Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä? (parisuhdeasia)
15.05.2015 |
En ole koskaan saanut tarpeeksi huomiota pojilta/miehiltä. Minulla on huono isäsuhde ja minua on kiusattu paljon lapsena/nuorena. Olen tottunut olemaan aina 20-vuotiaaksi asti läski, ruma, vastenmielinen tyyppi, kunnes asiat sitten piku hiljaa muuttuivatkin. Laihduin, kaunistuin, löysin ihanan miehen joka teki rumasta ankanpojasta joutsenen.
Tällä hetkellä elän edelleen tuon ihanan miehen kanssa, mutta tunnen kaipaavani jotain. Minulta on jääänyt kokematta kaikki nuoruuden rakkaustarinat ja ihastumiset. Pojat eivät koskaan lähettäneet rakkauskirjeitä, eivät piirittäneet minua, eivät saaneet tuntemaan itseäni kauniiksi ja halutuksi. Minun sisällä asuu edelleenkin se nuori tyttö, joka kaipaa olla hyväksytty, jopa rakkauden kohde jollekin.
Olemme puhuneet tästä mieheni kanssa ja hän on sitä mieltä, että minun tulee saada vielä tuntea nuo tunteet. Mieheni sanoo usen, että saisin kenet tahansa, mutta itse en usko sitä. En usko, vaikka monet miehet ovat lähestyneet ja flirttailleet. Mutta en tiedä mitä tehdä noissa tilanteissa, koska ne tilanteet ovat minulle ihan uusia. Ajattelen usein, että miehet kiusaavat minua.
Mieheni jopa ehdotti, että käivisin joidenkin miesten kanssa treffeillä jotta uskoisin, etten ole oikeasti enää se ruma ankanpoikanen. Mieheni toivoo, että itsetuntoni nousisi. Olen aika hiljainen ja ujo kokemusteni takia.
Mitä mieltä te olette tilanteestani? Ja mitähän muut ihmiset ajattelevat, jos minä, naimisissa oleva nainen, kävisin ulkona muiden miesten kanssa? Sisimmässäni haluaisin vaan tuntea niin kovasti, että olen jotain jonkun silmissä. Että olen haluttu.
Voiko kukaan ymmärtää minua? Olenko aivan typerä?
Kommentit (64)
Ei se treffeillä käyminen sua auta, ei myöskään miesten ihailu. Väärästä paikasta haet hoitoa haavoihisi. Lopeta huonon isäsuhteen tuomien haavojen parantaminen toisten ihailun kautta. Hyväksy itsesi, nauti itsestäsi ja kumppanista joka on ymmärtäväinen. Mitä jos menettäisit hänet ihastumiskokeilujen seurauksena? Haluatko varmasti edes olla hänen kanssaan, jos into treffailuun noin mielessäsi kaihertaa? Ajatteletko, että tapaisit jonkun paremman? Mitä jos et, tapaisit vain tunneköyhiä, sitoutumiskammoisia sinkkuja, parisuhteesi kariutuisi eikä uutta hyvää tulisi enää? Mitä sitten tekisit? Auttaisiko sellaiseen enää mikään terapia, jos homma olisikin suuri virhe? Terapiassa käynti auttaa, tukee parantumista ja asioiden käsittelyä vain jos otat myös itse vastuun omien menneisyyden kolhujen käsittelemisestä ja hyväksyt ne. Sulla on ollut huono isäsuhde. Sulla ei ole ollut teiniajan ihastumisia. Hyväksy ne, mutta sinun ei tarvitse antaa niiden määrittää sitä kuka olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestätkö oikeasti sitä, jos palvontaa ei tule ovista ja ikkunoista tai joku vaikka torjuukin sinut tai ei treffien jälkeen olekkaan kiinnostunut? Ajatus siitä, että olisit nyt jotenkin toinen ihminen, seksikäs ja viehättävä, ilmeisesti ulkoisten asioiden vuoksi, on superlapsellinen. Ei vetovoima ole noin yksinkertainen asia loppujen lopuksi kuitenkaan. Ehkä miehesikin toivoo sulle tuota just siksi, että toivoo sen tuovan sulle normaalin aikuisen ihmisen terveen itsetunnon. Kuulostaa, että tunne-elämältäsi olet jotenkin häiriintynyt ja lapsekas. Tuskin treffailu auttaa, koska siinä joutuisit laittamaan itsesi oikeasti alttiiksi myös torjunnalle. Onkohan sun psyykkeellä kovin paljon annettavaa, vaikka ulkoisesti paketti on kasassa. Kuulostaa, että nykyinen mieskin joutuu sua kannattelemaan. Ehkäpä terapia ois sun paikka, ei Tinder...Mietin ihan vakavissaan, millaista olisi olla saman taustan omavan miehen kanssa, joka haluaisi, että hänelle jotenkin vakuutellaan hänen kelpaamistaan. Ei kiitos.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:01"]
Hölmöltä kuullostaa se, että kun sinulla on vieressä joku, joka rakastaa, niin se ei riitä. Jos olisit saanut tietää 20-kymppisenä, että saat sen kaiken joka sinulla nyt on, et olisi uskonut että saat sen. Nyt olet saanut sen, mutta haluaisit alentaa sen testaamalla viehätysvoimaasi muiden miesten seurassa.
Sinun kanssasi flirttaillaan jo, mutta silti et usko. Jos käyt treffeillä et siltikään tule uskomaan. Jos jopa menisit sänkyyn jonkun kanssa, uskoisitko sittenkään? Ja vaikka uskoisit, olisiko se sen arvoista, että annat "ihanalle" miehelle vierelläsi viestin, että hänen rakkautensa ei riitä?
Eikö olisi parempi työstää tunteita terapiassa?
[/quote]
Juuri mainitsemiasi asioita olen pohtinut. Olen myös ollut terapiassa ja se on hieman auttanut. En oikein tiedä enää itsekään mikä olisi oikein ja mikä väärin. Enkä olisi menossa kenenkään kanssa sänkyyn. Mutta ihastumisia, rakastumisia en ole koskaan kokenut ja se vähän kaihertaa...
[/quote]
Et ole koskaan rakastunut mieheesi?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 00:04"]Vastaukset avarsivat. Polkuani mietin tästä eteenpäin itseni kanssa.
ap
[/quote] Toivon, että mietit myös muiden kuin itsesi tunteiden kannalta ja et tämän identiteetin kriisin takia sotke asioita tai riko itseäsi etkä miestäsi tai perhettänne. Olen tällaista nähnyt useita kertoja. Tuossa mielentilassa on vain vaikeaa ajatella kovin selvästi järjellä ja epäitsekkäästi ja kuunnella neuvoja (elleivät tue omaa mielentilaa). Kaikkea hyvää teille joka tapauksessa.
Hanki (miehen luvalla) Tinder! Näet konkreettisesti, kuinka moni mies pitää sinua viehättävänä. (Vaatii tietenkin sen, että olet itse tykännyt näistä miehistä jotta syntyy match.) Säästyt varattuna treffeillä käymisen ongelmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole siis miehesikään kanssa kokenut rakastumista?
Miksi huomion pitäisi olla seksuaalista tai romanttista?
Minä paikkaan huonoja suhteita vanhempiini hankkimalla ja ylläpitämällä tiiviitä ystävyyssuhteita. Saan niistä pidetyksi tulemisen ja läheisyyden kokemuksia.
Jostain teinipiirityksistä haaveilu on ihan ok, mutta en usko että moni sellaista kokee - jos teininä saa rakkauskirjeitä, se on varmaan ihan omalta kumppanilta eikä tuntemattomalta ihailijapataljoonalta. Ja sinullahan on se kumppani jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko todella ajatusteni kanssa yksin? Eikö kukaan ole kokenut samaa tai ymmärrä mistä minä kirjoitan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmöltä kuullostaa se, että kun sinulla on vieressä joku, joka rakastaa, niin se ei riitä. Jos olisit saanut tietää 20-kymppisenä, että saat sen kaiken joka sinulla nyt on, et olisi uskonut että saat sen. Nyt olet saanut sen, mutta haluaisit alentaa sen testaamalla viehätysvoimaasi muiden miesten seurassa.
Sinun kanssasi flirttaillaan jo, mutta silti et usko. Jos käyt treffeillä et siltikään tule uskomaan. Jos jopa menisit sänkyyn jonkun kanssa, uskoisitko sittenkään? Ja vaikka uskoisit, olisiko se sen arvoista, että annat "ihanalle" miehelle vierelläsi viestin, että hänen rakkautensa ei riitä?
Eikö olisi parempi työstää tunteita terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:01"]
Hölmöltä kuullostaa se, että kun sinulla on vieressä joku, joka rakastaa, niin se ei riitä. Jos olisit saanut tietää 20-kymppisenä, että saat sen kaiken joka sinulla nyt on, et olisi uskonut että saat sen. Nyt olet saanut sen, mutta haluaisit alentaa sen testaamalla viehätysvoimaasi muiden miesten seurassa.
Sinun kanssasi flirttaillaan jo, mutta silti et usko. Jos käyt treffeillä et siltikään tule uskomaan. Jos jopa menisit sänkyyn jonkun kanssa, uskoisitko sittenkään? Ja vaikka uskoisit, olisiko se sen arvoista, että annat "ihanalle" miehelle vierelläsi viestin, että hänen rakkautensa ei riitä?
Eikö olisi parempi työstää tunteita terapiassa?
[/quote]
Juuri mainitsemiasi asioita olen pohtinut. Olen myös ollut terapiassa ja se on hieman auttanut. En oikein tiedä enää itsekään mikä olisi oikein ja mikä väärin. Enkä olisi menossa kenenkään kanssa sänkyyn. Mutta ihastumisia, rakastumisia en ole koskaan kokenut ja se vähän kaihertaa...
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:01"]Hölmöltä kuullostaa se, että kun sinulla on vieressä joku, joka rakastaa, niin se ei riitä. Jos olisit saanut tietää 20-kymppisenä, että saat sen kaiken joka sinulla nyt on, et olisi uskonut että saat sen. Nyt olet saanut sen, mutta haluaisit alentaa sen testaamalla viehätysvoimaasi muiden miesten seurassa.
Sinun kanssasi flirttaillaan jo, mutta silti et usko. Jos käyt treffeillä et siltikään tule uskomaan. Jos jopa menisit sänkyyn jonkun kanssa, uskoisitko sittenkään? Ja vaikka uskoisit, olisiko se sen arvoista, että annat "ihanalle" miehelle vierelläsi viestin, että hänen rakkautensa ei riitä?
Eikö olisi parempi työstää tunteita terapiassa?
[/quote] av:n paras vastaus ikinä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän, että rikot itseäsi lisää, jos alat pikasuhteisiin hyväksyntää hakeaksesi. Ei se sun itsetuntoa korjaa. Päinvastoin.
etkö pidä miestäsi minään, kun hänen ihailunsa ei riitä sulle? Onko se sulle joku hätävara vaan?
Ei ole hätävara, vannon sen. Mieheni on ihminen jota arvostan kaikista enten tässä maailmassa. En halua missään nimessä satuttaa miestäni ja olenkin ollut rehellinen hänelle.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:01"]Hölmöltä kuullostaa se, että kun sinulla on vieressä joku, joka rakastaa, niin se ei riitä. Jos olisit saanut tietää 20-kymppisenä, että saat sen kaiken joka sinulla nyt on, et olisi uskonut että saat sen. Nyt olet saanut sen, mutta haluaisit alentaa sen testaamalla viehätysvoimaasi muiden miesten seurassa. Sinun kanssasi flirttaillaan jo, mutta silti et usko. Jos käyt treffeillä et siltikään tule uskomaan. Jos jopa menisit sänkyyn jonkun kanssa, uskoisitko sittenkään? Ja vaikka uskoisit, olisiko se sen arvoista, että annat "ihanalle" miehelle vierelläsi viestin, että hänen rakkautensa ei riitä? Eikö olisi parempi työstää tunteita terapiassa? [/quote] av:n paras vastaus ikinä!!
[/quote]
kiitokset, miehen näkökulma asiaan....
M44
Ymmärrän sua. Samoja kokemuksia täälläkin.
Miksi et saa mieheltäsi kaipaamaasi huomiota? Jos saa ja se ei riitä, miksi ei riitä? Miksi se että joku tai jotkut muut huomiois kuitenkin riittäisi... en oikein usko sitä, eikä silloin ole todennäköistä että se nostaisi sinun itsetuntoasikaan, pitäisi saada lisää tavoitellumpien huomiota ja...
62 jatkaa.. Mutta jos toi on oikeesti sun suurin ongelma, ja täällä toistelet että "et ole koskaan rakastunut" jne. Niin eroapa siitä miehestäsi. Miehesi ansaitsee paremman, kun sinut joka et ole häneen edes rakastunut ja vielä kehtaat ruikuttaa aikuisena naisena, että tarvitset huomiota tuntemattomilta miehiltä olemattomalle itsetunnollesi.
Voit ehkä luulla että rakastat miestäsi, väittäisin että haaveilet koko ajan tosirakkaudesta ja tyydyt vain häneen. Jos itsetuntosi kasvaa, niin lähdet luultavasti samoin tein.