Mitä te teette elämässänne muuta kuin töitä?

Kaikki eivät kaipaa puolisoa, mutta uskon että ihmiskontakteja kaipaavat kaikki. Siitä kai tuo ”olemassaolottomuuden” tunnekin tulee, että ei koskaan kohtaa ihmisiä. Miten olisi just joku vapaaehtoistyö? Siinä tekee jotain oikeasti hyödyllistä, saa merkityksen tunnetta elämään ja laajentaa omaa elinpiiriään.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita harrastuksia, joita voi tehdä myös yksin ja myös nyt korona-aikaan. Zoomissa ja Teamsissa kokoontuu paljon ryhmiä mm. meditaation ja joogan parissa.

Suosittelen meditoimista, joogaa, kävelyä, retkeilyä, hiihtoa, ulkoilua, tanssimista, musiikin kuuntelua, lukemista jne. Kyllä niillä saa aikansa kulumaan. Kavereita tai ystäviä voi myös näiden harrastusten myötä saada elämäänsä jos sellaista kaipaa.

Tanssimisesta olen vähän haaveillut. Tällä paikkakunnalla ei vain oikein mitään ole, mutta olen yrittänyt katsoa vähän naapurikuntien tarjontaa. Näissä on tullut vastaan sellainen ongelma, että en oikein tiedä, millaista mikäkin tanssi on enkä oikein tiedä, millaisilla hakusanoilla edes voisi etsiä sellaista itseä kiinnostavaa tanssiporukkaa, jos ei nyt lavatanssit tai baletti kiinnosta. 

Mistäs noita teams-ryhmiä voisi löytää? Tällaisesta en olekaan kuullut. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Hola! Tilaa Netflix, katso sieltä kategoriasta elämänmyönteinen sarjat/elokuvia, koukutu, aamulla juo kahvisi ja lue uutiset, sitten aloita sarjan katsominen älylaitteella tabi/luuri, ja vaihda heti sarjaa/elokuvaa jos ei tunnu mukavalta, järjestele samalla laatikko kerrallaan tavaroitasi ja sarja pyörii samalla, laita turhat roskiin. Kävele pussillinen roskia ulos roskikseen, sitten jatka sarjan katsomista ja kokkaat samalla kun katsot sarjaa. Syö ja katso iloista sarjaa, tiskaa tiskit ja katso sarjaa samalla. Jos lämpötila ulkona on plus asteita, vie linnuille siemeniä ja palaa katsomaan sarjaa. Olet käynyt jo kaksi kertaa ulkona, plussana tehnyt kotitöitä hieman, ja kotisi on hieman siivoutunut. Jatka sarjan katsomista ja tee samalla jotain pieniä rästihommia ja aina kun pussillinen roskia on niin viet ne taas ulkoroskikseen muutoin katsot sarjaa. Samalla voit tehdä ostoslistat, pyyhkiä pölyt luuri toisessa kädessä sarjan kanssa, on varmasti mukavampaa kuin ilman. Kun ulkona alkaa olemaan kivat ulkoilukelit keväällä, on kotisi on jo siisti ja uloskin on kiva mennä, vaikka vaan pihaan istuskelemaan kahvikupin kanssa. Talvella on ihan suotavaa katsella mukavia ohjelmia 247 ja puuhastelua vain sisällä, niin me muutkin tehdään vaikka harva myöntää.

No juu, tuota kyllä harrastan, että laitan jonkun sarjan pyörimään ja kokkaan ja tiskaan samalla. Ja kiitos tuosta, kun sanot, että muutkin hengaavat enimmäkseen sisällä. Olen aina jotenkin tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että tykkään olla kotona ja sisällä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Ehkä sä oot nii ihmisiä, joilla on hyvä olla puolisoa. Vanhemman sinkun pitää viihtyä tosi hyvin yksin, että olisi tyytyväinen elämäänsä. Ja ap älä hyökkäile kaikkia kohtaan siksi, että sait ilkeitä kommentteja alussa muutaman. Syytömiä me loput siihen ollaan.

No mielestäni tuossakaan en erityisemmin hyökkäillyt ketään kohtaan. Minulle tultiin kommentoimaan, että miksi en hanki parisuhdetta kun sinkkuna olo on niin paskaa ja sen korjasin, että en ole missään kyllä niin sanonut. Mutta minähän se taas tuossakin olin, joka ilkeästi hyökkäsi.. 

ap

Sä et nyt hahmota eri kommentteja toisistaan. Jos yksi sanoo, että hanki parisuhde ja toinen sanoo että älä vaan hanki parisuhdetta, älä vastaa sille toiselle, että justhan täällä sanottiin, että pitäisi hankkia. Kaksi eri ihmistä antaa kaksi eri neuvoa. Ja sä vttuilet sitten molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.

Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän. 

ap

Jospa sitten huomioisit, että masennuksesi vuoksi et nyt osaa suhtautua ihan oikein saamiisi kommentteihin.

Miten niihin pitäisi suhtautua? Enkö saa selittää, mitä oikeasti tarkoitin, jos minut selkeästikin ymmärretään väärin? 

Ja mitähän te luulette, että olen tässä juuri tekemässä, kun kysyin tällaiseen asiaan palstalaisten kommentteja. Minä en kysynyt teidän mielipidettänne minusta ja masennuksestani. Minä tiedän kyllä tilanteeni itsekin. Mutta katsokaas kun tähän sairauteen nimenomaan yksi lääke on se, että yrittää aktivoitua ja etsiä elämäänsä mielekkäitä asioita. 

ap

piikittelyistä päätellen en usko että ap halusi kenenkään neuvoja tai kommentteja vaan pelkästään myötäilyä omille ajatuksilleen. 

Niin, en halunnut neuvoja ja kommentteja siihen, pitääkö minulla olla parisuhde ja saanko hakeutua muiden ihmisten seuraan vai pitääkö minun olla ikuisesti yksin . Halusin neuvoja ja vinkkejä siihen, mitä voisin tehdä ja miten erilaisiin juttuihin pääsisi mukaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Ehkä sä oot nii ihmisiä, joilla on hyvä olla puolisoa. Vanhemman sinkun pitää viihtyä tosi hyvin yksin, että olisi tyytyväinen elämäänsä. Ja ap älä hyökkäile kaikkia kohtaan siksi, että sait ilkeitä kommentteja alussa muutaman. Syytömiä me loput siihen ollaan.

No mielestäni tuossakaan en erityisemmin hyökkäillyt ketään kohtaan. Minulle tultiin kommentoimaan, että miksi en hanki parisuhdetta kun sinkkuna olo on niin paskaa ja sen korjasin, että en ole missään kyllä niin sanonut. Mutta minähän se taas tuossakin olin, joka ilkeästi hyökkäsi.. 

ap

Sä et nyt hahmota eri kommentteja toisistaan. Jos yksi sanoo, että hanki parisuhde ja toinen sanoo että älä vaan hanki parisuhdetta, älä vastaa sille toiselle, että justhan täällä sanottiin, että pitäisi hankkia. Kaksi eri ihmistä antaa kaksi eri neuvoa. Ja sä vttuilet sitten molemmille.

Anteeksi, en ajatellut, että joku ajattelisi sen noin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn keikoilla.  Menen yleensä ajoissa fiilistelemään ja katselemaan ihmisiä.  Joskus tulee juteltuakin ja tutustuttua uusiin ihmisiin.  Sitten käyn klassisissa konserteissa, se on rauhoittavaa.  En katsele kotona juurikaan elokuvia vaan suoratoistopalveluita ja television urheilu- ja dokumenttiohjelmia.  Säästän elokuvat teatteriin.  Rakastan leffateattereiden tunnelmaa.

Nuorempana juoksin eli lenkkeilin, nyt lähinnä ulkoilen.  Liikun lähiluonnossa, puistometsissä ja muuallakin.  Käyn kirjastossa lukemassa ja lainaamassa kirjoja kotiin.  Harrastan kaupunkikävelyjä, päämäärätöntä haahuilua.  

Onko nyt korona-aikaan ollut noita keikkoja kuitenkin suht normaalisti? Vai onko niissä jotenkin erilaista nyt kuin aiemmin? Tämäkin on minulle ihan vierasta nyt, kun en ole missään pitkään aikaan ollut. 

ap

Pelaan, piirrän, maalaan, katson videoita, käyn kuntosalilla, lenkkeilen koiran kanssa, shoppailen, opettelen uusia reseptejä, luen kirjoja ja lehtiä, matkustelen miten nyt pystyykään sekä vietän aikaa läheisten kanssa. Suosittelen todella vähentämään työn määrää sillä elämässä on niin paljon muuta kuin työ! :)

Vierailija kirjoitti:

Itse kuuntelen musiikkia 8-10 h päivässä koska olen tällä hetkellä työttömänä ja lievästi masentunut myöskin. etsin musaa youtubesta ja spotifysta ja teen köyhän naisen mixtapeja ja nautin niistä kovasti . haaveilen myös säveltämisestä, omasta pianosta ja hyvinä päivinä omasta tuotannostakin. välillä käyn ulkoilemassa ja syömässä lähikuppilassa ja kirjoittelen wa;ssa kavereille ja etsin töitäkin pari kertaa vkossa. muuten hengailen ja yritän nauttia siitä ettei tarvi aamulla herätä töihin toistaiseksi.

tosi tärkeää pään ja hyvinvoinnin kannalta on ulkoilla päivittäin ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä.

Kaikkea hyvää sulle ap! 

Kiitos samoin sinulle! Nämä teidän kommenttinne ovat ihania, kun niistä tulee sellainen olo, että ei tämä minun elämäni mitään tavanomaista ankeampaa välttämättä olekaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät kaipaa puolisoa, mutta uskon että ihmiskontakteja kaipaavat kaikki. Siitä kai tuo ”olemassaolottomuuden” tunnekin tulee, että ei koskaan kohtaa ihmisiä. Miten olisi just joku vapaaehtoistyö? Siinä tekee jotain oikeasti hyödyllistä, saa merkityksen tunnetta elämään ja laajentaa omaa elinpiiriään.

Minä olin joitain vuosia sitten vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin AP. Koin juuri etten jotenkin osannut enää elää eikä mikään tuntunut mielekkäältä, kaikki oli yhdentekevää. Aikani kurjuudessa vellottuani sisuunnuin ja totesin, että jos en kerran osaa keksiä itselleni mitään järkevää tekemistä, niin oivallusta odotellessa voin sentään olla hyödyksi tälle maailmalle. Aloin käymään sellaisessa vapaaehtoistyössä, missä soittelin mummoille ja papoille, kyselin heiltä kuulumisia ja tarpeen vaatiessa neuvoin erilaisten palveluiden pariin. Moni oli soitosta tosi mielessään ja kertoili omasta elämästään pitkällisestikin. Sain kuulla aika mielenkiintoisia tarinoita. Talven kynnyksellä aloin tekemään kävelylenkkejä puistoon ja syötin oravia ja sorsia, jotta selviytyisivät talvesta. Osallistuin pienellä lahjalla joulupuukeräykseen, aloin käydä kirjaston lukupiirissä ja otin osaa sellaiseen tempaukseen, missä kerättiin roskaa Itämerestä. Jokainen osallistuja sai siis ilmaiseksi kanootin käyttöönsä ja pääsi melomaan sitä roskien keräystä vastaan.

Siitä tuli mulle eräänlainen missio, että tuon pieniä palasia hyvää tähän maailmaan. Siis ihan tämmöisiä pikkujuttuja. Jossain vaiheessa sitten vaan huomasin, että elämässä tuntuikin taas olevan jotain mieltä. Uusiin ihmisiinkin olin tutustunut. Luulen, että moni ihminen on niin hukassa juuri siksi, että ihmiset eivät enää elä yhteisöissä, joissa jokaisella on oma konkreettinen paikkansa ja virkansa.

Vierailija kirjoitti:

Pelaan, piirrän, maalaan, katson videoita, käyn kuntosalilla, lenkkeilen koiran kanssa, shoppailen, opettelen uusia reseptejä, luen kirjoja ja lehtiä, matkustelen miten nyt pystyykään sekä vietän aikaa läheisten kanssa. Suosittelen todella vähentämään työn määrää sillä elämässä on niin paljon muuta kuin työ! :)

Välillä vain tuntuu, että ainoa asia, mistä tulee jotain onnistumisia ja oikeaa sisältöä elämään, on juuri se työ. Siis sellainen olo, että kokee tehneensä oikeasti jotain. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät kaipaa puolisoa, mutta uskon että ihmiskontakteja kaipaavat kaikki. Siitä kai tuo ”olemassaolottomuuden” tunnekin tulee, että ei koskaan kohtaa ihmisiä. Miten olisi just joku vapaaehtoistyö? Siinä tekee jotain oikeasti hyödyllistä, saa merkityksen tunnetta elämään ja laajentaa omaa elinpiiriään.

Minä olin joitain vuosia sitten vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin AP. Koin juuri etten jotenkin osannut enää elää eikä mikään tuntunut mielekkäältä, kaikki oli yhdentekevää. Aikani kurjuudessa vellottuani sisuunnuin ja totesin, että jos en kerran osaa keksiä itselleni mitään järkevää tekemistä, niin oivallusta odotellessa voin sentään olla hyödyksi tälle maailmalle. Aloin käymään sellaisessa vapaaehtoistyössä, missä soittelin mummoille ja papoille, kyselin heiltä kuulumisia ja tarpeen vaatiessa neuvoin erilaisten palveluiden pariin. Moni oli soitosta tosi mielessään ja kertoili omasta elämästään pitkällisestikin. Sain kuulla aika mielenkiintoisia tarinoita. Talven kynnyksellä aloin tekemään kävelylenkkejä puistoon ja syötin oravia ja sorsia, jotta selviytyisivät talvesta. Osallistuin pienellä lahjalla joulupuukeräykseen, aloin käydä kirjaston lukupiirissä ja otin osaa sellaiseen tempaukseen, missä kerättiin roskaa Itämerestä. Jokainen osallistuja sai siis ilmaiseksi kanootin käyttöönsä ja pääsi melomaan sitä roskien keräystä vastaan.

Siitä tuli mulle eräänlainen missio, että tuon pieniä palasia hyvää tähän maailmaan. Siis ihan tämmöisiä pikkujuttuja. Jossain vaiheessa sitten vaan huomasin, että elämässä tuntuikin taas olevan jotain mieltä. Uusiin ihmisiinkin olin tutustunut. Luulen, että moni ihminen on niin hukassa juuri siksi, että ihmiset eivät enää elä yhteisöissä, joissa jokaisella on oma konkreettinen paikkansa ja virkansa.

Kiitos, juuri tällaisia ajatuksia toivoinkin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita harrastuksia, joita voi tehdä myös yksin ja myös nyt korona-aikaan. Zoomissa ja Teamsissa kokoontuu paljon ryhmiä mm. meditaation ja joogan parissa.

Suosittelen meditoimista, joogaa, kävelyä, retkeilyä, hiihtoa, ulkoilua, tanssimista, musiikin kuuntelua, lukemista jne. Kyllä niillä saa aikansa kulumaan. Kavereita tai ystäviä voi myös näiden harrastusten myötä saada elämäänsä jos sellaista kaipaa.

Tanssimisesta olen vähän haaveillut. Tällä paikkakunnalla ei vain oikein mitään ole, mutta olen yrittänyt katsoa vähän naapurikuntien tarjontaa. Näissä on tullut vastaan sellainen ongelma, että en oikein tiedä, millaista mikäkin tanssi on enkä oikein tiedä, millaisilla hakusanoilla edes voisi etsiä sellaista itseä kiinnostavaa tanssiporukkaa, jos ei nyt lavatanssit tai baletti kiinnosta. 

Mistäs noita teams-ryhmiä voisi löytää? Tällaisesta en olekaan kuullut. 

ap

Olen tuo aiempi jota lainasit tuossa viestissäsi.

Itse olen meditaatioon hurahtanut jo monta vuotta sitten. Nirodha ry järjestää zoomin kautta meditaatiokursseja, itse olen tällä hetkellä kahdessa sellaisessa. Niissä molemmissa on myös yhteisöllisyyttä mukana, koska on erilaisia pienryhmätehtäviä jne. eli pääsee ihan aitoon vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Epäilen, että tälle keväälle on vielä tulossa etäkursseja lisääkin. Lisäksi heillä on keskiviikkoisin sellainen parin tunnin setti zoomin kautta. Kaikki nämä ovat joko edullisia tai ilmaisia. (Tuota buddhalaisuutta ei kannata säikähtää, eivät sitä siellä tyrkytä eli kaikkien uskontokuntien edustajat ovat tervetulleita.)

Erilaisten mielenterveyteen liittyvien yhteisöjen kautta voi myös löytää ilmaisia zoom/teams-joogatunteja, joissa saattaa olla jopa jotakin vuorovaikutuksellisuuttakin. Näitä en nyt viitsi sen tarkemmin mainostaa, koska ovat tosiaan ilmaisia. Eli pitää itse etsiä.

Jos ihan villiksi haluat heittäytyä, voit kokeilla naurujoogaryhmää zoomin kautta perjantaiaamuisin kello 9:00-9:15. Facebookista löytyy sellainen ryhmä kuin Ha-Ha-Helsinki, sieltä löytyy osallistumislinkki joka viikko. Ei maksa mitään ja on ihan superhauska alku päivälle, tosin edellyttää kykyä heittäytyä hulluttelemaan muiden kanssa. Siinä ainakin saa sosiaalisuutta.

Epäilen, että näitä on vaikka mitä muitakin, vaihtoehtoelämäntavan puolelta todennäköisesti löytyy vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Yhden ihmisen mielestä asia x on hyvä, joten sinun pitäisi tehdä asia x.

Jonkun toisen mielestä x on kuitenkin huono juttu, joten et siis saisi tehdä asiaa x.

Mutta jos et tee asiaa x niin et tee ekan ihmisen mielestä oikein.

Päätät tehdä tästä ristiriidasta ongelman, joka estää sinua tekemästä, niinkuin itse haluat.

Tadaa, sinulla on ehtymätön kaivo täynnä mahdollisuuksia olla elämässäsi tyytymätön ja onneton!

no juu, minä tuossa kommentoin vähän tyhmästi. Tuossa heittäydyin vähän marttyyriksi, kun yritin vain tuoda tuossa ilmi sitä, että aiempi kommentoija oli mielestäni väärässä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaan, piirrän, maalaan, katson videoita, käyn kuntosalilla, lenkkeilen koiran kanssa, shoppailen, opettelen uusia reseptejä, luen kirjoja ja lehtiä, matkustelen miten nyt pystyykään sekä vietän aikaa läheisten kanssa. Suosittelen todella vähentämään työn määrää sillä elämässä on niin paljon muuta kuin työ! :)

Välillä vain tuntuu, että ainoa asia, mistä tulee jotain onnistumisia ja oikeaa sisältöä elämään, on juuri se työ. Siis sellainen olo, että kokee tehneensä oikeasti jotain. 

ap

Olen itsekin ollut hyvin tunnollinen työntekijä ja ajatellut että minun tarvitsee olla hyödyllinen ollakseni arvokas. Työuupumuksen jälkeen en ole lähtenyt siihen enää vaan opetellut löytämään iloa asioista jotka ovat hyödyllisiä vain minulle itselleni. Lähinnä ettei tunne syyllisyyttä enää. Mutta toki jos työ tuo aidosti hyvää oloa sinulle niin se on hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita harrastuksia, joita voi tehdä myös yksin ja myös nyt korona-aikaan. Zoomissa ja Teamsissa kokoontuu paljon ryhmiä mm. meditaation ja joogan parissa.

Suosittelen meditoimista, joogaa, kävelyä, retkeilyä, hiihtoa, ulkoilua, tanssimista, musiikin kuuntelua, lukemista jne. Kyllä niillä saa aikansa kulumaan. Kavereita tai ystäviä voi myös näiden harrastusten myötä saada elämäänsä jos sellaista kaipaa.

Tanssimisesta olen vähän haaveillut. Tällä paikkakunnalla ei vain oikein mitään ole, mutta olen yrittänyt katsoa vähän naapurikuntien tarjontaa. Näissä on tullut vastaan sellainen ongelma, että en oikein tiedä, millaista mikäkin tanssi on enkä oikein tiedä, millaisilla hakusanoilla edes voisi etsiä sellaista itseä kiinnostavaa tanssiporukkaa, jos ei nyt lavatanssit tai baletti kiinnosta. 

Mistäs noita teams-ryhmiä voisi löytää? Tällaisesta en olekaan kuullut. 

ap

Olen tuo aiempi jota lainasit tuossa viestissäsi.

Itse olen meditaatioon hurahtanut jo monta vuotta sitten. Nirodha ry järjestää zoomin kautta meditaatiokursseja, itse olen tällä hetkellä kahdessa sellaisessa. Niissä molemmissa on myös yhteisöllisyyttä mukana, koska on erilaisia pienryhmätehtäviä jne. eli pääsee ihan aitoon vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Epäilen, että tälle keväälle on vielä tulossa etäkursseja lisääkin. Lisäksi heillä on keskiviikkoisin sellainen parin tunnin setti zoomin kautta. Kaikki nämä ovat joko edullisia tai ilmaisia. (Tuota buddhalaisuutta ei kannata säikähtää, eivät sitä siellä tyrkytä eli kaikkien uskontokuntien edustajat ovat tervetulleita.)

Erilaisten mielenterveyteen liittyvien yhteisöjen kautta voi myös löytää ilmaisia zoom/teams-joogatunteja, joissa saattaa olla jopa jotakin vuorovaikutuksellisuuttakin. Näitä en nyt viitsi sen tarkemmin mainostaa, koska ovat tosiaan ilmaisia. Eli pitää itse etsiä.

Jos ihan villiksi haluat heittäytyä, voit kokeilla naurujoogaryhmää zoomin kautta perjantaiaamuisin kello 9:00-9:15. Facebookista löytyy sellainen ryhmä kuin Ha-Ha-Helsinki, sieltä löytyy osallistumislinkki joka viikko. Ei maksa mitään ja on ihan superhauska alku päivälle, tosin edellyttää kykyä heittäytyä hulluttelemaan muiden kanssa. Siinä ainakin saa sosiaalisuutta.

Epäilen, että näitä on vaikka mitä muitakin, vaihtoehtoelämäntavan puolelta todennäköisesti löytyy vaikka mitä.

pystytkö vielä sen verran sanomaan, että löytyykö näistä parhaiten tietoa esim facebookista ja instagramista vai löytääkö paremmin ihan vain nettisivuja etsimälläja tutkimalla. Jotain joogajuttuja olen löytänyt facebookin tapahtumista, mutta ne ovat löytyneet vähän vahingossa ja toisella paikkakunnalla. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuuntelen musiikkia 8-10 h päivässä koska olen tällä hetkellä työttömänä ja lievästi masentunut myöskin. etsin musaa youtubesta ja spotifysta ja teen köyhän naisen mixtapeja ja nautin niistä kovasti . haaveilen myös säveltämisestä, omasta pianosta ja hyvinä päivinä omasta tuotannostakin. välillä käyn ulkoilemassa ja syömässä lähikuppilassa ja kirjoittelen wa;ssa kavereille ja etsin töitäkin pari kertaa vkossa. muuten hengailen ja yritän nauttia siitä ettei tarvi aamulla herätä töihin toistaiseksi.

tosi tärkeää pään ja hyvinvoinnin kannalta on ulkoilla päivittäin ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä.

Kaikkea hyvää sulle ap! 

Kiitos samoin sinulle! Nämä teidän kommenttinne ovat ihania, kun niistä tulee sellainen olo, että ei tämä minun elämäni mitään tavanomaista ankeampaa välttämättä olekaan. 

ap

Elämäni avartavimpana juhannuksena istuin eron jälkeen yksin ainokaisen siideripullo kanssa parvekkeella kuuntelemassa kun kaksi alkoholistipariskuntaa biletti alakerrassa. Naiset olivat äiti ja tytär, ja siinä kyllä miesmakua ja verenperimää siirrettiin tuleviin sukupolviin. Tein kauhistuneen huvittuneisuuden vallassa muistiinpanoja ongelmista, joita illan aikana alakerrassa ilmeni, mitä minulla ei ollut. Minun ei tarvitse kärsiä törkyturvasta, joka kinuaa suihinottoa äitini kuullen. Minun ei tarvitse kärsiä kenenkään myrkkykaasun eli elimellisesti tuotannosta. Minun lapseni tietävät olenko elossa vai en. Minun äitini ei kerjää joitain naapurin huumediileriltä. Minun ei tarvitse miettiä riittävätkö elarit taksikyytiin jatkoille.

Tavallinen ja tylsä elämä on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuuntelen musiikkia 8-10 h päivässä koska olen tällä hetkellä työttömänä ja lievästi masentunut myöskin. etsin musaa youtubesta ja spotifysta ja teen köyhän naisen mixtapeja ja nautin niistä kovasti . haaveilen myös säveltämisestä, omasta pianosta ja hyvinä päivinä omasta tuotannostakin. välillä käyn ulkoilemassa ja syömässä lähikuppilassa ja kirjoittelen wa;ssa kavereille ja etsin töitäkin pari kertaa vkossa. muuten hengailen ja yritän nauttia siitä ettei tarvi aamulla herätä töihin toistaiseksi.

tosi tärkeää pään ja hyvinvoinnin kannalta on ulkoilla päivittäin ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä.

Kaikkea hyvää sulle ap! 

Kiitos samoin sinulle! Nämä teidän kommenttinne ovat ihania, kun niistä tulee sellainen olo, että ei tämä minun elämäni mitään tavanomaista ankeampaa välttämättä olekaan. 

ap

Elämäni avartavimpana juhannuksena istuin eron jälkeen yksin ainokaisen siideripullo kanssa parvekkeella kuuntelemassa kun kaksi alkoholistipariskuntaa biletti alakerrassa. Naiset olivat äiti ja tytär, ja siinä kyllä miesmakua ja verenperimää siirrettiin tuleviin sukupolviin. Tein kauhistuneen huvittuneisuuden vallassa muistiinpanoja ongelmista, joita illan aikana alakerrassa ilmeni, mitä minulla ei ollut. Minun ei tarvitse kärsiä törkyturvasta, joka kinuaa suihinottoa äitini kuullen. Minun ei tarvitse kärsiä kenenkään myrkkykaasun eli elimellisesti tuotannosta. Minun lapseni tietävät olenko elossa vai en. Minun äitini ei kerjää joitain naapurin huumediileriltä. Minun ei tarvitse miettiä riittävätkö elarit taksikyytiin jatkoille.

Tavallinen ja tylsä elämä on ihan ok.

No juu. Tuon takia ero tekikin minulle niin kipeää, kun tiesin, että jos joskus taas alkaa etsimään uutta kumppania, niin ensin pitää kahlata tuhat tuollaista tapausta, ennen kuin löytää jotain hyvää. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita harrastuksia, joita voi tehdä myös yksin ja myös nyt korona-aikaan. Zoomissa ja Teamsissa kokoontuu paljon ryhmiä mm. meditaation ja joogan parissa.

Suosittelen meditoimista, joogaa, kävelyä, retkeilyä, hiihtoa, ulkoilua, tanssimista, musiikin kuuntelua, lukemista jne. Kyllä niillä saa aikansa kulumaan. Kavereita tai ystäviä voi myös näiden harrastusten myötä saada elämäänsä jos sellaista kaipaa.

Tanssimisesta olen vähän haaveillut. Tällä paikkakunnalla ei vain oikein mitään ole, mutta olen yrittänyt katsoa vähän naapurikuntien tarjontaa. Näissä on tullut vastaan sellainen ongelma, että en oikein tiedä, millaista mikäkin tanssi on enkä oikein tiedä, millaisilla hakusanoilla edes voisi etsiä sellaista itseä kiinnostavaa tanssiporukkaa, jos ei nyt lavatanssit tai baletti kiinnosta. 

Mistäs noita teams-ryhmiä voisi löytää? Tällaisesta en olekaan kuullut. 

ap

Olen tuo aiempi jota lainasit tuossa viestissäsi.

Itse olen meditaatioon hurahtanut jo monta vuotta sitten. Nirodha ry järjestää zoomin kautta meditaatiokursseja, itse olen tällä hetkellä kahdessa sellaisessa. Niissä molemmissa on myös yhteisöllisyyttä mukana, koska on erilaisia pienryhmätehtäviä jne. eli pääsee ihan aitoon vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Epäilen, että tälle keväälle on vielä tulossa etäkursseja lisääkin. Lisäksi heillä on keskiviikkoisin sellainen parin tunnin setti zoomin kautta. Kaikki nämä ovat joko edullisia tai ilmaisia. (Tuota buddhalaisuutta ei kannata säikähtää, eivät sitä siellä tyrkytä eli kaikkien uskontokuntien edustajat ovat tervetulleita.)

Erilaisten mielenterveyteen liittyvien yhteisöjen kautta voi myös löytää ilmaisia zoom/teams-joogatunteja, joissa saattaa olla jopa jotakin vuorovaikutuksellisuuttakin. Näitä en nyt viitsi sen tarkemmin mainostaa, koska ovat tosiaan ilmaisia. Eli pitää itse etsiä.

Jos ihan villiksi haluat heittäytyä, voit kokeilla naurujoogaryhmää zoomin kautta perjantaiaamuisin kello 9:00-9:15. Facebookista löytyy sellainen ryhmä kuin Ha-Ha-Helsinki, sieltä löytyy osallistumislinkki joka viikko. Ei maksa mitään ja on ihan superhauska alku päivälle, tosin edellyttää kykyä heittäytyä hulluttelemaan muiden kanssa. Siinä ainakin saa sosiaalisuutta.

Epäilen, että näitä on vaikka mitä muitakin, vaihtoehtoelämäntavan puolelta todennäköisesti löytyy vaikka mitä.

pystytkö vielä sen verran sanomaan, että löytyykö näistä parhaiten tietoa esim facebookista ja instagramista vai löytääkö paremmin ihan vain nettisivuja etsimälläja tutkimalla. Jotain joogajuttuja olen löytänyt facebookin tapahtumista, mutta ne ovat löytyneet vähän vahingossa ja toisella paikkakunnalla. 

ap

Facebookista olen kaivanut näitä paljon myös, eli löytyy satunnaisesti sieltä Tapahtumat-osiosta kaikennäköisiä ilmaistapahtumia. Viimeisin hyvä bongaukseni Facebookista on Fiilis Fitnessin kautta erilaisia liikuntatunteja maksa mitä haluat-periaatteella. Ensi viikollekin taisi olla vaikka mitä tunteja siellä tarjolla. En tiedä kauan meinaavat näitä jatkaa eli onko kuinka pysyvä juttu tämä kun itse vasta viikko sitten tämän löysin sattumalta.

Mielenterveyden keskusliitto piti mainita: heillä on nyt korona-aikana ollut paljon erilaisia teams/zoom-kursseja erilaisista aiheista. Syksyllä esimerkiksi olin sellaisella kurssilla kuin Luovuutta keskelle viikkoa, jossa siis oli jokaiselle viikolle erilainen teema joka liittyi luovuuteen. Ei tarvitse olla välttämättä jäsen. Löytyy Tapahtumat-osiosta heidän internetsivuiltaan.

Muitakin on, mutta en niistä nyt aio tässä mainita eli pitää itse etsiä. Mutta tosiaan erilaiset mielenterveyteen liittyvät yhdistykset järjestävät kaikennäköistä zoomissa ja teamsissa. Myös erilaisia kahvihetkiä/jutustelukerhoja/vertaistukijuttuja jos niistä on kiinnostunut eli haluaa vain päästä juttelemaan jonkun kanssa.

En tee ihan kauheasti mitään, minun on vähän vaikea saada aikaiseksi vapaalla. Saan enemmän aikaan, jos lapset ovat luonani eikä isällään :)

Lapsettomina viikonloppuina vietän yleensä kotiaikaa miesystävän kanssa. Joskus lähdetään kylään, joskus on jotain kemuja. Kavereitani en yleensä jaksa nähdä, minusta on kiva olla viikonloppuna paljon yksin kun teen töitä ihmisten kanssa. Käyn kävelyllä koiran kanssa, soitan pianoa, juon aamukahvia rauhassa, yritän vähän urheilla :D Hoidan asioita, jotain ostoksia tai muuta tylsää. Katson sarjoja.

Lasten kanssa sitten toteutan lasten toiveita tai keksin jotain tekemistä. Nyt lähdetään mökille, tänään käytiin illalla hakemassa pikaruokaa, pelaillaan lautapelejä. Huomenna mökkeilyä ja saunomista.

Mulla on paha tapa jumittaa,enkä saa paljoa aikaiseksi. Minulla on todnäk ADHD joka tämän aiheuttaa (perheessä esiintyy runsaasti ja itsekin tutkimuksissa), samoin ainakin toisella lapsella. Tekemään lähteminen on ison työn takana, huomenna mulla on tuntitarkkuudella päiväohjelma että tulisi tehtyä asiat mitä ajatellut. Ideoita on, mutta toteuttaminen ontuu osin omasta päästä ja toisaalta myös lasten hankalan hallittavuuden vuoksi.

Pyrin laittamaan ylös suunnitelmat myös kun minulla ei ole lapsia. Esim. Kävely, kuntosali, kauppa. Syömisestäkin pitää itseäni muistuttaa. Mieheni, jolla haasteita ei ole elää tosi aktiivisesti. Paljon liikuntaharrastuksia ja ystäviä, joita tapaa aktiivisesti :)