Ja taas tätä koppikotien hehkutusta: Leena asuu lapsensa kanssa 47,5 neliön kaksiossa: tämä ratkaisi tilanpuutteen – ”Kaksiosta tuli melkein kuin kolmio”

Minä asun Vantaalla, yksiössä 33 neliötä, parveke. Yksineläjälle aivan sopiva asunto. Lähihoitajana, pienipalkkaisena itse olen tämän maksanut. Jos olisin varakkaampi, unelmani olisi mökki jostain maaseudulta, jossa puutarha, kasvattaisin kukkia ja vihanneksia. Kaikkea ei voi saada. Parvekkeelle laitan kukkia, olen onnellinen kuitenkin. Tyydyn vähään, kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on böndet tohkeissaan kun ei kaikki haluakaan asua ryteikössä jossain persjärvellä. 😁

Ei ne teidän homekorsut ole minkään arvoisia eikä sinne kukaan muuta. Hyväksykää kohtalonne.

Siä taas umpihullu hese-juntti jonka tietämys maailmasta on samalla tasolla kun jollain jenkkilän peräkylän kaks vuotta kouluja käyneellä.

Ei se mitään, parempi että Suomen hauskat kaupungit pysyy salaisuutena näiltä hölmöiltä. Antaa niiden lahjoittaa kaikki rahansa Helsingin asunnoille.

Helsinki ei todellakaan ole niin ihmeellinen että suostuisin sen hintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava luukku.

Ennen vanhaan oli ihan normaalia, että asunnoista löytyi makuualkoveita. Minäkin olen asunut opiskelijana yksiössä, jossa oli makuualkovi verhon takana.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun Vantaalla, yksiössä 33 neliötä, parveke. Yksineläjälle aivan sopiva asunto. Lähihoitajana, pienipalkkaisena itse olen tämän maksanut. Jos olisin varakkaampi, unelmani olisi mökki jostain maaseudulta, jossa puutarha, kasvattaisin kukkia ja vihanneksia. Kaikkea ei voi saada. Parvekkeelle laitan kukkia, olen onnellinen kuitenkin. Tyydyn vähään, kun on pakko.

No yhdelle ihmisellehän tämä on ihan ok. Toiselle tarvisi jo saman verran lisää neliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava luukku.

Ennen vanhaan oli ihan normaalia, että asunnoista löytyi makuualkoveita. Minäkin olen asunut opiskelijana yksiössä, jossa oli makuualkovi verhon takana.

Olen aina inhonnut alkoveja, mutta ne ovat tosiaan ihan tavallinen juttu.

Ahdistava. Miten paloturvallisuus? Pelottavaa olisi nukkua tuollaisessa kopissa.

En ymmärrä muutenkaan näiden minikotien ja "näppärien tilaratkaisujen" ihannointia. En varmaan osaa sitten priorisoida koska tuntuu ihan hitsin hankalalta keksimällä keksiä ratkaisuja ihan jokapäiväisille ja arkisille tavaroille ja asioille. Enkä jaksa sitä että esim. ruoanlaittoa varten täytyy kaivaa pannut ja kattilat jostain sängyn alta koska keittiössä ei ole tilaa niitä säilyttää tai suihkun jälkeen koko kylppäri-wc-kombo on ihan märkä suihkuverhosta huolimatta.

Lapsuudenkoti oli kaksio jossa asui 4 henkeä ja olen asunut myös yksin pienissä yksiöissä ja nyt kun on viimein taloudellisesti mahdollista asua tilavaasti ja perhettäkin tullut, niin ihan oikeasti nautin jopa siitä suihkussa käymisestä tilavassa kylppärissä.

Vierailija kirjoitti:

Miks toi oviaukko jätettiin noin rumaksi saranoineen...

Helppo palauttaa takaisin vaatehuoneeksi. Kun mitään virallista huonetta tuosta ei voi tehdä.

Minä olisin varmaan laittanut oven tilalle jonkin puukehikon ja virittänyt siihen jonkin kankaan.

Jos kyseessä oli kaksio, eli ilmeisesti makuuhuone ja olohuone keittiön lisäksi, ja jos lapselle piti antaa makuuhuone käyttöön, niin miksei tuo äiti alkanut asustaa siinä olohuoneessa? Eikö siinä nyt olisi ollut paremmin tilaa sängylle kuin jossain komerossa?

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsen kanssa 8 vuotta kaksiossa. Ensin jaettiin makuuhuone, sitten minä muutin olkkariin. Homma alkoi kiristää hermoja, kun lapsi meni kouluun ja meillä alkoi käydä enemmän lapsen kavereita. Minulla ei ollut mitään paikkaa minne "paeta" muuta kuin vessa. Keittiössäkään ei ollut ovea mitä sulkea, vaan se oli tavallaan samaa tilaa olohuoneen kanssa. Oli piinaavaa, kun aina kun oli kavereita, ei oikein voinut rentoutua tai vetäytyä tekemään mitään omaa.

Viime vuonna muutettiin kolmioon ja elämänlaatu parani 10000%.

Asun 80 neliön asunnossa 2 lapsen kanssa. Lapsilla omat huoneet. Nukun olohuoneessa.

Oon tosi paljon keittiössä.

Jos tuossa nyt puuseppääkin käytettiin niin olisin ehkä teetättänyt jonkinlaisen sängynpäädyn jossa hyllytaso ja ehkä sen päälle kaappitilaa. Sängyn alle nyt olisi tuosta ovesta mahtunut muutama sellainen pyörillä oleva aluslaatikkokin.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan luvat kunnossa, huoneen käyttötarkoituksen muuttaminen vaatii rakennusluvan!

Mikä käyttötarkoituksen muutos tuossa muka on ollut. Siinähän on vain maalattu vaatehuone, nostettu ovi pois paikoiltaan, poistettu vaatehuoneen hyllyt ja laitettu pikkuhylly tilalle. Joku sitten vaan päättää nukkua vaatehuoneessa.

Minäkin nukuin aikoinaan, kun en halunnut enää jakaa huonetta siskon kanssa.

Onko tuo ratkaisu suunnattomasti paljon parempi kuin sänky olohuoneessa, jos siellä ei vietetä muuten aikaa kuin nukkumalla? Vaikutti siltä, että nyt äidinkin vaatteita säilytetään lapsen huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan luvat kunnossa, huoneen käyttötarkoituksen muuttaminen vaatii rakennusluvan!

Olet aivan oikeassa! Sakot pitäisi saada, jos esim. olohuoneeseen viedään sänky tai makuuhuoneeseeen kirjahylly. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten pitäisi kirjoittaa? Kauhistella miten hirveää on pienessä asunnossa, että elämä menee hukkaan, voi kun voittaisi lotossa ja voisi ostaa kattohuoneiston Helsingin keskustasta?

Iso osa suomalaisista asuu pienissä kerrostaloasunnoissa. Totta kai lehdissä esitellään sisustusratkaisuja joilla on yritetty ratkoa niiden tuottamia ongelmia. Ei se kaksio muutu 300 neliön kartanoksi millään, mutta ilmeisesti pitäisi ennen kuin saa "hehkuttaa".

Juuri niin! Pienet asunnot on todellisuutta, ja on tosi hyvä että niitäkin tuodaan mediassa avoimesti esiin. Asun itsekin aika ahtaasti (pienessä yksiössä) ja mua ainakin helpottaa tieto siitä, että meitä ahtaasti asuvia on monia ja pienestäkin kämpästä voi tuunata mieluisamman. Olisi kamalaa jos lehdissä esiteltäisiin vain uutuuttaan hohtavia tilavia unelma-asuntoja, joissa joka perheenjäsenellä koiria ja kissoja unohtamatta on oman huoneen lisäksi ikioma poreallas ja kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan luvat kunnossa, huoneen käyttötarkoituksen muuttaminen vaatii rakennusluvan!

Mitä hel*etin merkitystä! Minua niin ärsyttää nämä suomalaiset sääntöorjat, mitään ei voida muka tehdä ilman lupaa. Vaikka olemmekin Suomessa, omaa harkintaa saa silti käyttää.

Muistuttaisin, että samat säännöt koskevat meitä kaikkia. Tässä tilanteessa on monta huomioon otettavaa asiaa: ilmanvaihto, paloturvallisuus ja poistumisteiden toimivuus näin äkkiä tuli mieleen.

Tyypillinen suomijuntin asenne: "Ei säännöt minua koske.". Mitäs sitten kun jotain tapahtuu ja etsitään syyllisiä. Ei taida vakuutusyhtiö auttaa luvattomien remonttien takia sattuneiden vahinkojen kanssa.

Jos lupaa ei ole haettu, niin sattuupa mikä vahinko tahansa, vakuutusyhtiö ei täyttä hintaa maksa. Olin töissä vakuutusyhtiössä 30 v.

Tuossa varmaan ainut luvanvarainen juttu on sähköasennukset, kun sinne oli ylimäärisiä pistorasioita laitettu.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä muutenkaan näiden minikotien ja "näppärien tilaratkaisujen" ihannointia.

Minä ymmärrän hyvin, koska sossu ei maksa vuokraani vaan maksan muutaman kympin asumistukea ylittävän osan ihan itse, matalapalkka-alan osa-aikaisen työpaikan pienestä palkastani. Ahdas asunto on käytännön sanelema pakko. Rahalle kun on muutakin käyttöä kuin vuokra, ja muutto muualle halvempien neliövuokrien perässä tarkoittaisi sek lisääntyneitä työmatkakuluja että vähentynyttä vapaa-aikaa. Jostain on pakko tinkiä, mutta onneksi pienestäkin kämpästä voi saada toimivan ja mukavan kodin.

Sinä tulet ottamaan rokotteen

Sinä tulet asumaan kopissa

Sinä et omista koppia

Sinä tulet syömään ötököitä

Sinä olet onnellinen

Me asutaan muijan ja kahden tytön kanssa 42,5 neliön kaksiossa

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä oli kaksio, eli ilmeisesti makuuhuone ja olohuone keittiön lisäksi, ja jos lapselle piti antaa makuuhuone käyttöön, niin miksei tuo äiti alkanut asustaa siinä olohuoneessa? Eikö siinä nyt olisi ollut paremmin tilaa sängylle kuin jossain komerossa?

Tuliko mieleen, että kunnon olkkarille voi olla käyttöä? Minä ainakin tykkään siitä, kun olkkarissa on tilaa jumpata, touhuta lasten kanssa ja tehdä paljon muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten pitäisi kirjoittaa? Kauhistella miten hirveää on pienessä asunnossa, että elämä menee hukkaan, voi kun voittaisi lotossa ja voisi ostaa kattohuoneiston Helsingin keskustasta?

Iso osa suomalaisista asuu pienissä kerrostaloasunnoissa. Totta kai lehdissä esitellään sisustusratkaisuja joilla on yritetty ratkoa niiden tuottamia ongelmia. Ei se kaksio muutu 300 neliön kartanoksi millään, mutta ilmeisesti pitäisi ennen kuin saa "hehkuttaa".

Juuri niin! Pienet asunnot on todellisuutta, ja on tosi hyvä että niitäkin tuodaan mediassa avoimesti esiin. Asun itsekin aika ahtaasti (pienessä yksiössä) ja mua ainakin helpottaa tieto siitä, että meitä ahtaasti asuvia on monia ja pienestäkin kämpästä voi tuunata mieluisamman. Olisi kamalaa jos lehdissä esiteltäisiin vain uutuuttaan hohtavia tilavia unelma-asuntoja, joissa joka perheenjäsenellä koiria ja kissoja unohtamatta on oman huoneen lisäksi ikioma poreallas ja kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet.

Kyllä, mutta kun näihin juttuihin aina ujutetaan se "olkkari on olohuone!"-ajatus, alkaa tympiä. Kuin ahtaus olisi jokin ihanne. Lähes jokainen ottaisi kuitenkin vähän enemmän asuintilaa jos voisi valita.