Lue keskustelun säännöt.
morsian sanoi: ei tunnu enää kivalta tavata
09.05.2015 |
Tavattiin syksyllä, maaliskuussa virallinen vihkiminen, ja kuukauden päästä kirkkohäät. Ulkomaalainen morsian. Muutin hänen maahansa viikko sitten.
Ei oltu nähty tuon virallisen vihkimisen jälkeen pariin kk ja oli vähän vieraantunut olo. Seuraavina päivinä hän käyttäytyi etäisesti, meni hiljaiseksi usein eikä ottanut kovinkaan läheistä tunnelmaa vaan tuli mulle tosi etäinen olo. Oltiin hänen perheensä kanssa ja kaikki muut ystävällisempiä mulle.
Nyt vuokrasoppari tehtiin yhteisestä kodista ja käytiin ostamassa tavaroita kotiin. Hän ei halua asua eikä olla "lähellä" ennen kirkkohäitä vaan on vanhemmillaan.
Tänään sit tuli puhetta ehkäisystä. Hän kokematon ja sanoi ettei halua lasta 2 vuoteen eikä hormonit oo vaihtoehto. Oon ymmärtänyy että kondomi ei oo ihanteellinen ehkäisy avioliitossa ja tehokin rajallinen käyttö virhe mahdollisuuksien takia ja olin lukenut ovulaation tunnistus menetelmistä ja mainitsin siitä. Hän sanoi järkyttyneenä ettemmekö voi aina käyttää kondomia ja totesin että eihän se ole mikään pomminvarma eikä niin mukava monen naisenkaan mielestä ja maksaa kin, ja sitten hän järkyttyi. Koitin jutella ja tuoda esiin että oon vaan koittanu paljon lukea ja etsiä ja halusin jutella asiasta mutta hän ei puhunut enää. Sanoi lopulta että parempi ettei ikinä harrasteta seksiä. Ja istuttiin hiljaa. Ja kysyin mikä on, ja sanoi että oot varmaan oikeassa, oot hyvä mies mutta hän ei oo samaa mieltä. Ja oli virhe niin nopeasti mennä virallisesti naimisiin. Että on jo 2 kk miettinyt sitä. Että meil näköjään eri mielipiteet kuten nyt nähtiin. Ja piti lähteä kotiin sit. Saatoin ja ei halunnut kävellä lähellä eikä puhua koko matkalla, ettei sano jotain minkä muistaisin. Lähtiessä totes vaan että puhuu myöhemmin mun kanssa ja lähti taakseen katsomatta metroon.
Aika rankan tuntusta. Hän sano että ei tunneta tarpeeks hyvin, ajattelin et kommunikaatio auttaa mut vaikee kommunikoida kun jos sanoo jotain joka häntä ei miellytä niin yhtäkkiä sen sijaan et keskustelisi, alkaa ottaa etäisyyttä että taitaa olla virhe mennä naimisiin kun ollaan eri mieltä jostain alkuun eikä asioita voi ees kehittää yhteisymmärrykseen. Aiemmin erehdyin kertomaan jostain ideasta jonka sain ja silloinkin asia selvitettiin niin että kerto parin viikon päästä miettineensä asiaa ja ettei mun kannata odottaa häntä koko elämää , oli siis jättämässä mua sen sijaan et oltais juteltu.
Nyt oon uudes maassa, parhaani koittanu häntä ja tulevaa perhettä varten tehdä ja myynyt kaiken Omaisuuden suomessa ja täällä ilman oleskelulupaa, tyttö sanoi et vasta kirkkohäiden jälkeen suostuu mulle sitä anomaan. ja en tiedä taaskaan että mitä seuraavaksi tapahtuu. Äsken just oltiin yhdes kotiostoksilla ja väärä keskustelu aihe ja nyt taas kaikki vaakalaudalla.
Kommentit (467)
Lue omat viestisi ja katso peiliin. Toivottavasti tunnistat aasin, kun näet sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tuli nyt itseasiassa tänne luokseni asunnolle ja toi ruokaa ja tekee keittoa. Mutta samanlainen etäinen ja käski mun vain rentoutua ja ei häiritä hänen keskittymistään. Mutta kuulostaa siltä että on taas ns. normaalimpi tilanne, oli iloinen että ostin eilen astiaston josta hän pitää että se tuottaa iloa hänelle ja hän on sitä miettinyt ja erittäin tyytyväinen että käytettiin siihen rahaa. Tosiaan oon huomannu että materia on aika tärkeän tuntuista..äitini sanoi mulle että ei kuulosta hyvältä kun mä taas en ole ollenkaan materian perään sillä tavalla..Eli katsotaan, mitä tästä tulee, koitan kyllä nyt ottaa asiat puheeksi että oltais avoimia ja ymmärrettäis toisiamme.
Kerro nyt ihmeessä ihan suoraan, millaisen elintason voit ja HALUAT tarjota ja oletatko naisen käyvän töissä vai olevan kotirouva jne. Ja laita nyt jotain painetta naisellekinnja kerro, mitä itse toivot avioliitolta. Ja peräänny ennen kirkkoa, jos yhtään siltä tuntuu!
Ap! Kerro nyt oletko provo vai ihan hemmetin vajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kerrot vaimolle asap, millaisen elintason realistisesti pystyt tarjoamaan a) hänen maassaan b) Suomessa. Ja että Suomessa hänen odotetaan käyvän yhtälailla töissä äitiyslomia lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei näin vajaata tyyppiä ole oikeasti.... ja miksi kirjoittaa tänne kun ei lue vastauksia? Jankuttaa yhtä ja samaa virttä vaikka juttu pissinyt jo pahan kerran. Onpahan provo.
Voihan olla että kyseessä on kiltti tyttö, joka uhraa osan elämästään naimisiin menemällä, jotta sitten voi lähettää rahaa rakkaalle perheelleen, sukulaisilleen jne. Pari vuottakin voi olla ihan hyvä aika, lasten saaminen sotkisi liikaa tulevaisuuden suunnitelmia. Tai sitten mielenkiintoisesti kirjoitettu kuvitelma tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen vaikuttaa todella lapselliselta ja itsekkäältä. Joudut koko ajan olemaan varpaillasi, mitä voit sanoa tai tehdä. Jatkuvat raha-asioista ja bisneksistä keskustelemiset eivät ole nekään normaalia. Keskustelitko Suomessa tyttöystäviesi kanssa koko ajan rahasta ja tilisi saldosta?
Toivottavasti on edes hyvää keittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tää morsian tai siis vaimo on nyt esim. Ukrainasta, niin ne on tosi epätoivoisia siellä. Maan keskipalkka on jotain viiden sadan euron huitteilla ja jokainen skandinaavi tuntuu rikkaalta kroisokselta. Siinä sitten katoaa taju siitä, että täällä pitää tosissaan (molempien) tehdä duunia sen elintason eteen. Ellei sitten oikeasti satu löytämään tosi rikasta miestä...
Olen yhtä tällaista ukrainalaista vaimoa seurannut lähietäisyydeltä. Siellä avioliitto on pikemmin liiketoimi kuin rakkautta ja ehkä kiukuttelu johtuu siitä, että vaimo pelkää tehneensäkin paskan diilin.
Ap, ota nyt järki käteen tossa touhussa!
ap täällä . Kaikki on ihan kunnossa. On ihan normaalia että kun ihmiset tulee eri kulttuureista ja kielistä ja elämänkokemuksella ja luonteilla niin väärinymmärryksiä ja raskaitakin hetkiä tulee vastaan ja isot elämänmuutokset molemmille stressanneet vähintäänkin alitajuisesti! Ja vieraaseen paikkaan muutto ja tällaiset haasteet saivat itsenikin vähän turhan stressaantuneeksi ja mörköjä näkemään.
Nyt on hyvin, on juteltu ja ymmärrän vaimoa, ja hääjuhlatkin pian. Elämä alkanut olla jo seesteistä, kunhan ymmärsin että sellainen voimakas käytös on vain tyypillistä täällä, ihmiset ovat muutenkin keskimäärin aikapaljon ärhäkämpiä hermostumaan kuin Suomessa jos sille päälle sattuvat.
Ja valintani kun kerran olen tehnyt, niin kannan vastuuni niin hyvässä kuin vähemmänkin kivoissa jutuissa, enkä enää valita asioista, jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan ja tärkeintä keskittyä siihen mikä on hyvää ja mielummin sulkea silmänsä siltä mistä ei niin pidä, sen sijaan että pyörittelisi mielessään niitä asioita. Elämä hymyilee taas kun oivalsi tämän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kuuluu ap:lle ja vaimolle nykyään? Onko asiat menneet yhtään parempaan suuntaan?
No on aikaa kulunut. monta kertaa sanoi mulle niin paljon asioita kesän aikana kun naimisiin oli menty.
että haluaa erota, jättää mut nyt, ei aio ikinä elää mun kanssa, avioliitto ei kuulemma merkitse mitään..
"muistatko ensisuudelman, jo silloi tiesin että oot väärä tyyppi!".. "vihaan sua. en pidä sinusta. Me emme pidä toisistamme, miksi meidän pitäisi olla yhdessä.
Häämatkalla: Ei tämä ole mikään oikea häämatka. Voitaisiin sopia että ollaan kavereita jatkossa. voin nukkua sohvalla ja katotaan tuleeko jotain muuta joskus.
Sun takia kaikki on pilalla, oisin voinut löytää paremman kristityn miehen sveitsistä ilman sua! Tiedätkös, menin naimisiin ulkomaalaisen kanssa koska oon jo lapsesta asti päättänyt että muutan Saksaan ja muutaman vuoden haaveillut Sveitsistä. Meillä ei ole mitään yhteistä, meidän on turha edes yrittää puhua. Tiedätkös, halusin ulkomaalaisen miehen koska ulkomaalaiset miehet päättävät etukäteen asioita, vuoden etukäteen mutta paikalliset miehet ovat spontaaneja ja voivat päättää että huomenna on loma. Sä oot ulkomaalainen mutta kuin paikallinen, en halua mitään sun kanssa!
kun puhui eroamisesta ja kun ei ymmärretä, niin yritin ehdottaa että edes joskus yritettäis jutella, ei me voida ymmärtää toisiamme kun ei koskaan puhuta mistään, että kun se ei näytä onnistuvan niin voisimme kokeilla papin tai terapeutin kanssa yhdessä puhua, voin maksaa vaikka tulkinkin paikalle. "Ei, en halua selvittä asioita. En ole koskaan halunnutkaan yrittää saada asioita toimimaan, en halunnut mennä naimisiin sun kanssa enkä saada tätä toimimaan!"
Tässä vaiheessa, kun olin jo talvella kertonut että erolla uhkailut on pahinta mulle, keväällä uudestaan, ja joka kerta hän lupasi ettei ikinä enää tee sitä ja petti lupauksensa aina ja useasti oli jättämässä ja selostamassa lopullisuudesta ja julmuuksia.
Niin otin lopulta hieman etäisyyttä, olin muutaman päivän kuin hän yleensä mua kohtelee, kuin ilmaa eikä mitään kontaktia. Niin sitten hän halusikin jutella, ja selvittää asioita, ja pahoitteli että NYT ymmärtää että on ollut aivan kauhea jo pitkään, mutta nyt muuttuu kaikki! Että tulen näkemään erilaisen naisen! Yritin kysyä että miten se voi tapahtua että miten hän muuttaa käytöksen noin vain, ja sanoi että ei osaa selittää mutta niin se on. Mutta mä olin kuullu tyhjiä lupauksia niin pitkään että en mä heti voinut olla ihan kuin mitään ei ois tapahtunut, ja muutama päivä tuosta niin alko taas se raivoaminen ja mun vertailu, kuinka ei tunne mitään mua kohtaan eikä halua tällaista miestä ja kuinka hänellä on hyvä olla kunhan ei tarvitse nähdä mua eikä puhua mulle.
Tässä vaiheessa oli liikaa mulle, jo se että on vieraassa maassa, eikä osaa kuin auttavasti kieltä mutta että silti enemmän tuli puhuttua hänen perheenjäseniensä kanssa ilman yhteistä kieltä kuin vaimon kanssa, ja jatkuva henkinen ja fyysinen pahoinvointi jatkuvan ahdistavan ilmapiirin, väheksyvien katseiden, eleiden ja sanojen kautta, ulkopuolelleen sulkeminen ja kohtelu kuin mulla ei ois ihmisarvoa, mitä vaan sanoin ni ei usko, ei luota, en voi tietää mitään..se kaikki sai mut tosi huonoon kuntoon henkisesti ja fyysisesti, vielä kun niin isoista asioista kyse henkilökohtaisesti. Hääpäiväkin oli mun elämän yksinäisimpiä, hääjuhlissa hän tuskin vilkaisi mua, papin edessä toki mutta ei muuten.
Joten mä lähdin Suomeen takaisin. He alkoivat koko perhe puhua kuinka nainen tulee sitten suomeen myöhemmin kun mä hankin kodin meille. Mä en siinä nurkkaan ajettuna osannut mitään, kun en kieltäkään osaa. Yritin selittää isälle että meillä vaimon kanssa kommunikointiongelmia, ja hän vakavoitui ja sanoi että "se on nyt sun ongelma, ei meidän enää"
Suomessa en tiennyt mitä tekisin, tuntui vaikealta löytää asuntoa varsinkin kun pää oli ihan pyörällä ja sekaisin kaikesta kuluneen puolen vuoden aikana tapahtuneesta ja sitten alkoi sateet, kodittomana, henkisesti romuna ja fyysisestikin, mietin mitä tehdä ja lähdin eteläeurooppaan jatkamaan toipumista ja koittaa saada asioita kuntoon.
vaimo alkoi kirjoitella että ei oikeasti halunnut koskaan erota, että sori että hän oli monta kuukautta huonolla tuulella. että kaikki muuttuu hyväksi jos vaan löydän asunnon ja teen paljon töitä. Mitään kunnon yhteyttä keskustelua tai mitään ei tunnu olevan, vain kommentteja asunnoista, rahasta, palkoista, elintasoista yms. Minusta tuntui ettei se näillä eväillä yksin korjaannu se suhde vaan täytyy lähteä itsestään jokin muutos. Sitten hän ilmoitti lähtevänsä suomeen yksin, rekisteröimään avioliittoamme ja katsomaan minkälainen maa se on omin silmin.
Ja itseasiassa, hän kävi matkalla ja puhuin sen jälkeen puhelimitse. Hän kertoi kuinka on ikävöinyt mua ja haluaa vain olla yhdessä, ja on 2 kk yrittänyt löytää tapaa olla yhdessä. kertoi suomen olevan hyvä maa, hänestä tuntui hyvältä siellä, näki että kaikki on kallista mutta hyvä maa yms. Ja että muutetaan yhdessä suomeen, hän voi maksaa 2 kuukauden vuokran meille itse!
KYsyin sitten että kerro enemmän matkasta, ja vaivaantui, mitä nyt haluan tietää. no ihan kaikkea mitä teki missä kävi. "no, olin suomessa vain päivän, sitten menin sveitsiin, ja saksaan." kysyin että missä kävi Suomessa, ja vaivaantuneena totesi että "no olin oikeastaan vaan lentokentällä" Tässä vaiheessa alko jo vähän hämmentää, tuntui että hän ei halunnut puhua suoraan asioista.
Hänellä oli nettiprofiiliin ladattu kuvia matkalta, ympäri sveitsiä, lichtensteiniä, saksaa..kuvia maaseudulta, kylpylästä, vaikka mistä, kommentteja kuinka "kolmas kerta tässä puistossa mutta ikimuistoisin ;)" yms. ja kaikkia uusia julkaisuja oli tykkäämässä käynyt ensimmäisenä mieshenkilö joka profiilin mukaan opiskellut juuri samalla alueella Sveitsissä jonka ympäristössä matka pyörinyt. Ja muistin että olin nähnyt tämän miehen nimen, ilmestyneen vaimon julkaisuihin hyvin pian sen jälkeen kun lähdin Suomeen. En tiedä onko näillä yhteyttä, mutta mua hämmentää että
a) hänellä ei kuulemma ollut rahaa koskaan ja mun piti maksaa kaikki, mutta nyt reissasi maailman kalleimmalla alueella, ja sanoi että voisi vielä maksaa 2 kk vuokrat suomessakin jos muutan sinne hänen kanssaan.
b) ei halunnut puhua matkastaan
c) Hän ei ennen ole matkustanut yksin ja nyt kuulemma osti vasta samana päivänä lipun sveitsiin kun oli suomeen tulossa, "koska mun sukulaiset ei vastanneet hänelle niin mitä ois suomessa tehnyt" Ja siitä huolimatta Sveitsissä oli niin täyteinen loma näin äkkiseltä ratkaisulta, ja kun kysyin että kuka näitä kuvia ottanut susta, miten oot päässyt näihin paikkoihin, "busseilla, junilla, tapasin ihmisiä saksassa, tapasin sveitsiläisen perheen." Kysyin onko myynyt vihkisormuksen, niin sanoi että ei, miten niin. sanoin että kun ei ollut missään kuvissa.
Suoraan sanottuna, mun on tosi vaikea luottaa häneen enää. Kun sanonut mulle suoraan että lupaukset ei merkitse, sanat on vaan sanoja, on pettänyt lupauksensa, menettäessään malttinsa kertonut aina samoja asioita, kuinka ei halunnut naimisiin mun kanssa, kuinka halusi ulkomaalaisen miehen koska oli niin suunnitellut että pääsee parempaan maahan..sanoi siitäkin kun kysyin että miten hän tapaillessamme oli niin tarkka siitä että miehen kuuluu päättää kaikki, Raamatussakin sanotaan, ja että mies päättää asuinpaikan. Ja nyt hän on vastakohta. Hän hymyili hetken ja sanoi: Et säkään tainnut kaikessa olla rehellinen!
Ja nyt tämä viimeisin, mä lähdin sieltä koska en pystynyt sellaisessa henkisessä ilmapiirissä olemaan, ja tiesin että se vaatii oikeita tekoja että tilanne muuttuisi, ei vain taas tyhjiä sanoja. Annoin kirjasuosituksia, parisuhteista ja elämästä. Ja tarvitsin itse aikaa päästä takaisin jaloilleni, kun olin vain varjo entisestäni.
Mutta se että hän kuulemma yrittänyt parhaansa että voitaisiin olla pian yhdessä, ja haluaa että muutetaan suomeen..mutta että lensi sinne asti, kun viisumin sai mun kautta, mutta ei LENTOKENTÄLTÄ poistunutkaan vaan lähti keskieurooppaan. Ja oli 6 päivää kuulemma, ja suoraan sanottuna mua vähän epäilyttää ettei se ole mikään yksinään tehty reissailu vaan "hyvässä seurassa" jo etukäteen suunniteltuna. Ei ole vain sen sorttinen nainen että yksin matkustelisi ja menisi kylpylöihin, meidän deittailuaikana kyllä kylpylässä käytiin muttei sen jälkeen enää kiinnostanut oikein mikään yhteinen tekeminen :(.
Enpä tiedä, iso vuori tässä on kiivettävänä luottamuksen saamiseksi. Ironista on se, että itse oon sellainen aika avoin ja rehti mies ja tykkäisin jutella kaikesta ja tapaamani ihmiset usein sanovat että minusta tuntee sen heti että olen aito ja rehellinen mies. Ja sen takia taidan olla vähän hyväuskoinenkin kun ei osaa aina ajatella ettei kaikki ole samanlaisia. Mutta vaimoni taas on jatkuvasti kyseenalaistanut mua, kuinka en ole rehellinen mies, en ole ollut rehellinen siitä tai siitä, ja en ole kertonut tästä ja tästä..ja vaikea se on ollut kertoa ja puhua kun toinen ei ole halunnut kuunnella, ja usein suorastaan käskenyt mun olla hiljaa kun oisin halunnut puhua, ettei häntä kiinnosta, ja mun ois pitäny huomata jo alussa että hän on ihminen joka ei välitä puhumisesta. JA silti syyttää mua aina siitää että en puhunut jostain tai olen epärehellinen. Mutta mulla sellainen olo että en yhtään enää tiedä mitä sen ihmisen päässä liikkuu, mitkä sanat ovat totta, mitkä ovat jonkun tarkotusperän saavuttamiseksi lausuttuja, mitkä ovat valheita, mitkä ovat vain tyhjää raivopuhetta ja mitkä taas totuutta paljastavia tunteenpurkauksia..vaikea paikka!
Lopeta tuo suhde. Sulla on yksi elämä ja aiotko tosiaan tuommoisen ihmisen kanssa sen pilata?
Jos olisit mun poika, laittaisin sinut tosissaan miettimään.
Vieläkö tämä Regina-lehden satustoori jatkuu. Heh. Huvinsa kullakin. Joillain se on juttujen keksiminen
Voi hyvä ihminen, koita nyt jo tajuta että kaikki tuon tytsyn käytös mitä olet kertonut, on merkki rahan ja materian perässä juoksevasta ja kylmästi laskelmoivasta nartusta. Mitä oikein kuvittelit, kun näit että tuttusi löysi myös ulkomailta naisen ja heillä on unelma-avioliitto? Että sama toistuu automaattisesti teidän kohdalla? Aikuinen mies, älä ole noin naiivi. Hämmästyttää tuo sinun sinisilmäisyys, vaikka täälläkin on jo toistuvasti todettu, että sua käytetään nyt hyväksi ja pahasti, niin silti vaan keskityt sen auvoisan onnenhuuman palauttamiseen.
Hyvä neuvo: Kerää äkkiä kamppeesi ja lähde! Maistraattivihkimisestä voit vielä erota suht kivuttomasti, mutta jos menette kirkkoon saakka ja on juurikin esim. ortodoksi, siinä voi olla jo hankalammat kuviot ja sinut voidaan vastuuttaa elatuksesta ym. paljon rankemmin. Älä ikinä luota slaavilaiseen. Heidän mentaliteetti pokkeaa niin paljon meistä rehellisistä suomalaisista rahan ja avioliiton suhteen.
Koetahan sisäistää nyt nämä asiat, oikeesti.