Mitä teini-iässä tekemääsi asiaa kadut?

Eristäytyminen koko maailmasta
Puhuin vain silloiselle poikaystävälleni

Mitä kaikkea hauskaa ja hyödyllistä olisin voinut tehdä sillä aikaa, kun makasin yksin itkien sängyssä

Useampia kännissä tapahtuneita sekoiluja kadun.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:49"]Koulunkäynnin laiminlyönti.
[/quote]

Tämä! Kaduttaa ihan eniten koko elämässä!

T.32v vailla ammattia

Miten voi katua sairastumista? Eihän se oma vika ole!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:04"] Ja on paha neuvoa omaa teiniä, jos ei olisi itse tehnyt asioita ensin. Siis neuvoa, että miksi se hölmöily ei aina välttämättä kannata.[/quote]

Itse koen kyllä olemaan ihan arvollinen keskustelemaan lasteni kanssa kaikesta typerästä -no joo en varsinaisesti NEUVO heitä, mutta olen läsnä ja kerron asioista. Kuuntelen ja neuvon, jos kysytään. Kiellän tietyt asiat, laitan rajat -ja olen silti läsnä kun rajat paukkuu.

Vaikken itse hirveästi hölmöillytkään. Kiitos äidilleni joka oli myös elämässäni kyseisellä tavalla.
[/quote]

Miksi en löytänyt tuota lainauksen alkuperäistä viestiä?

Mutta siis siihen vastaan: Oma äitini kertoi ihan suoraan kaikista nuoruuden töppäilyistään ja se oli erittäin huono juttu! Halusin pistää "paremmaksi" ja aina kun äiti jostain huomautti, totesin vain: "Iteki oot ollu nuori!" Tai kysyin: "Mitäs ite oot tehny mun iässä?"

En elänyt "täysillä". En ny tarkot alkoholii tai mitää huumeit. Mut mun menoi rajotettii vanhemma sisko takia, se meni sinne min halus ja millo halus ja tuli kotiinki sillo ku halus eli saatto pariki päivää ol pois, aut armias jos tein samoin vaa yhden kerran etten ilmottanu, sain jo poliisit perääni ja vanhemmal iäl ku sisko. Esim. Sisko tuli illal myöhää kotii vaikka oli seuraavan päivän koulupäivä, mut yritettii joka ilta 20. sisäl.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:23"]Se tupakointi... Porukat lupas auton jos en polta, silti meni maxitoppa päivässä... Kylläpä petty vanhemmat. Onneksi lopetin jo parin vuoden sisällä ja sain äidille taas hymyn kasvoille.
[/quote]

Mulle luvattiin 5000€. En silti lopettanut...ennenkuin tulin raskaaksi. Nyt 5 vuotta polttamatta (ja jäi se 5000€ saamatta. :D)

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:16"]Tekemättä jättämiset. Olin liian kiltti. Ei sillä että olisi kaikkea edes tarvinnut kokeilla, mutta jos nyt joskus olisi ollut vähän tuhmakin...
[/quote]
Sama täällä. Saa nähdä mikä viidenkympin villitys muhun sitten iskee kun nyt opiskeluaikanakin olen melko kunnollinen ja parisuhteessa.

En juonut, enkä edes kokeillut alkoholia. Myöhemmin alkoholi on muodostunut niin isoksi peikoksi, etten vieläkään osaa maistaa tuota voimajuomaa.... :(

Sitä etten käräyttänyt vanhempiani sossuille tms., nyt maksan velkoja sen ajan hiljaisena olemisesta.

Olin suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Kaduttaa, ja koko juttu kummittelee elämässäni edelleen.

Kadun yläasteen ja lukion aikaisia pikasuhteita joihin ajauduin naiiviuttani (saman ikäisten kanssa kylläkin). Itse halusin poikaystävän, pojat halusivat seksiä, ja kun eivät saaneet niin eivät minuakaan mihinkään tarvinneet ja sain siis pakit että pääsivät yrittämään seuraavaa. Nämä kaverit jos olisin käännyttänyt pois alkuunsa, olisi itsetuntoni luultavasti säilynyt parempana ja ehkä olisin välttynyt myös seuraavilta farsseilta:

Yläasteella ja sen jälkeenkin olin hyvin ihastunut erääseen ääliöteiniin, joka oli yksi näistä yllämainituista tapauksista. Päädyimme lopulta yhteen yläasteen loputtua, mutta koska en heti antanut hänelle, hän jätti. Niinpä menin sänkyyn hänen kaverinsa kanssa kostoksi ja menetin näin neitsyyteni. Enkä edes tiedä vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkään saiko koston kohde koskaan edes tietää tätä. Jos olisin vähäänkään ajatellut järjellä niin olisin voinut menettää neitsyyteni jollekin itselleni tärkeälle.

Käytin lähes viisi vuotta parisuhteeseen, jossa jo puolen vuoden jälkeen tiesin parini pettävän minua. Hän piti yhteyttä exiinsä, tapaili heitä tietämättäni, joi paljon ja vietti öitä poissa kotoa, ei vastannut puhelimeen, petti muiden kanssa, painosti seksiin ja sai itsetuntoni niin alas että aloin uskoa etten ole mitään jos minulla ei ole edes poikaystävää. Siksi kai pysyin suhteessa niin pitkään. Nyt kun ajattelen sitä suhdetta niin en ymmärrä omaa toimintaani ja kyseinen mies aiheuttaa lähinnä kuvotusta. En voi kuitenkaan sanoa että kadun tätä täysin, koska jos en olisi käynyt läpi sitä kaikkea, ei asiani välttämättä olisi niin hyvin kuin ne nyt on.

Menin yksi yö kotiin yksin kävellessäni humalassa vieraan ulkomaalaisen miehen autoon kun tämä tarjosi kyytiä. Kyydin sainkin lopulta kotiovelle, heti sen jälkeen kun hän ensin oli ajanut läheiseen metsään jollekin aukiolle ja alkanut suudella minua ja työntämään päätäni jalkojensa väliin. Vastustelin ja sanoin ei tarpeeksi monesti ja hän luovutti ja vei minut kotiin kertoen samalla kuinka hänen vaimosa ja viiden lapsensa äiti ei anna enää seksiä. En voi käsittää kuinka onnekas olin kun en tullut raiskatuksi tai tapetuksi tai molempia. Tätä kadun enemmän kun mitään ylemmistä, ja tapaus opetti kyllä ihan kantapään kautta mitä ei koskaan, missään tilanteessa, pidä tehdä.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:49"]

Koulunkäynnin laiminlyönti.

[/quote]

Miten tämä vaikuttaa elämääsi nyt?! Tämä, kun nykyään niin helppo virhe korjata! Käytätkö tätä pirun huonona tekosyynä, että et voi nyt kouluttautua, jne...

 
[/quote]

Mietitääs hetki...mulla 6-7 peruskoulun päättäri. Amiksesta ka samaa luokkaa. Ei näillä papereilla pääse edes amk pääsykokeeseen! No itse keksin tähän ratkaisun, nimittäis avoin väylä yliopistoon. Musta ei tullut sosionomia mutta vuoden päästä maisteri sosiaalityö pääaineena. Mut ei kaikki välttämättä lähde yliopistoon enkä varmaan sinne normireittiä päässytkään. Mutta siis mulle kävi lopulta hyvin, monella opiskelu vaan jää siihen toiseen asteeseen..

Kilpaurheilua.
.
Aamulla ennen koulua treenit, koulun jälkee illalla treenit, läksyjen teko yömyöhään ja nukkumaan. Aamulla taas aikaisin ylös. Lomat oli treenaamista varten. Kun muut lähti viettämään viikonloppuja tai hiihto/syys/joululomia minä lähdin treenileirille. Peruskoulun jälkeen lukiossakaan en käynyt kun sillon tällön pyörähtämässä, koska kisat ja leirit ulkomailla vei käytännössä kaiken ajan.
.
10 vuotta uhrasin kaiken urheilu-uralle ja mitä jäi käteen? Muutamia SM-mitaleja, nuorten arvokisaedustuksia, mutta ei mitaleja. Joskus jos käyn piipahtamassa jossai kisoissa katsojana, niin vanhat ukot juttelee kuinka olin niin lahjakas juniori, mutta sitten kävi jotain.
.
Paljon hyviä muistoja on kkyllä jääny, mutta jos oisin saanu kattoo kristallipalloon sillon 14-vuotiaana niin en ois uhrannu tälle koulua, kavereita ja parisuhteita. Nyt vasta yli 25-vuotiaana oon 2. vuoden yliopisto-opiskelija, harjottelen parisuhdetta ja tutustun ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 09:30"] Mietitääs hetki...mulla 6-7 peruskoulun päättäri. Amiksesta ka samaa luokkaa. Ei näillä papereilla pääse edes amk pääsykokeeseen! No itse keksin tähän ratkaisun, nimittäis avoin väylä yliopistoon. Musta ei tullut sosionomia mutta vuoden päästä maisteri sosiaalityö pääaineena. Mut ei kaikki välttämättä lähde yliopistoon enkä varmaan sinne normireittiä päässytkään. Mutta siis mulle kävi lopulta hyvin, monella opiskelu vaan jää siihen toiseen asteeseen..

[/quote]

Eikö tosiaan pääse amk-pääsykokeisiin? No ehkä meidän alalle on erittäin vähän hakijoita kun sinne pääsee vajaaälyisetkin. Avoimessa opiskelu ei oo ihan halpaa lystiä ja rahoitustahan siihen ei saa vaan sitte pitäis olla joko töitä tai muuta millä rahoittaa tuon. Hieno mahdollisuus tietysti se avoin yo, muttei taida kuitenkaan olla ihan kaikkien ulottuvilla. Mutta onhan niitä lähes ilmaisia aikuiskoulutuksia (perustutkinto-tasoisia) joihin varmasti pääsee että ei ne huonot arvosanat missään nimessä lopullisesti väyliä tuki (paitsi tietysti johonkin suosittuihin tiedekuntiin kuten lääkikseen).

Lukion ja kirjoitusten laiminlyönti. Ihan jees kun kaverit on kauppiksessa ja lääkiksessä lähes pelkän lukio ja yo-todistuksen pisteillä. Itse jännään mahdanko päästä opiskelemaan tradenomiksi tänävuonnakaan :D

En yhtään mitään. En itsemurhayrityksiä, tupakointia, ryyppäämistä tai huumeita. Se kesä kun olin täyttänyt 18 oli kaikessa kauheudessaan ja hulluudessaan aivan mahtavaa aikaa vaikka jouduinkin katkolle. Kaikki ne kokemukset ovat tehneet minusta ovat kasvattaneet ja opettaneet minua. Niiden ansiosta olen nyt kuka olen, osaan olla avoimesti oma itseni.

en mikään, tosin olen aika kunnollinen. En polta, juo, käytä huumeita tai lillu kaupungilla keskiyöllä tai pane 50v miehiä. Koulussa ja harrastuksissakin menee ihan hyvin. Koulu ei ihan hirveesti kyllä kiinnosta (mutta arvosanat kuitenkin 7-9), mutta panostankin enemmän musiikkiin josta luultavasti tulee ammatti :)

T.16v tyttö

Enemmän kadun tekemättä jättämiäni asioita.

Mutta yksi mitä kadun, on minullakin viiltely :/ Ei sitä silloin tajunnut, miten ne arvet muutaman vuoden päästä vituttaa.

Oikeastaan kaikkea. Se kaikki mitä tein olisi pitänyt jättää tekemättä ja tehdä nimenomaan se mikä jäi tekemättä. Jotenkin sitä luuli(si) että loppuelämäksi saisi harmia tekemällä vain jotain pahaa, mutta todellisuudessa niistä tekemättä jääneistä asioista sitä saa kärsiä ihan päivittäin.

Kadun sitä että aloin polttamaan tupakkaa. Nyt tosin olen lopettanut, mutta edelleen joskus niin tekee mieli rentoutua röökin kanssa. Jos sitä tapaa ei olisi koskaan ollut, ei sitä osaisi edes kaivata :/

Kadun saamattouuttani ja ujouttani. Tai onhan se ominaispiirre olla arka, mutta niin monta vuotta meni että pääsin kuorestani ja uskalsin todella tehdä mitä haluan. Niin monta vuotta meni hukkaan, niin monia asioita joita olisi voinut kokea silloin mutta jotka tuntuvat typerältä nyt. Toisaalta ehkä sillä arkuudellani säästyinkin monelta, ei tullut niitä typerimpiä tempauksia tehtyä eikä sotkeuduttua vahingossa ongelmiin.

Kadun myös muutamia jälkiä ihossa. Eipä tiennyt tyttö, että keski-ikäisenäkin arvet näkyvät ja joskus hävettää olla lyhythihaisessa paidassa (useimmiten en edes muista asiaa, joskus uudessa tilanteessa uusien ihmisten kanssa tulee mieleen ja tekisi mieli peittää kädet). Eipä niistä kukaan oikeastaan koskaan kysy (no mies kysyi siinä vaiheessa, kun oltiin tapailtu jo muutamia kuukausia), eiväthän he kehtaa. Tosin kaikki eivät aina huomaakaan, mutta osa taatusti on huomannut.