Mitä teen, mies haluaa muutta korpen ja elä omavaraisesti.

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Mun pitää jatkaa vielä vähän tähän laskelmia jos jotakin kiinnostaa. Me siis tehdään molemmat sen 30-40 % töitä vuodessa ja tienaamme yhdessa varmaan keskiarvo 25 000e yhteensä. Sen verran valehtelin että viime vuonna meni rahaa noin 11 000e kaikkinensa, mutta vuodesta riippuen 8-12 000 menee rahaa elämiseen.

Säästössä on noin 50k rahaa edelleen vaikka ollaan joka vuosi ostettu isompiakin juttuja.

Meidän elämänlaatumme on parantunut paljon eikä meiltä puutu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Ennen vanhaan pärjättiin ilman konevoimia, koska niitä ei ollut. Myös ihmiset eivät pelänneet käyttää omia voimiaan. Lumityöt voi nykyäänkin tehdä omin voimin, eihän se nopeaa ole, mutta ei kotihommia kiireellä tehdäkään.

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan on pärjätty kun oli vain vähän peltoa, metsää, lehmä, sika ja kanoja? Ei ollut traktoreita. Mökissä on elelty. Tällaisia paikkoja saa Suomesta muutamalla tonnilla. Pitää itse nähdä vaivaa asioiden tekemiseksi ja paikkojen kunnossapitämiseksi. Ei ole tarkoitus elää niin, että teenpä pari tuntia jotain ja lopun päivää istun sohvalla suklaata mussuttamassa, telkkaa katsomassa ja vauva-palstalla höpöttämässä. Siis tarkoitus on kai elää mahdollisimman omavaraisesti. Se nyt ei täysin ole mahdollista, mutta hyvin pienellä rahalla pärjää. En ymmärrä näitä kommentteja täällä, että pitää olla hirveästi rahaa, traktorit, autot, lannoitteet, hyönteismyrkyt jne. Ei tässä nyt varmaankaan tämä mies ole ihan tuollaista ajatellut.

Miten "ennen vanhaan" pärjättiin: huonosti.

Elanto ei tullut niistä muutamista lehmän kantturoista, yhdestä tai kahdesta peltohehtaarista ja perunamaasta. 

Mökkiläiset elivät käytännössä niin, että joka talvi miehet menivät metsätöihin marraskuussa ja tulivat kotimökille vasta toukoja tekemään, jos silloinkaan. Kun moottorisaha ja myöhemmin moto koneellistivat metsätalouden, tuli suurimmalle osalle entisistä metsätyöläisistä ns. noutaja, eli muutto pois.

Jos aikoo viljellä omiksi tarpeikseen, ei kukaan pärjää pelkällä käsiparilla. Pitää olla joko koneita tai hevonen ja hevostyökaluja. Koska hevonen tarvitsee heinää ja kauraa, pitää peltoa olla tässä tapauksessa vähintään hehtaari.

Paremmin pärjää, jos peltoa on vähintään 3-5 hehtaaria, oma hevonen ja 1-2 omaa lehmää, ehkä sika ja muutama lammaskin, joille saa tehtyä rehut omilta pelloilta ja siinä sivussa kylvettyä myös leipäviljaa ja perunaa edes puolisen hehtaaria. Tämä edellyttäisi jo käytännössä sitä, että viljelijällä on kaikki tarvittavat hevostyökalut: aura, äes, mielellään kylvökone, niittokone, leikkuukone ja puimakone. Lisäksi rekiä, kärryjä. Tällä tavalla saa tuotettua omaan pöytään miltei kaikki elintarvikkeet, jos on kaikki tarvittavat työvälineet ja osaamista; maito ja lihaa itseltä, leipävilja itseltä, karjan rehut itseltä, peruna ja puutarhakasvit itseltä, ehkä lampaanvillaa itseltä, ja tietenkin poltto- ja rakennuspuut itseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Ennen vanhaan pärjättiin ilman konevoimia, koska niitä ei ollut. Myös ihmiset eivät pelänneet käyttää omia voimiaan. Lumityöt voi nykyäänkin tehdä omin voimin, eihän se nopeaa ole, mutta ei kotihommia kiireellä tehdäkään.

Niin, niitä töitä tekivät kaikki lapsista vanhuksiin.

Jos ei työ maistunut, hakattiin niin, että alkoi maistumaan.

No jos vaikka harvennustyömaa on niinkin lähellä kuin kilometrin päässä, tokihan sinä reippaana juoksutat polttopuurangat sieltä kotiin olkapäällä tai pöllisaksilla perässä vetäen?

Tai naputtelet siellä metsässä kirveellä haloiksi ja vedät umpihangessa kelkalla kotiin?

Viimeksi mainitulla menetelmälläkin on mökkejä lämpimänä pidetty ja se on ollut saatanallista hommaa.

Olipa mökkejä, joilla ei ollut metsää eikä varaa ostaa puita.

Niissä poltettiin ojan varren risuja ja talollisilta luvan kanssa tai luvatta kaadettuja keloja.

Juurikin kelkalla haalaten.

Keloja sai myös aikaiseksi kuorimalla naapurimetsän puuta tyvestä ja nostelemalla sammalia päälle...

Risujen polttoa leivinuunissa olen nähnyt vielä 1980- luvulla.

Sitä saatanan ryysyrantaa haikaileva on hullu.

MicMac kirjoitti:

Tätä ne Alaskan erakot ja muut "reality"-ohjelmat teettää!

Omavaraiselämään saa hyvää tuntumaa viettämällä aikaa erämaassa niin, että käytettävissä on kaikki, minkä kantamalla saa kuljetettua - eli majoite, ruoanlaittovarusteet, pyyntivälineet, mitä ikinä kokee tarvitsevansa.

Toki oikeassa elämässä on se asumus siellä, mutta arki on kuitenkin sarja ongelmanratkaisua (mikä voi olla hyvinkin tyydyttävää ja antoisaa!) käytettävissä olevilla välineillä ja luonnon määrämissä olosuhteissa sekä SIINÄ VOINNISSA, MIKÄ SATTUU OLEMAAN. Yksi suurimpia eroja tyypilliseen palkansaaja/kaupunkilais/tukiverkostoelämään on nimittäin se, että asunto on saatava lämpimäksi, mahdolliset eläimet hoidettua ja ruoka tehtyä vaikka olisi sairaana. Pärjäävän on paiskittava ankarasti töitä "varastoon", kun olosuhteet ja vointi sallivat. On kasvatettava, saalistettava, säilöttävä ja valmisteltava. On oltava kuivaa polttopuuta paikassa, josta sen kuumeisenakin saa tulipesään. 

Ratkaisevaa on myös vesihuolto: onko riittävän laadukasta vettä saatavilla ja miten sen hankinta järjestyy.

Haaveilla saa ja elementtejä tuosta kiinteästä luontoyhteydestä pystyy monikin arkeensa ujuttamaan. Omavaraisuus on ehkä luontevinta niin, että katselee ensin Tanskalaista maajussia ja sitten niitä Alskan erakoita. 

Näissä Alaskan erakoissa ja muissa elä vapaina sarjoissa silmään pistää se, että nämä henkilöt löt ovat sekä todella tyhmiä että täysiä tumpeloita käytännössä. Ihme että edes hengissä pysyvät .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan on pärjätty kun oli vain vähän peltoa, metsää, lehmä, sika ja kanoja? Ei ollut traktoreita. Mökissä on elelty. Tällaisia paikkoja saa Suomesta muutamalla tonnilla. Pitää itse nähdä vaivaa asioiden tekemiseksi ja paikkojen kunnossapitämiseksi. Ei ole tarkoitus elää niin, että teenpä pari tuntia jotain ja lopun päivää istun sohvalla suklaata mussuttamassa, telkkaa katsomassa ja vauva-palstalla höpöttämässä. Siis tarkoitus on kai elää mahdollisimman omavaraisesti. Se nyt ei täysin ole mahdollista, mutta hyvin pienellä rahalla pärjää. En ymmärrä näitä kommentteja täällä, että pitää olla hirveästi rahaa, traktorit, autot, lannoitteet, hyönteismyrkyt jne. Ei tässä nyt varmaankaan tämä mies ole ihan tuollaista ajatellut.

Miten "ennen vanhaan" pärjättiin: huonosti.

Elanto ei tullut niistä muutamista lehmän kantturoista, yhdestä tai kahdesta peltohehtaarista ja perunamaasta. 

Mökkiläiset elivät käytännössä niin, että joka talvi miehet menivät metsätöihin marraskuussa ja tulivat kotimökille vasta toukoja tekemään, jos silloinkaan. Kun moottorisaha ja myöhemmin moto koneellistivat metsätalouden, tuli suurimmalle osalle entisistä metsätyöläisistä ns. noutaja, eli muutto pois.

Jos aikoo viljellä omiksi tarpeikseen, ei kukaan pärjää pelkällä käsiparilla. Pitää olla joko koneita tai hevonen ja hevostyökaluja. Koska hevonen tarvitsee heinää ja kauraa, pitää peltoa olla tässä tapauksessa vähintään hehtaari.

Paremmin pärjää, jos peltoa on vähintään 3-5 hehtaaria, oma hevonen ja 1-2 omaa lehmää, ehkä sika ja muutama lammaskin, joille saa tehtyä rehut omilta pelloilta ja siinä sivussa kylvettyä myös leipäviljaa ja perunaa edes puolisen hehtaaria. Tämä edellyttäisi jo käytännössä sitä, että viljelijällä on kaikki tarvittavat hevostyökalut: aura, äes, mielellään kylvökone, niittokone, leikkuukone ja puimakone. Lisäksi rekiä, kärryjä. Tällä tavalla saa tuotettua omaan pöytään miltei kaikki elintarvikkeet, jos on kaikki tarvittavat työvälineet ja osaamista; maito ja lihaa itseltä, leipävilja itseltä, karjan rehut itseltä, peruna ja puutarhakasvit itseltä, ehkä lampaanvillaa itseltä, ja tietenkin poltto- ja rakennuspuut itseltä. 

Sinänsähän tuo metsätöitä ansion haku on vasta viime vuosisadan juttu. Sitä ennen torpparit teki töitä maanomistajille ja kuittasivat sillä oman pikkupaikkansa vuokran. Elanto piti sitten repiä siitä omasta peltoläntistä.

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Kun on lapsuutensa elänyt tuollaisessa tylsyydessä ja raadannassa , ihminen on valmis tekemään mitä tahansa, että siitä pääsee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Ennen vanhaan pärjättiin ilman konevoimia, koska niitä ei ollut. Myös ihmiset eivät pelänneet käyttää omia voimiaan. Lumityöt voi nykyäänkin tehdä omin voimin, eihän se nopeaa ole, mutta ei kotihommia kiireellä tehdäkään.

Ai ensin kolalla ja lapiolla pitää saada muutaman kilometrin matkalta tie auki, että pääsee autolla maantielle? Siinä saa olla melko iso suurperhe, että onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Tätä ne Alaskan erakot ja muut "reality"-ohjelmat teettää!

Omavaraiselämään saa hyvää tuntumaa viettämällä aikaa erämaassa niin, että käytettävissä on kaikki, minkä kantamalla saa kuljetettua - eli majoite, ruoanlaittovarusteet, pyyntivälineet, mitä ikinä kokee tarvitsevansa.

Toki oikeassa elämässä on se asumus siellä, mutta arki on kuitenkin sarja ongelmanratkaisua (mikä voi olla hyvinkin tyydyttävää ja antoisaa!) käytettävissä olevilla välineillä ja luonnon määrämissä olosuhteissa sekä SIINÄ VOINNISSA, MIKÄ SATTUU OLEMAAN. Yksi suurimpia eroja tyypilliseen palkansaaja/kaupunkilais/tukiverkostoelämään on nimittäin se, että asunto on saatava lämpimäksi, mahdolliset eläimet hoidettua ja ruoka tehtyä vaikka olisi sairaana. Pärjäävän on paiskittava ankarasti töitä "varastoon", kun olosuhteet ja vointi sallivat. On kasvatettava, saalistettava, säilöttävä ja valmisteltava. On oltava kuivaa polttopuuta paikassa, josta sen kuumeisenakin saa tulipesään. 

Ratkaisevaa on myös vesihuolto: onko riittävän laadukasta vettä saatavilla ja miten sen hankinta järjestyy.

Haaveilla saa ja elementtejä tuosta kiinteästä luontoyhteydestä pystyy monikin arkeensa ujuttamaan. Omavaraisuus on ehkä luontevinta niin, että katselee ensin Tanskalaista maajussia ja sitten niitä Alskan erakoita. 

Näissä Alaskan erakoissa ja muissa elä vapaina sarjoissa silmään pistää se, että nämä henkilöt löt ovat sekä todella tyhmiä että täysiä tumpeloita käytännössä. Ihme että edes hengissä pysyvät .

Hyvin vähän ihmisiä alueella ja vapaa metsästysoikeus, hyvin pieni mökinkömmänä, joka pysyy miten kuten lämpimänä pienehköllä puumäärällä. Onhan siinä mahdollisuudet hengissä selvitä.

Näistä ei kuitenkaan sina tiedä,vkuinka pitkälle käsikirjoitettuja feikkisarjoja ovat.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Tätä ne Alaskan erakot ja muut "reality"-ohjelmat teettää!

Omavaraiselämään saa hyvää tuntumaa viettämällä aikaa erämaassa niin, että käytettävissä on kaikki, minkä kantamalla saa kuljetettua - eli majoite, ruoanlaittovarusteet, pyyntivälineet, mitä ikinä kokee tarvitsevansa.

Toki oikeassa elämässä on se asumus siellä, mutta arki on kuitenkin sarja ongelmanratkaisua (mikä voi olla hyvinkin tyydyttävää ja antoisaa!) käytettävissä olevilla välineillä ja luonnon määrämissä olosuhteissa sekä SIINÄ VOINNISSA, MIKÄ SATTUU OLEMAAN. Yksi suurimpia eroja tyypilliseen palkansaaja/kaupunkilais/tukiverkostoelämään on nimittäin se, että asunto on saatava lämpimäksi, mahdolliset eläimet hoidettua ja ruoka tehtyä vaikka olisi sairaana. Pärjäävän on paiskittava ankarasti töitä "varastoon", kun olosuhteet ja vointi sallivat. On kasvatettava, saalistettava, säilöttävä ja valmisteltava. On oltava kuivaa polttopuuta paikassa, josta sen kuumeisenakin saa tulipesään. 

Ratkaisevaa on myös vesihuolto: onko riittävän laadukasta vettä saatavilla ja miten sen hankinta järjestyy.

Haaveilla saa ja elementtejä tuosta kiinteästä luontoyhteydestä pystyy monikin arkeensa ujuttamaan. Omavaraisuus on ehkä luontevinta niin, että katselee ensin Tanskalaista maajussia ja sitten niitä Alskan erakoita. 

Näissä Alaskan erakoissa ja muissa elä vapaina sarjoissa silmään pistää se, että nämä henkilöt löt ovat sekä todella tyhmiä että täysiä tumpeloita käytännössä. Ihme että edes hengissä pysyvät .

Hyvin vähän ihmisiä alueella ja vapaa metsästysoikeus, hyvin pieni mökinkömmänä, joka pysyy miten kuten lämpimänä pienehköllä puumäärällä. Onhan siinä mahdollisuudet hengissä selvitä.

Näistä ei kuitenkaan sina tiedä,vkuinka pitkälle käsikirjoitettuja feikkisarjoja ovat.

Muutama vuosi sitten telkkarista tuli amerikkalainen sarja perheistä, jota oli muuttaneet kauas sivistyksen ulkopuolelle asuntoveneisiin asumaan. He kalasti ja metsästi itselleen ravinnon. Kerran kuvaajan kamera heilahti ja kas vain, siellä taustalla oli iso taajama. Nämä sivistyksen ulkopuolella asuvat asuivat kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta.

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Tätä ne Alaskan erakot ja muut "reality"-ohjelmat teettää!

Omavaraiselämään saa hyvää tuntumaa viettämällä aikaa erämaassa niin, että käytettävissä on kaikki, minkä kantamalla saa kuljetettua - eli majoite, ruoanlaittovarusteet, pyyntivälineet, mitä ikinä kokee tarvitsevansa.

Toki oikeassa elämässä on se asumus siellä, mutta arki on kuitenkin sarja ongelmanratkaisua (mikä voi olla hyvinkin tyydyttävää ja antoisaa!) käytettävissä olevilla välineillä ja luonnon määrämissä olosuhteissa sekä SIINÄ VOINNISSA, MIKÄ SATTUU OLEMAAN. Yksi suurimpia eroja tyypilliseen palkansaaja/kaupunkilais/tukiverkostoelämään on nimittäin se, että asunto on saatava lämpimäksi, mahdolliset eläimet hoidettua ja ruoka tehtyä vaikka olisi sairaana. Pärjäävän on paiskittava ankarasti töitä "varastoon", kun olosuhteet ja vointi sallivat. On kasvatettava, saalistettava, säilöttävä ja valmisteltava. On oltava kuivaa polttopuuta paikassa, josta sen kuumeisenakin saa tulipesään. 

Ratkaisevaa on myös vesihuolto: onko riittävän laadukasta vettä saatavilla ja miten sen hankinta järjestyy.

Haaveilla saa ja elementtejä tuosta kiinteästä luontoyhteydestä pystyy monikin arkeensa ujuttamaan. Omavaraisuus on ehkä luontevinta niin, että katselee ensin Tanskalaista maajussia ja sitten niitä Alskan erakoita. 

Näissä Alaskan erakoissa ja muissa elä vapaina sarjoissa silmään pistää se, että nämä henkilöt löt ovat sekä todella tyhmiä että täysiä tumpeloita käytännössä. Ihme että edes hengissä pysyvät .

Hyvin vähän ihmisiä alueella ja vapaa metsästysoikeus, hyvin pieni mökinkömmänä, joka pysyy miten kuten lämpimänä pienehköllä puumäärällä. Onhan siinä mahdollisuudet hengissä selvitä.

Näistä ei kuitenkaan sina tiedä,vkuinka pitkälle käsikirjoitettuja feikkisarjoja ovat.

Minäkin epäilen tuota käsikirjoittamista, että saadaan draamaa. Kyllä ihmetyttää , että siellä on käytettävissä kummittelee Mk n ihan samat välineet kun täällä joskus 1900-luvulla ja silti siellä ei saada aikaiseksi kun kamalia hökkeleitä ja monesti ihan hengenvaarallista tumpulointia.

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Nyt on kyllä niin romantisoituja mielikuvia ihmisillä maalla asumisesta, että tulukeehan vaikka viikoksi tänne meille hommiin, niin alkaa reaaliteetit aueta. Aamu alkaa 4.30 ja 4.50 pitää olla navetalla. Ruoka on 12 aikoihin ja seuraava klo 16. Hommat loppuu illalla klo 21.

Eikä olla lähellekään omavaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Kun on lapsuutensa elänyt tuollaisessa tylsyydessä ja raadannassa , ihminen on valmis tekemään mitä tahansa, että siitä pääsee pois.

Sekootat köyhyyden ja halun elää omassa rauhassa. Meillä ei paljoa hommia paiskota ja voi vaikka yhden vuoden maata jos niin haluaa.

Tämä on elämäntapa. Ei mikään pakko työleiri. Suurin osa ajasta retkeillään ja kalastellaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä niin romantisoituja mielikuvia ihmisillä maalla asumisesta, että tulukeehan vaikka viikoksi tänne meille hommiin, niin alkaa reaaliteetit aueta. Aamu alkaa 4.30 ja 4.50 pitää olla navetalla. Ruoka on 12 aikoihin ja seuraava klo 16. Hommat loppuu illalla klo 21.

Eikä olla lähellekään omavaraisia.

Teillä se onkin elinkeino. Sekin pitää erottaa siitä asiasta että haluaa elää mahdollisimman omavaraisesti omassa rauhassa.

Turha on sekoottaa elämäntapaa ja tehomaataloutta jota pyöritetään pääasiassa velkarahalla.

Osittaisomavaraisuudessa elän, käyn osa-aikatöissä että saan maksettua pakolliset yhteiskunnassa olemiseen liittyvät maksut. Ilman traktoriakin pystyy elämään, mutta kyllä se monessa helpottaa. Puutarhani on no-dig garden, eli siellä ei tarvitse tonkia mitään, ei kuokalla ei traktorilla. Itselläni ei ole traktoria, mutta saan sellaisen lainaan tai sitten ostan palvelun maajussilta.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.