Lue keskustelun säännöt.
Oletko hukannut vuosia elämästäsi johonkin täysin turhaan?
10.05.2015 |
Kaksi vuotta omasta elämästäni. Mielisairaus. Jälkeenpäin koko asia tuntuu tyhmältä, miten sellaiseen saattoi sortua. Itkettää. Todella vaikea käsitellä sitä, että kaksi vuotta nuoruudestani meni täysin hukkaan.
Kommentit (136)
37 vuotta enemmän tai vähemmän hukkaan heitettyä. Tai no nyt sentään saatan valmistua ammattiin tänä vuonna, ehkä se elämä tästä vielä alkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:25"]
Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa? Kaikista kokemuksista voi oppia ja siksi mikään aika ei voi olla hukattua. On täysin asennekysymys, jos heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy ottamaan vastaan elämän tarjoamaa opetusta.
[/quote]
No hei, osa meistä ei niinkään halua elämän tarjoamaan opetusta, vaan työpaikan, säännöllisen palkan, asuntolainan, asunnon, perheen, harrastuksia, palkallisen kesäloman, kokemuksia, matkustelua, mahdollisuuden kehittyä ammatissaan jne. Mikään näistä ei oikein onnistu, jos valitsi alansa väärin tai päätynyt muuten vaan työttömäksi. Työ ja palkka on yhä edelleen ne tärkeimmät keinot rakentaa elämästään itsensä näköistä.
[/quote]
Niitäkin vain raha
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:29"]
37 vuotta enemmän tai vähemmän hukkaan heitettyä. Tai no nyt sentään saatan valmistua ammattiin tänä vuonna, ehkä se elämä tästä vielä alkaa?
[/quote]
Tuskinpa vaan, jos töihin menet.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:25"]
Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa? Kaikista kokemuksista voi oppia ja siksi mikään aika ei voi olla hukattua. On täysin asennekysymys, jos heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy ottamaan vastaan elämän tarjoamaa opetusta.
[/quote]
Olen juonut ja väärinkäyttänyt lääkkeitä yhdeksän vuoden ajan, mikä tuntuu tietenkin vuosien tuhlaukselta.
Mutta sun jutussas ON pointti. Jopa päihdevuodet voi kääntää voimavaraksi! Ei se ole aina helppoa mut mahdollista on.
Ehkä elämää ei kannata ajatella johdonmukaisena, loogisena tarinana. On elettävä tätä hetkeä, ja kaikesta voi oppia.
Silti en suosittele alkoholismia kenellekään.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:25"]
Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa? Kaikista kokemuksista voi oppia ja siksi mikään aika ei voi olla hukattua. On täysin asennekysymys, jos heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy ottamaan vastaan elämän tarjoamaa opetusta.
[/quote]
No hei, osa meistä ei niinkään halua elämän tarjoamaan opetusta, vaan työpaikan, säännöllisen palkan, asuntolainan, asunnon, perheen, harrastuksia, palkallisen kesäloman, kokemuksia, matkustelua, mahdollisuuden kehittyä ammatissaan jne. Mikään näistä ei oikein onnistu, jos valitsi alansa väärin tai päätynyt muuten vaan työttömäksi. Työ ja palkka on yhä edelleen ne tärkeimmät keinot rakentaa elämästään itsensä näköistä.
[/quote]
on varmasti tosi vaikeaa ikinä tulla onnelliseksi, jos on noin pitkä lista vaatimuksia. Harvoin elämä menee niin kuin on teininä suunnitellut. On oma valinta, jääkö surkuttelemaan "virheitään" vai ottaako opiksi ja jatkaa elämäänsä uuteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:40"]
Kyllä olen, opiskeluun. Opiskelin ammattiin, jonka oikeasti luulin työllistävän. Kesiksi riitti aina alaa liippavia hommia ja tämän piti olla ns. tulevaisuuden ala. Loppuvaiheessa aloin ymmärtää, etten ehkä saakaan työtä tältä alalta, minkä vuoksi valmistuminen venyi. Se vituttaa eniten, oma typeryys että jäin kirjoille roikkumaan ja tavallaan välivaiheeseen elämässä. Mulla meni monta vuotta siinä räpeltäessä. Ja sillä tutkintopaperilla vois oikeasti pyyhkiä persettä, siitä ei ole mitään hyötyä. Pelkkää nuorten ihmisten kusetusta, että tuon alan koulutusta järjestetään tuossa laajuudessa.
Nyt opiskelen uudelleen, hoitajaksi. Opiskelut on ihan jees, työ on ihan jees, mutta ei tän ikäisenä (30 +) halua enää opiskella, vaan tehdä työtä ja tienata.
[/quote]
Nyt on pakko kysyä, että mikä ala? :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:53"]
Todella omituista jos joku kokee tuhlanneensa aikaansa opiskeluun.
Minä ainakin olen aina arvostanut itsessään opiskelua ja koulutuksen antamia apuvälineitä ajattelun laajentamiseen ja kehittämiseen. Mutta toki niille, jotka suhtautuu instrumentaalisesti opiskeluun voi siihen käytetty aika huonojen tulosten tullessa omalle kohdalle tuntua tuhlaamiselta... Sinänsä sellaisella asenteella olisi kannattanut valita alunperinkin varmasti työllistävä ala.
[/quote]
Olisiko kumminkin niin, että ajattelu ja arvostukset on muuttuneet sen jälkeen, kun jäi tutkinnon kanssa työttömäksi? Sitä sivistystä kun ei voi syödä... eikä 30+ enää todellakaan hotsittaisi alkaa heti vääntämään toista, alempaa tutkintoa.
Viisi vuotta haalenneen avioliiton lämmittelyyn. Oikeasti tyhmintä, mitä ikinä olen tehnyt. Järjestin mieluisia yhteisiä illanviettoja, vein lapsia mummolaan yökylään, puhuin ja annoin aikaa, olin valmiina kuuntelemaan, paijasin, pidin huolta itsestäni, vaihdoin ehkäisyn parempaan ja hankin kauniita alusvaatteita. Tulos: jokunen parin kuukauden pätkä, jolloin seksiä oli viikottain, ei mitään muuta. Olo helpotti heti, kun lopetin yrittämisen, pihdatkoon puoliso keskenään. Paljon paremmin olisin käyttänyt sen ajan ottamalla jonkun mielenkiintoisen mutta hyödyttömän sivuaineen tai vaikka roikkumalla täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:49"]
Mun mielestä silloin itsekin tekee jotain väärin, jos sanoo tuhlanneensa aikaa opiskeluun. Vaikka ala ei työllistäisikään. Elämää pitäisi elää opiskelijanakin ja jos tutkinnosta ei jää käteen mitään hyötyä, niin edes elinikäisiä ystäviä tai aviomies opiskeluajoilta? Muistot vaihto-opiskelusta? Ei niillä tietenkään saa leipää pöytään, mutta sitten pitää keksiä jotain muuta.
[/quote]
Entäpä jos ei ole saanut ystäviä ja opiskelun vuoksi on ollut köyhä ja kärsinyt muutenkin?
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:25"]
Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa? Kaikista kokemuksista voi oppia ja siksi mikään aika ei voi olla hukattua. On täysin asennekysymys, jos heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy ottamaan vastaan elämän tarjoamaa opetusta.
[/quote]
No hei, osa meistä ei niinkään halua elämän tarjoamaan opetusta, vaan työpaikan, säännöllisen palkan, asuntolainan, asunnon, perheen, harrastuksia, palkallisen kesäloman, kokemuksia, matkustelua, mahdollisuuden kehittyä ammatissaan jne. Mikään näistä ei oikein onnistu, jos valitsi alansa väärin tai päätynyt muuten vaan työttömäksi. Työ ja palkka on yhä edelleen ne tärkeimmät keinot rakentaa elämästään itsensä näköistä.
[/quote]
on varmasti tosi vaikeaa ikinä tulla onnelliseksi, jos on noin pitkä lista vaatimuksia. Harvoin elämä menee niin kuin on teininä suunnitellut. On oma valinta, jääkö surkuttelemaan "virheitään" vai ottaako opiksi ja jatkaa elämäänsä uuteen suuntaan.
[/quote]
Tuohan olisi ihan minimi toimivassa yhteiskunnassa. Mennään töihin ja sitten eletään?
Ei ollut glamouria ja maailmanympärysmatkoja. Ei edes ulkomailla asumista. MHTF??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:49"]edes elinikäisiä ystäviä tai aviomies opiskeluajoilta?
[/quote]
Tällä kommentilla osoititkin hyväsydämisyytesi.
"Olisit edes miehen saanut!"
[/quote]
Katkera ja inhottava, en yhtään ihmettele jos tuolla asenteella katuu lopulta koko elämäänsä.
Huostaanotto. Jatkuu yhä.
t. huostaanotettu teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:53"]
Todella omituista jos joku kokee tuhlanneensa aikaansa opiskeluun.
Minä ainakin olen aina arvostanut itsessään opiskelua ja koulutuksen antamia apuvälineitä ajattelun laajentamiseen ja kehittämiseen. Mutta toki niille, jotka suhtautuu instrumentaalisesti opiskeluun voi siihen käytetty aika huonojen tulosten tullessa omalle kohdalle tuntua tuhlaamiselta... Sinänsä sellaisella asenteella olisi kannattanut valita alunperinkin varmasti työllistävä ala.
[/quote]
Olisiko kumminkin niin, että ajattelu ja arvostukset on muuttuneet sen jälkeen, kun jäi tutkinnon kanssa työttömäksi? Sitä sivistystä kun ei voi syödä... eikä 30+ enää todellakaan hotsittaisi alkaa heti vääntämään toista, alempaa tutkintoa.
[/quote]
Kutsutaan toisella nimellä katkeruus.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:49"]
Mun mielestä silloin itsekin tekee jotain väärin, jos sanoo tuhlanneensa aikaa opiskeluun. Vaikka ala ei työllistäisikään. Elämää pitäisi elää opiskelijanakin ja jos tutkinnosta ei jää käteen mitään hyötyä, niin edes elinikäisiä ystäviä tai aviomies opiskeluajoilta? Muistot vaihto-opiskelusta? Ei niillä tietenkään saa leipää pöytään, mutta sitten pitää keksiä jotain muuta.
[/quote]
No joo, en kadu opiskelua sinänsä, lisäsihän se yleissivistystä ja voin sanoa opiskelleeni ns. "omaa alaa". Se ei vain hirveästi lämmitä, kun konkreettinen seuraus valitusta alasta on työttömyys ja jossain vaiheessa pakollinen uudelleenkouluttautuminen johonkin muuhun hommaan. Eikä minulla ainakaan jäänyt käteen opinnoista mitään noista, etenkään sen n:nen vuoden jälkeen kun muut oli jo valmistuneet aikapäivää sitten.
Kyllä, luullen että narsisti-äitini olisi joskus normaali ihminen. Ei ole eikä tule olemaan.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:49"]
Mun mielestä silloin itsekin tekee jotain väärin, jos sanoo tuhlanneensa aikaa opiskeluun. Vaikka ala ei työllistäisikään. Elämää pitäisi elää opiskelijanakin ja jos tutkinnosta ei jää käteen mitään hyötyä, niin edes elinikäisiä ystäviä tai aviomies opiskeluajoilta? Muistot vaihto-opiskelusta? Ei niillä tietenkään saa leipää pöytään, mutta sitten pitää keksiä jotain muuta.
[/quote]
No joo, en kadu opiskelua sinänsä, lisäsihän se yleissivistystä ja voin sanoa opiskelleeni ns. "omaa alaa". Se ei vain hirveästi lämmitä, kun konkreettinen seuraus valitusta alasta on työttömyys ja jossain vaiheessa pakollinen uudelleenkouluttautuminen johonkin muuhun hommaan. Eikä minulla ainakaan jäänyt käteen opinnoista mitään noista, etenkään sen n:nen vuoden jälkeen kun muut oli jo valmistuneet aikapäivää sitten.
[/quote]
On kiva kun yhteiskunta kouluttaa ihmisiä kortistoon = meillä ei ole toimivaa yhteiskuntaa, työssäkäyvien työpanokset varastetaan jne.
Joo, avioliittoni viisi viimeistä vuotta. Mutta kun pakko oli yrittää kun oli luvannut tahtoa, mutta eihän siitä yksinään tahtomisesta mitään tullut. Jälkikäteen kun katseli elämää taaksepäin niin osasi sanoa päivälleen sen hetken kun olisi pitänyt lopettaa.
Mikään ei ole mennyt hukkaan tai ollut turhaa. Kaikella on tarkoituksensa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 19:25"]
Mikä ihme teitä kaikkia vaivaa? Kaikista kokemuksista voi oppia ja siksi mikään aika ei voi olla hukattua. On täysin asennekysymys, jos heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy ottamaan vastaan elämän tarjoamaa opetusta.
[/quote]
No hei, osa meistä ei niinkään halua elämän tarjoamaan opetusta, vaan työpaikan, säännöllisen palkan, asuntolainan, asunnon, perheen, harrastuksia, palkallisen kesäloman, kokemuksia, matkustelua, mahdollisuuden kehittyä ammatissaan jne. Mikään näistä ei oikein onnistu, jos valitsi alansa väärin tai päätynyt muuten vaan työttömäksi. Työ ja palkka on yhä edelleen ne tärkeimmät keinot rakentaa elämästään itsensä näköistä.