Onko teille koskaan käynyt niin, että ystävänne on yrittänyt väkisin parittaa toiseen ihmiseen? Vieläpä aivan törkyisille ehdokkaille.
Mitä hittoa sellainen oikeasti on? Yritetään parittaa henkilölle, joka ei välitä elämäntavoistaan, jonka olemus on hyvin epäsiisti ja on pieniä lapsia. Minä nuori nainen kuitenkin ja vaikka en malli itsekään ole, niin en minä nyt ihan ketä vain ota eikä minulla ole tarvettakaan. Kieltäydyin useampaan kertaan kun yritti vihjailla miten kiltti ihminen olisi nyt vapaana. Kielloista huolimatta tuotiin kyseinen ehdokas oikein näytille ja tutustumaan kun menin tämän kyseisen "ystävän" luokse kyläilemään. Olipa vaivaannuttavaa.
Minulle on ihan sama minkälaisia ihmisiä tämä maailma on täynnä ja varmasti jokaiselle löytyy välittävä vastapuoli mutta miksi ihmeessä täytyy väkisin ja vieläpä henkilöitä jotka eivät edes millään tasolla minua kiinnosta?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä, tyhmyyttä tai molempia. On ihmisiä, jotka saavat mielihyvää ja buustia itsetunnolleen siitä, kun voivat "hyväntahtoisesti" sekaantua jonkun mielestään vähän epäonnistuneen tyypin asioihin. Toisaalta samainen ajatusmalli kielii myös tyhmyydestä, sillä ei kenenkään onnistumisia voi mitata pelkällä parisuhdestatuksella. Hanakat naittajat uskovat myös, että sinkkujen parittamiseen riittää se, että molemmat ovat sinkkuja. Heidän näytöillään olisi turha hakea mihinkään aidosti tasokkaaseen matchmaking-palveluun töihin, kun lopputuloksena on aina näitä absolutistin ja päihdeongelmaisen yhteen tyrkkimistä, muslimin ja saatananpalvojan rakkaustarinan väkisin vääntämistä sekä homon ja lesbon suitsuttamista toisilleen luoduiksi.
Tässä tapauksessa parittaja ehkä ajatteli, että kun olin ollut masentunut niin ehkä toinenkin onneton ja elämässään vähän hukassa oleva voisi olla jotenkin potentiaalinen paritus. Ei kyllä olisi ollut. Ei missään nimessä. Tarvitsin masennuksen aikana nimenomaan omaa rauhaa, etenkin omia rajoja ja itseeni tutustumista. Tuli huono fiilis tuosta koska rajojanikaan ei kunnioitettu kun olin kuitenkin kieltäytynyt useamman kerran hänen vihjaillessaan tästä ehdokkaasta.
Muutenkin tunsin välillä ihan ilman mitään konkreettista syytä oloni tosi huonoksi, pieneksi ja voimani ehtyneeksi siinä seurassa. Katkaisin välit mutta ihmettelen toisinaan mikä ihme tässä on taustalla. Tällainen käytös saa meinaan mieleeni, että olenko minä huono tai viallinen tai enkö ansaitse parempaa. Tiedän ettei se pidä ollenkaan paikkaansa mutta tuota minuun viestitettiin vuosien ajan ihmissuhteissa ja siitä toivun. Ap
ehkä ystäväsi tietää paremmin tasosi?
Kyllä! Tämä kyseinen tyyppi oli erittäin värikkään narkkimenneisyyden omaava, heidän naapurinsa. Lapset huostaanotettu ja kyseisen tyypin exä, vaimoke mikälie oli tämän parittajan oikein hyvä ystävä....
Kyllä siinä mietin että mitähän *ttua kun itsellä säännöllinen elämä jne kaikki elämän palikat kunnossa niin sitten joku tulee tyrkyttämään että hei, mikset tosta ota itsellesi miestä?
No miksen, haloja.
Kuulostat ärsyttävältä ihmiseltä. Ehdokas väisti luodin
Vierailija kirjoitti:
ehkä ystäväsi tietää paremmin tasosi?
Ehkä sellainen ei ole "ystävä" ollenkaan, joka yrittää määritellä tasosi puolestasi.
siis usein sinkku naiselle ehdotetaan rumia tai alkkis miehiä. eli ei tarvi ottaa vastaan deitti ehdotusta keltään alkkiselta.
mielummin yksin kuin paskan kumppanin kanssa(ehdoton ei kriminaali tai päihde tyypille.) joku tavis hemmo voi vielä kelvata deittikumppaniksi.
Välillä nämä paritettavat ihmiset on sellaisia että joku on saanut itse riesan jostain ihmisestä ja yrittää naittaa sitä jollekin että pääsisi itse kyseisestä ihmisestä eroon.
Mullekin yksi "kaveri" yritti naittaa jotain hampaatonta pultsaria.
Joo, epämieluisat ihmiset yritetään sysätä jonkun toisen riesoiksi.
Tuosta tasojutusta vielä, että sehän tuollaisessa nöyryyttääkin, se ajatus että "tällaisenako minut nähdään".
Minä en ainakaan kaipaa ystäviltä muistutuksia, etten ole erityisen viehättävä. Pikemminkin en tiedä näkisinkö ystävää enää samana ystävänä, jos yhtäkkiä tajuaisin, että hemmetti, hänhän näkee minut tosi säälittävänä tapauksena, jonka vertaiset ovat muita säälittäviä tapauksia.
En ole siis ap, ymmärrän vain mikä tuossa harmittaa. Paras olisi, jos moiset ystävät eivät yrittäisi sotkeentua parituskuvioihin mitenkään.
Varmaan jos kyseinen tyyppi olisi hyvä, "kaverisi" alkaisi itse sen kanssa.
Joo, nuorena naisena kerran uudella työpaikalla eräs vanhempi nainen innostui kun kuuli että olen sinkku. Alkoi heti puhumaan että hänen poikansa on sinkku myös. Kehui poikaansa maasta taivaaseen kuinka ihana hän on ja yritti järkätä meille treffejä. Ehdin jo vähän innostuakin ideasta.
No, onneksi eräs toinen työkaveri sitten varoitti minua että tuo kyseinen poika on lievästi kehitysvammainen ja asuu yhä vanhempiensa luona koska kykene itsenäiseen elämään. En tiedä miksi tämä äiti ajatteli että minä, ihan normaali ihminen, haluaisin ottaa tuollaisen ihmisen poikaystäväkseni. Olikohan sitten tavoitteena saada pojalleen uusi koti ja joku joka pitää hänestä huolta...
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jos kyseinen tyyppi olisi hyvä, "kaverisi" alkaisi itse sen kanssa.
Ei kai kukaan nyt ihan jokaisen hyvän tyypin kanssa ala olemaan.
On. Yrittää olla avulias, mutta ei osaa ajatella mitä toinen haluaa.
Vuosia sitten pari ystävääni järjesti minulle sokkotreffit. Kyseessä oli ammatillisen oppilaitoksen opettaja ja kuulema tosi mukava. Olin n. 25 v. %-kymppinen äijä ilmeistyi minut hakemaan. Oli ostanut kukkia, juu ja menimme ravintolaan syömään. Ensiksi hän alkoi moittimaan painoani (mikä oli normaalin ylärajalla) ja ehdotti joidenkin lisäravinteiden (ilmeisesti myi) syömistä. Jo ruokaillessa hän tuijotteli muita naisia ja arvosteli perseitä. Olin kiltti ja menin vielä äijän kanssa baariin. Siellä muiden naisten arvostelu jatkui. Tajusin viimeinkin lähteä ja äijä jäi baariin.
Bussipysäkillä oli sattumalta nuo treffejä järjestäneet ystävät. ihmettelivät kovasti, kun äijä ei minulle kelvannut ja haukkuivat minut. Ne ystävyydet katkesi siihen paikkaan.
Kyllä vain! Olin parikymmentä vuotta sitten hyvinkin nätti. Vientiä olisibollut paljonkin ja mukavia, fiksuja miehiä tarjolla.
Minulla ei ollut mitään ongelmaa olla sinkku, mutta kaverilleni se oli ongelma. Hän itse oli läheisriippuvainen eikä ymmärtänyt että kaikki eivät ole. Kaveri käytti paljon päihteitä ja liikkui epämääräisissä piireissä. Sieltä hän oli löytänyt minulle aivan "ihanan" poikaystävä ehdokkaan. Mies oli minua puolet vanhempi, pälvikalju, päihdeongelmainen ja kuulemma erektio-ongelmainen myös, mutta muuten tosi kiva :)
Torjuin kauniisti ehdotuksen.
Miksi nämä parittajat ei itse ala seurustelemaan tyrkyttämiensä miesten kanssa, jos ne kerran ovat niin ihania ja mukavia ihmisiä... Ja itse asiassa, jos olisivat niin mahtavia, niin eivät varmasti tyrkyttäisi muille, vaan juoksisivat itse niiden perässä.
Ei kukaan voi sanoa toiselle kenen kanssa on kemiaa. Narsistista toimintaa!
Ihmiset ei aina näe niin selkeästi minkälaiset ihmiset sopivat yhteen, en usko että siinä on pahuutta, ennemminkin tulkintavirhe.
Vuosia sitten eräs kaverini puhui minulle tuntemastaan miehestä siihen malliin, että josko mua kiinnostaisi. Mies oli ihan mukavan näköinen, mutta jokin habituksessa sai hälytyskellot soimaan. Vaikutti jotenkin rentulta ja päihteisiin menevältä ihmiseltä ja mietin kaikessa hiljaisuudessa mitä yhteistä meissä kaverini silmin on. Minulla on lapsi, joten luotin tähän ihmeelliseen varoittavaan fiilikseen ja ilmoitin, etten kiitos vain ole kiinnostunut. Hieman myöhemmin tämä samainen mies oli ollut kaverini luona ja pian tämän jälkeen kaverini huomasi, että häneltä oli kadonnut muistaakseni melko isohko summa rahaa. Mun silmissä se mies oli kävelevä huutomerkki ja oon vieläkin aika vakuuttunut, että se just se mies oli vienyt ne rahat.
Aluksi olin jopa vähän loukkaantunut kaverille, että oikeastiko piti sitä miestä ja minua jotenkin toisillemme sopivina, mutta myöhemmin mietin, että kaverini arviointikyky ehkä vain petti. Hän näki tuon miehen kaiketi aika eri silmin kuin minä, kun kerran kutsui kotiinsakin.
Olen itse ihan tavallinen nainen, mutta kaikki paritusyritykset kavereilta on just tälläsiä. Miestä kehutaan maasta taivaaseen kuinka mukava on. Ja kun sit suostuu näkeen niin semmonen kauhistus koko äijä ettei ole tosikaan. Kyllä siinä on mielestäni kyse siitä että koitetaan asettaa kaveria "huonommalle" tasolle kuim hän on. En voi käsittää että joku kuvittelisi nuoren 20 vuotiaan, opiskelevan, normaalipainoisen naisen olevan kiinnostunut 45vuotiaasta, lihavasta, ja täysin sivistymättömästä elämäntapatyöttömästä.
Ei siinä ole kyse mistään virhearviosta.
Vallankäyttöä, tyhmyyttä tai molempia. On ihmisiä, jotka saavat mielihyvää ja buustia itsetunnolleen siitä, kun voivat "hyväntahtoisesti" sekaantua jonkun mielestään vähän epäonnistuneen tyypin asioihin. Toisaalta samainen ajatusmalli kielii myös tyhmyydestä, sillä ei kenenkään onnistumisia voi mitata pelkällä parisuhdestatuksella. Hanakat naittajat uskovat myös, että sinkkujen parittamiseen riittää se, että molemmat ovat sinkkuja. Heidän näytöillään olisi turha hakea mihinkään aidosti tasokkaaseen matchmaking-palveluun töihin, kun lopputuloksena on aina näitä absolutistin ja päihdeongelmaisen yhteen tyrkkimistä, muslimin ja saatananpalvojan rakkaustarinan väkisin vääntämistä sekä homon ja lesbon suitsuttamista toisilleen luoduiksi.