Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei ymmärrä että en uskalla nähdä häntä
15.01.2022 |
Asun mieheni kanssa kahdestaan. Mieheni kuuluu riskiryhmään joten pelkään kovasti mieheni puolesta. Olemme karsineet tapaamisia ja turhia menoja. Minulla on hyvä ystävä ja olemme tunteneet yli 10 vuotta. Ennen koronaa näimme todella usein melkein joka viikko. Mutta nyt korona aikana olen myös vähentänyt tämän ystäväni tapaamista. Nykyään tapaamme kerran parissa kuukaudessa. Ystäväni tietää että mieheni kuuluu riskiryhmään ja ymmärtää tämän hyvin. Mutta ei ymmärrä kuitenkaan sitä että miksi ei voisi tulla käymään meillä tai minä hänen luona. Pyysin myös ystävää käyttämään maskia jos tulee meille ja hän ei ymmärtänyt ollenkaan miksi se olisi tarpeellista. Ystäväni edelleen joka viikko laittaa viestiä että "Voidaanko nähdä?" "Voinko tulla käymään?" Vaikka olen sanonut että me ei nyt uskalleta ketään nähdä useasti.
En tiedä mitä teen ystävän kanssa. Hän on kuitenkin semmoinen ihminen ketä en halua menettää. Tuntuu että korona pilaa jo ystävyys suhteetkin.
Näettekö te muut ystäviänne normaaliin tapaan, harvemmin tai ette ollenkaan?
Onko korona muuttanut asioita ja teidän suhtautumista ystävien tapaamisessa?
Olisi kiva tietää miten te muut toimitte?
Kommentit (43)
Kyllä on törkeitä vastauksia - ihan kuin riskiryhmäläiset ja immuunipuutteiset olisivat itse aiheuttaneet sairautensa ja ansaitsisivat kuolla! Vähän empatiaa, please. Se, että sinä kuvittelet voivasi elää "normaalisti" ei todellakaan päde kaikkiin. Me muut haluamme pitää läheiselle elossa ja siksi joudumme tekemään uhrauksia. Sitä sinä itsekäs koronan levittäjä et tunnu käsittävän. Ehkä kun itse tai joku rakkaasi joutuu teho-osastolle tai kuolee, ymmärrät miksi toiset noudattavat terveysturvallisuutta prikulleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Omassa perheessä kaksi pahimpaan riskiryhmää immuunipuutoksen vuoksi kuuluvaa. Muu maailma tuntuu vain odottavan, milloin tartunta osuu omalle kohdalle, jotta voi jatkaa elämää. Meidän perheessä yksikin tartunta merkitsee melko todennäköisesti kahta kuolonuhria. Mikään kahvittelu tai tapaaminen ei ole niiden ihmiselämien veroista. Kaikki se voi odottaa, kunhan säilytään hengissä.
No ette te tuolla asenteella ja strategialla voi enää milloinkaan tulla koronakaapistanne ulos. Vaikka koko muu maailma huomaa, näkee ja kokee Ison-K:n muuttuneen niin harmittomaksi ettei sitä kukaan sen saanut (enää?) edes huomaa, ja ettei se aiheuta edes aivastuksen pärskähdystä, niin silti te ette voi lakata pelkäämästä ettekä mennä milloinkaan mihinkään, kun teidän täytyy tuolla mielellä aina ajatella, että "Mitäs jos se kuitenkin..." ja "Ainahan teoriassa kaikki on mahdollista...", ja kun se maailman ainoa hengenvaarallinen K-pöpö voi kuitenkin kaikista maailman "salaliittoteorioista" ja "valetiedoista" huolimatta piileskellä juuri teidän porraskäytävänne alaoven sarananraossa, josta se ilman muuta osaa valita juuri teidän perhekuntanne "riskiryhmäläiset" (lue: muutoinkin elinkelvottomat, vastustuskyvyttömät ja sairaat, joiden karsiutuminen on vain luonnonjärjestyksen mukaista), ja sitten hypätä juuri heidän klyyvareihinsa katalia kolttosiaan tekemään.
Ja jos Iso-K joskus katoaakin maailmasta tai jos sellainen ihme tapahtuisi, että te lakkaisitte pelkäämästä sitä, niin sen jälkeen tulee pelkolistalle malaria, ebola, marburg, noro, tuberkeli, pelkkä perkeli ilman tubea, sarssi, farssi, marssi, merssi, lerssi ja perssi, hinkuyskä, keuhkopöhö ja -ödeema, märkärupi, hammasmätä, tekarit ja kurkkumätä, syöpä ja juopa ja kuppa ja aids, keltatauti, punatauti, vihertauti ja sinitauti, paiserutto ja valapatto, hengenahistus ja -pihistys, alffa ja peertta ja kamma ja teltta, meteoriitti voi pudota päähän - tai kiinalaisten vanha satelliitinromu - salama voi lyödä päähän, auto tai hyökkäysvaunu voi ajaa yli, tehtaasta voi vuotaa vihreää myrkkykaasua riskiryhmäläistenne nenään...
... ja mitä kaikkea muuta vielä.
Tuolla tavalla te olette jo nyt eläviä kuolleita siellä kämpässänne: on siinäkin erikoinen perhe kun tahallaan tekee elämänsä noin ankeaksi, vaikka te pääsisitte sentään liikkumaan (ei ainakaan kirjoituksessasi ollut mitään mainintaa fyysisestä vammasta), toisin kuin esim. liikuntarajoitteiset, joiden este on oikea ja todellinen. Sensijaan teidän rajoitteenne on laadultaan vain luulosairaus ja viime kädessä kuitenkin tahdon asia.
Miksi se on niin monille niin käsittämätön asia ja mahdottomuus hyväksyä, että kaikkien on kuoltava kerran, ja että jos joku "riskiryhmäläinen" kuolee juuri tähän "Kruunuun", se on sitten hänen osansa ja että hänen siinä tapauksessa kuuluikin jo "lähteä" taustasairauksiensa ja heikkoutensa vuoksi?
Itse en suostuisi - enkä siis ole tämän kahden vuoden aikana suostunut - moiseen. Eletään kun eletään ja kuollaan kun kuollaan.
Nro 26 vastaa: En koe olevani elävä kuollut enkä ole linnoittautunut kotiini sisälle. Jo pelkästään koiran vuoksi on käytävä lenkillä 3 kertaa päivässä. Tapaan myös muita ihmisiä, erityisesti ulkona. Tänäänkin siskoani ja hänen lapsenlastaan. Ja elämässäni on myös ihmisiä, joita voin tavata sisätiloissakin. Mutta en missään tapauksessa tapaisi sisätiloissa sellaista ihmistä, jonka mielestä olisi ihan ok tartuttaa muhun koronavirus ja jota ei pätkääkään kiinnostaisi, kuolenko vai en. Onneksi mulla ei ole ketään ystävää, kaveria tai muutakaan läheistä, jolla olisi pakottava tarve päästä tartuttamaan koronavirus muhun. Jos olisi, siitä tulisi hetkessä entinen ystävä, entinen kaveri tai entinen läheinen.
Mun elämäni on oikein mukavaa näin. Hyväpalkkainen työ, josta tykkäään ja jota voin tehdä etänä. Hyviä ihmissuhteita ihmisiin, jotka aidosti välittävät musta. Viihdyn hyvin kotona, vielä olisi yksi huone remontoimatta. Kohta pitää kylvää chilin siemenet ja alkaa suunnitella pihan muita kesäistutuksia. Kesä kun tulee, on mukavaa istuskella ystävien ja läheisten kanssa pihalla grillaamassa ja nauttia kesäauringosta. Tai ihan vain istua iltaa ystävän kanssa viiniä juoden. Tykkään lukemisesta, leffojen ja sarjojen katsomisesta, käsitöistä, piirtämisestä ja maalaamisesta, huonekalujen entisöinnistä ja tuunauksesta jne.
Sun voi olla vaikea kuvitella asiaa, mutta mä ihan oikeasti nautin elämästäni näin. Ei mulla ole mikään hinku kuolla. Eikä mulla ole mitään erityistä intoa sairastua vakavastikaan, vaikka en kuolisikaan siihen.
Hyvä kirjoitus, kiitos. Asia on juuri näin.