Pieni sijaislapsi yksin asuvalle?
Tilanne on se, että olen hyvin lapsirakas 30vee sinkku. Olen aina hoitanut muiden lapsia ja tällä hetkellä mulla on epävirallinen tukilapsi, joka on vauvasta asti ollut mulla säännöllisesti. Haluaisin kovasti oman lapsen, mutta en toisaalta koe välttämättömäksi "tehdä" biologista lasta itselleni.
Olen ottanut kerran yhteyttä alueeni sijais- ja tukivanhempi järjestelyistä vastaavaan tahoon ja he suosittelivat tukivanhemmuutta, jolloin lapsi/lapset olisivat keskimäärin kerran kuussa mun luona ja he olisivat yli 3-vuotiaita.
Voisin mieluusti antaa kodin pysyvästikin lapselle, johon saisin aika pienestä asti luoda suhteen. Mutta ajatus tuosta tukivanhemmuudesta jo vähintään muutaman vuoden ikäisille on jotenkin vieras. Onko järkeä mennä edes sanomaan tuollaista, onko mitään mahdollisuuksia edes..?
Kaikki on mahdollista! Mene kotikuntasi tai esim. PeLa:n järjestämälle Pride-valmennuskurssille. Kurssi kestää noin 6kk ja sen aikana ajatukset ja tunteet kulkevat vuoristorataa. Lopuksi keskustellen yhdessä valmentajien kanssa saat päättä, onko sinusta sijaivanhemmaksi, vastuulliseen, vaativaan ja todella antoisaan tehtävään. Sinkkuus ei ole este sijaisperheenä toimimiselle, mutta talouden ja tukiverkon täytyy olla kunnossa. T: alle kaksivuotiaana sijoitetun, nyt jo koululaisen tyttösen sijaisäiti (sinkkuäiti)