Mitä teen, mies haluaa muutta korpen ja elä omavaraisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Jokainen omavaraisuudesta unelmoiva voi ensin tutustua Pentti Linkolan elämään ja kuinka kovaa elämä on kun yrittää tulla toimeen kalastamalla ja omalla puutarhalla. Oma perhe (erityisesti lapset) sai tarpeeksi raatamisesta ja jatkuvasta kitkuttelusta, Pentti ole sen verran jäärä, että raatoi vaikka hampaat irvessä.

Ei ole mikään sattuma, että maatalouden hoitaa ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Hienoa. Tuosta nauttii todella. Teen juuri samoin vain sillä erotuksella, että minulle tulee eläkettä. Eläkkeelle lähtiessäni muutin heti maaseudulle. Kasvimaata ja puutarhaa, puulämmitys talossa, mukavaa puuhaa riittää jokaiselle päivälle. Iso leivinuuni jossa leivon leivät ym. ja ruoat haudutetaan siellä. Kangaspuut. Yrttitarha. Kyllä on mukava muoto minulle asua ja elää. Kaupungissa näivettyy eläkkeellä kun ei ole mitään kunnon tekemistä. 

Mun ajatusmaailma oli aikaisemmin urassa ja kaupunkielämän kiireessä. Aina oli kiirus ja kova stressi kunnes alkoi itselleni tulla mitta täyteen. Itselläni oli säästöjä muutaman kymmentä tuhatta ja ostin maaseudulta pohjanmaalta vanhan pienen 67m2 hirsitalon johon muutin.

Nyt kalastelen, marjastan ajelen moottorikelkalla ja mönkijällä. Nautin elämöstä viljellen puutarhassa kaikkea hyödyllistä. Kaupassaa käyn 15km päässä kerran kahdessa viikossa.

Tupa lämpiää puulla leivinuunissa ja tarvittaessa sähköllä.

Olen niin onnellinen kuin vain ihminen voi olla. Teen töitä aina silloin kun huvittaa ja en tippaakaan enempää.

Tänään kattoin että kolme autoa on mennyt ohi päivän aikana. Onkin ruuhka aika. 😂

Sen olen oppinut että jos haluat elää niin kuin muutama täällä kirjoittava niin tarvitset kuitenkin päöomaa että voit toteuttaa elämäntyyliäsi vapaasti. Silloin tarvittavat saa kaupasta kun on vähän puskuria elämässä.

Asenne siihen että ei ole pakko kituuttaa vaan pyritään nauttimaan elämästä. Tarvittaessa tehdään vähäb töitä jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa ostaa omakotitalo maalta paikasta, jossa on potentiaalia omavaraisuuteen. Sitten pikku hiljaa lisätä sitä omavaraisuusastetta, kunnes raja tulee vastaan.

Meilläkin on omavaraisuushaaveita, mutta oikeasti ollaan omavaraisia ehkä 1% ja niin ne omavaraisuushaaveet on vähentynyt. Me saataisiin halvalla naapuri tontti, mutta just nyt tuntuu ettei mitään rahkeita ottaa lisää tonttia hoidettavaksi.

Mies meilläkin aloitti nuo omavaraisuuspuheet. Halusi meille kanojakin sitä varten, mutta sitten sai kivan työpaikan ja myöhemmin myös opiskelupaikan, eikä enää voisi kanat vähempää kiinnostaa.

Tämä on silti kiva paikka elää. No problem. Jos ei jaksa lämmittää puilla niin löytyy sähköllä toimiva vaihtoehto. Jos ei jaksa kasteluvesiä kantaa kaivosta niin letkulla hanasta. Marjoja kyllä haluaisin kasvattaa enemmän jos olisi tilaa. Niiden suhteen haluaisin olla 100% omavarainen nykyisen 10 % sijaan.

Tuollaiset psikat kannattaakin hankkia sieltä, missä tontin hoitamattomuus ei häiritse ketään.

Eli itä-Suomesta, vain lännessä kytätään, miltä naapurin tontilla näyttää.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia läm1mitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Risut pitää kuivata ennen kuin ne voi polttaa, niillä ei ole mitään lämpöäarvoa muutenkaan. Sitä menee yksi peräkärryllinen lämmityskertaan jos aikoo talon lämpimäksi. Onpa ollut isot tilat säilöä risuja, että koko talven lämmittivät. Taitaa olla vähän keksittyä mukana. Asun vanhassa maalaistalossa ja meillä vanha uuni ja puulämmitys. Tätä taloa ei saisi risuilla lämpimäksi hullukaan eikä edes asuta isossa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Hienoa. Tuosta nauttii todella. Teen juuri samoin vain sillä erotuksella, että minulle tulee eläkettä. Eläkkeelle lähtiessäni muutin heti maaseudulle. Kasvimaata ja puutarhaa, puulämmitys talossa, mukavaa puuhaa riittää jokaiselle päivälle. Iso leivinuuni jossa leivon leivät ym. ja ruoat haudutetaan siellä. Kangaspuut. Yrttitarha. Kyllä on mukava muoto minulle asua ja elää. Kaupungissa näivettyy eläkkeellä kun ei ole mitään kunnon tekemistä. 

Varsinkin nyt korona aikaan ollut pelastus tämä maalla asuminen, kun harrastukset ja liikuntamahdollisuudet on ihan vieressä.

Sanot sille, että muuta keskenäsi korpeen.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Aivan yleinen tapa maaseudulla on ollut aikoinaan, että metsänomistajat antoivat omista puistaan aina vähäsen metsättömille. Pikkasen joka talosta niin ei tullut kenellekään kalliiksi. Näin esimerksä torpissa asuvia leskiä autettiin. Tietysti jos olivat jääneet puun varastamisesta kiinni niin kyläläisten auttamishalut saattaneet ehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Aivan yleinen tapa maaseudulla on ollut aikoinaan, että metsänomistajat antoivat omista puistaan aina vähäsen metsättömille. Pikkasen joka talosta niin ei tullut kenellekään kalliiksi. Näin esimerksä torpissa asuvia leskiä autettiin. Tietysti jos olivat jääneet puun varastamisesta kiinni niin kyläläisten auttamishalut saattaneet ehtyä.

Tämä avustusmuoto on ollut yleinen minunkin suvun alueella. Pappani puhui vielä 80-luvulla "leskenpinoista"; ne olivat irtoalustalle pinottuja, puuhellaan sopivaksi klapeja ja pinot sidottiin kevyesti. Sellaisia satseja oli mummolasta toimitettu "miehettömiin savuihin". Minun aikanani ne kärrättiin tupaan, mutta kätevä tapa ja nimi oli siis säilynyt. Tätini muisteli, että talvisaikaan veivät säännöllisesti polttopuuta moneen mökkiin. Ja mummola ei siis todellakaan mikään mahtikartano ollut.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia läm1mitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Risut pitää kuivata ennen kuin ne voi polttaa, niillä ei ole mitään lämpöäarvoa muutenkaan. Sitä menee yksi peräkärryllinen lämmityskertaan jos aikoo talon lämpimäksi. Onpa ollut isot tilat säilöä risuja, että koko talven lämmittivät. Taitaa olla vähän keksittyä mukana. Asun vanhassa maalaistalossa ja meillä vanha uuni ja puulämmitys. Tätä taloa ei saisi risuilla lämpimäksi hullukaan eikä edes asuta isossa talossa.

Kuivat risut ja kaikki puutarhasta leikkaamani oksat ovat varsin hyvää sytykettä. Olen maaseudulta kotoisin eikä siellä kukaan mökkiläinenkään risuilla torppaansa lämmittänyt. Risuja kyllä kerättiin lisäksi mistä milloinkin ja mökkiläiset saivat siihen metsänomistajilta luvan. Evakkoisovanhempani olivat tälläisiä mökkiläisiä ja pappa oli aina risuja keräämässä jonkun metsästä. MUTTA heille tuotiin ihan oikeita puita mottikaupalla pihaan. Pappalla oli siinä hommia sahata ja pilkkoa puuta mutta risuilla pelkästään nyt kukaan lämmittänyt koko talvea tölliään. Ennen oli maalaisjärkeä porukoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tiehoitokunnat järjestävät yksityisteiden linkouksen osakkailta keräämillään tiemaksuilla. Jos haluaa urakoitsijan poikkeavan linkoamassa lisäksi oman pistotiensä pihaan plus koko pihan niin tämä on lisämaksusta sovittavissa.

Suurimmalla osalla maaseudun mökeissä asuvilla ei todellakaan ole omaa traktoria käytössä yhtään mihinkään, kenenkään maallemuutto ei ainakaan siihen kaadu.

Maaseudulla asuminen ja omasta maasta eläminen on kaksi eri asiaa. Lähes kaikki maalla asuvat elää ihan tavallista modernia elämää. Nykyisin maanviljelijätkin on pieni vähemmistö ja vähenee vain vuosi vuodelta.

Jos omavaraisesti haluaa elää niin ei siitä käsin kuokkaa heiluttamalla oikein mitään tule. Ellei sitten ole valmis tekemään niitä peltotöitä ja metsätöitä ihan aamusta iltaan vuodet ympäri. Koska sellaista elämä entisaikaan on ollut. Töitä on paiskittu 14 tuntia vuorokaudessa nuoresta lapsesta saakka. Eikä ole ollut varaa pitää lomaa edes puolta päivää. Eläimet on ruokittava aamuin illoin oli tilanne mikä tahansa. Samoin peltotyöt on pakko hoitaa tarkasti oikeaan aikaan tai vaarantuu koko vuoden sato. Pari viikkoa myöhässä tehty istutus voi viedä neljäsosan sadosta.

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairas kitupiikki haluaa elää kurjuudessa. Vaihtamalla paranee.

Ei tarvi olla. Vihreät haluavat maalle kunnes heräävät totuuteen. 

Moni vihreä jo asuu maalla, ja pärjää hyvin.

Pelkillä risuilla lämmittäminen on huuhaata. Niitä tarvittaisiin ihan kohtuuttoman suuri määrä.  Talon lämmittämiseen tarvitsee kuivaa koivuklapia vähintään 10 kuutiometriä. Risuja pitäisi saman energiasisällön eteen olla arviolta vähintään viisinkertainen määrä! Se on jo pari rekkakuormallista risuja. Ei sellaisia määriä mistään ojanvarsilta kukaan keräile. Polttopuuta on tarvittu ruoanlaittoon, pesuveden ja asunnon lämmitykseen.

Varmasti kuitenkin köyhät on täydentäneet kallista polttopuuta risuja keräilemällä. Kaikki palavaksi kelpaava on varmasti kerätty talteen. Jos on läheltä ollut helposti saatavilla. Mistään kauempaa ei risuja kannata raahata. Lähimetsien maassa lojuvat risut on aika äkkiä poltettu.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairas kitupiikki haluaa elää kurjuudessa. Vaihtamalla paranee.

Ei tarvi olla. Vihreät haluavat maalle kunnes heräävät totuuteen. 

Moni vihreä jo asuu maalla, ja pärjää hyvin.

No ne ei olekaan Vihreiden äänestäjiä kuten ei Linkolakaan ollut ja Marketta Hornkin väsyi puolueeseen. Linkola sanojen mukaan Vihreä puolue on täynnä sosiaalivihreitä, ei luonnonsuojelijoita.

MicMac kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Aivan yleinen tapa maaseudulla on ollut aikoinaan, että metsänomistajat antoivat omista puistaan aina vähäsen metsättömille. Pikkasen joka talosta niin ei tullut kenellekään kalliiksi. Näin esimerksä torpissa asuvia leskiä autettiin. Tietysti jos olivat jääneet puun varastamisesta kiinni niin kyläläisten auttamishalut saattaneet ehtyä.

Tämä avustusmuoto on ollut yleinen minunkin suvun alueella. Pappani puhui vielä 80-luvulla "leskenpinoista"; ne olivat irtoalustalle pinottuja, puuhellaan sopivaksi klapeja ja pinot sidottiin kevyesti. Sellaisia satseja oli mummolasta toimitettu "miehettömiin savuihin". Minun aikanani ne kärrättiin tupaan, mutta kätevä tapa ja nimi oli siis säilynyt. Tätini muisteli, että talvisaikaan veivät säännöllisesti polttopuuta moneen mökkiin. Ja mummola ei siis todellakaan mikään mahtikartano ollut.

Ainakin pohjanmaalla ja savossa ollut tapa. Varmaan muuallakin.

Jos tosissaan haaveilee ja haave ei heikkene ajan myötä, seuraava askel ei ole sännätä hankkimaan metsätorppaa, vaan tutustua hiljalleen omavaraiselämään. Esimerkiksi koettaa perunan-, porkkanan- ja marjanvljelyä omassa pihassa ja tutustua, kuinka se itseltä sujuisi. Asua mökillä (oma tai vuokra) kesän, viljellä siellä ja tehdä polttopuita metsästä (jos ei oma, sopia jonkun lähellä metsää omistavan kanssa). Seuraavaksi asua mökillä talvella. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos tosissaan haaveilee ja haave ei heikkene ajan myötä, seuraava askel ei ole sännätä hankkimaan metsätorppaa, vaan tutustua hiljalleen omavaraiselämään. Esimerkiksi koettaa perunan-, porkkanan- ja marjanvljelyä omassa pihassa ja tutustua, kuinka se itseltä sujuisi. Asua mökillä (oma tai vuokra) kesän, viljellä siellä ja tehdä polttopuita metsästä (jos ei oma, sopia jonkun lähellä metsää omistavan kanssa). Seuraavaksi asua mökillä talvella. Jne.

Kannattaa myös opetella säilömään ja poimia metsästä niin paljon marjoja ja sieniä kuin pystyy.

Pikku hiljaa oppii sen kovan työmäärän. Siksi entisaikaan maapaikoissa kaikki tekivät töitä lapsesta vaariin, kun ei meinaa vuorokauden tunnit riittää jos yksin tekee.

Maalla asuvana meillä on aika rutistusta kyllä polttopuiden tekeminen, marjojen keruu, omenoiden ja kasvisten säilöminen jne. Hirveästi hommaa vaikka meillä viljelmät ei tosiaan ole omavaraisuutta lähelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tosissaan haaveilee ja haave ei heikkene ajan myötä, seuraava askel ei ole sännätä hankkimaan metsätorppaa, vaan tutustua hiljalleen omavaraiselämään. Esimerkiksi koettaa perunan-, porkkanan- ja marjanvljelyä omassa pihassa ja tutustua, kuinka se itseltä sujuisi. Asua mökillä (oma tai vuokra) kesän, viljellä siellä ja tehdä polttopuita metsästä (jos ei oma, sopia jonkun lähellä metsää omistavan kanssa). Seuraavaksi asua mökillä talvella. Jne.

Kannattaa myös opetella säilömään ja poimia metsästä niin paljon marjoja ja sieniä kuin pystyy.

Pikku hiljaa oppii sen kovan työmäärän. Siksi entisaikaan maapaikoissa kaikki tekivät töitä lapsesta vaariin, kun ei meinaa vuorokauden tunnit riittää jos yksin tekee.

Maalla asuvana meillä on aika rutistusta kyllä polttopuiden tekeminen, marjojen keruu, omenoiden ja kasvisten säilöminen jne. Hirveästi hommaa vaikka meillä viljelmät ei tosiaan ole omavaraisuutta lähelläkään.

Marjojen ja sienien keräily omavaraistaloudessa on myös ihan toista kuin kaupunkilaisten viikonloppuretket metsään marjaämpäri kädessä. Sieniä ja marjoja on kerätty satoja kiloja joka syksy! Se ei ole mitään näpertelyä vaan rankkaa työtä. Metsään on menty aamuvarhaisella ja takaisin kotiin palattu vasta illalla myöhään. Monta viikkoa voitu kerätä aamusta iltaan metsän antimia. Koska eihän muutamalla korillisella sieniä ja marjoja oikeasti ole mitään ravitsemuksellista merkitystä. Koko vuodeksi yksi perhe tarvitse ison määrän murkinaa.