Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Vierailija kirjoitti:
Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.
Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.
Tuo kuvaus ei oikein istu peräkammarinpoikiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja miehet nyt vaan ovat erilaisia, sori siitä. Kaikkialla maailmassa naiset hakeutuvat isoihin kaupunkeihin. Se että se on naisten mielestä parempi valinta ei tarkoita sitä, että miehet valitsevat huonosti.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.
Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.
Sinne maailmalle mennää hyvin usein opintojen ja työpaikan perässä. Hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jäänyt peräkammarintytöksi jos en olisi löytänyt yrittäjämiestäni.
Syynä että kärsin sos.tilanteiden pelosta jota ei lapsuudessa/ nuoruudessa todettu ja hoidettu eikä vakituista työpaikkaa tahtonut löytyä.
Asuin melkein kolmikymppiseksi kotona.
Nyt on pakko kuulla enemmän! Miten tämä löytö tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Vm. - 89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.
Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..
En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D
Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??
Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?
Olen havainnut saman ilmiön. Yhtenäistä näille perheille tuntuu olevan se, etteivät vanhemmat varsinaisesti kannusta jälkikasvuaan kokeilemaan siipiään, vaan päinvastoin jarruttelevat - joko tietoisesti tai tiedostamatta - nuorten itsenäistymistä. Passaavat heitä, tekevät ruoat valmiiksi, pesevät pyykit, jos lapsella on jokin hiemankin vaikea tai virallinen asua jota ei "osaa hoitaa", vanhempi joko auttaa lasta ködestäpitöen tai neuvoo vieressä (esim. Verokortin tilaaminen tms). Yhdessäkin tuttavaperheessä on 24v mimmi, joka lukee jo neljättä vuotta lääkiksen pääsykokeisiin. On pyrkinyt siis 4 vuotta opiskelemaan pääsemättä sisään. Ei käy edes osa-aikaisesti töissä, ei juurikaan tee muita kotihommia kuin ulkoiluttaa perheen koiraa. Niinku kuinka kauan vanhemmat meinaa antaa lapsen päätoimisesti lukea kotona, 10 vuotta? On hienoa, että nuoret saa tavoitella unelmiaan, mutta eikö tuo ole jo karhunpalvelus tytölle, ettei vaadita MITÄÄN?
Voisit ehdottaa tuolle tuttavaperheelle tytön passittamista jonkin muun alan pariin. Jos 4v päätoimisesti lukee pääsykokeisiin eikä pääse sisään, niin sori ny vaan, ei tuu pääsemäänkään.... Todellakin karhunpalvelus nuorelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.
Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.
Hih, sä olet hauska. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset/tytöt ovat opportunistisempia, yksilöllisempiä ja itsekkäämpiä, kun miehet/pojat taas vuorostaan yhteisöllisempiä ja enempi yhteiseen kekoon kortensa kantavia ja siksi jäävät useammin asuinpaikkakunnalleen rakentamaan tulevaisuuttaan. Naisilla/tytöillä ajaa alituinen huomion tarve hyväksynnän etsintään maailmalle. He haluavat nk. näytille mittauttamaan tasoansa. Miehillä/pojilla vahva itsetunto, kun tietää ettei siellä maailmalla ole mikään sen paremmin ja voi itse rakentaa ympäristönsä paremmaksi ja missä vaan.
Siis eihän ole olemassa ketään tai mitään pinnallisempaa kuin nuori nainen vai tuleeko mieleen? Minä minä minä. Monet tytöt myös riitautuvat äitinsä kanssa peruuttamattomasti murrosiän kuohunnoissa ja nämä myös raskautuvat nuorella iällä missä vaan sattuvat sitten olemaankaan.
Sinne maailmalle mennää hyvin usein opintojen ja työpaikan perässä. Hyvä niin.
Niin mennään kun kotipaikkakunnan tarjota ei kelpaa vaan vaaditaan parempaa koulutusta, parempaa työtä ja parempia palveluita. Naiset ovat nirsompia sen suhteen mitä suostuvat tekemään oman elannon takia. Mies tekee työkseen sitä mikä on pakko tehdä ja naiset tekevät sitä mitä tahtovat tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vm. - 89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.
Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..
En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D
Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??
Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?
Olen havainnut saman ilmiön. Yhtenäistä näille perheille tuntuu olevan se, etteivät vanhemmat varsinaisesti kannusta jälkikasvuaan kokeilemaan siipiään, vaan päinvastoin jarruttelevat - joko tietoisesti tai tiedostamatta - nuorten itsenäistymistä. Passaavat heitä, tekevät ruoat valmiiksi, pesevät pyykit, jos lapsella on jokin hiemankin vaikea tai virallinen asua jota ei "osaa hoitaa", vanhempi joko auttaa lasta ködestäpitöen tai neuvoo vieressä (esim. Verokortin tilaaminen tms). Yhdessäkin tuttavaperheessä on 24v mimmi, joka lukee jo neljättä vuotta lääkiksen pääsykokeisiin. On pyrkinyt siis 4 vuotta opiskelemaan pääsemättä sisään. Ei käy edes osa-aikaisesti töissä, ei juurikaan tee muita kotihommia kuin ulkoiluttaa perheen koiraa. Niinku kuinka kauan vanhemmat meinaa antaa lapsen päätoimisesti lukea kotona, 10 vuotta? On hienoa, että nuoret saa tavoitella unelmiaan, mutta eikö tuo ole jo karhunpalvelus tytölle, ettei vaadita MITÄÄN?
Voisit ehdottaa tuolle tuttavaperheelle tytön passittamista jonkin muun alan pariin. Jos 4v päätoimisesti lukee pääsykokeisiin eikä pääse sisään, niin sori ny vaan, ei tuu pääsemäänkään.... Todellakin karhunpalvelus nuorelle.
Tämä kans yleistä noilla, joiden lapset asuu +20veenä vanhempien huomassa.
"antaa ton meidän mirkun nyt rauhassa kasvaa ja kehittyä ja kyl se sinne lääkikseen vielä pääsee ku tuetaan sitä"... Jep. Puhutaan aikuisesta naisesta kuin pikkutytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se poika ei ole väkivaltainen, niin eikö hänestä ole jotain seuraa niille vanhuksilleen kuitenkin?
EI JUMALAUTA!
Taas kerran tämä "mies on hyvä jos se ei lyö".
Naisilta ja tytöiltä vaaditaan PALJON ENEMMÄN! Ei riitä se, ettei ole väkivaltainen.
Riittää, kun kotona on väkivallaton ihminen hieman perään katsomassa. Yksinäinen vanhuus on kauhea asia turvattomuuksineen.
Etkö haluaisi, että sitten vanhana olisi joku, mieluiten omainen lähelläsi?
Minä ainakin niin toivon omalla kohdallani. Muita vaatimuksia en tuolle läheiselleni asettaisi, vain tuon turvallisuuden tunteen.
VOI JUMALAUTA!
Se vanhus joutuu palvelemaan sitä poikaansa, laittamaan ruuat, siivoamaan pojan tekemät sotkut yms. Siitä pojasta on vain lisätyötä vanhukselle. Todennäköisesti poika on myös alkoholisti, joka paskoo housuihinsa, siitäkin tulee vain lisää pyykkiä ja huolehdittavaa.
Mutta onhan se Markku niin upea poika ja avuksi äidilleen kun ei ole väkivaltainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jäänyt peräkammarintytöksi jos en olisi löytänyt yrittäjämiestäni.
Syynä että kärsin sos.tilanteiden pelosta jota ei lapsuudessa/ nuoruudessa todettu ja hoidettu eikä vakituista työpaikkaa tahtonut löytyä.
Asuin melkein kolmikymppiseksi kotona.Nyt on pakko kuulla enemmän! Miten tämä löytö tapahtui?
Kerro pliis.
Vierailija kirjoitti:
Pojat eivät voi päästä au pairiksi. Heidän on vaikeampi saada asuntoa, sata kertaa vaikeampaa saada rakkautta ja ihailua ja suurin osa väkivallasta ja ikävistä asenteista kohdistuu heihin.
Naisella on perusturvallisuuden tunne siitä, että hänestä pidetään; miehellä ei.
Naiset voivat jakaa kaikista halutuimmat chadit keskenään, mutta miehet eivät voi jakaa niitä harvoja naisia, jotka heistä kiinnostuvat. Tämä perustuu ihan evoluutiobiologiaankin; kunhan nainen saa halutuimmalta urokselta siemenet, hän tietää onnistuneensa biologisessa tarkoituksessaan ja tietää, että kenen lapsi on. Mies taas ei voi tietää, että onko hänen kasvattamansa lapsi hänen omansa vai ei eikä joka tapauksessa voi saada halutuimpia naisia, vaan tällainen nainen on sitoutettu yhteen mieheen.
Tavallisten miesten on pakko nuolla lähes kaikkien naisten persettä, jotta hyvä sana leviäisi ja he saisivat joskus edes lähelle tasoaan olevan tyttöystävän. Tämä tarkoittaa loputonta somekaverien ja verkostojen haalimista ja ilmaisten palvelusten ja terapioiden antamista kaverinaisille. Tätä kautta järjestyy myös kämpät, harrastukset ja työt vaikka Vinku-Intiasta.
Mutta kun esim.minulla on miehenä syntymäpäivä, yksikään näistä verkostojen naisista ei toivota onnea, vaan lisäarvo toimii vain yhteen suuntaan. Miehenä pitää olla jotain todella erityistä, että saa mojovat turvaverkot ja tasokkaita ihmisiä joka sormelle elämäänsä.
No minulla ei naisena todellakaan ole "perusturvallisuuden tunne siitä että minusta pidetään". Päinvastoin, kiusattiin koulussa ja olen ollut aika erakko. En tunnu kuuluvan oikein mihinkään ja jos joku on minulle mukava, se on positiivinen yllätys.
Naisia ei saateta palkata moneen työhön naiseuden takia, koska "no kohta se lisääntyy" tai muut syyt. Kämpän ehkä voi saada helpommin Suomessa, sekin ainoastaan siksi että oletetaan että nainen on vähän siistimpi.
En tiedä missö noita chadeja jaetaan, enpä ole kertaakaan nähnyt :D Miehilläkin on sitä paitsi yleensä oma tahto, kenen kanssa he ovat, eivätkä he tai naiset ole mitään resursseja jaettavaksi, kuin näkkileipäoaketti leipäjonossa..
Mies voi myöskin pettää tai jättää naisen raskausaikana tai muutoin ja nainen joutuu huolehtimaan lapsesta yksin. Jotkut ei edes halua lasta. Dna testi on myöskin keksitty jos ei luota kumppaniinsa ollenkaan. Tosin jos ei luota, miksi edes olla suhteessa.
Mainitsemasi "perseiden nuoleminen" kuulostaa kummalliselta, koska siinä käyttäydytään mukavasti vain oletuksena saada jotakin. Normaalit kivat ihmiset tekevöt kivoja asioita toisille koska haluavat, eivät siksi että voisivat purra huulta nurkassa kun eivöt saa palkintoa siitä.
Kaverinaiset luultavasti näkevät sinut, no kaverina ja kohtelevat siten. Mitä luulet kuinka moni nainen on pettynyt kun kaveri onkin ollut hänestä kiinnostunut pelkästään sillä tavalla, eikä yhtään ihmisenä? Toki kaveriin voi rakastua, en sillä. Mutta kaverit, varsinkin lähemmät yleensä juttelevat asioistaan keskenään ja tekevät jotain kivaa toiselle koska se on kaveri, ilman lisämotiiveja.
Jos sinua tympii kaverisi niin älä sitten ole niiden kaveri..?
En ymmärrä miksi luulet että kaikilla naisilla on "mojovat turvaverkot" ja ihmisiä joka sormelle :D
Ei muuten ole. Naiset eivät ole mikään yhteenlyntätty kasa samanlaisia ihmisiä.
Muutenkin vähän ihmetyttää kaltaistesi kirjoittamat mukasyvälliset, pseudotieteelliset mutuilut joissa myös uhriudutaan, koska luullaan että naisten elämä on jotenkin helppoa, eikä naisten muka koskaan tarvitsisi yrittää mitään tai ponnistella. Se kertoo ainoastaan että maailma ja ihmiset nähdään syvältä itsesäälin sisältä.
Toivon kaikkea hyvää sinulle kuitenkin ja muillekin. Olen vain kyllästynyt näkemään tämäntyyppisiä viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naisena voi luottaa siihen, että kaikki asiat vaan järjestyy.
Yritän tässä miettiä, että mikä minulle olisi järjestynyt pelkästään sukupuoleni perusteella helpommin kuin miehelle, mutta en keksi. Ihan itse kirjoitin yo-kirjoituksissa sellaiset paperit ja pääsykokeessa sellaiset vastaukset, että pääsin yliopistoon. Ihan itse hankin soluasunnon ja väitän, että ihan yhtä helppoa tai vaikeaa sellaisen saaminen olisi ollut miespuoliselle opiskelijalle. Ja ihan itse selvitin, miten haetaan opiskelu- ja asumistuki.
Missään kohtaa ei asiat järjestyneet ilman omaa aktiivisuutta.
Asunnon saa helpommin jos on nainen. Tutkittua. Koskee sekä yksityisiä vuokranantajia että tuettua asumista.
Saat helpommin kavereita yliopistolla, muuttoapua, apua opinnoissa, jne. Ja miesystävän ilman aomaa aktiivisuutta. Tuossa on iso ero sukupuolten välillä.
En ole saanut mitään näistä ja olen nainen.
Miehillä on ihme kuvitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se poika ei ole väkivaltainen, niin eikö hänestä ole jotain seuraa niille vanhuksilleen kuitenkin?
EI JUMALAUTA!
Taas kerran tämä "mies on hyvä jos se ei lyö".
Naisilta ja tytöiltä vaaditaan PALJON ENEMMÄN! Ei riitä se, ettei ole väkivaltainen.
Riittää, kun kotona on väkivallaton ihminen hieman perään katsomassa. Yksinäinen vanhuus on kauhea asia turvattomuuksineen.
Etkö haluaisi, että sitten vanhana olisi joku, mieluiten omainen lähelläsi?
Minä ainakin niin toivon omalla kohdallani. Muita vaatimuksia en tuolle läheiselleni asettaisi, vain tuon turvallisuuden tunteen.
VOI JUMALAUTA!
Se vanhus joutuu palvelemaan sitä poikaansa, laittamaan ruuat, siivoamaan pojan tekemät sotkut yms. Siitä pojasta on vain lisätyötä vanhukselle. Todennäköisesti poika on myös alkoholisti, joka paskoo housuihinsa, siitäkin tulee vain lisää pyykkiä ja huolehdittavaa.
Mutta onhan se Markku niin upea poika ja avuksi äidilleen kun ei ole väkivaltainen!
Näähän ne on ne miesten kovat kriteerit ja niitä lannistavat suuret odotukset. "Se ei mätä naisia turpaan, on se kunnon mies!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat eivät voi päästä au pairiksi. Heidän on vaikeampi saada asuntoa, sata kertaa vaikeampaa saada rakkautta ja ihailua ja suurin osa väkivallasta ja ikävistä asenteista kohdistuu heihin.
Naisella on perusturvallisuuden tunne siitä, että hänestä pidetään; miehellä ei.
Naiset voivat jakaa kaikista halutuimmat chadit keskenään, mutta miehet eivät voi jakaa niitä harvoja naisia, jotka heistä kiinnostuvat. Tämä perustuu ihan evoluutiobiologiaankin; kunhan nainen saa halutuimmalta urokselta siemenet, hän tietää onnistuneensa biologisessa tarkoituksessaan ja tietää, että kenen lapsi on. Mies taas ei voi tietää, että onko hänen kasvattamansa lapsi hänen omansa vai ei eikä joka tapauksessa voi saada halutuimpia naisia, vaan tällainen nainen on sitoutettu yhteen mieheen.
Tavallisten miesten on pakko nuolla lähes kaikkien naisten persettä, jotta hyvä sana leviäisi ja he saisivat joskus edes lähelle tasoaan olevan tyttöystävän. Tämä tarkoittaa loputonta somekaverien ja verkostojen haalimista ja ilmaisten palvelusten ja terapioiden antamista kaverinaisille. Tätä kautta järjestyy myös kämpät, harrastukset ja työt vaikka Vinku-Intiasta.
Mutta kun esim.minulla on miehenä syntymäpäivä, yksikään näistä verkostojen naisista ei toivota onnea, vaan lisäarvo toimii vain yhteen suuntaan. Miehenä pitää olla jotain todella erityistä, että saa mojovat turvaverkot ja tasokkaita ihmisiä joka sormelle elämäänsä.
Tässähän se vastaus tulikin. Miehet ovat kovia poikia uhriutumaan, ja siitä kärsivät kaikkein eniten he itse.
"Miehenä pitää olla jotain todella erityistä, että saa mojovat turvaverkot ja tasokkaita ihmisiä joka sormelle elämäänsä"
Niin tai sitten miehen pitää itse nähdä vaivaa ja tehdä jotain saadakseen niitä turvaverkkoja ja ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja miehet nyt vaan ovat erilaisia, sori siitä. Kaikkialla maailmassa naiset hakeutuvat isoihin kaupunkeihin. Se että se on naisten mielestä parempi valinta ei tarkoita sitä, että miehet valitsevat huonosti.
Tuntemani peräkammarin pojat ovat kaikki alkoholisteja ja elämäntapatyöttömiä. Osalla hoitamattomia mt-ongelmia. Kaikki ovat valtava taakka ikääntyville vanhemmilleen ja yhteiskunnalle. Kyllä tuo elämäntapa on objektiivisesti arvioituna huono valinta.
Mies ei voi epäonnistuttuaan pullauttaa lasta . Kyllähän sitä silloin mieluummin kotikylässä elelee kuin jossain pienessä yksiössä , Josta menee useita minuutteja, että pääsee ulos.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tietävät että viimeistään sosiaaliturva elättää sillä missä itse haluaa asua. Miehille ei ole tuommoista vaihtoehtoa kun ei saa niin paljoa tukia että voisi itse päättää asuin paikan vaan on pakko asua halvemmalla paikkakunnalla että saa edes tukia. Mies ei voi heittäytyä muiden elätettäväksi niin kuin naiset. Suomessa asunnottomuus on lähes ainoastaan miehiä koskeva asia
Suomessa saa kyllä apua sossusta ja kelasta yms sukupuolesta riippumatta. Tukia saavat ihan kaikki vauvasta vaariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haetaan sieltä kammareista miehiä ei.
Naisen on oikeasti paljon helpompi saada seurustelua ja varsinkin kaverisuhteits aikuisiällä kuin mies.
Armeijassakin oli sanonta "nainen antaa ja mies saa jos saa".
Tässä näkyy se peräkammarinpojan asenne, että mitään ei voi tehdä itse, vaan muiden pitäisi tehdä kaikki hänen puolestaan.
Naiset itsenäistyvät ja elävät sinkkuna onnellista elämää. Rakentavat itselleen kodin ja toteuttavat itse omia unelmiaan.
"Naiset itsenäistyvät ja elävät sinkkuna onnellista elämää"
Jakavat p*rsettä kylillä...
Tämä on juuri se syy miksi naiset usein haluaa muuttaa pois pikkukylistä. Vaikka eläisit kuin nunna niin siellä juoruillaan kuinka se kylän sinkkunainen on pyrstö pystyssä jokaisen ukon kanssa. Isommassa kaupungissa saa hukkua massaan eikä tarvitse olla juorujen kohteena.
Alue: Aihe vapaa
Hyi yök, millainen tilanne tuollainen olisi. Vielä lapsia joku raukka tekee vässykkämiehen kanssa, joka ei saa edes koulua käytyä ja sitten appivanhempien luo asumaan. Tuollainen elämä olisi minulle täysi painajainen.