Lue keskustelun säännöt.
Anoreksia lähti taas käsistä.
13.05.2015 |
Miten tämä tapahtuu aina uudelleen? Olen 19-vuotias ja ensimmäisen kerran sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana. Aina luulen parantuneeni, ja sitten se puhkeaa taas uudelleen. Olen tällä hetkellä 169 cm ja 45 kg. Poikaystäväni on tukena, vanhemmat taas ei ole koskaan olleet. Ensiksi eivät nähneet mitään ongelmaa minulla, ja kun tajusivat niin siitä lähtien ovat sanoneet että olen idiootti kun en syö. Mitään tukea en ole koskaan saanut muuta kun poikaystävältäni. Hoito-jaksolla hoitajatkin ovat tosi tökeröitä. Pari viikkoa sitten tämä alkoi taas :( Poikaystäväni ei mennyt tänään kouluun, koska ei halunnut jättää minua yksin. :( Tunnen syyllisyyttä siitä että joku auttaa minua, enkä jaksa tätä enää. On sairastanut jo niin kauan että tämä on jo osa minua..En vaan kestä enää.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 20:41"]Voitko lopettaa valittamisen?! Sinulla on sentään luottotiedot tallella.
[/quote]
Siis mitä ihmettä?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:02"]Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin anoreksia on hyvin vahvasti geneettinen sairaus, n. 50% biologista alttiutta ja 50% ympäristön vaikutteita. Aivoja kuvantamalla on löydetty selkeitä toimintaeroja syömishäiriöisten ja terveiden välillä. On hyvä ymmärtää mistä on kyse ennen kuin syyllistää täysillä. [/quote] No meillä ei kyllä ole suvussa syömishäiriöitä.. -Ap
[/quote] Ei välttämättä olekaan, mutta alttius saattaa olla.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:02"]Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin anoreksia on hyvin vahvasti geneettinen sairaus, n. 50% biologista alttiutta ja 50% ympäristön vaikutteita. Aivoja kuvantamalla on löydetty selkeitä toimintaeroja syömishäiriöisten ja terveiden välillä. On hyvä ymmärtää mistä on kyse ennen kuin syyllistää täysillä. [/quote] No meillä ei kyllä ole suvussa syömishäiriöitä.. -Ap
[/quote] Ei välttämättä olekaan, mutta alttius saattaa olla.
[/quote]
Eilen käytiin subway:lla ja otin itse vähärasvaisen kalkkunaleivän ja poikaystäväni otti 2 iso leipää. En muista minkä nimisiä olivat, mutta kuiteskin. Hyvät ruokahalut sillä on aina ollut :) Tykkää myös kokkailusta.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:02"]Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin anoreksia on hyvin vahvasti geneettinen sairaus, n. 50% biologista alttiutta ja 50% ympäristön vaikutteita. Aivoja kuvantamalla on löydetty selkeitä toimintaeroja syömishäiriöisten ja terveiden välillä. On hyvä ymmärtää mistä on kyse ennen kuin syyllistää täysillä. [/quote] No meillä ei kyllä ole suvussa syömishäiriöitä.. -Ap
[/quote] Ei välttämättä olekaan, mutta alttius saattaa olla.
[/quote]
Eilen käytiin subway:lla ja otin itse vähärasvaisen kalkkunaleivän ja poikaystäväni otti 2 iso leipää. En muista minkä nimisiä olivat, mutta kuiteskin. Hyvät ruokahalut sillä on aina ollut :) Tykkää myös kokkailusta.
-Ap
[/quote]
Vastasin väärään viestiin :D Sori.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:02"]Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin anoreksia on hyvin vahvasti geneettinen sairaus, n. 50% biologista alttiutta ja 50% ympäristön vaikutteita. Aivoja kuvantamalla on löydetty selkeitä toimintaeroja syömishäiriöisten ja terveiden välillä. On hyvä ymmärtää mistä on kyse ennen kuin syyllistää täysillä.
[/quote]
No meillä ei kyllä ole suvussa syömishäiriöitä..
-Ap
[/quote]
Enollani on kyllä BED.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Voimia sulle ja koita voittaa se sairaus
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:28"]Voi ei. Voimia sulle ja koita voittaa se sairaus
[/quote]
Kiitos :) Yritän!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:27"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:08"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:03"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:43"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:36"]Ap:ltä pääsi froidilainen lipsahdus: "tukeva poikaystävä" :D [/quote] :D haha. Näin taisi käydä. Ei se ole sillä tavalla tukeva ;) 190 cm ja 68 kg. -Ap [/quote] Hyvin alipainoinen mies [/quote] Aina on ollut. Syö kyllä hyvin. -Ap [/quote] Oikeastaan on kyllä normaalipainoinen. Tarkastin painoindeksilaskurilla :) -Ap [/quote] Naisille ehkä. Siinäkin alipainon rajalla. Miehelle vielä vakampaa. Miehelle painoihanne on yli 85 kg noin pitkällä [/quote] Painoindeksi on miehille ja naisille sama. Mene muualle trollaamaan siitä.
[/quote]
Siis alle 70 kg mies yli 190cm on ok?
Ei tod
[/quote]
On normaalipainon sisällä. Hyvin hoikka mutta on.
[/quote]
Niin. Laiha poika :) Mutta ei anorektikko.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:05"]Ap ei halua apua. Hän haluaa pitää anoreksian. Hän valitsee sen mieluummin kuin ihmset.
[/quote]
No tämä ei kyllä ole millään tavalla totta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on myös ollut anoreksia. Välillä syömishäiriö yrittää nostaa päätään ja on OMA VALINTA etten anna sen viedä mukanaan. Kauan suömishäiriötä sairastaneena se helposti kroonistuu, mikä tarkoittaa sitä että joudut koko lopunelämäsi, päivittäin, viikottain tai kuukausittain tai vuosittain päättämään että et anna sen ottaa valtaa. Välillä on todella vaikea muistaa pysyä vahvana, mutta jos sille antaa pikkusormen niin siitä se alamäki sitten alkaa. Itselläni ei ole enää ketään tukena, koska kaikkien mielestä olen täysin parantunut. Kun anorektiset ajatukset valtaavat mieleni, en voi puhua kenellekään eikä kukaan ole muistittamassa minua siitä että ei se riisikakku tapa ja elämänlaatua ei mitata rasvaprosentista. Olen löytänyt itselleni sopivan tavan elää, syön terveellisesti ja treenaan paljon mutta en ole sairaalloinen. Huomaan kuitenkin "huonosti" (eli epäterveellisemmin) syötyjen viikkojen jälkeen että nyt ahdistaa ja paljon. Ole onnellinen poikaystävästäsi, ei kenenkään voi olettaa parantuvan yksin mutta SINUSTA ITSESTÄ se lähtee, mitkään maailman terapiat ja poikaystävät ei auta jos sinä et halua parantua. Tsemppiä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:02"]Itselläni on myös ollut anoreksia. Välillä syömishäiriö yrittää nostaa päätään ja on OMA VALINTA etten anna sen viedä mukanaan. Kauan suömishäiriötä sairastaneena se helposti kroonistuu, mikä tarkoittaa sitä että joudut koko lopunelämäsi, päivittäin, viikottain tai kuukausittain tai vuosittain päättämään että et anna sen ottaa valtaa. Välillä on todella vaikea muistaa pysyä vahvana, mutta jos sille antaa pikkusormen niin siitä se alamäki sitten alkaa. Itselläni ei ole enää ketään tukena, koska kaikkien mielestä olen täysin parantunut. Kun anorektiset ajatukset valtaavat mieleni, en voi puhua kenellekään eikä kukaan ole muistittamassa minua siitä että ei se riisikakku tapa ja elämänlaatua ei mitata rasvaprosentista. Olen löytänyt itselleni sopivan tavan elää, syön terveellisesti ja treenaan paljon mutta en ole sairaalloinen. Huomaan kuitenkin "huonosti" (eli epäterveellisemmin) syötyjen viikkojen jälkeen että nyt ahdistaa ja paljon. Ole onnellinen poikaystävästäsi, ei kenenkään voi olettaa parantuvan yksin mutta SINUSTA ITSESTÄ se lähtee, mitkään maailman terapiat ja poikaystävät ei auta jos sinä et halua parantua. Tsemppiä.
[/quote]
Kiitos ja olen onnellinen :) <3. Hän on ollut suurena apuna.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystäväsi löytää parempaakin.
Minun eksälläni oli anoreksia. Seurustelimme neljä vuotta ja olimme nuoria kuten AP. Halusin hölmönä uskoa parantavaan rakkauteen, annoin toiselle kaikkeni ja tuin niin paljon kuin sairasta voi tukea. Pelkäsin valtavasti hänen puolestaan, mutta yritin olla vahva. Hän oli sairas, joten minun piti tukea ja ymmärtää. Ymmärtää ihan loputtomiin.
Lopulta sitä ei vain jaksanut. Kun sairaus otti toisesta vallan ja hänen oli itsensä lisäksi pakko ulottaa kontrolloinnintarve minuun. Hän uhriutti itsensä huonolla menneisyydellään, kun äiti oli alkoholisti ja isä oli ilkeä ja koulukiusattiin, niin minun tehtäväni oli ottaa vastaan kaikki hänen paha olonsa ja ymmärtää, miksi minä en saisi mennä kavereiden kanssa baariin, koska kaikki muutkin olivat hänet elämässään pettäneet niin miksi en minäkään sitä tekisi. Hän antoi menneisyyden tapahtumien myrkyttää hänen mielensä.
Me erosimme, koska en jaksanut olla toisen omaishoitaja. En enää jaksanut vahtia, syökö se tänään enemmän kuin purkin raejuustoa. En enää jaksanut kuunnella niitä itsemurhauhkailuja "jos hylkään hänet kuten kaikki muutkin". Oli rankkaa ymmärtää, etten riitä parantamaan toista.
Voimia AP:lle, suosittelen hakeutumaan terapiaan pikimmiten, ettei poikaystävästäsi tule sinun terapeuttiasi. Vain sinä voit korjata itsesi ja siihen kuluu aikaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:26"]Minun eksälläni oli anoreksia. Seurustelimme neljä vuotta ja olimme nuoria kuten AP. Halusin hölmönä uskoa parantavaan rakkauteen, annoin toiselle kaikkeni ja tuin niin paljon kuin sairasta voi tukea. Pelkäsin valtavasti hänen puolestaan, mutta yritin olla vahva. Hän oli sairas, joten minun piti tukea ja ymmärtää. Ymmärtää ihan loputtomiin.
Lopulta sitä ei vain jaksanut. Kun sairaus otti toisesta vallan ja hänen oli itsensä lisäksi pakko ulottaa kontrolloinnintarve minuun. Hän uhriutti itsensä huonolla menneisyydellään, kun äiti oli alkoholisti ja isä oli ilkeä ja koulukiusattiin, niin minun tehtäväni oli ottaa vastaan kaikki hänen paha olonsa ja ymmärtää, miksi minä en saisi mennä kavereiden kanssa baariin, koska kaikki muutkin olivat hänet elämässään pettäneet niin miksi en minäkään sitä tekisi. Hän antoi menneisyyden tapahtumien myrkyttää hänen mielensä.
Me erosimme, koska en jaksanut olla toisen omaishoitaja. En enää jaksanut vahtia, syökö se tänään enemmän kuin purkin raejuustoa. En enää jaksanut kuunnella niitä itsemurhauhkailuja "jos hylkään hänet kuten kaikki muutkin". Oli rankkaa ymmärtää, etten riitä parantamaan toista.
Voimia AP:lle, suosittelen hakeutumaan terapiaan pikimmiten, ettei poikaystävästäsi tule sinun terapeuttiasi. Vain sinä voit korjata itsesi ja siihen kuluu aikaa.
[/quote]
Minä olen jo terapiassa. Ja ei kyll koskaan tulisi mieleenkään uhkailla millään itsemurhalla. Poikaystäväni on ITSE SANONUT että ei missään nimessä halua erota.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:26"]Minun eksälläni oli anoreksia. Seurustelimme neljä vuotta ja olimme nuoria kuten AP. Halusin hölmönä uskoa parantavaan rakkauteen, annoin toiselle kaikkeni ja tuin niin paljon kuin sairasta voi tukea. Pelkäsin valtavasti hänen puolestaan, mutta yritin olla vahva. Hän oli sairas, joten minun piti tukea ja ymmärtää. Ymmärtää ihan loputtomiin.
Lopulta sitä ei vain jaksanut. Kun sairaus otti toisesta vallan ja hänen oli itsensä lisäksi pakko ulottaa kontrolloinnintarve minuun. Hän uhriutti itsensä huonolla menneisyydellään, kun äiti oli alkoholisti ja isä oli ilkeä ja koulukiusattiin, niin minun tehtäväni oli ottaa vastaan kaikki hänen paha olonsa ja ymmärtää, miksi minä en saisi mennä kavereiden kanssa baariin, koska kaikki muutkin olivat hänet elämässään pettäneet niin miksi en minäkään sitä tekisi. Hän antoi menneisyyden tapahtumien myrkyttää hänen mielensä.
Me erosimme, koska en jaksanut olla toisen omaishoitaja. En enää jaksanut vahtia, syökö se tänään enemmän kuin purkin raejuustoa. En enää jaksanut kuunnella niitä itsemurhauhkailuja "jos hylkään hänet kuten kaikki muutkin". Oli rankkaa ymmärtää, etten riitä parantamaan toista.
Voimia AP:lle, suosittelen hakeutumaan terapiaan pikimmiten, ettei poikaystävästäsi tule sinun terapeuttiasi. Vain sinä voit korjata itsesi ja siihen kuluu aikaa.
[/quote]
Minä olen jo terapiassa. Ja ei kyll koskaan tulisi mieleenkään uhkailla millään itsemurhalla. Poikaystäväni on ITSE SANONUT että ei missään nimessä halua erota.
-Ap
[/quote]
*kyllä
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:23"]Poikaystäväsi löytää parempaakin.
[/quote]
Antakaa jo olla. Poikaystäväni on itse halunnut jäädä.
-Ap
Voitko lopettaa valittamisen?! Sinulla on sentään luottotiedot tallella.