Anoreksia lähti taas käsistä.

Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin. 

Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja..

Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa!

Niin ja poikaystäväni siis on ollut kanssani jo 15v lähtien. Ihme että on jaksanut olla tukena :( <3 En olisi varmaan enää hengissä ilman häntä.
-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin. 

Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja..

Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa!
[/quote]

Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut.
-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin. 

Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja..

Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa!
[/quote]

Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut.
-Ap
[/quote]

Jousuin osastolle kun painoin 38 kg, kun lihoin 43 kiloon pääsin pois. Sitten oli taas noin. 6kk ilman oireita ja taas se puhkeaa uudelleen..
-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin.  Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja.. Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa! [/quote] Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut. -Ap

[/quote]

Eivät ne terapiat ja osastot ketään paranna tuosta vain, itsellä pitää olla motivaatiota ja parantumisen eteen pitää tehdä töitä. Kokemusta on.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:22"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin.  Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja.. Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa! [/quote] Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut. -Ap

[/quote]

Eivät ne terapiat ja osastot ketään paranna tuosta vain, itsellä pitää olla motivaatiota ja parantumisen eteen pitää tehdä töitä. Kokemusta on.
[/quote]

Minä olen tehnyt töitä sen eteen. Ja teen edelleen, mutta se vaan tulee aina takaisin. Poikaystävä jopa piilotti minulta vaa'an jotta en voisi käydä siinä. Ja se oli minun oma ehdotus. Nyt vaan satuin löytämään sen vaa'an ja mielihalut voitti.
-Ap

Positiivista tässä on että sinulla on yksi ominaisuus joka edes teoriassa mahdollistaa paranemisen: sairaudentaju ja halu parantua.

Voi olla että et koskaan pääse irti itse sairaudesta mutta voit ehkä oppia elämään sen kanssa niin että voit sietää terveempää painoa.

Paljon voimia sinulle <3

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:30"]Positiivista tässä on että sinulla on yksi ominaisuus joka edes teoriassa mahdollistaa paranemisen: sairaudentaju ja halu parantua.

Voi olla että et koskaan pääse irti itse sairaudesta mutta voit ehkä oppia elämään sen kanssa niin että voit sietää terveempää painoa.

Paljon voimia sinulle <3
[/quote]

Haluaisin painaa noin. 50kg se ei olisi liian iso tavoite..jos vaan hyväksyisin kehoni.
-Ap

Ja muista kiittää ja pitää poikaystävästäsi huolta, kun hän sitä tarvitsee . Rinnallasi ei varmasti ole helpoin tie kulkea, hän todella rakastaa sinua

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:34"]Ja muista kiittää ja pitää poikaystävästäsi huolta, kun hän sitä tarvitsee . Rinnallasi ei varmasti ole helpoin tie kulkea, hän todella rakastaa sinua
[/quote]

Tottakai huolehdin <3 Haluan olla aina avuksi kun vain voin. Tuli muuten mieleen että yhdesti poikaystävä ei meinannut keksiä mitä tehtäisiin vuosipäivänä, jolloin sanoin että voisimme mennä ravintolaan syömään. Se oli tosi iso askel minulle, mutta halusin ottaa sen. Se päivä oli tosi ihana ja pystyin aika sujuvasti jopa syömään sen ruoan :) Olisi se kivaa nyttenkin mutta..:/
-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:37"]Anorektikot näyttää vitunkantotelineiltä. Sori vaan, näin on mielestäni. 
[/quote]

Luuletko että tämä yhtään auttaa minua? Ei. Tämä vaan pahentaa oloani.
-Ap

Musta taas tuntuu että lihon ja lihon vaan. T. Yks 76kg lyhyt muija

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:41"]Musta taas tuntuu että lihon ja lihon vaan. T. Yks 76kg lyhyt muija
[/quote]

Sinä sentään et pyörtyile kun kävelet :(
-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:49"]Lähti käsistä mutta muussa osassa kroppaa on vielä.

 
[/quote]

Anteeksi mitä?! :D
-Ap

Oletko tietoinen, mikä sinulla alunperin aiheutti sairastumisen ja onko tätä miten käsitelty? Minustakin kuulostaa hyvältä tuo, että ymmärrät olevasi sairas ja haluaisit parantua! Tsemppiä hirveästi ja onneksi sinulla on ihana poikaystävä!
Minä sairastin bulimiaa ikäisenäsi. Silloinen poikaystävä ja nykyinen mieheni veti minut ylös suosta. Tajusin, että haluan perheen joskus ja olla myös äiti ja hyvä esimerkki mahdollisille lapsilleni. Pilasinhan jo hampaanikin.. Suhde ruokaan ei tule varmasti koskaan olemaan täysin normaali mutta olen pärjännyt kohtalaisen hyvin. Toivottavasti näin kävisi sinullekin.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:44"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:41"]Musta taas tuntuu että lihon ja lihon vaan. T. Yks 76kg lyhyt muija
[/quote]

Sinä sentään et pyörtyile kun kävelet :(
-Ap
[/quote]

Ehkä en, mutta muita sairauksia voi tulla. Kyllä nyt pyrinkin takaisin normaalipainoon, kohta voi olla vielä vaikeampaa laihduttaa esim. jonain 100kilosena.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:39"]Ei syömisen päättäminen ole tietenkään helppoa, mutta sinä pystyt siihen, sillä samalla logiikalla olet joskus päättänyt olla syömättä ja olet siihenkin pystynyt. [/quote] Tiedän tuon, mutta se on hyvin vaikeaa näin monen vuoden jälkeen. Ja kun tuo yksi jo kommentoi että hänellä käy sääliksi poikaystävääni kun on tuhlannut aikaansa minuun, se ei tunnu kovin kivalta :( Tiedän että olen ollut vain vaivaksi, mutta en ole koskaan pakottanut häntä jäämään. -Ap

[/quote]En taida lukea enempää sun itsesääliä ja ruikutusta. Tuolla jo yhdelle kehuit olevasi paljon sairaampi kuin hän, koska SINÄ pyörryt kävellessäsi. Lisäksi kommentoit ventovieraalle, ettei toinen tiedä mitään, koska vain SINÄ anorektikkona voit tietää. Ja nyt tää rypeminen ja itseruoskinta poikaystävästäsi.

Olen itse anorektikko, oon sairastanut reilut 15 vuotta, eli yli puolet elämästäni, eli edes jotain tuosta helvetistä tiedän. Ei sua muiden sääli ja sympatia auta, ihan itestä se paraneminen lähtee. Mun mielestä oot voiton puolella, kun tiedät olevas sairas. Mutta jos ei oo motivaatiota parantua, niin siitä ei tuu mitään. SINÄ itse teet sen kovan työn. Se on rankkaa ja absurdia, niin kuin koko anoreksia, mutta ajattele eteenpäin: eräänä päivänä se on ohi. Jos SINÄ niin päätät. Oletan, että sulla on jo kaikki tarvittavat työkalut sairauden voittamiseksi, kun oot ollut osastollakin. Sehän ei  oo mitään rakettitiedettä, toteutus onkin toinen juttu. Mutta tiedät, että pystyt siihen, eikö? Jos oikeesti haluat. Kaikella hyvällä ja iloista kesää toivottelen <3

Ja älä loukkaannu tästä viestistä, puhun tässä samalla itelleni.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:12"]Toi on niin paha kun tauti pääsee kroonistumaan. Itsekin anoreksiaa sairastaneena ja "parantuneena" en tiedä, onko oikeast edes mahdollista koskaan parantua täysin.  Mulla pienetkin kuntokuurit ja muut saa pään ihan sekaisin. Alan näkemään itseni taas lihavana, lenkit pitenee, ja riisikakustakin tulee huono omatunto. Ja sit joskus on vuosienkin mittasia hyviä jaksoja.. Kamala sairaus ja tosi hyvä, että edes poikaystäväsi on tukena. Voitko jutella ammattilaiselle asiasta? Vaadi hyvää hoitoa! [/quote] Olen ollut terapiassa, osastolla jne..lista vaan jatkuu :/ Mikään ei ole auttanut. -Ap

[/quote]

Onhan hoidot ja omahoidot ja poikaystävän tuki auttaneet, koska olet vielä hengissä ja sinulla on ollut pajon hyviä jaksoja. Mikä sen nyt laukaisi? Toisaalta parempi kysymys on, miten olet aiemmin saanut anoreksian hallintaan? Sinä päätät, ei anoreksia.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:55"]Oletko tietoinen, mikä sinulla alunperin aiheutti sairastumisen ja onko tätä miten käsitelty? Minustakin kuulostaa hyvältä tuo, että ymmärrät olevasi sairas ja haluaisit parantua! Tsemppiä hirveästi ja onneksi sinulla on ihana poikaystävä!
Minä sairastin bulimiaa ikäisenäsi. Silloinen poikaystävä ja nykyinen mieheni veti minut ylös suosta. Tajusin, että haluan perheen joskus ja olla myös äiti ja hyvä esimerkki mahdollisille lapsilleni. Pilasinhan jo hampaanikin.. Suhde ruokaan ei tule varmasti koskaan olemaan täysin normaali mutta olen pärjännyt kohtalaisen hyvin. Toivottavasti näin kävisi sinullekin.
[/quote]

Luultavasti koulukiusaaminen ja äitini "salailu" eri asioissa. Hän salasi minulta paljon minua koskevia asioita ja sain kuulla ne vasta kun olin 10v. Minua ei koskaan uskottu kun sanoin kiusaamisesta ja sitten se alkoi purkaantua viiltelynä ja masennuksena. Sen jälkeen tuli anoreksia.
-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:42"] [quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:36"]AP, Lue tämä: http://www.lindahuhtinen.fi/?p=561 [/quote] Olen jo aiemmin lukenut. Miten tämä minuun suoranaisesti liittyy? Molemmilla täysin erilaiset taustat jne. Ei nuo ana/mia blogit tee mitään hyvää minulle. -Ap [/quote] Tuossahan on nimenomaan kirjoitus siitä miten ihminen on parantunut anorexiasta. Eikä todellakaan mitään anorexian promoamista?? Mielestäni hyvä kirjoitus. [/quote] Ymmärrän kyllä, mutta yritän silti vältellä blogeja jotka millään tavalla liittyy anoreksiaan. Koska helposti eksyy taas niille väärille blogeille. -Ap

[/quote]

Hyvä niin. Linkkaamani blogin pitäjä kirjoittaa siis kolumneja aiheesta kuin aiheesta ja nyt postasi siis vain yhden postauksen verran sairastamastaan anorexiasta ja kertoi minkä avulla siitä parani. Suosittelen lämpimästi.