Lue keskustelun säännöt.
Mitä teini-iässä tekemääsi asiaa kadut?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:04"] Ja on paha neuvoa omaa teiniä, jos ei olisi itse tehnyt asioita ensin. Siis neuvoa, että miksi se hölmöily ei aina välttämättä kannata.[/quote]
Itse koen kyllä olemaan ihan arvollinen keskustelemaan lasteni kanssa kaikesta typerästä -no joo en varsinaisesti NEUVO heitä, mutta olen läsnä ja kerron asioista. Kuuntelen ja neuvon, jos kysytään. Kiellän tietyt asiat, laitan rajat -ja olen silti läsnä kun rajat paukkuu.
Vaikken itse hirveästi hölmöillytkään. Kiitos äidilleni joka oli myös elämässäni kyseisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:49"]
Koulunkäynnin laiminlyönti.
[/quote]
Miten tämä vaikuttaa elämääsi nyt?! Tämä, kun nykyään niin helppo virhe korjata! Käytätkö tätä pirun huonona tekosyynä, että et voi nyt kouluttautua, jne...
[/quote]
Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole tätä virhettä korjata. Kyllä mua ainakin ottaa päähän nyt lähes 30-vuotiaana perheellisenä työssäkäyvänä lukiolaisena, kun olisin voinut ne L:n paperit kirjoittaa jo kymmenen vuotta sitten ja valmistua vaikka miksi, jo monta vuotta sitten.
Jos en olisi ollut kaikkeen vittuuntunut jääräpäinen teini.
14
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:04"] Ja on paha neuvoa omaa teiniä, jos ei olisi itse tehnyt asioita ensin. Siis neuvoa, että miksi se hölmöily ei aina välttämättä kannata.[/quote]
Itse koen kyllä olemaan ihan arvollinen keskustelemaan lasteni kanssa kaikesta typerästä -no joo en varsinaisesti NEUVO heitä, mutta olen läsnä ja kerron asioista. Kuuntelen ja neuvon, jos kysytään. Kiellän tietyt asiat, laitan rajat -ja olen silti läsnä kun rajat paukkuu.
Vaikken itse hirveästi hölmöillytkään. Kiitos äidilleni joka oli myös elämässäni kyseisellä tavalla.
[/quote]
Nojoo, lähinnä tarkoitin, että miten neuvotaan. Itse olen huomannut, että ne jotka itse olivat melko kurinalaisia teineinä, ovat aika pahassa tilanteessa omiensa kanssa, jotka eivät välttämättä ole niin järkeviä, kuin vaikkapa äitinsä tuossa iässä. Sitten huokaillaan ja kauhistellaan, että mitä voi tehdä, kun tiukka kurinpito ei autakkaan. Ja keskustelu ihan vaikkapa nuoren tasolla on ajatuksena ihan kauhistus. Ne, jotka hölmöili, mutta vanhemmat olivat silti tukena, ovat ehkä parhaimpia kasvattajia. Tajutaan, että elämä ei välttämättä kaadu siihen ensimmäiseen humalaan tai vastaavaan :) Ja mikä tärkeintä, muistetaan se oma häpeä siitä, miltä tuntui seuraavana aamuna krapulassa.
Kovat huumeet ja kaikki mikä tästä seurasi. Nyt olen 40 v perheenäiti ja kaikki on hyvin. Mutta melkein 20 vuotta ainoasta elämästä meni hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että en osannut sanoa ei. En osannut sanoa ei päihteille, kun niitä tarjottiin. En osannut sanoa ei sille, että minua haluttiin seksuaalisesti hyväksikäyttää. Enkä osannut sano ei toisen painoastaessa minua parisuhteeseen, jonka takia jouduin näkemään ja kokemaan asioita, mitä kenenkään ei pitäisi ikinä kokea.
Jos takana ei ole tappoa tai muuta peruuttamatonta, niin eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kaikesta opitaan ja harva moka on peruuttamaton. Negatiivisella asenteella ei saavuta mitään. Kai jokainen eläisi menneisyytensä ainakin osittain erilailla, jos siihen olisi mahdollisuus. Jos ei muuten, niin siksi, että muutenhan se olisi valtavan tylsä toiseen kertaan elettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:04"] Ja on paha neuvoa omaa teiniä, jos ei olisi itse tehnyt asioita ensin. Siis neuvoa, että miksi se hölmöily ei aina välttämättä kannata.[/quote]
Itse koen kyllä olemaan ihan arvollinen keskustelemaan lasteni kanssa kaikesta typerästä -no joo en varsinaisesti NEUVO heitä, mutta olen läsnä ja kerron asioista. Kuuntelen ja neuvon, jos kysytään. Kiellän tietyt asiat, laitan rajat -ja olen silti läsnä kun rajat paukkuu.
Vaikken itse hirveästi hölmöillytkään. Kiitos äidilleni joka oli myös elämässäni kyseisellä tavalla.
[/quote]
Nojoo, lähinnä tarkoitin, että miten neuvotaan. Itse olen huomannut, että ne jotka itse olivat melko kurinalaisia teineinä, ovat aika pahassa tilanteessa omiensa kanssa, jotka eivät välttämättä ole niin järkeviä, kuin vaikkapa äitinsä tuossa iässä. Sitten huokaillaan ja kauhistellaan, että mitä voi tehdä, kun tiukka kurinpito ei autakkaan. Ja keskustelu ihan vaikkapa nuoren tasolla on ajatuksena ihan kauhistus. Ne, jotka hölmöili, mutta vanhemmat olivat silti tukena, ovat ehkä parhaimpia kasvattajia. Tajutaan, että elämä ei välttämättä kaadu siihen ensimmäiseen humalaan tai vastaavaan :) Ja mikä tärkeintä, muistetaan se oma häpeä siitä, miltä tuntui seuraavana aamuna krapulassa.
[/quote]
Olen toinen joka en tehnyt myöskään noita tyhmyyksiä juurikaan, mutta samoin kuin tuo vastannut, koen älykkyyteni ja järkeni ihan normaaliksi ja kykeneväksi käsittelemään noita asioita teini-ikäisen lapseni kanssa. (Ja olen töissä lastensuojelussa. Eikä ole kukkahattua päässä.)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:04"] Ja on paha neuvoa omaa teiniä, jos ei olisi itse tehnyt asioita ensin. Siis neuvoa, että miksi se hölmöily ei aina välttämättä kannata.[/quote]
Itse koen kyllä olemaan ihan arvollinen keskustelemaan lasteni kanssa kaikesta typerästä -no joo en varsinaisesti NEUVO heitä, mutta olen läsnä ja kerron asioista. Kuuntelen ja neuvon, jos kysytään. Kiellän tietyt asiat, laitan rajat -ja olen silti läsnä kun rajat paukkuu.
Vaikken itse hirveästi hölmöillytkään. Kiitos äidilleni joka oli myös elämässäni kyseisellä tavalla.
[/quote]
Nojoo, lähinnä tarkoitin, että miten neuvotaan. Itse olen huomannut, että ne jotka itse olivat melko kurinalaisia teineinä, ovat aika pahassa tilanteessa omiensa kanssa, jotka eivät välttämättä ole niin järkeviä, kuin vaikkapa äitinsä tuossa iässä. Sitten huokaillaan ja kauhistellaan, että mitä voi tehdä, kun tiukka kurinpito ei autakkaan. Ja keskustelu ihan vaikkapa nuoren tasolla on ajatuksena ihan kauhistus. Ne, jotka hölmöili, mutta vanhemmat olivat silti tukena, ovat ehkä parhaimpia kasvattajia. Tajutaan, että elämä ei välttämättä kaadu siihen ensimmäiseen humalaan tai vastaavaan :) Ja mikä tärkeintä, muistetaan se oma häpeä siitä, miltä tuntui seuraavana aamuna krapulassa.
[/quote]
Olen toinen joka en tehnyt myöskään noita tyhmyyksiä juurikaan, mutta samoin kuin tuo vastannut, koen älykkyyteni ja järkeni ihan normaaliksi ja kykeneväksi käsittelemään noita asioita teini-ikäisen lapseni kanssa. (Ja olen töissä lastensuojelussa. Eikä ole kukkahattua päässä.)
[/quote]
Minä puhuinkin omasta kokemuksestani. En sanonut kaikkien olevan samanlaisia. Olen pahoillani, jos kokemukseni muuttui yleistykseksi, joka kosketti sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En opeteklut liikuntaa elämäntavaksijo nuorena, on ollut vaikeaa näin myöhemmällä iällä.
Koko teini-ikää..... Tosin nykysin oon itse pyhimys jos vertaa teiniaikoihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tullut sekoiltua. Eniten kaduttaa kuitenkin turha päihteily, ja mielipahan aiheuttaminen muille ihmisille. Vanhemmilleni mun murkkuikä oli rankkaa aikaa. Olin todella itsekeskeinen ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä etten kertonut koulukiusaamisesta.Annoin porukoiden kiusata mua koko yläasteen.
Viiltelyä.
t: 17 vuotta pitkähihainen paita päällä 30 asteen helteelläkin. Vituttaa.
Olen 17-v ja en kadu, ainakaan vielä, mitään. Olen asunut viimeiset 4v laitoksessa ja oppinut sitä kautta arvostamaan sitä, mikä oikeasti merkitsee; perhe ja terveys.
Olen luokkani parhaita opiskelijoita, mutta teenkin todella paljon töitä sen eteen. En edes muista milloin viimeksi olisin viikonloppuna tehnyt mitään erityistä opiskelun lisäksi. En välttämättä koskaan. Tavoitteena yliopisto :)
Se tupakointi... Porukat lupas auton jos en polta, silti meni maxitoppa päivässä... Kylläpä petty vanhemmat. Onneksi lopetin jo parin vuoden sisällä ja sain äidille taas hymyn kasvoille.