Lue keskustelun säännöt.
Oletko hukannut vuosia elämästäsi johonkin täysin turhaan?
10.05.2015 |
Kaksi vuotta omasta elämästäni. Mielisairaus. Jälkeenpäin koko asia tuntuu tyhmältä, miten sellaiseen saattoi sortua. Itkettää. Todella vaikea käsitellä sitä, että kaksi vuotta nuoruudestani meni täysin hukkaan.
Kommentit (136)
Koko elämä mennyt hukkaan masennuksen kourissa. Tätä tämä on ollut lapsuudesta asti ja tulee aina olemaankin (mitkään hoidot eivät auta). Yksinäisyyttä, ei ystäviä, ei miestä, ei työpaikkaa. Koulutuksen olen jollain ihmeellä pystynyt hankkimaan itselleni masennuksesta huolimatta, mutta ei siitäkään mitään iloa ole koska en ole työkykyinen. Ikää pitkälti yli 30v. Elämäni valuu sormieni lävitse. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miten joku voi alapeukuttaa näitä, sellainen joka ei ole koskaan kokenut mitään vastoinkäymisiä?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:37"]
Ihania vastauksia. Näistä kyllä näkee suomalaisten suhtautumisen omaan yhteiskuntaansa ja elämäänsä. Onhan tämä ihan paskaa, niin opiskelu, työnteko kuin monet ihmissuhteetkin, mutta eihän niille kukaan viitsi tai pysty mitään tekemään. Haaskataan vaan elämämme turhissa koulutuksissa, paskoissa ihmissuhteissa ja vielä paskemmissa duuneissa. Hyvä Suomi!
[/quote]
Meinaatko ettei esmes kreikkalaista työtöntä vituta tällä hetkellä, jos ei löydä töitä? Tai jos elää huonossa parisuhteessa?
Itse opiskelin 6v enkä näe tuota aikaa ollenkaan turhana vaikka työttömyys on edessä. Opin valtavan paljon.
Narkkaamiseen. Enkä tarkoita mitään pilvenpolttoa tai satunnaisia trippejä, vaan IV-tason sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:38"]Lukioon. Joskin vain kolme vuotta.
[/quote]
Sama täällä
K-pop vei kaiken vapaa-aikani viiden vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:05"]
Masennukseen, opiskeluihin, parisuhteisiin, ystävyyssuhteisiin... Minkähän takia se elämän oppi tuntuu aina olevan: Älä yritä. Älä toivo. Ei kannata.
Ja tähän voi sitten positiiviset humblebraggaajat vastata: "Se on kuule ihan asenteesta kiinni. Sait kuitenkin opiskeluista paljon sivistävää tietoa, ja ystävistä ja parisuhteista sinulle jäi ikuiset muistot." (Vituttaako kun ehdin ensi?)
[/quote]
No mitä sä olet yrittänyt ja toivonut, mitkä on niin pahasti pieleen meneet? Muuttaa toisia ihmisiä, mutta et itseäsi?
[/quote]
Voi vittu mitä tyhjänpäiväisyyksiä ja besserwisseröintiä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:25"]
Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa? Kaikista kokemuksista voi oppia ja siksi mikään aika ei voi olla hukattua. On täysin asennekysymys, jos heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy ottamaan vastaan elämän tarjoamaa opetusta.
[/quote]
Olet toisaalta oikeassa, että kaikki tulisi ottaa opettavaisina kokemuksina. Mutta kun se elämäm_kolu nyt ei yksinkertaisesti ihan aikuisten oikeasti riitä.
On eri asia uhriutua jollekin traumalle tai tapahtumalle, kuin avoimesti olla vittuuntunut siitä.
[/quote]
Mihin se ei muka riitä? Kysymyshän on pelkästään sun odotuksistasi ja kuvitelmistasi, että elämän pitäisi mennä jonkun kaavan mukaan. Ei se aina mene. Ja jos katkeroidut ja jäät surkuttelemaan "väärin" mennyttä elämääsi ja hukattua aikaasi, niin mitä sä siitä hyödyt? Tosiasioiden kieltäminen ja menneen murehtiminen on pahinta ajanhukkaa ja silkkaa typeryyttä.
[/quote]
Joo, aina voi jäädä glorifoimaan sitä elämänkoulua himaan samalla, kun nostaa sossutukia, jotka v**** koko ajan pienenvät, koska kultalusikkaporvaripaskat!!!!!!!!!!!11
[/quote]
Ja voi myös miettiä kummalla on kivempaa, sillä joka pystyy ottamaan elämän elämänä, tai sinun kaltaisellasi ikimarttyyrilla.
Ps. tuet ei ole aikoihin pienentyneet, vaan nousseet.
[/quote]
Kerro ihmeessä, millaista elämää itse olet ehtinyt "ottaa elämänä"? En ole koskaan voinut ymmärtää kaltaisiasi, jotka kuvittelevat tietävänsä paremmin, mitä muiden pitäisi tuntea, vaikka eivät hetkeäkään ole toisen housuissa eläneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu pari vuotta väärään mieheen, onneksi tajusin erota siitä pettäjästä, joka ei kunnioittanut minua tarpeeksi eikä muutenkaan kohdellut hyvin. Tuosta päätöksestä olen kyllä ikuisesti kiitollinen itselleni! Ja sitten puoltoista vuotta väärän alan opiskeluun, olis pitäny miettiä tarkemmin. No nyt opiskelen kuitenkin sitä omalta tuntuvaa alaa ja toivottavasti vuoden päästä valmistuminen :)
Koko teini-ikä meni hukkaan masennuksen, itsetunto-ongelmien ja yksinäisyyden takia. Ja nyt masentaa lähes yhtä paljon se, kun tajuaa, ettei noita menetettyjä "elämän parhaita" vuosia saa enää mitenkään takaisin. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseen ja syömishäiriöön on mennyt paras nuoruusaika. Syrjäytynyt, enkä koskaan edes tavannut tyttöä, saati seurustellut.
-Mies 35v
Exään tuhlasin liian monta vuotta. Sen ajan olisi voinut elää kuten muut nuoret. Mutta ei - tuon hullun vankina. Menetin niin paljon, vuosia, ystäviä, rahaa ja mielenterveyden.
Kusipää mieheen vuoden. Ensimmäiset kaksi vuotta meni täydellisesti! Mies oli juuri sellainen mitä halusin. Jos se vielä olisi olemassa pitäisin kynsin hampain kiinni. Mutta sitten kävi jotain ja muuttui aivan hetkessä toiseksi ihmiseksi. Ilkeäksi, vihaiseksi, itsekeskeiseksi....täydeksi mulkuksi. Vuoden odotin ja yritin ajatella että on joku vaihe vaan. Sitten kyllästyin ja lähdin. Mies yritti jälkeenpäin saada pitkään takaisin mutta ikinä en saanut selville mistä persoonan muutos johtui.
Laiskaan ja saamattomaan mieheen melkein kolme vuotta. Jouduin vetämään sitä perässäni ja elättämään. Keskeytin yliopisto-opintoni ja menin töihin saadakseeni meille elannon. Mies ei saanut aikaiseksi. Kaikkia sotkuja niistä vuosista tuli, onneksi tajusin lopulta lähteä. Joo, olin nuori ja tyhmä ja yritin tuon suhteen avulla toipua ensirakkaudestani. Osaanpahan nyt arvostaa vielä enemmän nykyistä elämääni ja miestäni!
Tradenomikoulutukseen. Minulle lopulta väärä ala, sittemmin lähdin lukemaan sitä alaa jonka parissa nyt työskentelen.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 23:25"]
Koko teini-ikä meni hukkaan masennuksen, itsetunto-ongelmien ja yksinäisyyden takia. Ja nyt masentaa lähes yhtä paljon se, kun tajuaa, ettei noita menetettyjä "elämän parhaita" vuosia saa enää mitenkään takaisin. :/
[/quote]
No älä. Teinidiscot, -kännit, -rakkaudet ym. jäi kokematta, kun itsetuntoni oli poljettu niin maihin.
Todella omituista jos joku kokee tuhlanneensa aikaansa opiskeluun.
Minä ainakin olen aina arvostanut itsessään opiskelua ja koulutuksen antamia apuvälineitä ajattelun laajentamiseen ja kehittämiseen. Mutta toki niille, jotka suhtautuu instrumentaalisesti opiskeluun voi siihen käytetty aika huonojen tulosten tullessa omalle kohdalle tuntua tuhlaamiselta... Sinänsä sellaisella asenteella olisi kannattanut valita alunperinkin varmasti työllistävä ala.