Pieniä asioita, joista tulee "rikas olo", vaikka rahaa olisi vähän?

Se että olen saanut vakituisen, mukavan työpaikan, eikä tarvitse pelätä, että saa vuokrafirmasta kenkää, kun sairastuu koronaan/ flunssaan. Saa sairastaa rauhassa, ja saa palkkaakin. On etuoikeutettu olo. Vakituisessa työpaikassa aina olleet ei ymmärrä, miten paha homma sairastuminen on vuokratyöläiselle tai yrittäjälle, kun mistään ei tule rahaa, ja kaikki työt peruuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Se että olen saanut vakituisen, mukavan työpaikan, eikä tarvitse pelätä, että saa vuokrafirmasta kenkää, kun sairastuu koronaan/ flunssaan. Saa sairastaa rauhassa, ja saa palkkaakin. On etuoikeutettu olo. Vakituisessa työpaikassa aina olleet ei ymmärrä, miten paha homma sairastuminen on vuokratyöläiselle tai yrittäjälle, kun mistään ei tule rahaa, ja kaikki työt peruuntuu.

Olen ollut kohta 20 vuotta vakitöissä ja edelleen tuntuu vähän hassulta, kun loma on palkallista ja saa vielä lomarahaa.

En ole jalallani astunut Kauniaisten kaupungin maaperälle, mutta bussimatkani töihin kulkee sen läpi. Olen niin lähellä isoja omakotitaloja ja kuvittelen, että asun yhdessä. Tai sitten siinä sinisessä huvilassa. Tai modernissa kivitalossa. 

Keväällä, vastapestyt puhtaat ikkunat. Itse pestynö tietenkin.

Yli 100€ viskipullon korkkaaminen.

Minulla on katto pään päällä.

Minulla ei maha kurni nälästä.

Siinä muutama.

Tämä tunne, kun ei puutu mitään, on ollut itselleni vaikeaa elämäntilanteestani johtuen. Olen oppinut elämään puutteen kautta ja aina on ollut jotain mitä tarvitsisi. Eräänä aamuna heräsin tunteeseen, jossa tunsin leijuvani ilmassa ja kuulin sisäisen ääneni ”kaikki on niinkuin pitää ja mitään ei puutu”. Ajantaju katosi tyystin ja elin hetkessäni, täysin tunteessani, ilon kyyneleiden virratessa poskilleni. Tästä lähtien olen elänyt runsaudessa ja kiitollisuudessa. Tuo laskeutuminen tuolta ”ilmasta” oli tosin tuskallista ja tuntui, että olisin voinut jäädä siihen😂

Minusta luksusta on se, että voi valita. Köyhä ei usein saa valita mitään, vaan kaikkea pitää ajatella vain rahanmäärän kautta.

Minä olen "keksinyt" itselleni tavan, että vaikka rahaa on vähän niin budjetoin sen tarkkaan. Kaupassa "valitsen" sitten huolella kaikki ostokset: onkohan tuo leipä tai shampoo parempi kuin tuo, minkä valitsen.

Minusta luksusta on myös kaikki siisteys: koti, kaapit, vaattet, hiukset jne. Niinpä siivoan ja järjestelen paikat kotona. Jos on sotkuinen koti tulee jotenkin köyhä olo, trash. Toki tämä siivoaminen on vain mielen harhauttamista siihen, että minulla on valtaa johonkin, että minä voin vaikuttaa asioihin.

Kun jäin eläkkeelle, alkuun oli hämillinen ja jopa hiukan kiusaantunut olo siitä, että eläketulo alkoi

juosta tililleni tarvitsematta enää sen eteen mitään duunia tehdä.  Mutta kaikkeen tottuu!

Lukushetki: perjantai-iltana koira istahtaa takan eteen ja katsoo muhun, että laitettaisko tupa lämpöiseksi, siinä sitten köllötellään yhdessä+ kynttilät. Luksusta, että on vielä klapeja varastossa.

Uuden meikin tai voiteen ostamisesta. En mitään alelaariostoksia tee, mutta seuraan tarjouksia. Silloin jos Sokoksella on Clinique tarjouksessa, usein teen jonkin hankinnan. Viimeksi kauppaan jäi ennen joulua 24,80€ ja silti minulla oli rikas ja ylellinen olo.

Niitä paljon ja todella ilmaisia,liikunta sen ilo,voi hyvin monella tapaa,mutta My motto:henkinen rikkaus,on materiaalista tärkeämpää!! (Kohta joku möykkää eiks sul oo mitään,on ja liikaakin on,saavutettu.)Muu on juttuja josta luovut joku päivä,ensin lähtee lapset pesästä..sekin on rikkaus,ja rakkaus.Elämässä kun voi käydä mitä vaan..

En koskaan osta kukkia, koska maksaa muka liikaa. Meillä on 3 kouluikäistä lasta, joista vanhin täyttää 16 v. Koko ajan on rahanmenoa. Ostin pojalle farkut, jotka maksoi alessa n. 68-69€. Ne oli sellaiset, joita hän oli halunnut todella pitkään.

Arvatkaa, mitä hän sanoi ruokakaupassa sen jälkeen! ”Äiti, sun pitäis ostaa joskus itselleski jotain, mistä tulee hyvät fiilikset. Mikset sä osta vaikka kukkia, mä voin maksaa ne.” Ihana poika! En tiedä, tuliko maailman rikkain olo siitä, että sain hankittua pojan toivomat farkut vai tuliko se tuosta kommentista, jonka hän sanoi. Illalla nökötti pöydällä jokin 6-7€ marketin kukkakimppu.

Keittiön ikkunoista avautuva luonto. Auringon valo pöydällä ja lämmin kahvikuppi.

Aina tuntuu siltä etten haluaisi olla missään muualla ja olen tosi rikas kun saan kokea tämän.

Sama ajatus tulee joskus yöllä kun herään ja kuulen rakkaan mieheni unisen hengityksen=olen niin henkisesti rikas että lompakon merkitys kalpenee.

Semmoinen herkku, mikä ei maksa kummoisia tehdä on uunipannukakku tai räiskäleet. Niiden kanssa sitten hilloa ja vaniljajädeä/kermavaahtoa.

Tai muu leivonta. Olen laiska tuossa mutta raaka-aineet ei kyllä maksa paljoakaan moneen herkkuun. Jopa vaniljajäätelöä voi maustaa vaikka millä itse.

Kaikki fyysinen rasitus minkä jälkeen on lopen uupunut ja lihaksia särkee -> suihkuun/saunaan, ehkä uimaan ja siitä chillaamaan.

Silloin asiat ovat kohdallaan. Ja mikä parasta, tuohon koukuttuu aika nopeasti.

Olen sitä mieltä että ihmiset jäävät paitsi paljosta, jos eivät väsytä välillä itseään liikunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki fyysinen rasitus minkä jälkeen on lopen uupunut ja lihaksia särkee -> suihkuun/saunaan, ehkä uimaan ja siitä chillaamaan.

Silloin asiat ovat kohdallaan. Ja mikä parasta, tuohon koukuttuu aika nopeasti.

Olen sitä mieltä että ihmiset jäävät paitsi paljosta, jos eivät väsytä välillä itseään liikunnalla.

Totta tuokin. Kaikin puolin tulee voittajaolo, kun on liikkunut kovaa ja sen jälkeen suihkuun ja jotain hyvää syömistä tai juomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että olen saanut vakituisen, mukavan työpaikan, eikä tarvitse pelätä, että saa vuokrafirmasta kenkää, kun sairastuu koronaan/ flunssaan. Saa sairastaa rauhassa, ja saa palkkaakin. On etuoikeutettu olo. Vakituisessa työpaikassa aina olleet ei ymmärrä, miten paha homma sairastuminen on vuokratyöläiselle tai yrittäjälle, kun mistään ei tule rahaa, ja kaikki työt peruuntuu.

Olen ollut kohta 20 vuotta vakitöissä ja edelleen tuntuu vähän hassulta, kun loma on palkallista ja saa vielä lomarahaa.

Mulla 10 vuotta. Talvilomiin varsinkin ei vaan meinaa tottua. Olen vielä sellaisessa firmassa, mitä koulujen loma-ajat ei hetkauta mitenkään ja työt on aika lailla omat, joten saan päättää loma-aikani aika vapaasti itse. Tunsin kuin olisin joku suuri päättäjä, kun vain ilmoitin että tänä vuonna haluaisin talviloman viikolle 12. Tai se, kun sain palkallisen vapaapäivän joululahjaksi.  Palkka ei ole mikään järin suuri, mutta kun tottui olemaan minimituloilla ja epävarmassa tilanteessa vuosia, siitä jää edelleen joka kuukausi yli. 

Jos saan joskus tarjota jollekin vaikka lounaan, sen hetken olen varakas :)

Rehellinen mies. Hyvin harvat ovat olemassa. Rehellisyys ja kyky rakentaa rakastava suhde - sen sijaan, että juokseisit jatkuvasti uusien naisten luo.