Mies ei voi aidosti rakastaa toisen miehen lapsia

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:08"]

Olikos toi nyt joku uutinen? Suurin osa miehistä ei ole kiinnostunut omistaankaan. Kaverit, harrastukset, tietokone ja puhelin kiinnostaa aina enemmän kuin lasten kanssa aito tekeminen. Ainoastaan jos lapsi on vaikka lahjakas kiekkoilija tai futaaja niin sillä leijutaan sitten. 

[/quote]

Kuulostaapa kurjalta! Toivottavasti asia ei oikeasti ole kuvailemallasi tavalla. Ehkä olet vain pettynyt omien lastesi isään, ja Sinusta vaan tuntuu siltä. Voisiko se pitää paikkansa?

[/quote]

Omieni isään ja myös näen ihan lähipiirissä tätä kuviota. Poika tärkeä jos menestyy ja on ns. isin kalakaveri ja muutenkin onnistunut yksilö. Herkkää runopoikaa(omaa tai toisen) ei kyllä tueta kuin äitien toimesta. Uusperheissä on aina kitkaa juuri tuohon eriarvoiseen kohteluun liittyen.

Tosin usein käsitys paha äitipuoli on yleinen johtuen siitä ettei miestä kiinnosta noin yleensäkään hoitaa lapsia ja olla heidän kanssaan. Äitipuolet yleensä yrittävät luoda suhdetta edes lapsiin vaikka siinä epäonnistuvaisitkin. Moni mies tekee lapsen puolisoinsa kanssa suorastaan vastuuttoman heppoisesti ja mikäs siinä kun ei meidän yhteiskuntaan mikään vastuunkanto isälle kuulukkaan ainoastaan oikeuksia! 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:08"]

Olikos toi nyt joku uutinen? Suurin osa miehistä ei ole kiinnostunut omistaankaan. Kaverit, harrastukset, tietokone ja puhelin kiinnostaa aina enemmän kuin lasten kanssa aito tekeminen. Ainoastaan jos lapsi on vaikka lahjakas kiekkoilija tai futaaja niin sillä leijutaan sitten. 

[/quote]

Kuulostaapa kurjalta! Toivottavasti asia ei oikeasti ole kuvailemallasi tavalla. Ehkä olet vain pettynyt omien lastesi isään, ja Sinusta vaan tuntuu siltä. Voisiko se pitää paikkansa?

[/quote]

Omieni isään ja myös näen ihan lähipiirissä tätä kuviota. Poika tärkeä jos menestyy ja on ns. isin kalakaveri ja muutenkin onnistunut yksilö. Herkkää runopoikaa(omaa tai toisen) ei kyllä tueta kuin äitien toimesta. Uusperheissä on aina kitkaa juuri tuohon eriarvoiseen kohteluun liittyen.

Tosin usein käsitys paha äitipuoli on yleinen johtuen siitä ettei miestä kiinnosta noin yleensäkään hoitaa lapsia ja olla heidän kanssaan. Äitipuolet yleensä yrittävät luoda suhdetta edes lapsiin vaikka siinä epäonnistuvaisitkin. Moni mies tekee lapsen puolisoinsa kanssa suorastaan vastuuttoman heppoisesti ja mikäs siinä kun ei meidän yhteiskuntaan mikään vastuunkanto isälle kuulukkaan ainoastaan oikeuksia! 

[/quote]

Ikävä kuulla:( Meillä on sitten asiat ilmeisesti mukavasti, koska mieheni on ottanut minun poikani omakseen ja tekee samoja asioita ja pitää hyvänä kuten yhteisiäkin lapsiamme, vaikka kyseessä on vieläpä tälläinen kuvailemasi herkkä runoilijapoika. Olin kuvitellut, että asia olisi näin useimmiten, mutta ilmeisesti ei?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:48"] Tyhmä on uusperheen vaimo jos uskoo miehensä rakastavan ja olevan ikuisesti isä toisen siittämille pennuille.
[/quote]

?? Meidän uusperhe hajosi vuosi sitten ja kaikken eniten mies pelkäsi, että vien poikapuolen häneltä. Koska hänellähän ei oikeasti ole mitään oikeuksia siihen niin kuin biologiseen lapseensa ja itki minulle, että enhän estä häntä tapaamasta poikaa. No nyt on vuoro viikot. Joka toisen viikon lapset ovat täällä ja toisen isällään, siis tämä poika myös mikä ei ole edes ex mieheni. Noh mitäs nyt?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:08"]

Olikos toi nyt joku uutinen? Suurin osa miehistä ei ole kiinnostunut omistaankaan. Kaverit, harrastukset, tietokone ja puhelin kiinnostaa aina enemmän kuin lasten kanssa aito tekeminen. Ainoastaan jos lapsi on vaikka lahjakas kiekkoilija tai futaaja niin sillä leijutaan sitten. 

[/quote]

Kuulostaapa kurjalta! Toivottavasti asia ei oikeasti ole kuvailemallasi tavalla. Ehkä olet vain pettynyt omien lastesi isään, ja Sinusta vaan tuntuu siltä. Voisiko se pitää paikkansa?

[/quote]

Omieni isään ja myös näen ihan lähipiirissä tätä kuviota. Poika tärkeä jos menestyy ja on ns. isin kalakaveri ja muutenkin onnistunut yksilö. Herkkää runopoikaa(omaa tai toisen) ei kyllä tueta kuin äitien toimesta. Uusperheissä on aina kitkaa juuri tuohon eriarvoiseen kohteluun liittyen.

Tosin usein käsitys paha äitipuoli on yleinen johtuen siitä ettei miestä kiinnosta noin yleensäkään hoitaa lapsia ja olla heidän kanssaan. Äitipuolet yleensä yrittävät luoda suhdetta edes lapsiin vaikka siinä epäonnistuvaisitkin. Moni mies tekee lapsen puolisoinsa kanssa suorastaan vastuuttoman heppoisesti ja mikäs siinä kun ei meidän yhteiskuntaan mikään vastuunkanto isälle kuulukkaan ainoastaan oikeuksia! 

[/quote]

Ikävä kuulla:( Meillä on sitten asiat ilmeisesti mukavasti, koska mieheni on ottanut minun poikani omakseen ja tekee samoja asioita ja pitää hyvänä kuten yhteisiäkin lapsiamme, vaikka kyseessä on vieläpä tälläinen kuvailemasi herkkä runoilijapoika. Olin kuvitellut, että asia olisi näin useimmiten, mutta ilmeisesti ei?

[/quote]

Ei ole. Me äidit joudumme ns. runoilijapojat pitämään hengissä. Isät haluavat pojan olevan parempi versio heistä. Jos isä on urheilullinen niin pojastahan polvi paranee, eikö? Vieraan muksun epäonnistuminen ei niin haittaa kun se ei käy omalle egolle niin kovasti. mielessään ajattelevat ettei haittaa tuo haahuilija, kun kaikki tietävät ettei ole minun lihaa ja vertani. Oman nimen jatkaminenkin on monelle se juttu, mutta ei niin paljoa kuin oman "erinomaisuuden" jatkaminen ja jalostaminen.

Minä olen uusioperheestä ja huomaan olevani kyllä jotenkin edes tärkeä isäpuolelleni, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta ongelmani tai mitä valintoja aikanaan tein. Oikeille lapsilleen oli ankara esim. tyttö/poikaystävän kunnollisuudesta, mutta häntä ei kiinnostanut mitä minä hulluja teininä tapailin.

Em osaisi rakastaa lapsipuolia kuin omiani.Siksi en sopisi uusioperheeseen.Ei onne ksi tarviikaan.Asiallinen osaisin kyllä olla.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:08"]

Olikos toi nyt joku uutinen? Suurin osa miehistä ei ole kiinnostunut omistaankaan. Kaverit, harrastukset, tietokone ja puhelin kiinnostaa aina enemmän kuin lasten kanssa aito tekeminen. Ainoastaan jos lapsi on vaikka lahjakas kiekkoilija tai futaaja niin sillä leijutaan sitten. 

[/quote]

Kuulostaapa kurjalta! Toivottavasti asia ei oikeasti ole kuvailemallasi tavalla. Ehkä olet vain pettynyt omien lastesi isään, ja Sinusta vaan tuntuu siltä. Voisiko se pitää paikkansa?

[/quote]

Omieni isään ja myös näen ihan lähipiirissä tätä kuviota. Poika tärkeä jos menestyy ja on ns. isin kalakaveri ja muutenkin onnistunut yksilö. Herkkää runopoikaa(omaa tai toisen) ei kyllä tueta kuin äitien toimesta. Uusperheissä on aina kitkaa juuri tuohon eriarvoiseen kohteluun liittyen.

Tosin usein käsitys paha äitipuoli on yleinen johtuen siitä ettei miestä kiinnosta noin yleensäkään hoitaa lapsia ja olla heidän kanssaan. Äitipuolet yleensä yrittävät luoda suhdetta edes lapsiin vaikka siinä epäonnistuvaisitkin. Moni mies tekee lapsen puolisoinsa kanssa suorastaan vastuuttoman heppoisesti ja mikäs siinä kun ei meidän yhteiskuntaan mikään vastuunkanto isälle kuulukkaan ainoastaan oikeuksia! 

[/quote]

Ikävä kuulla:( Meillä on sitten asiat ilmeisesti mukavasti, koska mieheni on ottanut minun poikani omakseen ja tekee samoja asioita ja pitää hyvänä kuten yhteisiäkin lapsiamme, vaikka kyseessä on vieläpä tälläinen kuvailemasi herkkä runoilijapoika. Olin kuvitellut, että asia olisi näin useimmiten, mutta ilmeisesti ei?

[/quote]

Ei ole. Me äidit joudumme ns. runoilijapojat pitämään hengissä. Isät haluavat pojan olevan parempi versio heistä. Jos isä on urheilullinen niin pojastahan polvi paranee, eikö? Vieraan muksun epäonnistuminen ei niin haittaa kun se ei käy omalle egolle niin kovasti. mielessään ajattelevat ettei haittaa tuo haahuilija, kun kaikki tietävät ettei ole minun lihaa ja vertani. Oman nimen jatkaminenkin on monelle se juttu, mutta ei niin paljoa kuin oman "erinomaisuuden" jatkaminen ja jalostaminen.

Minä olen uusioperheestä ja huomaan olevani kyllä jotenkin edes tärkeä isäpuolelleni, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta ongelmani tai mitä valintoja aikanaan tein. Oikeille lapsilleen oli ankara esim. tyttö/poikaystävän kunnollisuudesta, mutta häntä ei kiinnostanut mitä minä hulluja teininä tapailin.

[/quote]

No voi harmin paikka:( Aikuiset on kyllä välillä niin typeriä ja ajattelemattomia.

No miehet voivat kyllä rakastaa toisten lapsia vähän liikaakin. Sitä kutsutaan pedofiliaksi.

Voi kiintyä toisen lapsiin, mutta usein jonkinasteinen mustasukkaisuus lapsen isää kohtaan on olemassa. muistutus, että vaimolla ollut sutinaa joskus lapsen isän kanssa. Pahimmillaan on kopio ulkonäöltäänkin ja tietysti hyvällä tavalla. Katkeruus.

Olen joskus miettinyt tätä itsekin. Itse olen päätynyt siihen lopputulokseen, että biologisesti mies tosiaan ei aidosti rakasta muita kuin omia lapsiaan, mutta toisaalta olen vakuuttunut, että osa miehistä on tässä suhteessa poikkeuksia. Itse ainakin olen nähnyt aidosti tosi onnellisia uusperheen isiä, tosin he ovat kyllä rehellisesti sanottuna vähemmistössä.

Itselleni olisi tällä hetkellä aivan mahdotonta kuvitellakaan, että ottaisin kasvatettavakseni jonkun muun lapsia. Ehkä tässä(kin) asiassa mielipide muuttuu iän myötä?

M30

Mies voi rakastaa kumppaninsa lapsia aidosti, samoin nainen. Mutta he ovat vähemmistöä, luulisin. Itse en pysty. Asia olisi varmaan eri jos lapsilla ei olisi muuta äidin kaltaista kuin minä, ja jos lapset asuisivat kanssamme. Nyt kun nähdään joka toinen viikonloppu niin suhde jää aika etäiseksi. En voi sanoa rakastavani, vaikka pidän heistä kyllä.

Mun mies voi. Hän on ollut lapsen elämässä mukana 1-vuotiaasta asti ja hoitaa häntä kuten meidän yhteisiäkin lapsia. Lapsi kutsuu häntä isäksi. Miehen sanojen mukaan hän ei koskaan edes ajattele sitä, että lapsi ei olisi hänen. 

Itselläni oli isäpuoli, joka kohteli minua kaltoin. En olisi ikinä ottanut sellaista miestä elämääni, koska tiedän millaista se on kun hiljaa eristetään perheestä ja äidin töissä ollessa haukutaan ja kiusataan. Oma mieheni ei ole tippaakaan mustasukkainen kuten oma isäpuoleni, jolle lapsi oli uhka ja vei äidin huomiota. 

En varmaan itsekään pystyisi olemaan niin hyvä äitipuoli. Mieheni on kasvanut onnellisessa ydinperheessä ja hänellä on terve itsetunto, joten ehkä siksi hänelle se on niin helppoa... 

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:06"]

Voi kiintyä toisen lapsiin, mutta usein jonkinasteinen mustasukkaisuus lapsen isää kohtaan on olemassa. muistutus, että vaimolla ollut sutinaa joskus lapsen isän kanssa. Pahimmillaan on kopio ulkonäöltäänkin ja tietysti hyvällä tavalla. Katkeruus.

[/quote]

Tässä saattaisi olla perää. Tuntuu siltä, että voisin rakastaa tyttölasta enemmän ja helpommin, koska hän muistuttaisi minua enemmän äidistä kuin isästä. Lopulta ihmissuhteissa ratkaisevassa asemassa luultavasti usein on lapsen persoona ja keskinäinen vuorovaikutus, kuten aikuistenkin kesken.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:59"]Ja kaikki naisetko sitten "aidosti rakastavat"?
[/quote]
Sensuroikaa tämä! Naisvihaa.

-Mies XX

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:06"]

Jos ap menisi isäpuolelleni sanomaan nuo asiat päin naamaa saisit nyrkistä. Jos menisit sanomaan hänelle että hän ei voi aidosti rakastaa lapsenlapsiaan (sillä nimellä hän kutsuu minun ja sisaruksieni lapsia) en tiedä mitä hän tekisi tai sanoisi, mutta uskon että muljuttaisi kunnolla.

Hän on rauhallinen ja lempeä mies mutta puolustaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan leijona emon tavoin <3

[/quote]

Mitä puolustamissa siinä on, että jollain toisella on eri mielipiteet tai kokee asiat erinlailla.

Pitäisikö jokaisen kimppuun hyökätä, joka ajattelee erinlailla?

(idioottiemot)

[/quote]

Kerroin kuinka oma isäpuoleni toimisi. En sitä miten kaikki muut maailman miehet toimisivat. Sinä taas totesit kuinka kukaan maailman mies ei voi rakastaa kuin omia lapsiaan?

Kyllä minä ainakin rakastan monia lapsia ja aikuisia. Myös monia jotka eivät ole minulle biologisesti sukua. On myös biologisia sukulaisia joita en rakasta.

[/quote]

Huh, isäpuolesi tuntuu todella väkivaltaiselta. Onko hänellä yleisestikin ottaen tyylinä vedellä nyrkillä naamaan ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kuin hän. Toivottavasti itse et mene sanomaan poikkipuolista sanaa isäpuolellesi. Löydät itsesi sairaalasta aika pikaisesti. Hakkaako isäpuolesi paljon äitiäsi, vai onko äitisi oppinut jo alistumaan ja piilottelemaan mustat silmänsä

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:57"]Olen ihan varma siitä, mitä otsikossa sanoin.
Suvun jatkaminen perustuu evoluutiobiologiaan - mies haluaa jakaa ja jatkaa vain omaa perimäänsä.
Vieraan miehen kersat ovat vieraan miehen kersoja.

Joo, mies voi suhtautua "sympaattisesti" toisen miehen lapsiin (uusperheessä), mutta mies ei koskaan voi rakastaa toisen miehen siittämiä lapsia, koska se sotii miehen perimmäistä tarkoitusta vastaan: oman perimän jakaminen.

Joten te kaikki, jotka kuvittelette, että mies rakastaa toisen miehen lapsia - ei rakasta.
Mies saattaa tykätä ja sietää toisen miehen lapsia - mutta ei taatusti rakasta kuiten omiaan!
[/quote]
Meillä mies sietää lastani. Thats all.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:25"]

Mun mies voi. Hän on ollut lapsen elämässä mukana 1-vuotiaasta asti ja hoitaa häntä kuten meidän yhteisiäkin lapsia. Lapsi kutsuu häntä isäksi. Miehen sanojen mukaan hän ei koskaan edes ajattele sitä, että lapsi ei olisi hänen. 

[/quote]

Säälin sinua kun jo ennen kuin 0 vuotias on täyttänyt edes yksi niin on jo jouduttu hankkimaan uusi mies.

Mitä se sinusta kertookaan?

Se on varmaan kiinni siitä minkä ikäinen lapsi on ollut kun isäpuoli on tullut mukaan kuvioihin ja kuinka biologinen isä on mukana.
Itse erosin poikani isästä pojan ollessa muutaman päivän ikäinen.
Nykyisen mieheni tapasin kun poika oli alle vuoden. Biologinen isä ei ole kuvioissa ollenkaan ja poika pitää isänään tätä nykyistä miestäni. Poika jo 8 vuotias. On meillä yhteinenkin lapsi ja ihan samalla viivalla vaikuttaisi olevan!

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:25"]

Mun mies voi. Hän on ollut lapsen elämässä mukana 1-vuotiaasta asti ja hoitaa häntä kuten meidän yhteisiäkin lapsia. Lapsi kutsuu häntä isäksi. Miehen sanojen mukaan hän ei koskaan edes ajattele sitä, että lapsi ei olisi hänen. 

[/quote]

Säälin sinua kun jo ennen kuin 0 vuotias on täyttänyt edes yksi niin on jo jouduttu hankkimaan uusi mies.

Mitä se sinusta kertookaan?

[/quote]

No mitä se minusta kertoo, jos lapsen isä pakkaa kamansa kun olen raskaana ja jättää minut yksin? Hirveä virhehän se oli, että menin rakastumaan luuseriin, joka ei pystynyt kantamaan edes mitään vastuuta lapsestaan. Minun mielestäni se kuitenkin kertoo enemmän isästä kuin minusta. Minä kuitenkin kannoin vastuuni, opin virheistäni ja nykyisen mieheni kanssa olen ollut jo yli kymmenen vuotta :) Ei tarvitse sääliä, olen onnellinen miehestäni ja ihanista lapsistani :)

jaahans

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:48"]

Juteltiin tästä asiasta miesporukalla saunassa taannoin ja kyllä se asia näin on. Voi niille toisen siittämille kersoille ihan mukava isähahmo olla, mutta ei niitä rakasta kuin omiaan. Tyhmä on uusperheen vaimo jos uskoo miehensä rakastavan ja olevan ikuisesti isä toisen siittämille pennuille.

[/quote]

Tunnen ihanan miehen, jo eläkeikäisen. Edelleen hän on isä lapsille, jotka eivät ole biologisesti hänen omiaan, ja isoisä lastenlapsille, jotka eivät ole biologisesti hänen omiaan. Hän puhuu lapsista ja lapsenlapsista lämpimään, rakastavaan sävyyn ja kaikesta huokuu, että he todella ovat hänen perheensä.