näitä kaikkia ja olet opiskellut juuri näitä kieliä kun luulet kaiken olevan helppoa? Aika samankaltainen, anna mun kaikki kestää. Taidat itse puhua savoa hiljaa ja kovvoo, etkä mitään muuta.

Eihän tässä kenenkään itse tarvitse kieltä osata, vaan yritetään löytää lapselle se kieli, josta on maksimaalinen hyöty myöhemmässä elämässä.

Jokainen tietää, että oikeasti on varsin pieni todennäköisyys, että vanhempi onnistuu veikkaamaan oikein, mitä lapsi tulevalla työurallaan tarvitsee. Jos vanhempi ajattelee saksan olevan tärkeä kaupan ja tekniikan kieli, lapsi ehkä haluaakin viidakkolääkäriksi Etelä-Amerikkaan ja tarvitsee espanjaa. Hyödyllisimpiä lienevät kiina ja arabia, mutta eipä taideta monessa lähikoulussa niitä opettaa.

Parasta olisikin opettaa lapselle se asenne, että hän voi halutessaan oppia uuden kielen - tai ylipäätään mitä vain uutta. Jokainen lapsi oppii tämän omalla tavallaan, mutta hyvä alku olisi antaa lapselle monipuoliset tiedot, joiden nojalla tämä voi itse valita.

-eri.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania nämä ”paineiden pelkääjät”. Mun lapsella oli koko peruskoulun kolme a-kieltä ja ne jatkuu lukiossakin.

Olen aina ihmetellyt, mitä nämä kielten osaajat osaavat, kun oikeasti pitäisi osata matematiikkaa, luonnontieteitä ja tietotekniikkaa.

Yleensähän se tuppaa olemaan, että matikka fysiikka ja kemia jätättää, jos on kielissä hyvä ja sama toisinpäin. Jostain syystä tytöt on myös parempia kielissä ja pojista taas enemmistö numeroissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä siitä että englannin oppisi joka tapauksessa. Vahva englanti koulussa on hyvä alku, mutta sen päälle tarvitaan vielä paljon treeniä. Minkä tahansa kielen oppiminen hyvin vaatii tosi paljon harjoitusta.

Juurikin tämä. Itelläkin pätkii vaikka joutuu työksi välillä puhumaan englantia. Ranskaa ei ole vielä kertaakaan vaadittu. Ruotsille, virolle ja venäjälle sensijaan ois tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Ranska. Se on vaikea kieli joten kannattaa aloittaa ajoissa. Enkun ehtii kyllä.

.

Samaa mieltä: Ranska. Se avaa - jos on tarpeen - tien italiaan ja espanjaan ja portugaliinkin. Englannin opinnon laatua myöhemmin koulussa on kyllä syytä tarkkailla. Liian moni luulee, että englanti tulee puoli-ilmaiseksi eikä tajua mikä ero on jonkun popmusiikkienglannin ja kunnon kielen välillä.

Omasta mielestäni saksa olisi hyvä alkukieli (mutta sitähän ei kysytty).