Lue keskustelun säännöt.
Ja taas tätä koppikotien hehkutusta: Leena asuu lapsensa kanssa 47,5 neliön kaksiossa: tämä ratkaisi tilanpuutteen – ”Kaksiosta tuli melkein kuin kolmio”
14.01.2022 |
https://www.is.fi/asuminen/art-2000008535411.html
Tosi ihanaa viettää yönsä tuollaisessa sellissä
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa, elintaso lähenee kommunismin aikoja!
Suomessa kaksio on enää 2,5 m2 suurempi kuin Neuvostoliiton virallinen kaksio. Ei tätä uskoisi jos ei eläisi.
"Typical apartments of the K-7 series have a total area of 30 m2 (323 sq ft) (one-room), 44 m2 (474 sq ft) (two-room) and 60 m2 (646 sq ft) (three-room)."
Mitä väliä ja ketä kiinnostaa? Kun asuin aikoinani noin 30 m2 kokoisessa kerrostaloasunnossa, niin se oli mielestäni oikein asiallisen kokoinen.
No ei sinänsä tietysti. Riittäähän se. Itselläni on 28 m2.
Aikalaisena nyt vain naurattaa kun se oli silloin iso juttu, että kommunismissa joutuu asumaan kerrostalossa ja käyttämään julkista liikennettä. Näyttävät olleen vain edellä aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne ja saman kokoinen asunto, mutta vaatehuone pieni neliö, sisäänkäynti lapsen makkarista ja kyseessä vuokra-asunto eli pienessä olkkarissa on jatkettava nukkumista. Aikuinen ja lapsi saa vain kaksion eli pakko on luopua omasta makkarista. Muuten se olisi ihan ok, mutta teini tahtoo valvoa enkä saa itse sitten nukuttua samoin väsyneenä, migreenissä ym. tarvitsisi omaa tilaa, mutta ei voi mitään. Kyllä sitä näinkin selviää hengissä (toistaiseksi), jos tätä nyt ei oikein elämäksi voikaan enää kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsen kanssa 8 vuotta kaksiossa. Ensin jaettiin makuuhuone, sitten minä muutin olkkariin. Homma alkoi kiristää hermoja, kun lapsi meni kouluun ja meillä alkoi käydä enemmän lapsen kavereita. Minulla ei ollut mitään paikkaa minne "paeta" muuta kuin vessa. Keittiössäkään ei ollut ovea mitä sulkea, vaan se oli tavallaan samaa tilaa olohuoneen kanssa. Oli piinaavaa, kun aina kun oli kavereita, ei oikein voinut rentoutua tai vetäytyä tekemään mitään omaa.
Viime vuonna muutettiin kolmioon ja elämänlaatu parani 10000%.
Paljonko teillä oli neliöitä kaksiossa? Entä nyt kolmiossa? Itsellä on juuri tuo sama että kun kavereita on alkanut käydä enemmän, tila tuntuu ahtaalta. Samoin harrastusvälineet ym Unelmoin myös erillisestä keittiöstä mihin mahtuisi keittiön pöytä.
T. #29, joka asuu nyt kaksiossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minikodeille pelkkää arvostusta! Meitä 5 henkilöä, asunnossa reilu 80 neliötä. Välillä vaatii vähän luovimista, mutta oikein mukava on ollut tässä asua.
Kaikkein mukavin pointti oli, että asuntolaina maksettiin alle 8 vuodessa pois:)
En todellakaan kestäisi. Kaikkien perheenjäsenten pitää olla tosi sosiaalisia että pystyy asumaan noin.
En minä tätä varauksetta kaikille suosittelisikaan. Ollaan toisaalta aina yhdessä, koko perhe. Matkustellaan ja mökkeillään ja vaelletaan ja tehdään road trippejä ja syödään ulkona.
Mutta ei varmaan kannata kokeilla, jos kaipaa vaan sitä omaa tilaa. Suomessahan on tää yksilökeskeisyys niin selkeä piirre
Kyllä, en ole ollenkaan iloinen lautapeli-ihminen enkä halua rasittaa toisia rasittavalla luonteellani, ja siksi mulla on esim. oma työhuone johon vetäytyä.
Olisi painajaismaista pedata tuota sänkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen lapsen kanssa voi asua yksiössäkin, mutta teini kyllä kaipaa omaa rauhaa.
Meillä on ehkä liikaa tilaa nykyään, kun asutaan kaksistaan 85 neliön kolmiossa puolison kanssa. Usein toinen on ala- ja toinen yläkerrassa. Teemme kyllä yhdessä asioita, mutta kumpikin tuntuu tarvitsevan myös sen yksityisalueensa.
Ollaan pohdittu sitä, että jos vaihdetaan asuntoa, niin mikä olisi ratkaisu. Kaksiota ei kyllä kannata kumpikaan.
Opiskelijana asuin pienessä yksiössä ja kävin siellä lähinnä nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsen kanssa 8 vuotta kaksiossa. Ensin jaettiin makuuhuone, sitten minä muutin olkkariin. Homma alkoi kiristää hermoja, kun lapsi meni kouluun ja meillä alkoi käydä enemmän lapsen kavereita. Minulla ei ollut mitään paikkaa minne "paeta" muuta kuin vessa. Keittiössäkään ei ollut ovea mitä sulkea, vaan se oli tavallaan samaa tilaa olohuoneen kanssa. Oli piinaavaa, kun aina kun oli kavereita, ei oikein voinut rentoutua tai vetäytyä tekemään mitään omaa.
Viime vuonna muutettiin kolmioon ja elämänlaatu parani 10000%.
Paljonko teillä oli neliöitä kaksiossa? Entä nyt kolmiossa? Itsellä on juuri tuo sama että kun kavereita on alkanut käydä enemmän, tila tuntuu ahtaalta. Samoin harrastusvälineet ym Unelmoin myös erillisestä keittiöstä mihin mahtuisi keittiön pöytä.
T. #29, joka asuu nyt kaksiossa
Minulla on rivarikolmio 82 m2, yksin asun, tuommoiseen koppiin en lähtisi mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut muutettuani Helsinkiin noin 15 vuokra-asunnossa kooltaan 19-32 neliötä. Nykyisessä yksiössäni on 35 neliötä enkä kaipaisi yhtäkään enempää, koska vihaan imuroimista.
Toiset tykkää omakotiasumisesta. Mulle haravointi, lumityöt ja vastaavat ovat ikäviä muistoja lapsuudesta. Kerrostaloasumisen paras puoli on se, että kun painaa oven takanaan kiinni niin saa olla omissa oloissaan eikä tarvitse piitata kenestäkään eikä ainakaan naapureista. Ketään ei tarvitse tuntea ellei erityisesti kiinnosta. Ja pihatyöt hoitaa joku firma.
Mä todella ihmettelen tätä pienempien asuntojen vihaamista. Yksinasuvien määrä lisääntyy jatkuvasti. Sinkut viettävät sosiaalista elämää. Monille koti on kämppä eli punkka ja huoltopiste ja sitten taas mennään.
Ei mullakaan ole mitään ongelmaa asua pienessä asunnossa yksin, ongelma on ainoastaan heti jos siinä on yksikin toinen ihminen telkkarimölynsä ja kamojensa kanssa. Mielestäni jokainen ihminen tarvii oman huoneen, vaikka kuinka tykkäisi pyöriä muiden perheenjäsenten seassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas on böndet tohkeissaan kun ei kaikki haluakaan asua ryteikössä jossain persjärvellä. 😁
Ei ne teidän homekorsut ole minkään arvoisia eikä sinne kukaan muuta. Hyväksykää kohtalonne.
Miksi sun mielestä on ok että Helsingin hinnat on ihan riistohintoja? Eikö asialle tosiaan pitäisi tehdä mitään paitsi tunkea ihminen vaatehuoneeseen nukkumaan? Mielestäni ihmisellä on oikeus asua Helsingissä ilman että joutuu maksamaan itsensä sairaaksi tai asumaan komerossa. Koko homma on ihan perseellään, siksi että ihmiset kuten sinä vain hyväksyvät kaiken.
Monet myös unohtavat, että Helsinki on monelle kotikaupunki! Onko tosiaan muka oikein, että omasta synnyin- ja kotikaupungistaan on muutettava pois vain siksi, ettei ole varaa asua siellä?! Että on ihan ok vaatia, että ihminen joutuu hylkäämään perheensä, sukulaisensa, ystävänsä, harrastuksensa ja kaiken muun mitä elinpiiriinsä on ikinä kuulunut?! Ja kyllä Helsinkikin tarvitsee matalapalkka-alojen ihmisiä eikä kaikkia voi seutukuntiin asuttaa! Kaikki eivät voi kulkea matkojen takaa eikä se tulisi lopulta enää halvemmaksikaan ja lisäksi pitäisi tosiaan hylätä kaikki tutut ja lähipiiri. Kyllä asumisen hinnalle tm. on tehtävä jotain, sillä poismuutto ei tosiaan ole mikään ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi toisten asuminen nyppii joitain niin kovasti. Ainakaan jos on omaan elämään tyytyväinen.
"Kauhee läävä, MINÄ en ois tehnyt noin, mInä olisin tehnyt näin, minä en vois nukkua ahtaassa kopissa, mInä, minä minä, minä"...
Kiva, vaan ei mikään harvinainen ja uusi ratkaisu. Mun parhaan kaverin (oltiin 15v) makuusoppi oli tehty vaatehuoneesta, ok-talossa, jo useita vuosia sitten. Tykkäsi kaverini siitä kovin, kuten artikkelin päähenkilökin.
Anteeksi, tämä on totaali ohis - mutta olenko ainoa joka piilo-lukihäiriöisenä katsoi ketjun otsikon olevan "Ja taas tätä korppikotkien hehkutusta"? :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut muutettuani Helsinkiin noin 15 vuokra-asunnossa kooltaan 19-32 neliötä. Nykyisessä yksiössäni on 35 neliötä enkä kaipaisi yhtäkään enempää, koska vihaan imuroimista.
Toiset tykkää omakotiasumisesta. Mulle haravointi, lumityöt ja vastaavat ovat ikäviä muistoja lapsuudesta. Kerrostaloasumisen paras puoli on se, että kun painaa oven takanaan kiinni niin saa olla omissa oloissaan eikä tarvitse piitata kenestäkään eikä ainakaan naapureista. Ketään ei tarvitse tuntea ellei erityisesti kiinnosta. Ja pihatyöt hoitaa joku firma.
Mä todella ihmettelen tätä pienempien asuntojen vihaamista. Yksinasuvien määrä lisääntyy jatkuvasti. Sinkut viettävät sosiaalista elämää. Monille koti on kämppä eli punkka ja huoltopiste ja sitten taas mennään.
Koronan aikana mennään. Joopa joo.
Hirveää elämää sellainen kun ei kotonaan voi viihtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikohan luvat kunnossa, huoneen käyttötarkoituksen muuttaminen vaatii rakennusluvan!
Mitä hel*etin merkitystä! Minua niin ärsyttää nämä suomalaiset sääntöorjat, mitään ei voida muka tehdä ilman lupaa. Vaikka olemmekin Suomessa, omaa harkintaa saa silti käyttää.
Muistuttaisin, että samat säännöt koskevat meitä kaikkia. Tässä tilanteessa on monta huomioon otettavaa asiaa: ilmanvaihto, paloturvallisuus ja poistumisteiden toimivuus näin äkkiä tuli mieleen.
Tyypillinen suomijuntin asenne: "Ei säännöt minua koske.". Mitäs sitten kun jotain tapahtuu ja etsitään syyllisiä. Ei taida vakuutusyhtiö auttaa luvattomien remonttien takia sattuneiden vahinkojen kanssa.
Jos lupaa ei ole haettu, niin sattuupa mikä vahinko tahansa, vakuutusyhtiö ei täyttä hintaa maksa. Olin töissä vakuutusyhtiössä 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minikodeille pelkkää arvostusta! Meitä 5 henkilöä, asunnossa reilu 80 neliötä. Välillä vaatii vähän luovimista, mutta oikein mukava on ollut tässä asua.
Kaikkein mukavin pointti oli, että asuntolaina maksettiin alle 8 vuodessa pois:)
En todellakaan kestäisi. Kaikkien perheenjäsenten pitää olla tosi sosiaalisia että pystyy asumaan noin.
En minä tätä varauksetta kaikille suosittelisikaan. Ollaan toisaalta aina yhdessä, koko perhe. Matkustellaan ja mökkeillään ja vaelletaan ja tehdään road trippejä ja syödään ulkona.
Mutta ei varmaan kannata kokeilla, jos kaipaa vaan sitä omaa tilaa. Suomessahan on tää yksilökeskeisyys niin selkeä piirre
Koronan aikaan vaan matkustelitte ja saitte ulkona.
Kyllä ne teinit kaipaa omaa tilaa eikä ne vanhempien kanssa halua elämäänsä notkua, se on totuus vaikka miten intät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa, elintaso lähenee kommunismin aikoja!
Suomessa kaksio on enää 2,5 m2 suurempi kuin Neuvostoliiton virallinen kaksio. Ei tätä uskoisi jos ei eläisi.
"Typical apartments of the K-7 series have a total area of 30 m2 (323 sq ft) (one-room), 44 m2 (474 sq ft) (two-room) and 60 m2 (646 sq ft) (three-room)."
Mitä väliä ja ketä kiinnostaa? Kun asuin aikoinani noin 30 m2 kokoisessa kerrostaloasunnossa, niin se oli mielestäni oikein asiallisen kokoinen.
Ei sillä olekaan mitään väliä niin kauan kuin se on oma valinta eikä pakko. Ja yksin pystyy asumaan pienessä lähes kuka vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas on böndet tohkeissaan kun ei kaikki haluakaan asua ryteikössä jossain persjärvellä. 😁
Ei ne teidän homekorsut ole minkään arvoisia eikä sinne kukaan muuta. Hyväksykää kohtalonne.
Siä taas umpihullu hese-juntti jonka tietämys maailmasta on samalla tasolla kun jollain jenkkilän peräkylän kaks vuotta kouluja käyneellä.
Vierailija kirjoitti:
Melkein 50 neliötä! Kyllä se kahdelle ihmiselle riittää hyvin.
Ei riitä jos on laatuun ja tilaan tottunut. Toki rupusakille sinne kerrostalolääviin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi toisten asuminen nyppii joitain niin kovasti. Ainakaan jos on omaan elämään tyytyväinen.
"Kauhee läävä, MINÄ en ois tehnyt noin, mInä olisin tehnyt näin, minä en vois nukkua ahtaassa kopissa, mInä, minä minä, minä"...
Kiva, vaan ei mikään harvinainen ja uusi ratkaisu. Mun parhaan kaverin (oltiin 15v) makuusoppi oli tehty vaatehuoneesta, ok-talossa, jo useita vuosia sitten. Tykkäsi kaverini siitä kovin, kuten artikkelin päähenkilökin.
Munkin mielestä tämä on ollut ihan tavallista aina, kaikissa kaupungeissa. Talot on usein omituisen muotoisia ja lapset sitten vaan tungetaan johonkin kulmaan.
Vierailija kirjoitti:
Minikodeille pelkkää arvostusta! Meitä 5 henkilöä, asunnossa reilu 80 neliötä. Välillä vaatii vähän luovimista, mutta oikein mukava on ollut tässä asua.
Kaikkein mukavin pointti oli, että asuntolaina maksettiin alle 8 vuodessa pois:)
Me maksettiin 200 neliön uuden talon laina kahdeksassa vuodessa ja siinä oli mökkilainakin, eli sekin tuli kuitatuksi siinä samalla. Pienet on teillä palkat siellä Helsingissä.
Miksi sun mielestä on ok että Helsingin hinnat on ihan riistohintoja? Eikö asialle tosiaan pitäisi tehdä mitään paitsi tunkea ihminen vaatehuoneeseen nukkumaan? Mielestäni ihmisellä on oikeus asua Helsingissä ilman että joutuu maksamaan itsensä sairaaksi tai asumaan komerossa. Koko homma on ihan perseellään, siksi että ihmiset kuten sinä vain hyväksyvät kaiken.