Pieniä asioita, joista tulee "rikas olo", vaikka rahaa olisi vähän?

Vierailija kirjoitti:

Reipas useamman kilometrin kävelylenkki hyvillä kengillä ja ulkoiluvaatteilla, siihen päälle kylmää hanavettä ja loikoilua sekä suihku, kylpy tai sauna niin johan hyvänolon hormonit lisääntyvät. Tämän kun tekee pari, kolme kertaa viikossa niin on aina hyvällä ja tasaisella mielellä, ei koskaan masentunut.

Mutta tuleeko varakas olo? 🤔 Hyvä, ei-masentunut olo ei ole sama kuin varakas olo.

Minulle luksusta on mieheni laittama ihana ruoka, joka on jopa parempaa kuin lempiravintolassani. Joskus haemme ResQn kautta alkusalaatit/tai -keitot sekä pääruoan muutaman euron hintaan ja katamme kotona nätisti kauniille lautasille pöytään. Hieman kynttilänvaloa, ja avot! ihana luksusruokahetki rakkaan kanssa.

Uudet sukat. Uusi hammasharja.

Ulkona syöminen.

Ja se että saa maksettua sen kuukauden laskut ihan itse tienaamilla rahoilla.

Teen juominen riisiposliinikupista. Ja tietysti laadukasta haudutettua teetä.

Kerran vuodessa kallis iso kahvi kermavaahdolla kahvilasta ..

Kun roskiksen vierestä löytää jonkun kastehelmimaljan tai antiikkimaljakon, josta on pala pois tai kierrätyskeskuksesta jonkun merkkivaatteen.  Vaikka niillä ei enää mitään jälleenmyyntiarvoa olekaan, niin niitä voi katsella ja ajatella, että tällaisia ne siis ovat.  Voisi ottaa vaikka instakuvia sopivasta kulmasta :D 

Samalla tajuaa, kuinka turhaa on, että niihin haaskataan satoja euroja silloinkin, kun ei oikeasti olisi varaa.  Esineitähän ne vain ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että olen saanut vakituisen, mukavan työpaikan, eikä tarvitse pelätä, että saa vuokrafirmasta kenkää, kun sairastuu koronaan/ flunssaan. Saa sairastaa rauhassa, ja saa palkkaakin. On etuoikeutettu olo. Vakituisessa työpaikassa aina olleet ei ymmärrä, miten paha homma sairastuminen on vuokratyöläiselle tai yrittäjälle, kun mistään ei tule rahaa, ja kaikki työt peruuntuu.

Olen ollut kohta 20 vuotta vakitöissä ja edelleen tuntuu vähän hassulta, kun loma on palkallista ja saa vielä lomarahaa.

Mulla 10 vuotta. Talvilomiin varsinkin ei vaan meinaa tottua. Olen vielä sellaisessa firmassa, mitä koulujen loma-ajat ei hetkauta mitenkään ja työt on aika lailla omat, joten saan päättää loma-aikani aika vapaasti itse. Tunsin kuin olisin joku suuri päättäjä, kun vain ilmoitin että tänä vuonna haluaisin talviloman viikolle 12. Tai se, kun sain palkallisen vapaapäivän joululahjaksi.  Palkka ei ole mikään järin suuri, mutta kun tottui olemaan minimituloilla ja epävarmassa tilanteessa vuosia, siitä jää edelleen joka kuukausi yli. 

Itsehän pidän talviloman kesällä. On paljon mukavampi pitää viiden viikon kesäloma neljän viikon sijaan.

Tosin ensi kesänä taidan pitää kuusi, jos vain onnistuu.

Rikas poikaystävä

Tunnen itseni rikkaaksi kun kävelen mökkitontillani ja katselen puita.

Siivouspäivä kunniaksi käyn hakemassa itselleni jonkun hyvän leivonnaisen, katan kauniisti kahvipöydän ja ostan vielä maljakkoon kukkia. Tänään ostin kotimaisia tulppaaneita Lidlistä ja ovat kyllä kauniita. Arvostan omaa kotia todella paljon. Sitä rauhaa ja turvaa mitä se minulle tarjoaa. Arjen luksusta.

Käynti hienossa kahvilassa, vaikka ostaa vain kahvin ja piparin. Voi kuunnella puheensorinaa ja ihailla kaunista sisustusta ja kuulua joukkoon.915

Kun muutaman kerran vuodessa pesetän liinavaatepyykin pesulassa(yleensä kotikoneessa). Voi sitä onnea,kun mankeloidut puhtaat lakanat ym.asettelee kaappiin. Ovat sileitä ja kauniita ja vievät,muuten, vähemmän tilaa kuin kotona huolletut.

Löysin tämän kahviyhdistelmän viikko sitten ja yhä vain sykähdyttää; Luomupikakahvia teelusikallinen kuumaan veteen kuppiin ja päälle Oatlyn suklaakauramaitoa reippaasti. Ah!

Olin ensin opiskelijana köyhä, ja sitten niskaani tuli takausvelka ja jouduin ulosottoon. Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta ulosmitattiin ja rahat oli tiukalla.

Kävin ostoksilla alepassa, ruokavarastossa ja vaatteet ja lakanat kirppareilta.

Välillä hemmottelin itseäni ja menin fiilistelemään Stokkan herkkuun ja Manhattanin k-markettiin (Turku): paljon valikoimaa, erilaisia oliviöljyjäkin hyllyllinen, samoin teetä. Ja erilaisia juustoja minullekin sopivissa pikku paketeissa maistiaisksi. Tuote-esittelijöitä, maistiaisia. Hyvin pukeutuneita, hyvinvoivan näköisiä asiakkaita.

Ostin jonkun juuston, jonkun rahkaherkun , tuhlasin ehkä 10€, mutta sain nauttia vähän erilaisesta tunnelmasta kuitenkin.

Kun ruokana on kuhaa. Sehän maksaa kaupassa ties mitä, mutta me saadaan sitä tuosta muutaman kilometrin päästä merestä ilmaiseksi pilkkimällä, toki varusteita tarvitaan, mutta ei niitä tarvitse olla koko ajan ostamassa.  Ei ole vielä tänä vuonna saatu, mutta joka vuosi kevätpuolella sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on iso tontti, oma ranta, oma tie ja oma rauha. Mut se kai tekee oikeastikin vähän rikkaaksi, vaikkei tätä ole isolla rahalla ostettu.

Saako kysyä mistäpäin Suomea? Itse haaveilen samasta, olisi mahtavaa asua järven tai meren rannalla talossa jossa on iso tontti. Tykkään kalastaa ja kulkea luonnossa, kaipaan omaa rauhaa ja väljyyttä asumiseen.

Pohjois-Pohjanmaalla, pienemmän sivujoen rannalla. Maa, tontit ja talot halpaa kuin makkara.

Purkki, jossa on rahaa. 5 sentin ja 10 sentin kolikoita, ehkä 20e edestä :D

Tuntuu tosi rikkaalta, vaikka tili ja lompakko huutais tyhjyyttään. Mut se kilinä!

- juomien maistelu. En käytä alkoholia ja olen iloinen nykyisestä alkoholittomien juomien määrästä. Piristää viikonloppua kun voi ostaa olutta tai viiniä ja nauttia hienosta lasista

- Uusien suklaiden testaaminen

- Ruoan tilaaminen kotiin tai ravintolassa käyminen

- Papukahvin ostaminen. Juon harvoin kahvia ja sillon haluan että se on hyvää

- Kirpputorilöydöt, kuten tekstiilit. Asun pienessä asunnossa joten haluan panostaa sen kauneuteen

Se tunne, kun pankkitilille kertyy säästöjä ilman, että säästelee mistään.

Kynttilä. Aamun hämärissä kun nousee ja sytyttää kynttilän on onnellinen olo. Tuntuu että panostaa muuhunkin kuin vain "selviytymiseen".

Joku täällä mainitsi Oivariinin ja minullekin se on luksusta, vaikka nykyään ostan sitä aina. Aina leipää voidellessa saa olla onnellinen kun on Oivariinia eikä niitä pahoja margariinejä mitä lapsuudenkodissa oli! :D Jos poikaystävän käsi kurkottaa kaupassa johonkin ällömargariiniin, estän. Maksan mieluummin itse Oivariinin meille kuin syön yhteisillä rahoilla jotain muuta.