Anoreksia lähti taas käsistä.
Miten tämä tapahtuu aina uudelleen? Olen 19-vuotias ja ensimmäisen kerran sairastuin anoreksiaan 14-vuotiaana. Aina luulen parantuneeni, ja sitten se puhkeaa taas uudelleen. Olen tällä hetkellä 169 cm ja 45 kg. Poikaystäväni on tukena, vanhemmat taas ei ole koskaan olleet. Ensiksi eivät nähneet mitään ongelmaa minulla, ja kun tajusivat niin siitä lähtien ovat sanoneet että olen idiootti kun en syö. Mitään tukea en ole koskaan saanut muuta kun poikaystävältäni. Hoito-jaksolla hoitajatkin ovat tosi tökeröitä. Pari viikkoa sitten tämä alkoi taas :( Poikaystäväni ei mennyt tänään kouluun, koska ei halunnut jättää minua yksin. :( Tunnen syyllisyyttä siitä että joku auttaa minua, enkä jaksa tätä enää. On sairastanut jo niin kauan että tämä on jo osa minua..En vaan kestä enää.
Kommentit (191)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:38"]Ystäväbi taistelee anoreksiaa vastaan.
Hänellä toimiva keino on suunkitella päivän ruoka
Hän laskee mitä tarvitsee tarkasti että ei liho mutta ei laihdukaan.
Hänellä on kuvia apuna.niillä hän kokoaa päivön ruuat mitä voi syödä jotta pysyy terveenä . Hänellä toimii.
Raskasta on vierellä mutta pysyn aina .
[/quote]
Meillä on toiminut se että poikaystävä sottaa tussilla kaikesta mahdollisesta kalorit-kohdan. Siis leipäpussit jne. Naurettavaa mutta toimii. En voi silloin ahdistua kaloreista.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:29"]Ap heitti jo vaa an pois. Minä taputan sille päätökselle! Hyvä hyvä. Hei ap, voitko kuvitella meidät ystävälliset äidit täällä hurraamassa sinulle, kun onnistut? Ihan oikeasti toivon niin sydämestäni, että sinä voit hyvin. Ja nuo jotkut ilkeät kommentit voit ottaa harjoitusvastuksena, sellaisena ymmärtämättömien ihmisten puheina, jotka eivät sinua liikuta. Jotkut ihmiset tuottavat pahoinvointia ihmissuhteisiinsa. Näyttää siltä, että sinä olet saanut sukuusi sellaisia ihmisiä enemmän kuin laki sallii. Ehkä poikaystäväsi on oikeassa: pidä etäisyyttä sellaisiin, joiden seurassa olosi pahenee. Toivotan sinulle maailman parhaimpia asioita! Halaus. [/quote] Kiitos :) <3 Ironisinta tässä on se että sukuni ei tykkää poikaystävästäni, koska kuulemma tatuointi-artisti ei ole hyvä ammatti ja poikaystäväni näyttää kuulemma kauhealta. Itse ovat kauheimpia ihmisiä joita olen tavannut..ja se tatuoitu poikaystävä on ollut tukena jo viimeiset 4 vuotta..:) Olen itsekin aloitteleva tatuointi-artisti. -Ap
[/quote]
Sukulaisesi eivät osaa olla tukenasi eivätkä näe näköjään, millaiset ihmiset ovat oikeasti arvokkaita <3
[/quote]
Niin :) Poikaystävä on itsekin kokenut kovia, mm. Kiusaamista ja isänsä itsemurhan. Joten hän ymmärtää tosi hyvin <3
-Ap
Joku sanoi anorektiasta, että jos elämänhallinta tuntuu epäonnistuvan - vanhempien avioero, läheisen kuolemantapaus, sairaudet, huono koulumenestys, omat sydänsurut tms - niin keksitään tavallaan yksi asia, jota voidaan itse määrätä ja hallinta ja se on ruoan määrä/laatu. Usein anorektikot ovat perfektionisteja, joilla koulu saattaa mennä loistavasti, kunnes elimistö romahtaa ruoan ja nesteen puutteeseen. Kun lihaksisto tuhoutuu, sen palauttamiseen menee vuosikausia. Sama koskee luustoa; osteoporoosi on vaarallinen.
Kun vanhemmat osoittavat lapselleen rakkautta ja hyväksyntää, ilman jatkuvaa ulkonäön ja painonkin kontrollia, lapsi saa hyvät eväät ja voi välttyä anorektiselta käytökseltä. Erityisesti isien kannustus on tärkeää teini-ikäisille tyttäreille, vaikka kaikki eivät sitä tajua. Pitää kehua tyttären ulkonäköä ja älyä ja ihanaa luonnetta tai erityistaitoja. Kun kehuu, tytär onkin pian kehujen arvoinen.
Uskallan väittää, että et ole koskaan ollut täysin parantunut ja se on siksi puhjennut uudelleen. Hoitoa ja terapiaa ei saisi lopettaa ennen kuin ollaan 110% varmoja terveydestä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:29"]Ap heitti jo vaa an pois. Minä taputan sille päätökselle! Hyvä hyvä. Hei ap, voitko kuvitella meidät ystävälliset äidit täällä hurraamassa sinulle, kun onnistut? Ihan oikeasti toivon niin sydämestäni, että sinä voit hyvin. Ja nuo jotkut ilkeät kommentit voit ottaa harjoitusvastuksena, sellaisena ymmärtämättömien ihmisten puheina, jotka eivät sinua liikuta. Jotkut ihmiset tuottavat pahoinvointia ihmissuhteisiinsa. Näyttää siltä, että sinä olet saanut sukuusi sellaisia ihmisiä enemmän kuin laki sallii. Ehkä poikaystäväsi on oikeassa: pidä etäisyyttä sellaisiin, joiden seurassa olosi pahenee. Toivotan sinulle maailman parhaimpia asioita! Halaus. [/quote] Kiitos :) <3 Ironisinta tässä on se että sukuni ei tykkää poikaystävästäni, koska kuulemma tatuointi-artisti ei ole hyvä ammatti ja poikaystäväni näyttää kuulemma kauhealta. Itse ovat kauheimpia ihmisiä joita olen tavannut..ja se tatuoitu poikaystävä on ollut tukena jo viimeiset 4 vuotta..:) Olen itsekin aloitteleva tatuointi-artisti. -Ap [/quote] Sukulaisesi eivät osaa olla tukenasi eivätkä näe näköjään, millaiset ihmiset ovat oikeasti arvokkaita <3 [/quote] Niin :) Poikaystävä on itsekin kokenut kovia, mm. Kiusaamista ja isänsä itsemurhan. Joten hän ymmärtää tosi hyvin <3 -Ap
[/quote]
Tottakai.
Kaksi anorektikkoa saa yhdessä kuihtua pois. Ensin vähän aikaa mässäillä kurjalla elämällä. Vähän tatuoida. Sitten laihtua äärimmilleen. Kunnes kuolo korjaa
Niin siinä käy
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:14"]
Niin ja poikaystäväni siis on ollut kanssani jo 15v lähtien. Ihme että on jaksanut olla tukena :( <3 En olisi varmaan enää hengissä ilman häntä. -Ap
[/quote] hieno tilanne sulla (siis kun on noin hyvä ihminen rinnalla). Hae kelan psykoterapiaa?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:52"]Joku sanoi anorektiasta, että jos elämänhallinta tuntuu epäonnistuvan - vanhempien avioero, läheisen kuolemantapaus, sairaudet, huono koulumenestys, omat sydänsurut tms - niin keksitään tavallaan yksi asia, jota voidaan itse määrätä ja hallinta ja se on ruoan määrä/laatu. Usein anorektikot ovat perfektionisteja, joilla koulu saattaa mennä loistavasti, kunnes elimistö romahtaa ruoan ja nesteen puutteeseen. Kun lihaksisto tuhoutuu, sen palauttamiseen menee vuosikausia. Sama koskee luustoa; osteoporoosi on vaarallinen.
Kun vanhemmat osoittavat lapselleen rakkautta ja hyväksyntää, ilman jatkuvaa ulkonäön ja painonkin kontrollia, lapsi saa hyvät eväät ja voi välttyä anorektiselta käytökseltä. Erityisesti isien kannustus on tärkeää teini-ikäisille tyttäreille, vaikka kaikki eivät sitä tajua. Pitää kehua tyttären ulkonäköä ja älyä ja ihanaa luonnetta tai erityistaitoja. Kun kehuu, tytär onkin pian kehujen arvoinen.
[/quote]
Minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään perfektionismia ainakaan koulumaailmassa. Koulu meni okei:sti, ja se riitti minulle. Vihasin aina koulua..
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:29"]Ap heitti jo vaa an pois. Minä taputan sille päätökselle! Hyvä hyvä. Hei ap, voitko kuvitella meidät ystävälliset äidit täällä hurraamassa sinulle, kun onnistut? Ihan oikeasti toivon niin sydämestäni, että sinä voit hyvin. Ja nuo jotkut ilkeät kommentit voit ottaa harjoitusvastuksena, sellaisena ymmärtämättömien ihmisten puheina, jotka eivät sinua liikuta. Jotkut ihmiset tuottavat pahoinvointia ihmissuhteisiinsa. Näyttää siltä, että sinä olet saanut sukuusi sellaisia ihmisiä enemmän kuin laki sallii. Ehkä poikaystäväsi on oikeassa: pidä etäisyyttä sellaisiin, joiden seurassa olosi pahenee. Toivotan sinulle maailman parhaimpia asioita! Halaus. [/quote] Kiitos :) <3 Ironisinta tässä on se että sukuni ei tykkää poikaystävästäni, koska kuulemma tatuointi-artisti ei ole hyvä ammatti ja poikaystäväni näyttää kuulemma kauhealta. Itse ovat kauheimpia ihmisiä joita olen tavannut..ja se tatuoitu poikaystävä on ollut tukena jo viimeiset 4 vuotta..:) Olen itsekin aloitteleva tatuointi-artisti. -Ap [/quote] Sukulaisesi eivät osaa olla tukenasi eivätkä näe näköjään, millaiset ihmiset ovat oikeasti arvokkaita <3 [/quote] Niin :) Poikaystävä on itsekin kokenut kovia, mm. Kiusaamista ja isänsä itsemurhan. Joten hän ymmärtää tosi hyvin <3 -Ap
[/quote]
Tottakai.
Kaksi anorektikkoa saa yhdessä kuihtua pois. Ensin vähän aikaa mässäillä kurjalla elämällä. Vähän tatuoida. Sitten laihtua äärimmilleen. Kunnes kuolo korjaa
Niin siinä käy
[/quote]
Poikaystäväni ei todellakaan ole anorektikko.
-Ap
Mulla auttoi sellainen että tein listan kaikista terveellisistä ruoka-aineista joista tykkään. Söin niitä vähän kerrallaan ja kun elimistö ei ollut enää niin sekaisin niin muutkin ruuat alkoivat maistua. Tein ruokailusta rauhallisen asian ja istuin pakolla juttelemassa kaverini kanssa niin kauan etten pystynyt enää oksentamaan ruokia pois. Alussa ahdisti niin hirveästi että tuntui tulevan kuolema kun söin .Mutta kun pääsee sen ruokailun jälkeeen tulevan ahdistuksen ohi niin huomaa kuinka hyvää ruoka tekee elimistölle.
Itse olen sitä mieltä että kerran anorektikkko on aina ruoka ongelmainen. Itse vieläkin vatvon ja kipuilen ruuuan kanssa vaikka anoreksiasta on jo 15 vuotta.
Yksi asia joka minut sai syömään oli se että sain tietää anoreksian aiheuttavan mahdollisesti lapsettomuutta.Tiesin että haluan joskus lapsia ja se ajatus kantoi eteenpäin kun aloitin taas syömään.
Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin anoreksia on hyvin vahvasti geneettinen sairaus, n. 50% biologista alttiutta ja 50% ympäristön vaikutteita. Aivoja kuvantamalla on löydetty selkeitä toimintaeroja syömishäiriöisten ja terveiden välillä. On hyvä ymmärtää mistä on kyse ennen kuin syyllistää täysillä.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:58"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:14"]
Niin ja poikaystäväni siis on ollut kanssani jo 15v lähtien. Ihme että on jaksanut olla tukena :( <3 En olisi varmaan enää hengissä ilman häntä. -Ap
[/quote] hieno tilanne sulla (siis kun on noin hyvä ihminen rinnalla). Hae kelan psykoterapiaa?
[/quote]
Olen tällä hetkellä jo terapiassa :) Tämä riittää ihan hyvin, koska en ole koskaan viihtynyt terapiassa kovin hyvin..
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:56"]Uskallan väittää, että et ole koskaan ollut täysin parantunut ja se on siksi puhjennut uudelleen. Hoitoa ja terapiaa ei saisi lopettaa ennen kuin ollaan 110% varmoja terveydestä.
[/quote]
Niin, en ole ollutkaan..nyt sen vasta alkaa tajuta.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:02"]Mulla auttoi sellainen että tein listan kaikista terveellisistä ruoka-aineista joista tykkään. Söin niitä vähän kerrallaan ja kun elimistö ei ollut enää niin sekaisin niin muutkin ruuat alkoivat maistua. Tein ruokailusta rauhallisen asian ja istuin pakolla juttelemassa kaverini kanssa niin kauan etten pystynyt enää oksentamaan ruokia pois. Alussa ahdisti niin hirveästi että tuntui tulevan kuolema kun söin .Mutta kun pääsee sen ruokailun jälkeeen tulevan ahdistuksen ohi niin huomaa kuinka hyvää ruoka tekee elimistölle.
Itse olen sitä mieltä että kerran anorektikkko on aina ruoka ongelmainen. Itse vieläkin vatvon ja kipuilen ruuuan kanssa vaikka anoreksiasta on jo 15 vuotta.
Yksi asia joka minut sai syömään oli se että sain tietää anoreksian aiheuttavan mahdollisesti lapsettomuutta.Tiesin että haluan joskus lapsia ja se ajatus kantoi eteenpäin kun aloitin taas syömään.
[/quote]
Meillä suurkulutetaan kasvissose-keittoa :D Se on molempien mieleen ja kalorit siinä ei ahdista.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:02"]Uusimpien tutkimusten mukaan etenkin anoreksia on hyvin vahvasti geneettinen sairaus, n. 50% biologista alttiutta ja 50% ympäristön vaikutteita. Aivoja kuvantamalla on löydetty selkeitä toimintaeroja syömishäiriöisten ja terveiden välillä. On hyvä ymmärtää mistä on kyse ennen kuin syyllistää täysillä.
[/quote]
No meillä ei kyllä ole suvussa syömishäiriöitä..
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:36"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:29"]Ap heitti jo vaa an pois. Minä taputan sille päätökselle! Hyvä hyvä. Hei ap, voitko kuvitella meidät ystävälliset äidit täällä hurraamassa sinulle, kun onnistut? Ihan oikeasti toivon niin sydämestäni, että sinä voit hyvin. Ja nuo jotkut ilkeät kommentit voit ottaa harjoitusvastuksena, sellaisena ymmärtämättömien ihmisten puheina, jotka eivät sinua liikuta. Jotkut ihmiset tuottavat pahoinvointia ihmissuhteisiinsa. Näyttää siltä, että sinä olet saanut sukuusi sellaisia ihmisiä enemmän kuin laki sallii. Ehkä poikaystäväsi on oikeassa: pidä etäisyyttä sellaisiin, joiden seurassa olosi pahenee. Toivotan sinulle maailman parhaimpia asioita! Halaus. [/quote] Kiitos :) <3 Ironisinta tässä on se että sukuni ei tykkää poikaystävästäni, koska kuulemma tatuointi-artisti ei ole hyvä ammatti ja poikaystäväni näyttää kuulemma kauhealta. Itse ovat kauheimpia ihmisiä joita olen tavannut..ja se tatuoitu poikaystävä on ollut tukena jo viimeiset 4 vuotta..:) Olen itsekin aloitteleva tatuointi-artisti. -Ap [/quote] Sukulaisesi eivät osaa olla tukenasi eivätkä näe näköjään, millaiset ihmiset ovat oikeasti arvokkaita <3 [/quote] Niin :) Poikaystävä on itsekin kokenut kovia, mm. Kiusaamista ja isänsä itsemurhan. Joten hän ymmärtää tosi hyvin <3 -Ap
[/quote]
Tottakai.
Kaksi anorektikkoa saa yhdessä kuihtua pois. Ensin vähän aikaa mässäillä kurjalla elämällä. Vähän tatuoida. Sitten laihtua äärimmilleen. Kunnes kuolo korjaa
Niin siinä käy
[/quote]
Poikaystäväni ei todellakaan ole anorektikko.
-Ap
[/quote]
Tuskin poikaystäväni mua pakottaisi syömään ja tukisi, jos itse olisi anorektikko.
-Ap
Poikaystäväsi varmasti rakastaa sinua kun on pysynyt tukenasi. Älkää antako minkään rikkoa suhdettanne! Olette varmasti täydellisiä toisillenne.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:35"]Mua auttoi vähiten perinteinen hoito jossa oireilu ja syöminen ja syömishäiriö nostetaan elämän keskipisteeksi, kytätään painoa ja helposti "uhriudutaan". Eniten auttoi kaikki muu: opiskelupaikka ja siellä tavatut normaalit kaverit, harrastukset, työelämä ja uran miettiminen. Mitä enemmän hankit elämääsi normaaleita asioita, sitä vähemmän tilaa jää syömishäiriölle.
[/quote] Tämä. Täytä elämäsi mahdollisimman normaaleilla asioilla, vietä aikaa terveiden ihmisten kanssa, käy ulkona, älä rakenna identiteettiäsi syömishäiriön varaan.
[/quote]
Tänään oli hyvä päivä :) Kävin pienellä _kävely_lenkillä kun poikaystävä oli töissä, ja ei edes tullut mieleen rueta treenaamaan henkihieverissä :) Sain ajatuksia selvitettyä ja sen jälkeen rupesin tekemään kasvissose-keittoa, jota söin ensin lautasen yksin, ja vielä uudestaan poikaystävän kanssa! :D Olin ylpeä kun söin lämmintäruokaa niinkin paljon. Nyt ollaan tekemässä iltapalaa :)
-Ap
Poikaystäväsi on anorektisen laiha.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 20:17"]Poikaystäväsi on anorektisen laiha.
[/quote]
Onhan se tosi hoikka, mutta silti normaalipainoinen.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:29"]Ap heitti jo vaa an pois. Minä taputan sille päätökselle! Hyvä hyvä. Hei ap, voitko kuvitella meidät ystävälliset äidit täällä hurraamassa sinulle, kun onnistut? Ihan oikeasti toivon niin sydämestäni, että sinä voit hyvin. Ja nuo jotkut ilkeät kommentit voit ottaa harjoitusvastuksena, sellaisena ymmärtämättömien ihmisten puheina, jotka eivät sinua liikuta. Jotkut ihmiset tuottavat pahoinvointia ihmissuhteisiinsa. Näyttää siltä, että sinä olet saanut sukuusi sellaisia ihmisiä enemmän kuin laki sallii. Ehkä poikaystäväsi on oikeassa: pidä etäisyyttä sellaisiin, joiden seurassa olosi pahenee. Toivotan sinulle maailman parhaimpia asioita! Halaus. [/quote] Kiitos :) <3 Ironisinta tässä on se että sukuni ei tykkää poikaystävästäni, koska kuulemma tatuointi-artisti ei ole hyvä ammatti ja poikaystäväni näyttää kuulemma kauhealta. Itse ovat kauheimpia ihmisiä joita olen tavannut..ja se tatuoitu poikaystävä on ollut tukena jo viimeiset 4 vuotta..:) Olen itsekin aloitteleva tatuointi-artisti. -Ap
[/quote]
Sukulaisesi eivät osaa olla tukenasi eivätkä näe näköjään, millaiset ihmiset ovat oikeasti arvokkaita <3