Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te teette elämässänne muuta kuin töitä?
14.01.2022 |
Minä olen sairastanut pitkään masennusta ja ihmissuhteetkin ovat lähes kuolleet. Minun todellisuudestani on tullut todella outoa. En enää tiedä, miten kuuluu elää. Töitä teen kyllä ihan normaalisti, mutta nytkin alkoi viikonloppu ja nyt vain ihmettelen, että mitä nyt kuuluisi sitten tehdä. Jonkinlainen elämä tässä pitäisi itselleen hankkia, mutta miten. Olen nyt puoli vuotta vain viikonloppuisin itkenyt itseni uneen, kun elämässäni ei ole kertakaikkiaan mitään.
Juu, kenenkään muun ei tarvitse ratkaista minun ongelmiani ja tiedän, että pitäisi vain aktiivisesti mennä ja tehdä jotain mutta ihan oikeasti en tiedä, mitä voi tehdä ja mihin mennä. Mitä normaalit ihmiset tekevät elleivät hengaile ystäviensä kanssa?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aika on varmasti haastavaa etsiä uusia kontakteja ja ystäviä, kun monet harrastukset on tauolla/kiinni. Ja etätyö taatusti lisää eristyneisyyden tunnetta, kun olet joka toinen viikko täysin yksin lasten ollessa isällään.
Itse olen varmasti huono vastaamaan tähän, kun itselläni on enemmänkin aikapula, en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Päivät teen töitä etänä, lisäksi opiskelen yamk-tutkintoa, joten illat ja viikonloput menee pitkälti opintojen parissa. Minulla on myös perhe, mies ja teini-ikäiset lapset.
Päivittäin käyn kuitenkin ulkoilemassa, arkena ihan kävelylenkillä, kesällä pyöräilen. Kun aikaa on enemmän, käyn miehen tai ystävien kanssa luontopoluilla ja kansallispuistoissa. Kahvia termariin ja makkarat mukaan, nuotiopaikoilla on usein muitakin, ja siinä tulee juteltua. Salilla käyn myös, mutta nyt opintojen takia en ehdi usein.
Tuli mieleen, että oletko siis somessa ja missään ryhmissä? Jos esim. luontoretkeily, museoissa käynti tms. yhtään kiinnostaa, niihin saa varmasti seuraa kysymällä aiheeseen liittyvissä ryhmissä. Miltä sinusta tuntuu, jos alkaisit kokeilla sitä aktiivisuutta somessa, kommentoimalla ja aloittamalla keskusteluja jossain harrastukseen liittyvässä ryhmässä? Tätä kautta moni tutustuu, sopii tapaamisia sitten jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa niin noi jutut mitä sinä sanot pitäväsi "oikeana elämänä" ei ole kovin kummoisia vaikka ympärillä olisi miten paljon ihmisiä tai jos olisi suhteessa. Itse seurustelen ja silti ihan yhtä tylsää tai sellaista perus elämää viikonloput on minullekin. Ei se heilan seura todellakaan tarkoita että arki olisi jotenkin hirveän ihmeellistä. Enkä usko että 98% ihmisten lomat tai viikonloput on loppupeleissä mitään upeaa menoa ja meininkiä, vaikka tietyn tyyliset ihmiset yrittääkin antaa sellaisen kuvan vaikka instassa tai facessa. Ainoa ero seurustelevien ja sinkkujen välillä on, että seurusteleva voi aina käyttää vaikka työkavereille tyypillisen "vietän viikonloppuna aikaa miehen kanssa" - kortin, eikä sen jälkeen kukaan enää kysele tai ihmettele mitään - vaikka todellisuudessa noi "viikonloput murun kanssa" lähinnä menee vain kotona tylsästi laiskotellen ilman sen kummempaa ohjelmaa.
Olen kyllä ollut parisuhteessa, joten tiedän mitä se on. Ehkä olen jotenkin huono ihminen, kun minun mielestäni esimerkiksi se telkkarin katseleminen on ihan eri asia, kun on joku, jonka kainalossa sitä voi katsoa. Myös lomamatkoilla on paljon mukavampaa liikkua jonkun kaverin kanssa. Kyllä minä tiedän, ettei se ole täydellistä kiiltokuvaelämää, mutta se on kuitenkin elämää. Aika harvoin esimerkiksi lomakohteissa ja ravintoloissa näkee ihmisiä yksin ja sille on syynsä. Se on helppo sieltä parisuhteesta käsin tulla sanomaan, että ei se niin ihmeellistä ole, jos ei itse ole koskaan kokenut oikeaa yksinäisyyttä. Vähän sama, kun rikas tulee köyhälle sanomaan, että ei saa olla niin riippuvainen rahasta, vaan elämässä on muutakin kuin materiaa. Juu, kyllä, jos ne perusjutut on kunnossa, mutta kun kaikilla ei ole.
ap
Jos luulet, että sinun masennus, huono olo ja tyytymättömyys elämään parantuu mystisesti vain sillä että sinulla on joku "jonka kainalossa voi katsella telkkaria" niin alkaa mennä läheisriippuvuuden puolelle :/ ei pelkkä parisuhde korjaa mitään eikä kukaan varmasti tule saamaankaan tasapainoista suhdetta jos näkee kumppaninsa ikäänkuin pelastavana enkelinä tylsää ja harmaata arkea vastaan...
No missäs minä olen näinkään sanonut?! Sanoin vain, että on eri asia olla yksin ja yksinäinen ja että asiat tuntuvat erilaisilta yksin ja jonkun kanssa.
Montako kertaa sinä olet varannut itsellesi ravintolapöydän tai lomamatkan yksiksesi? Entä montako kertaa olet läheisriippuvasti lähtenyt jonkun toisen ihmisen kanssa sinne matkalle?
ap
Olen ehkä nuorempi henkilö kuin sinä, koska tuollaiset ei voi/ei huvita/ei kehtaa tehdä yksin juttuja puheet kuulostaa vanhemman naisen puheilta. Enkä sano tätä mitenkään pahalla, ajattelen vaan että ehkä nykyään naiset pystyy elämään paremmin itsekseen kun taas ennen se heila oli kaikille lähes elämän elinehto. Mutta jos haluat tietää niin yksin en ole ikinä ravintolassa syönyt koska vihaan ravintoloita. Kaksi kertaa olen ollut reissussa yksinäni (ulkomailla asti siis) luultavasti olisin ollut useamminkin jos ei olisi tätä korona ongelmaa haittana.
Ei herranjumala, miksi väännät minun sanani ihan miten sattuu?! Missäs minä nyt jo ehdin sanomaan, että ei kehtaa tehdä yksin juttuja? Sanoin vain että se TUNTUU IHAN ERILAISELTA yksin kuin yhdessä jonkun kanssa. Mitä kohtaa sinä et nyt vieläkään tajua? Ja tuon kysymyksen esitin ihan siksi, että sinäkin ehkä tajuaisit, että olet itsekin aika monta ravintola- ja lomareissua tehnyt jonkun muun kanssa eikä se ole mitenkään sairasta. Mutta menihän sinulla tietysti sekin pointti täysin ohitse.
ap
Aina saa hyvät naurut sivusta seuratessa hermoheikon ja tietysti kaltoinkohdellun naisen raivoamista siitä miten kukaan ei häntä ymmärrä. Keep it up ladies :D
Naura vain. Aloituksessa kyllä jo kerroin, että olen ollut pitkään masentunut ja itkenyt itseni uneen. Mutta kiva, kun sain piristää sinun iltaasi näin.
ap
Ihan samaa kuin muulloinkin. Töitä, kesällä puutarhahommia, uimassa pitkin vuotta lähijärvessä, tavataan ystäviä, perhettä ja lastenlapsia. Vahditaan dementoitunutta anoppia.
Keväällä aloitetaan taloremppa Italiassa, siinä riittää loppuvuodeksi hommia
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika on varmasti haastavaa etsiä uusia kontakteja ja ystäviä, kun monet harrastukset on tauolla/kiinni. Ja etätyö taatusti lisää eristyneisyyden tunnetta, kun olet joka toinen viikko täysin yksin lasten ollessa isällään.
Itse olen varmasti huono vastaamaan tähän, kun itselläni on enemmänkin aikapula, en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Päivät teen töitä etänä, lisäksi opiskelen yamk-tutkintoa, joten illat ja viikonloput menee pitkälti opintojen parissa. Minulla on myös perhe, mies ja teini-ikäiset lapset.
Päivittäin käyn kuitenkin ulkoilemassa, arkena ihan kävelylenkillä, kesällä pyöräilen. Kun aikaa on enemmän, käyn miehen tai ystävien kanssa luontopoluilla ja kansallispuistoissa. Kahvia termariin ja makkarat mukaan, nuotiopaikoilla on usein muitakin, ja siinä tulee juteltua. Salilla käyn myös, mutta nyt opintojen takia en ehdi usein.
Tuli mieleen, että oletko siis somessa ja missään ryhmissä? Jos esim. luontoretkeily, museoissa käynti tms. yhtään kiinnostaa, niihin saa varmasti seuraa kysymällä aiheeseen liittyvissä ryhmissä. Miltä sinusta tuntuu, jos alkaisit kokeilla sitä aktiivisuutta somessa, kommentoimalla ja aloittamalla keskusteluja jossain harrastukseen liittyvässä ryhmässä? Tätä kautta moni tutustuu, sopii tapaamisia sitten jne.
En ole kovin paljon erilaisiin ryhmiin tutustunut. Ennen koronaa olin jossain matkaseuran etsintäryhmässä, mutta se ryhmä taisi kuolla kokonaan koronan myötä. Olen myös ollut parissa oman alueen "ystäväryhmässä", eli sellainen, missä on huhuiltu ystäviä. Näissä kuitenkin on ollut poikkeuksetta minua 20 vuotta nuorempia ihmisiä, jotka etsivät lähinnä mammakavereita hiekkalaatikolle. Minun mamma-aikani ovat jo ohi. Silloin sitä toimintaa tuntui löytyvänkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi? En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana.
Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä tuohon, kun tämä yksi kommentoija nyt pitää minua jonain läheisriippuvaisena, joka ei millään koskaan kykene menemään minnekään yksin ja on aina tarvinnut puolison mukaan. Minä olen ollut elämässäni parissa pidemmässä parisuhteessa. Ihan molempien suhteiden aikana ja myös näiden suhteiden välissä (viitisen vuotta) olen mennyt ja tehnyt asioita ihan yksinkin. Se ei ole ollut minulle varsinaisesti ongelma. Mutta kyllä se vain on kivaa mennä tekemään ja näkemään asioita toisen ihmisen kanssa. Siksi ne ihmiset olivat minun elämässäni, koska nautin heidän seurastaan. Jos minulle olisi ollut täysin yhdentekevää, ovatko he kanssani vai eivät, miksi olisin ollut parisuhteessakaan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi? En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana.
Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto.
ap
Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi? En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana.
Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto.
ap
Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.
Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän.
ap
Ei mul oo ikinä oikein ollut mitään säännöllistä tekemistä, 80-luvulla koulupäivinäkin tuijotin vaan Kauniita ja rohkeita.
Kun ei ole ihmissuhteilla siunattu.
Joskus kävin iltaisin jumpassa,
muttei terveys kestä
ja koronakin estää.
Hiihtoo, kävelyy, shoppailuu, uintii, kirjoja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tällä hetkellä on harrastan säännöllisesti yhtä asiaa, viulunsoittoa. Tunneilla käyn joka toinen viikko ja kotona harjoittelen parin päivän välein.
Muita harrastuksia on talvilajit (rakastan hiihtoa ja laskettelua) ja eläimet (kaksi kissaa ja koira, saa menemään aikaa). Lisäksi tulee luettua paljon ja välillä teen käsitöitä. Ja tietysti yksinasuvana siivous ja kotityöt muutenkin on ns. pakollinen ajanviete.
Tyypillinen päiväni perusraami on se aamulla koira ulos, 8-16 töissä, kotiin kaupan kautta jos tarve, koiralenkille, ruuanlaitto, harrasteluja (joko sitä soittoa tai liikuntaa, joskus niitä käsitöitä) illansuussa, kotityöt ja vähän netin selailua sohvalla löhöillen jos väsyttelee. 22-23 aikaan koira iltalenkille ja siitä sitten puoliltaöin nukkumaan, yleensä luen hetken sängyssä ennenkuin alan nukkumaan.
Ystäviä näen harvakseltaan. kun asuvat kauempana ja kaikilla omat menot ja kiireet, vaikea löytää yhteistä aikaa. Yritän kuitenkin ainakin kerran kuussa nähdä jotakuta. Joskus useamminkin. Toisaalta töissä on pari hyvää työkaveria, jotka täyttää hyvin sosiaalisen elämän tarpeen hetkeksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi? En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana.
Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto.
ap
no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi? En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana.
Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto.
ap
Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.
Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän.
ap
Jospa sitten huomioisit, että masennuksesi vuoksi et nyt osaa suhtautua ihan oikein saamiisi kommentteihin.
Jospa aloittaisit ihan siitä, että alkaisit mennä ” ihmisten ilmoille”, vaikka aluksi pitäisikin mennä yksin. Sitä helposti ns. mökkiintyy, kun tekee etätöitä eikä ole kodin ulkopuolisia kontakteja. Ymmärrän, että on kurjaa mennä yksin, mutta jos aloitat jostain ja saat samalla juteltua edes jonkun kanssa niinä viikkoina, kun lapset on isällään
- käy vaikka kerran viikossa lounaalla jossain. Näet ihmisiä, saatat törmätä vanhaan tuttuunkin samalla. Moni käy lounaalla yksin, ei siinä ole sen kummempaa. Eikä ravintolat ole nyt illalla aukikaan.
- jos alueellasi on uimahallit auki, käy siellä. Saunassa tulee monesti juteltua muiden kanssa, aluksi tosin ihan yleistä säästä tms. Itse tutustuin uimahallin saunassa kivaan, oman ikäiseeni naiseen. Kävimme aamuisin ennen töitä ja olimme aina yhtä aikaa saunassa. Aloimme jutella aina vain enemmän, kun viikoittain tapasimme. Tämä tosin katkesi koronaan ja etätöihin, koska menin uimahallista suoraan töihin. Nyt työt on kotona.
- riippuen onko paikkakunnallasi museokorttia, hanki sellainen jos mahdollista. Käy säännöllisesti museoissa ja näyttelyissä. Ota teinit välillä mukaan, jos vain innostuvat.
- entä joku vapaaehtoistoiminta, esim. vanhusten kaveritoiminta, että käy säännöllisesti juttelemassa ja vaikka ulkoilemassa yksinäisen ikäihmisen kanssa. Saatte molemmat tästä iloa.
- kansalaisopistot ei taida juuri nyt toimia kuin etänä, mutta entä joku lukupiiri, kielen opiskelu tms. jota voi tehdä etänä? Siinä tutustuu uusiin ihmisiin. Siskoni muutti ulkomaille pahimpaan korona-aikaan ja meni ko. kielen kurssille, tapasi siellä verkossa oman ikäisiä naisia ja kesän tullen sopivat puistotreffejä, kun sisällä ei saanut tavata. Näin hän sai pari ystävää uudesta maasta.
Ap Jos haluat seuraa, älä ole ilkeä ja inhottava.
- Ulkoilutan ja koulutan koiraa
- Pitkiä lenkkejä Nuuksiossa
- Ompelen vaatteita ja tilkkutöitä
- Neulon ja virkkaan paljon
- Kuuntelen äänikirjoja, usein samalla kun touhuan jotain käsitöitä
- Lautapelejä voi pelata porukalla myös netissä, nyt kun ei Koronan takia viitsi jatkuvasti nähdä ihmisiä
- Soitan soitinta (no nykyään vähemmän, mut nokkahuilu on helppo eikä maksa paljoa, soitin ennen myös viulua ja pianoa)
- Käyn salilla ja uimahallissa
- Suoritan erikoistumisopintoja, käyn nettikoulutuksia ja -kursseja
Mulle suurin merkitys elämään tuo ehkä tavoitteellinen koiraharrastus. Mulla on selkeitä tavoitteita, nautin kisaamisesta ja siitä, et näen selkeästi kehityksen ja tavoitteiden täyttymisen. En saa esim salilla käymisestä tai viulunsoitosta samanlaisia kiksejä, koska ne ei ole samalla tavalla tavoitteellista eikä sitä kehitystä näe yhtä konkreettisesti kuin koiran kanssa kilpaillessa. Kivoja joo, mutta mulle suurimman merkityksen tuo nimenomaan ne tavoitteet ja haaveet.
Jos en näe kavereita tai vietä aikaa puolison ja/ tai lapseni kanssa, niin treenaan, käyn kävelyllä, ompelen, askartelen, piirrän, luen, selaan nettiä, pelaan tai katson jotain kivaa sarjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä. Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat.
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla?
ap
Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin.
Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä.
ap
En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä.
Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan.
Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu.
ap
Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.
Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55
Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus.
ap
Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.
Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.
Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi? En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana.
Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto.
ap
no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa?
Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista.
ap
Alue: Aihe vapaa
Aina saa hyvät naurut sivusta seuratessa hermoheikon ja tietysti kaltoinkohdellun naisen raivoamista siitä miten kukaan ei häntä ymmärrä. Keep it up ladies :D