Mitä te teette elämässänne muuta kuin töitä?

Vierailija kirjoitti:

Ap Jos haluat seuraa, älä ole ilkeä ja inhottava.

Ai sekö on ilkeää ja inhottavaa, että korjaan kohdat, joita minun tekstistäni on ymmärretty väärin. Ja sitten joku tulee haukkumaan minut hermoheikoksi ja kertoo, että minunlaiseni ihmiset ovat hänelle suurinta hupia maailmassa, niin siinä minä olen se inhottava ? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap Jos haluat seuraa, älä ole ilkeä ja inhottava.

Ai sekö on ilkeää ja inhottavaa, että korjaan kohdat, joita minun tekstistäni on ymmärretty väärin. Ja sitten joku tulee haukkumaan minut hermoheikoksi ja kertoo, että minunlaiseni ihmiset ovat hänelle suurinta hupia maailmassa, niin siinä minä olen se inhottava ? 

ap

Olet ollut inhottava niillekin, jotka oli sulle ystävällisiä.

Hola! Tilaa Netflix, katso sieltä kategoriasta elämänmyönteinen sarjat/elokuvia, koukutu, aamulla juo kahvisi ja lue uutiset, sitten aloita sarjan katsominen älylaitteella tabi/luuri, ja vaihda heti sarjaa/elokuvaa jos ei tunnu mukavalta, järjestele samalla laatikko kerrallaan tavaroitasi ja sarja pyörii samalla, laita turhat roskiin. Kävele pussillinen roskia ulos roskikseen, sitten jatka sarjan katsomista ja kokkaat samalla kun katsot sarjaa. Syö ja katso iloista sarjaa, tiskaa tiskit ja katso sarjaa samalla. Jos lämpötila ulkona on plus asteita, vie linnuille siemeniä ja palaa katsomaan sarjaa. Olet käynyt jo kaksi kertaa ulkona, plussana tehnyt kotitöitä hieman, ja kotisi on hieman siivoutunut. Jatka sarjan katsomista ja tee samalla jotain pieniä rästihommia ja aina kun pussillinen roskia on niin viet ne taas ulkoroskikseen muutoin katsot sarjaa. Samalla voit tehdä ostoslistat, pyyhkiä pölyt luuri toisessa kädessä sarjan kanssa, on varmasti mukavampaa kuin ilman. Kun ulkona alkaa olemaan kivat ulkoilukelit keväällä, on kotisi on jo siisti ja uloskin on kiva mennä, vaikka vaan pihaan istuskelemaan kahvikupin kanssa. Talvella on ihan suotavaa katsella mukavia ohjelmia 247 ja puuhastelua vain sisällä, niin me muutkin tehdään vaikka harva myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.

Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän. 

ap

Jospa sitten huomioisit, että masennuksesi vuoksi et nyt osaa suhtautua ihan oikein saamiisi kommentteihin.

Miten niihin pitäisi suhtautua? Enkö saa selittää, mitä oikeasti tarkoitin, jos minut selkeästikin ymmärretään väärin? 

Ja mitähän te luulette, että olen tässä juuri tekemässä, kun kysyin tällaiseen asiaan palstalaisten kommentteja. Minä en kysynyt teidän mielipidettänne minusta ja masennuksestani. Minä tiedän kyllä tilanteeni itsekin. Mutta katsokaas kun tähän sairauteen nimenomaan yksi lääke on se, että yrittää aktivoitua ja etsiä elämäänsä mielekkäitä asioita. 

ap

Minä käyn keikoilla.  Menen yleensä ajoissa fiilistelemään ja katselemaan ihmisiä.  Joskus tulee juteltuakin ja tutustuttua uusiin ihmisiin.  Sitten käyn klassisissa konserteissa, se on rauhoittavaa.  En katsele kotona juurikaan elokuvia vaan suoratoistopalveluita ja television urheilu- ja dokumenttiohjelmia.  Säästän elokuvat teatteriin.  Rakastan leffateattereiden tunnelmaa.

Nuorempana juoksin eli lenkkeilin, nyt lähinnä ulkoilen.  Liikun lähiluonnossa, puistometsissä ja muuallakin.  Käyn kirjastossa lukemassa ja lainaamassa kirjoja kotiin.  Harrastan kaupunkikävelyjä, päämäärätöntä haahuilua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

samaa meinasin itekin kommentoida  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap Jos haluat seuraa, älä ole ilkeä ja inhottava.

Ai sekö on ilkeää ja inhottavaa, että korjaan kohdat, joita minun tekstistäni on ymmärretty väärin. Ja sitten joku tulee haukkumaan minut hermoheikoksi ja kertoo, että minunlaiseni ihmiset ovat hänelle suurinta hupia maailmassa, niin siinä minä olen se inhottava ? 

ap

Olet ollut inhottava niillekin, jotka oli sulle ystävällisiä.

Missä kohdassa? Jos joku ymmärtää väärin ja minä selitän, mitä oikeasti tarkoitin, onko se oikeasti inhottavaa. Mielestäni en ole ollut töykeä kuin tuolle, joka kertoi nauravansa minulle ja sanoi, miten säälittävä olen, kun en osaa yhtään olla yksin. Jos jossain kommentissa olen vastannut jollekulle muulle töykeästi, olen luullut, että se kirjoittaja on ollut tuo sama henkilö. Pahoittelen, jos näin on käynyt. Olen mielestäni tässä nyt kiittänyt vinkeistä ja esittänyt jatkokysymyksiä muille ihan normaalisti, mutta ehkä en sitten itse huomaa omaa inhottavuuttani. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.

Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän. 

ap

Jospa sitten huomioisit, että masennuksesi vuoksi et nyt osaa suhtautua ihan oikein saamiisi kommentteihin.

Miten niihin pitäisi suhtautua? Enkö saa selittää, mitä oikeasti tarkoitin, jos minut selkeästikin ymmärretään väärin? 

Ja mitähän te luulette, että olen tässä juuri tekemässä, kun kysyin tällaiseen asiaan palstalaisten kommentteja. Minä en kysynyt teidän mielipidettänne minusta ja masennuksestani. Minä tiedän kyllä tilanteeni itsekin. Mutta katsokaas kun tähän sairauteen nimenomaan yksi lääke on se, että yrittää aktivoitua ja etsiä elämäänsä mielekkäitä asioita. 

ap

piikittelyistä päätellen en usko että ap halusi kenenkään neuvoja tai kommentteja vaan pelkästään myötäilyä omille ajatuksilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.

Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän. 

ap

Jospa sitten huomioisit, että masennuksesi vuoksi et nyt osaa suhtautua ihan oikein saamiisi kommentteihin.

Miten niihin pitäisi suhtautua? Enkö saa selittää, mitä oikeasti tarkoitin, jos minut selkeästikin ymmärretään väärin? 

Ja mitähän te luulette, että olen tässä juuri tekemässä, kun kysyin tällaiseen asiaan palstalaisten kommentteja. Minä en kysynyt teidän mielipidettänne minusta ja masennuksestani. Minä tiedän kyllä tilanteeni itsekin. Mutta katsokaas kun tähän sairauteen nimenomaan yksi lääke on se, että yrittää aktivoitua ja etsiä elämäänsä mielekkäitä asioita. 

ap

Tervetuloa internetin keskustelupalstalle! Täältä et tosiaan saa pelkkiä asiallisia vastauksia kysymyksiisi, vaan takuuvarmasti myös sinua ja elämänvalintojasi kritisoidaan, jos paljastat mitään itsestäsi.

Itse kuuntelen musiikkia 8-10 h päivässä koska olen tällä hetkellä työttömänä ja lievästi masentunut myöskin. etsin musaa youtubesta ja spotifysta ja teen köyhän naisen mixtapeja ja nautin niistä kovasti . haaveilen myös säveltämisestä, omasta pianosta ja hyvinä päivinä omasta tuotannostakin. välillä käyn ulkoilemassa ja syömässä lähikuppilassa ja kirjoittelen wa;ssa kavereille ja etsin töitäkin pari kertaa vkossa. muuten hengailen ja yritän nauttia siitä ettei tarvi aamulla herätä töihin toistaiseksi.

tosi tärkeää pään ja hyvinvoinnin kannalta on ulkoilla päivittäin ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä.

Kaikkea hyvää sulle ap! 

Vierailija kirjoitti:

Jospa aloittaisit ihan siitä, että alkaisit mennä ” ihmisten ilmoille”, vaikka aluksi pitäisikin mennä yksin. Sitä helposti ns. mökkiintyy, kun tekee etätöitä eikä ole kodin ulkopuolisia kontakteja. Ymmärrän, että on kurjaa mennä yksin, mutta jos aloitat jostain ja saat samalla juteltua edes jonkun kanssa niinä viikkoina, kun lapset on isällään

- käy vaikka kerran viikossa lounaalla jossain. Näet ihmisiä, saatat törmätä vanhaan tuttuunkin samalla. Moni käy lounaalla yksin, ei siinä ole sen kummempaa. Eikä ravintolat ole nyt illalla aukikaan.

- jos alueellasi on uimahallit auki, käy siellä. Saunassa tulee monesti juteltua muiden kanssa, aluksi tosin ihan yleistä säästä tms. Itse tutustuin uimahallin saunassa kivaan, oman ikäiseeni naiseen. Kävimme aamuisin ennen töitä ja olimme aina yhtä aikaa saunassa. Aloimme jutella aina vain enemmän, kun viikoittain tapasimme. Tämä tosin katkesi koronaan ja etätöihin, koska menin uimahallista suoraan töihin. Nyt työt on kotona.

- riippuen onko paikkakunnallasi museokorttia, hanki sellainen jos mahdollista. Käy säännöllisesti museoissa ja näyttelyissä. Ota teinit välillä mukaan, jos vain innostuvat.

- entä joku vapaaehtoistoiminta, esim. vanhusten kaveritoiminta, että käy säännöllisesti juttelemassa ja vaikka ulkoilemassa yksinäisen ikäihmisen kanssa. Saatte molemmat tästä iloa.

- kansalaisopistot ei taida juuri nyt toimia kuin etänä, mutta entä joku lukupiiri, kielen opiskelu tms. jota voi tehdä etänä? Siinä tutustuu uusiin ihmisiin. Siskoni muutti ulkomaille pahimpaan korona-aikaan ja meni ko. kielen kurssille, tapasi siellä verkossa oman ikäisiä naisia ja kesän tullen sopivat puistotreffejä, kun sisällä ei saanut tavata. Näin hän sai pari ystävää uudesta maasta.

Ja tätähän nimenomaan aloituksessani kysyinkin, mutta jotkut väänsivät tämän keskustelun nyt ihan sivuraiteille ja jouduin selittämään, miksi ylipäätään haluan muiden ihmisten seuraan. 

Asun melko pienellä paikkakunnalla ja täällä ei ole mitään museokortteja eikä näyttelyitä. Lounaspaikkoja ei ole kuin abc, jossa kököttävät ne samat ukkelit päivästä toiseen. Tämä on oikeastaan minulle tosi hankalaa, kun tällä paikkakunnalla ei oikeasti ole oikein mitään tekemistä ja näkemistä eikä harrastuksiakaan. Ex asui eri paikkakunnalla ja siellä tein asioita itsekseni, mutta enää en voi hänen luokseen mennä, joten osa elämästäni "kuoli" eron myötä silläkin tavalla. 

Uimahalli on hyvä vinkki. Olen aiemmin käynyt lasten kanssa, mutta ei ole tullut mieleen, että voisi tosiaan mennä ihan yksinkin. :D 

Olen opiskellut verkossa italiaa, mutta siinä ei juurikaan tutustu kehenkään. Olen myös hakenut erääseen täydennyskoulutukseen, mutta se alkaa vasta myöhemmin enkä tiedä, pääsenkö sinne sisään. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Ehkä sä oot nii ihmisiä, joilla on hyvä olla puolisoa. Vanhemman sinkun pitää viihtyä tosi hyvin yksin, että olisi tyytyväinen elämäänsä. Ja ap älä hyökkäile kaikkia kohtaan siksi, että sait ilkeitä kommentteja alussa muutaman. Syytömiä me loput siihen ollaan.

Minä tykkään lukea ja kirjoittaa itsekin, siis ihan novelleja pöytälaatikkoon ja päiväkirjaa. Lenkkeilen kolme neljä kertaa viikossa ja silloin tällöin käyn astangajoogassa. Pari kertaa kuussa teen muutaman tunnin vapaaehtoistyötä.

Kun yrittää ymmärtää ympäristöään ja tulkita sen tapahtumia, aikaa saa kulumaan loputtomasti.

Pilvibongaus, tähtitaivaan opiskelu, aallontarkkailu, jo mainittu lintubongaus, talvidendrologia ja muu kasvien tunnistus, valokuvaus, kirjoittaminen ja kävelyn filosofian opiskelu voivat saattaa sinut hivenen sivuun antroposentrisestä maailmankuvastasi ja huomaat olevasi osa suurempaa kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

Rauhoitu hyvä ihminen, ymmärrän tuon. Ja tiedän mitä yksinäisyys on. Kuulostaa kovasti siltä, ettet ole kunnolla vielä toipunut masennuksestasi. Mulle riitti nyt kuitenkin tuon räyhäyksen vastaanottaminen. Voimia ja tsemppiä.

Ööö, juu, en tosiaan tämän keskustelun aikana ehtinyt toipua masennuksestani, josta kerroin heti aloituskommentissani. Upeaa, että sinäkin hoksasit tämän. 

ap

Jospa sitten huomioisit, että masennuksesi vuoksi et nyt osaa suhtautua ihan oikein saamiisi kommentteihin.

Miten niihin pitäisi suhtautua? Enkö saa selittää, mitä oikeasti tarkoitin, jos minut selkeästikin ymmärretään väärin? 

Ja mitähän te luulette, että olen tässä juuri tekemässä, kun kysyin tällaiseen asiaan palstalaisten kommentteja. Minä en kysynyt teidän mielipidettänne minusta ja masennuksestani. Minä tiedän kyllä tilanteeni itsekin. Mutta katsokaas kun tähän sairauteen nimenomaan yksi lääke on se, että yrittää aktivoitua ja etsiä elämäänsä mielekkäitä asioita. 

ap

Tervetuloa internetin keskustelupalstalle! Täältä et tosiaan saa pelkkiä asiallisia vastauksia kysymyksiisi, vaan takuuvarmasti myös sinua ja elämänvalintojasi kritisoidaan, jos paljastat mitään itsestäsi.

No sehän tässä hauskaa onkin, että ihan itse heti alkuun kerron, miten pahassa jamassa mielenterveyteni on, niin nämä kuvittelevat jotenkin voivansa loukata ja mitätöidä sanomisiani vihjailemalla, että kyllä sinulla taitaa nyt olla vähän masennusta, et ole tainnut ihan vielä siitä toipua. En ihan tiedä mitä masentuneen sitten oletetaan itselleen ja tilanteelleen tekevän, kun näköjään nyt on kiellettyä etsiä elämään sisältöä, tekemistä ja uusia ihmisiä. Parempi olisi ilmeisesti vain istua täällä neljän seinän sisällä vielä pari vuotta niin ehkä tämä masennus tästä ihan itsekseen jonain päivänä katoaa. 

ap

Onhan noita harrastuksia, joita voi tehdä myös yksin ja myös nyt korona-aikaan. Zoomissa ja Teamsissa kokoontuu paljon ryhmiä mm. meditaation ja joogan parissa.

Suosittelen meditoimista, joogaa, kävelyä, retkeilyä, hiihtoa, ulkoilua, tanssimista, musiikin kuuntelua, lukemista jne. Kyllä niillä saa aikansa kulumaan. Kavereita tai ystäviä voi myös näiden harrastusten myötä saada elämäänsä jos sellaista kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Ehkä sä oot nii ihmisiä, joilla on hyvä olla puolisoa. Vanhemman sinkun pitää viihtyä tosi hyvin yksin, että olisi tyytyväinen elämäänsä. Ja ap älä hyökkäile kaikkia kohtaan siksi, että sait ilkeitä kommentteja alussa muutaman. Syytömiä me loput siihen ollaan.

No mielestäni tuossakaan en erityisemmin hyökkäillyt ketään kohtaan. Minulle tultiin kommentoimaan, että miksi en hanki parisuhdetta kun sinkkuna olo on niin paskaa ja sen korjasin, että en ole missään kyllä niin sanonut. Mutta minähän se taas tuossakin olin, joka ilkeästi hyökkäsi.. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä mitään tai ketään, sen takia en nojaudukaan LIIKAA muihin ihmisiin vaan keskityn itse omaan hyvinvointiini esim harrastusten ja liikunnan avulla. Ja on minullakin ollut yksinäisiä aikoja, esim kun muutin töiden takia täysin vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut yhtään ketään. En sieltä saanut työkavereita tai puolituttuja kummempia ihmiskontakteja mutta en silti kadu tuotakaan ajanjaksoa tai muistele sitä pahalla, koska minulla ei ole tapana vaipua itsesääliin vaan yritän nähdä asioiden positiiviset puolet. Sinä tunnut olettavan että muut ihmiset hoitaa asiat sinun puolestasi, jostain vain pitäisi tipahtaa nyt eteesi ystäviä yms ilman että joudut tekemään mitään tai menemään omien rajojesi ja estojesi ylitse. Ei kukaan muu voi tehdä asioita toisen puolesta, sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi. Mutta tätähän sinä et halua kuulla koska haluat mielummin piehtaroida itsesäälissä. 

Ja sinä tulet yksinäiselle ihmiselle sanomaan, että edes yksi ystävä tai parisuhde on LIIKAA? Etkö ymmärrä, että totaalisen yksinäisyyden ja täydellisen riippuvuuden ja hypersosiaalisuuden välillä on aika paljon muutakin. Minä olen aina viihtynyt todella paljon yksin, mutta kyllä siinä tulee minullakin jossakin raja vastaan. 

Edelleen, olen tässä kysynyt ideoita, mistä ja millä tavalla niitä ystäviä tai tekemistä voi löytää. En ole odottanut, että kukaan tekee asioita puolestani. Minä kyllä teen ne asiat ihan itse, kunhan vain tietäisin, mitä ne ovat. Missä muuten olen puhunut estoistanikaan yhtään mitään? Keksit asioita, joita en ole missään sanonut. Olen sanonut ainoastaan, että yksin kotona puuhailu ei tunnu kovin sosiaaliselta elämältä. Mutta kai sekin on sinun mielestäsi jotenkin väärin ajateltu. 

ap

Masennus vie mielenkiinnon asioihin. Mulla ainakin tekemistä alkoi löytyä, kun toivuin masennuksesta. Mieleen vaan alkoi pulpahdella asioita, joita haluan tehdä... Ilman, että kukaan niitä vinkkasi ja neuvoi.

Myöhemmin ketjussa ihmettelit, kuka tilaa pöydän ravintolasta tai varaa matkan yksin. Minä. Leffoissa ja museoissakin käyn yksin. Ja kahviloissa. Jätin ne listaamatta aiemmin, kun korona-aikaan noita ei ole niin tullut tehtyä. Enempi on kissan kanssa kotona. - 55

Itse asiassa en tarkoittanut tuota kysymystä niin, etteikö kukaan niin tekisi. Pointtini oli se, että kun menet ravintolaan tai lomakohteisiin, siellä suurin osa on jonkun kanssa eikä yksin. Ja uskaltaisin väittää, että tässäkin ketjussa ihan jokainen on käynyt lomamatkalla ystävän tai perheen kanssa, eikä siinä ole mitään sairasta, epätoivoista tai kummallista. Ihan vain siksi tuon nyt otin esiin, kun yksinäinen ei saisi haluta samaa, mitä suurin osa muistakin ihmisistä tekee ihan koko ajan. Miksi näille ihmisille ei mennä sanomaan, että opetelkaas tekin kuulkaa olemaan välillä yksin, ihan sairasta tuollainen läheisriippuvuus. 

ap

Me aikuiset sinkut ei eletä kuten suurin osa. Ehkä jos oot elänyt pitkään parisuhteessa, oot tottunut erilaiseen normaaliin.

Mä käyn mieluiten yksin esim. leffassa tai museossa, usein matkoillakin. Kahviloissa ja ravintoloissa on kivempaa usein olla sosiaalinen, mutta aidosti nautin siitäkin, et saan juoda jonkun erikoiskahvin yksin, selata lehteä ja katsella ihmisiä.

Edelleen, pointti ei ollut se, että kukaan ei voisi mennä ja tehdä yksin. Pointti oli se, että ei pitäisi olla mitenkään ihmeellistä tai väärin haluta mennä ja tehdä jonkun toisen kanssa. Jos enemmistö niin kuitenkin tekee, tottakai se on normaalia, miksi ei muka olisi?  En tiedä sinusta, mutta kyllä minulle se kokemus on ihan erilainen, jos joku on mukana. 

Ja edelleenkin, on eri asia olla yksin ja yksinäinen. On täysin eri asia mennä välillä yksin, jos muuten elämässä on usein ihmisten ympäröimänä. Mutta kun se yksin oleminen ei ole oma valinta vaan JOUDUT menemään yksin JOKA KERTA, se ei ole enää kovin suuri nautinto. 

ap

no mikset sitten rupea vaan ettimään uutta heilaa jos kerran tiedät että kumppanin kanssa elämä on yhtä juhlaa ja sinkkuna olo on täyttä paskaa? 

Miksi ette lue yhtään, mitä kirjoitan? En ole puhunut tässä pelkästään parisuhteista vaan ihan muistakin ihmissuhteista. 

ap

Se on nuorten sinkkujen elämää. Sun ikäiset pyörii perheen, puolison ja sukulaisten kanssa.

Niin ja siitä sitten sanotaan, että ei saa haluta puolisoa, kun pitää oppia elämään yksin. Aina menee väärin, vaikka miten päin tekee. 

ap

Yhden ihmisen mielestä asia x on hyvä, joten sinun pitäisi tehdä asia x.

Jonkun toisen mielestä x on kuitenkin huono juttu, joten et siis saisi tehdä asiaa x.

Mutta jos et tee asiaa x niin et tee ekan ihmisen mielestä oikein.

Päätät tehdä tästä ristiriidasta ongelman, joka estää sinua tekemästä, niinkuin itse haluat.

Tadaa, sinulla on ehtymätön kaivo täynnä mahdollisuuksia olla elämässäsi tyytymätön ja onneton!