Selittäkää koirattomalle: miksi pidätte koiraa?
Eikö siitä ole aika paljon vaivaa, se on tiellä kotona ja häntä viuhtoo joka paikassa ja koira haisee, eikä voi mennä ulkomaillekaan vapaasti eikä tehdä pitkää päivää, ellei palkkaa ulkoiluttajaa. En ymmärrä.
Kommentit (75)
Koirat on harrastus siinä kun hevoset tai urheilu.
Niitä voi kouluttaa, niistä on seuraa, tapaa muita koiraihmisiä, kokee onnistumisia ja syy käydä joka pv metsäkävelyllä iloisessa seurassa.
Itse ihmettelen ihmisiä jotka esim neuloo. Tylsöö, yksinäistä nyhväystä.
Vierailija kirjoitti:
Koirat on itselle elämäntapa. Reissaan niiden kanssa, en kaipaa minnekään minne ei autolla/autolautalla/vaeltamalla pääse. Kisaan, harrastan, tähtään useammassa lajissa Suomen huipulle. Koiria huolletaan niin kuin urheilijoita kuuluu huoltaa. Koulutan myös työkseni muiden koiria.
Ei tarvitse koskaan olla yksin, on aina turvassa kun pienikokoinen nainen, riittää tekemistä, tulee liikuttua, tavattua ihmisiä, asetettua tavoitteita, saavutettua niitä. Kukaan ei koskaan murjota kun tulet kotiin. Kukaan ei vaadi mitään mutta on aina valmiina kaikkeen toimintaan jos tarvis.
"Kukaan ei koskaan murjota kun tulet kotiin." Eli kotona ei ole muita kuin koiria odottamassa.
Hankkisin koiran, mutta sitten pitäisi ostaa sähköauto.
En yhtään ihmettele koiran tuottamaa iloa, mutta miten ihmeessä sitä kukaan viitsii lähteä kolme kertaa päivässä ulos esimerkiksi tämmöisillä keleillä mitä nytkin ollut, ulkoilureitit peilikirkkaalla jäällä. [/quote]
Se kuuluu siihen koiran hoitamiseen. Niin kuin lapselle vaipanvaihto. Ei sitä mieti tai harmittele.
Lemmikeistä on paljon iloa joka päivä.
Minun toiveena on oma dalmatiankoira, tuo ihastuttava ja valpas täpläturkki!
Se haju, ja monissa tapauksissa jatkuvan räksytyksen keskellä asuminen muakin ihmetyttää. Eikö siihen koiran haukkumiseen yötä päivää mene hermot? Joo, on koiria jotka ovat hiljaa, ja sitten on niitä piskejä, jotka räkytävät kun sadan metrin päässä liikahtaa puussa oleva lehti. Kysymykseni on enemmänkin suunnattu jälkimmäisen koiratyypin omistajille.
Entä se sotku, mitä koirista tulee?
Nyt kun luen näitä, pötköttää koira kiinni kyljessä, rapsuttelen ja silittelen. Kohta ulos lumimyräkkään nastakengät jalassa. Ruokkiminen ja mulla etätyöt koiran maatessa jaloissa. Eli: en ole koskaan yksin kun koira talossa. Nukkuukin vieressäni. Ei pääse mieliala masentumaan näinä korona-aikoina kun joku vaatii huomioni muualle. On iloinen ja rento seuralainen ja se tekee minutkin sellaiseksi.
Ei ole koiraa. Koira on sielukas olento, ystävällinen, pehmeä turkki ja kivaa seuraa. Koiraa on rentouttavaa seurata, kuka voisi vastustaa koiran tassua, katsetta tai eleitä. Riippuen tosin rodusta ja yksilöstä, mikä sopii kullekin - jokainen koira ei sovi jokaiselle ihmiselle. Koiran ottavalla voi olla perhe joka hoitaa koiraa matkan ajan tms. Osa pystyy kouluttamaan koiran ystävällisesti ja oikein koska on kokemusta ja tietoa, ei tule ongelmia.
Inhottavaa, kun maalla koira räksyttää ulkona nonstop.
On vaivaa ja välillä on tiellä. Mutta koiran rapsuttelu ja silittely lievittää stressiä huomattavasti. Kunto on parempi kun koiran kanssa on tullut ulkoiltua.
Vierailija kirjoitti:
Se haju, ja monissa tapauksissa jatkuvan räksytyksen keskellä asuminen muakin ihmetyttää. Eikö siihen koiran haukkumiseen yötä päivää mene hermot? Joo, on koiria jotka ovat hiljaa, ja sitten on niitä piskejä, jotka räkytävät kun sadan metrin päässä liikahtaa puussa oleva lehti. Kysymykseni on enemmänkin suunnattu jälkimmäisen koiratyypin omistajille.
Entä se sotku, mitä koirista tulee?
Ei ole koiraa. Osa koirista on jalostettu liikaa, eli voi olla jotain vikoja tai ominaisuuksia. Osa on terveempiä. Joillakin ihmisillä on taito kouluttaa koira ajoissa ja varmistaa hyvinvointi, osa taas ei hae ongelmaan ajoissa asiantuntijaa, ehkei ole saatavilla. Räksytys ei kuulu asiaan tai sotkut, niihin on usein joku syy taustalla. Joskus varmaan vahinko, jos koira ei pääse ajoissa tarpeille kuten pitäisi, ihmisen pitää se varmistaa.
Vähemmän koirasta on "vaivaa" kun pikkulapsista ja vähemmän se sotkee kuin aviomies. Sitä voi hyvin käyttää tekosyynä, kun haluaa luistaa ikävistä ja tylsistä menoista.
Elämä on valintoja. Koira on uskollinen ystävä ja enemmmän siitä on iloa kuin vaivaa.
Mä mietin kans, että olisin opettanut meidön koiran kakkimaan sisälle kun en kaikista keleistä tykkää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että mieluummin ulos niin ei tarvitse haistella sitä kakkaa ja tulla lopulta immuuniksi koko hajulle niin ettei itse tiedäkään miltä kotona haisee. Kissat merkkailee paljon ja ne hiekkalaatikot nimittäin haisevat. Koira on myös epäitsekkäämpi eläin, josta saa oikean ystävän eikä paijattavaa nurkkiin pissailijaa.