Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (125)

Vierailija

Juopottelen viikonloppuisin, krapulassa katson netflixiä tai hbota. Muuten sitten pelailen wowia tai Minecraftia tai teen palapelejä. Työskentelen ulkotöissä, joten viikonloppuisin olen hyvällä omatunnolla sisällä.
Muuta en kaipaa.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Ei mullakaan oo ystäviä eikä kumppania mutta jotenkin olen rakentanut itselleni kiireisen elämän. Ja mä oon yksin viihtyvä ihminen, mulle on aika helppoa elellä yksikseni. Mutta ymmärrän myös että kaikille se ei ole niin helppoa. Mä opiskelen. Mulla on läheinen sisarus jota tapaan usein, jos ei tavata niin viestitellään koko ajan. Teen kotitöitä. Käyn lenkillä. Katson sarjoja ja leffoja. Pelaan tietokonepelejä. Luen (koulukirjoja ja muutakin). Käyn kirjastossa. Hengailen ostoskeskuksessa, yleensä on aina jotain ostettavaakin. Käyn kahvilassa. Shoppailen netissä ja surffailen netissä, esim. täällä. Onhan sitä vaikka mitä tekemistä. Asiat on aika perushyvin kun on se työpaikka, se mahdollistaa kaiken muun tekemisen ja olemisen kun saa palkkaa. Älä huoli, löydät kyllä omat juttusi.

  • ylös 11
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Korona-aika on vaikeaa kun osa harrastuksista ja menoista on kielletty. Voisitko luoda viikonlopuille oman rutiinin? Asioita joista tulee hyvä fiilis?  Hyvä ja hidas aamupala tai päiväkahvihetki tai parempi lounassetti. Päiväkävely, luontoa, taidenäyttely tai kirjasto? Voisitko kerätä listaa asioista jotka tuovat sinulle hyvää mieltä tai asioita joita haluaisit ehkä joskus kokeilla tai tehdä arjessasi? Tykäätkö kokata tai leipoa? - kerää reseptejä tai ruokia joita olisi kiva kkokeilla joskus?  Ulkoilu? Lähiseudun ulkoilualueet? Liikunta? laji joka on jäänut tai joku jota olet halunnut kokeilla? Luetko? Kuunteletko Podcasteja? Musiikkia? Joku harrastus jonka voisi aloittaa kun saa taas kokoontua? Ystävätoiminta, löytyisikö sitä kautta jotain? 

Omaan oloon vaikeina aikoina auttoi rutiinit. Pahimmasta päästyäni rakensin tyhjään elämään säntillisen arki- ja viikonlopppurutiinin. Ei se pitänyt, välillä jäin sängynpohjalle haisemaan jaa makaamaan likaisissa verkkareissa kun ei jaksanut, mutta noi rutiinit ja pienet asiat teki tunteen että "sai jostain kiinni" kun pystyin lähtemään liikeelle.

Jotain tällaista olen yrittänytkin, mutta silti elämä tuntuu niin tyhjältä. Minulla on siis nuo kotitreenivälineet ja teen joka päivä hetken noita italian tehtäviä. Ongelma on nimenomaan tuo "liikkeelle lähteminen", kun tuntuu, että vaikka teen mitä, en oikeasti "lähde" mihinkään. Ulkoilusta en kovin paljon pidä ainakaan näin talvella. Jotain liikuntaharrastusta olen yrittänyt etsiä, mutta täällä pikkukylässä ei ole oikein mitään (ja onko isommissakaan kaupungeissa näin koronan aikaan). 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan oo ystäviä eikä kumppania mutta jotenkin olen rakentanut itselleni kiireisen elämän. Ja mä oon yksin viihtyvä ihminen, mulle on aika helppoa elellä yksikseni. Mutta ymmärrän myös että kaikille se ei ole niin helppoa. Mä opiskelen. Mulla on läheinen sisarus jota tapaan usein, jos ei tavata niin viestitellään koko ajan. Teen kotitöitä. Käyn lenkillä. Katson sarjoja ja leffoja. Pelaan tietokonepelejä. Luen (koulukirjoja ja muutakin). Käyn kirjastossa. Hengailen ostoskeskuksessa, yleensä on aina jotain ostettavaakin. Käyn kahvilassa. Shoppailen netissä ja surffailen netissä, esim. täällä. Onhan sitä vaikka mitä tekemistä. Asiat on aika perushyvin kun on se työpaikka, se mahdollistaa kaiken muun tekemisen ja olemisen kun saa palkkaa. Älä huoli, löydät kyllä omat juttusi.
Sinun elämäsi kuulostaa aika pitkälti samanlaiselta kuin minunkin (minäkin muuten hain erääseen jatkokoulutuspaikkaan). Silti en osaa pitää tätä "elämänä" vaan tuntuu, että esimerkiksi siellä ostoskeskuksessa ja kahvilassa vain katson kun muut elävät sitä elämää. Jos joku kysyy, mitä tein viikonloppuna tai millaista elämää elän, en oikeasti osaa vastata. Minussa taitaa olla jokin vika. 

ap

Vierailija

Kuten osassa vastauksiakin käy ilmi, monille puoliso ja/tai perhe luo elämään paljon sisältöä. Itse olen sinkku, mutta nostin asian esille siksi, että oma tekeminen tai tekemättömyys tulee monilla selitetyksi sen kautta, että sanotaan viettävän aikaa perheen kanssa. Toivottavasti kaikilla olisi myös omia harrastuksia ja muistaisi elää myös itselleen.

Tämä korona-aika on melko haastava, jos haluat ap nimen omaan puuhaa kotisi ulkopuolelta. Harrastukset, vapaaehtoistyö, lemmikit ja ystävät ottavat työn ohella oman aikansa. Jos harrastus on säännöllistä, niin se voi viedä paljonkin aikaa. Oma harrastukseni liikunnan parissa vie kaikkinensa 14 tuntia viikossa, sisältäen siirtymät ja suihkut. Lukeminen on myös hyvä harrastus, voit vaikka ottaa jonkin tavoitteen ja pyrkiä noudattamaan sitä (esim. klassikoiden lukeminen). Jos kaipaat seuraa, niin deittailu vie paljon aikaa. Ruoanlaitto on palkitseva harrastus myös ja jossain määrin jopa ”pakollista”. Käsityöt, piirtäminen, sijoittaminen, joku sivutyö, jokapäiväinen ulkoilu, jonkin musiikki-instrumentin opettelu, dokkareiden katsominen, tavaroiden jälleenmyynti, joku koulutus? Onhan näitä. Toivottavasti löydät oman ”lajisi”, semmonen tuo paljon iloa :)

Vierailija

Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 

  • ylös 14
  • alas 2
Vierailija

Mä katselen elokuvia, haaveilen, käyn vanhempieni luona, urheilen milloin mitenkin, soittelen soittimillani (pianolla ja kitaralla) ja tietenkin palstailen. Oon minäkin vähän erakoitunut, mutta viihdyn hyvin yksin.

Vierailija

Käyttäjä2108 kirjoitti:
Keksi joka viikonlopulle yksi kohde, minne mennä. Siitäkin saat uutta energiaa.
Tätä olen ajatellut paljon, mutta ihan oikeasti en tiedä, minne voisin mennä. Minulle on tässä masennuksen hoidossa annettu ohjeeksikin, että pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, tavata ihmisiä, mutta mihin ihmiset normaalisti menee? Tämä on minulle suuri mysteeri. 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Vierailija

Lintubongaus: 100 lintua/v.

Kirjaston lukuhaaste: 1 kirja/vko

Yhteisöneuloosi: yhdessä ja samaan aikaan neulottu työ

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuten osassa vastauksiakin käy ilmi, monille puoliso ja/tai perhe luo elämään paljon sisältöä. Itse olen sinkku, mutta nostin asian esille siksi, että oma tekeminen tai tekemättömyys tulee monilla selitetyksi sen kautta, että sanotaan viettävän aikaa perheen kanssa. Toivottavasti kaikilla olisi myös omia harrastuksia ja muistaisi elää myös itselleen.

Tämä korona-aika on melko haastava, jos haluat ap nimen omaan puuhaa kotisi ulkopuolelta. Harrastukset, vapaaehtoistyö, lemmikit ja ystävät ottavat työn ohella oman aikansa. Jos harrastus on säännöllistä, niin se voi viedä paljonkin aikaa. Oma harrastukseni liikunnan parissa vie kaikkinensa 14 tuntia viikossa, sisältäen siirtymät ja suihkut. Lukeminen on myös hyvä harrastus, voit vaikka ottaa jonkin tavoitteen ja pyrkiä noudattamaan sitä (esim. klassikoiden lukeminen). Jos kaipaat seuraa, niin deittailu vie paljon aikaa. Ruoanlaitto on palkitseva harrastus myös ja jossain määrin jopa ”pakollista”. Käsityöt, piirtäminen, sijoittaminen, joku sivutyö, jokapäiväinen ulkoilu, jonkin musiikki-instrumentin opettelu, dokkareiden katsominen, tavaroiden jälleenmyynti, joku koulutus? Onhan näitä. Toivottavasti löydät oman ”lajisi”, semmonen tuo paljon iloa :)

Juu. Ehkä tämä on vähän tämän koronankin ansiota, kun teen töitäkin pääsääntöisesti etänä. Oikeasti en ole moneen kuukauteen puhunut kasvotusten kuin lapsien, parin työkaverin ja naapurin kanssa. 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Olen eri kuin edellinen, mutta vastaan silti. Olen itse sinkku ja tunnistan tuon pohdinnan siitä, että mitä tehdä viikonloppuisin ja lomilla. Olen toisaalta tullut päätelmään, etten välttämättä jaksa edes ystäviäni noina aikoina, vaan kaipaan omaa rauhaa. Jos sinä puolestasi kaipaat seuraa, niin vanhojen suhteiden aktivointi tai esim. harrastusten kautta uusiin kavereihin tutustuminen voisi auttaa. Se on selvä, ettei aikuisiällä kaveriporukan luominen ole kovin helppoa, mutta aina kannattaa yrittää ja valitettavasti se vaatii omaa aktiivisuutta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten osassa vastauksiakin käy ilmi, monille puoliso ja/tai perhe luo elämään paljon sisältöä. Itse olen sinkku, mutta nostin asian esille siksi, että oma tekeminen tai tekemättömyys tulee monilla selitetyksi sen kautta, että sanotaan viettävän aikaa perheen kanssa. Toivottavasti kaikilla olisi myös omia harrastuksia ja muistaisi elää myös itselleen.

Tämä korona-aika on melko haastava, jos haluat ap nimen omaan puuhaa kotisi ulkopuolelta. Harrastukset, vapaaehtoistyö, lemmikit ja ystävät ottavat työn ohella oman aikansa. Jos harrastus on säännöllistä, niin se voi viedä paljonkin aikaa. Oma harrastukseni liikunnan parissa vie kaikkinensa 14 tuntia viikossa, sisältäen siirtymät ja suihkut. Lukeminen on myös hyvä harrastus, voit vaikka ottaa jonkin tavoitteen ja pyrkiä noudattamaan sitä (esim. klassikoiden lukeminen). Jos kaipaat seuraa, niin deittailu vie paljon aikaa. Ruoanlaitto on palkitseva harrastus myös ja jossain määrin jopa ”pakollista”. Käsityöt, piirtäminen, sijoittaminen, joku sivutyö, jokapäiväinen ulkoilu, jonkin musiikki-instrumentin opettelu, dokkareiden katsominen, tavaroiden jälleenmyynti, joku koulutus? Onhan näitä. Toivottavasti löydät oman ”lajisi”, semmonen tuo paljon iloa :)

Juu. Ehkä tämä on vähän tämän koronankin ansiota, kun teen töitäkin pääsääntöisesti etänä. Oikeasti en ole moneen kuukauteen puhunut kasvotusten kuin lapsien, parin työkaverin ja naapurin kanssa. 

ap

Ymmärrän, tämä koronan tuoma yksinäisyys on monille rankkaa. Se täytyy osata huomioida, eikä pidä myöskään syytellä itseä. Varsinkin jos sinulla on masennustausta, niin pienin askelin sosisalisuutta kohden.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Olen eri kuin edellinen, mutta vastaan silti. Olen itse sinkku ja tunnistan tuon pohdinnan siitä, että mitä tehdä viikonloppuisin ja lomilla. Olen toisaalta tullut päätelmään, etten välttämättä jaksa edes ystäviäni noina aikoina, vaan kaipaan omaa rauhaa. Jos sinä puolestasi kaipaat seuraa, niin vanhojen suhteiden aktivointi tai esim. harrastusten kautta uusiin kavereihin tutustuminen voisi auttaa. Se on selvä, ettei aikuisiällä kaveriporukan luominen ole kovin helppoa, mutta aina kannattaa yrittää ja valitettavasti se vaatii omaa aktiivisuutta.

Niin, tämähän minulla onkin ongelmana, että pitäisi olla aktiivinen jollain tavalla, mutta minä en ihan oikeasti tiedä, mitä se on. Minne minä lähden tuosta ovesta, jos päätän olla aktiivinen? Minne minun pitää soittaa tai ilmoittautua, jos haluan löytää ystäviä? Aloituksessa sanoinkin, että olen niin vieraantunut normaalista elämästä, että enää ei ole kyse pelkästään siitä, että en jaksa, vaan ihan oikeasti, en tiedä, miten voi olla aktiivinen. 

Vanhojen suhteiden aktivointi on minulle melko kipeä asia. Minä olen monta kertaa ollut se, joka ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin. Sitten käydään kahvilla ja siihen se sitten jää. Kunnes minä taas otan yhteyttä. Totuus on, että kukaan ei ota minuun yhteyttä eivätkä kaipaa minua elämäänsä, kun heillä on omat elämät jossain toisaalla. Viimeinenkin yhteys meni, kun erosin parisuhteesta. Jollain tavalla minä olen viallinen ihminen, kun minä olen kaiken "elämän" ulkopuolella. 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli muut ihmiset määrittelee onko sinulla "oikeaa elämää". En ikinä tule ymmärtämään näitä toisissa ihmisissä roikkujia / muiden kautta elämänsä tarkoituksen etsijiä.  Jokainen on elämässään loppupeleissä yksin, myös ne joilla on parisuhde tai vaikka lapsiakin, yrittäkää nyt jo viimein ymmärtää tämä. Itse olin 16vuoden ajan parisuhteessa, viimeiset kolme vuotta olen ollut sinkkuna, enkä koe että olisin ollut aiemmin yhtään sen onnellisempi kuin nytkään. Joo onhan se arki erilaista kun on suhteessa, mutta ei sitä voi kukaan aikuinen olettaa että muiden ihmisten seura muka hoitaa kaikki elämän ongelmat. 
Kyllä, elämäni on niin surkeaa, että kaipaan muita ihmisiä. Se on kyllä ihmisille aika luontainen tarve ja toive, jos yhtään katsoo ympärilleen. Kerro sinä sitten, mitä sinä teet yksiksesi. Mitä teet esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla? 

ap

Mielestäni ei ole luontainen tarve roikkua muissa ja lamaantua jos ympärillä ei ole x määrää porukkaa. Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä huolehtimaan itse itsestään. Ja vastauksena kysymykseesi, lenkkeilen koirankaa, käyn kuntosalilla, silloin tällöin näen kavereita (en tällä hetkellä kovin usein koska osalla on pieniä lapsia ja osa asuu melko kaukana) näen vanhempiani tai sisaruksia noin kerran viikossa, luen, kokkaan kunnon kotiruokaa yms yms. Ihan jo pelkkään säännölliseen kuntoiluun ja terveellisten ruokien valmistamiseen menee paljon aikaa ja niistä tulee parempi olo kuin pelkästä netin selaamisesta ja voivotellessa sitä miten muilla on muka asiat paremmin. 

Tämä asenne sitten suututtaa. Sinullakin näyttää olevan elämässäsi kavereita ja perhettä. Hyvähän siinä on sanoa, että on ihanaa ja helppoa olla yksin, kun aina on joku jonka luo voi mennä tai jolle soittaa. Kokeilepas olla pari vuotta siten, että ei oikeasti ole yhtäkään ihmistä. Joka ikinen päivä ja ilta, viikonloppu ja arki. Ei ketään! On eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Sinun kaltaisesi ei koskaan voi sitä ymmärtää, kun pidät niitä ympärilläsi olevia ihmisiä itsestäänselvyytenä. 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten osassa vastauksiakin käy ilmi, monille puoliso ja/tai perhe luo elämään paljon sisältöä. Itse olen sinkku, mutta nostin asian esille siksi, että oma tekeminen tai tekemättömyys tulee monilla selitetyksi sen kautta, että sanotaan viettävän aikaa perheen kanssa. Toivottavasti kaikilla olisi myös omia harrastuksia ja muistaisi elää myös itselleen.

Tämä korona-aika on melko haastava, jos haluat ap nimen omaan puuhaa kotisi ulkopuolelta. Harrastukset, vapaaehtoistyö, lemmikit ja ystävät ottavat työn ohella oman aikansa. Jos harrastus on säännöllistä, niin se voi viedä paljonkin aikaa. Oma harrastukseni liikunnan parissa vie kaikkinensa 14 tuntia viikossa, sisältäen siirtymät ja suihkut. Lukeminen on myös hyvä harrastus, voit vaikka ottaa jonkin tavoitteen ja pyrkiä noudattamaan sitä (esim. klassikoiden lukeminen). Jos kaipaat seuraa, niin deittailu vie paljon aikaa. Ruoanlaitto on palkitseva harrastus myös ja jossain määrin jopa ”pakollista”. Käsityöt, piirtäminen, sijoittaminen, joku sivutyö, jokapäiväinen ulkoilu, jonkin musiikki-instrumentin opettelu, dokkareiden katsominen, tavaroiden jälleenmyynti, joku koulutus? Onhan näitä. Toivottavasti löydät oman ”lajisi”, semmonen tuo paljon iloa :)

Juu. Ehkä tämä on vähän tämän koronankin ansiota, kun teen töitäkin pääsääntöisesti etänä. Oikeasti en ole moneen kuukauteen puhunut kasvotusten kuin lapsien, parin työkaverin ja naapurin kanssa. 

ap

Ymmärrän, tämä koronan tuoma yksinäisyys on monille rankkaa. Se täytyy osata huomioida, eikä pidä myöskään syytellä itseä. Varsinkin jos sinulla on masennustausta, niin pienin askelin sosisalisuutta kohden.

Mutta miten? Ihan oikeasti, haluaisin ottaa niitä askelia, mutta en tiedä mitä se tarkoittaa. Minne ihmiset menevät tai mitä tekevät, kun haluavat olla sosiaalisia? 

ap

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla