Muuttaako synnytys alapäätä paljonkin?

No mitäpä luulisit, jos hetken mietit kuinka nelikiloinen jööti painetaan brutaalilla voimalla toosasta läpi?

Löysävittuisten naisten omassa mielenmaisemassa toki on olemassa vain pienikaluisia miehiä. Totuus on melkoisesti karumpi.

Hyvin yksilöllistä, itselleni 3 alatie synnytystä ja ei ole ikinä tullut repeämiä tai tarvinnut leikata välilihaa, ei ole tullut mitään näkyviä muutoksia, olen palautunut muutenkin aina takaisin vanhoihin mittoihin, vanhemmilla iällä painon lasku on vaan ollut hitaampaa, ensimmäisestä synnytyksestä painoin kahdessa viikossa 2kg vähemmän kuin ennen raskautta, myös seksiä pystyi sanoihin aikoihin harrastaa ilman mitään kipuja ja jälivuoto oli tosi niukkaa.

Varmaan se ap muuttaa. Mulla oli ruma alapää jo ennen synnytyksiä ja kun toisessa tehtiin välilihan leikkaus ja toisessa vähän repesin, niin eihän se kaunis ole. Kuitenkin se miehelleni tuntuu kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä luulisit, jos hetken mietit kuinka nelikiloinen jööti painetaan brutaalilla voimalla toosasta läpi?

Löysävittuisten naisten omassa mielenmaisemassa toki on olemassa vain pienikaluisia miehiä. Totuus on melkoisesti karumpi.

Mikä siinä on niin vaikeaa vastata asiallisesti? No ei kaikilta toki voi vaatia sitä ymmärrettävästi jos älykkyys on astetta heikompi

Äitiysfysioterapiaa on nykyään tarjolla ja kannattaa ehdottomasti hyödyntää että saa hyvät ohjeet miten itsensä synnytyksen jälkeen kuntouttaa.

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä luulisit, jos hetken mietit kuinka nelikiloinen jööti painetaan brutaalilla voimalla toosasta läpi?

Löysävittuisten naisten omassa mielenmaisemassa toki on olemassa vain pienikaluisia miehiä. Totuus on melkoisesti karumpi.

Öh, sulla nyt ei ole mitään kokemusta naisista, paitsi ilmeisesti olit iso syntyessäsi ja podit hapenpuutetta.

Olen synnyttänyt kaksi lasta ja sekä oma että puolison kokemus on, että se parani entisestään. Lihakset vahvistuivat ja tuntoherkkyys kasvoi.

Nykyinen mieheni sanoi, ettei ikinä ole tiukempaa naista kokenut.

Sinä löysistä naisista vinkuva lapsi voit loppuviikon miettiä, miten ihmeessä monilla lapsilla on nuorempia sisaruksia, vaikka itelläsi ilmeisesti ei.

Sanovat, että synnytys ei aina muuta, vaan muutos tapahtuu jo raskaana ollessa, jos tapahtuu. Itse selvisin vähin vaurioin. Pieni arpi limakalvolle tuli, kun tarvittiin kaksi tai kolme tikkiä. Raskauden loppupuolella vauva painoi häpyä ja turvotti sitä, jolloin synty kipeä suonikohju myös limakalvoalueelle, mutta siitä sanottiin, että paranee yleensä kun vauva on syntynyt. Se tosiaan parani, toisin kuin suonikohjut jaloissa, joita minulla ei onneksi ole tullutkaan.

Suurin muutos esikoisen syntymän jälkeen oli ryhdissäni. Alkuun vatsalihakset olivat kuin hukassa, venyneet ja heikot. Toisen raskauden jälkeen osasin hakea rydin nopeasti oikeaksi ja toivuin helposti. Raskaus käänsi selkää notkolle, joten täytyi palauttaa pienempi notko alaselkään, jotta sain kehoni ja vatsalihasteni voiman raskauden jälkeen takaisin. Suosittelen hankkimaan myös imetystyynyn, sillä ryhtiä, varsinkin yläselkää, rasittaa kovasti, kun täytyy taipua imetyksessä niin paljon ja kannatella vauvaa. Parasta oli imettää kyljellään makuulla aina kun voi. Mielelläni annoin miehen kantaa vauvaa vuorostaan valjaissa ja sylissä myös, jotta kehoni sai ulkoillessa keksittyä liikkeeseen ja  palautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Äitiysfysioterapiaa on nykyään tarjolla ja kannattaa ehdottomasti hyödyntää että saa hyvät ohjeet miten itsensä synnytyksen jälkeen kuntouttaa.

Lantionpohjatreeni pitää aloittaa heti kun puudutus on poissa ja paino pidettävä kurissa raskausaikana ja sen jälkeen.

Makoilemaan ei pidä jäädä. Painovoima on hyvä vastus treenissä.

Ei pärjää ala-synnyttäjä deittimarkkinoilla.

Fakta kirjoitti:

Ei pärjää ala-synnyttäjä deittimarkkinoilla.

Sulla omakohtaista kokemusta kenties?

Yhden lapsen jäljiltä eppariarpi, mutta ei se mitenkään erityisesti näy tai ole mikään erityisen ruma. Riippuu varmaan ponnistusvaiheen pituudestakin, että miten käy, itsellä oli julmetun pitkä, eihän sitä lasta meinannut saada ulos mitenkään. Omasta mielestäni värkki kyllä löystyi, mutta ei mitenkään pahasti. Miestä ei tunnu haittaavan. Aikaisemmin en meinannut saada edes tamponia sisään, niin siihen verrattuna on löystynyt, mutta toisaalta miesten vehkeet yleisesti ottaen ovat paksumpia kuin tamponiasettimet. Ulkonäöllisesti varmaan voisi sanoa että itse reikä on enemmän auki kuin ennen synnytystä. Mutta vaikea sanoa miten suhteutuu muiden naisten alapäihin, voi kai jollain olla jo luonnostaan noin.

Yksilöllistä tuo on.

Itse repesin joka ilmansuuntaan ja niiden väliinkin. Arpia on edelleen (melkein kolmenkymmenen vuoden jälkeen synnytyksestä), mutta pahinta on hermovaurio. En tunne enää mitään.

Jos olisin tiennyt hermovauriosta etukäteen, en olisi tehnyt lasta nuorena. Tilanne on vaatinut todella paljon kumppanilta ja parisuhteelta.

Jos mieheni (lapsen isä) jostain syystä lähtisi, en todellakaan ottaisi uutta miestä. En uskaltaisi. Tosin, eipä minua kukaan uusi mies huolisikaan vammani vuoksi.

Mun mirri on kyllä eri näköinen siitä aukon seudulta :(