Kaduttaako se kauheasti, jos tekee aivan surkean gradun? Kokemuksia?

Ei harmita ei haittaa. Mutta vilppi on iso riski, sitä pitää välttää.

Ei se kaduta, itse kirjoitin oman graduni aivan jumalattomassa kännissä parissa viikonlopussa, kun sen sai palauttaa fiilis oli mahtava! Se on tehty. Inhosin gradun tekoa, joten tein sen niin nopeasti kuin pystyin, ettei tarvitse tuhlata aikaa moiseen turhuuteen.

Täysin pask4 se gradu on, vaikka sainkin siitä jostain käsittämättömästä syystä kiitettävän arvosanan.

Kyllä varmaan, ei kokemusta. Mut mulla oli yli ysin keskiarvo lukiossa ja kirjoitin kännissä A:ta ja M:ää (ja joo, ihmettelin itsekin et pääsin saliin :D). Khyl on pikkasen harmittanut, mut toisaalta amk:iin ei pääsin keskiarvolla. Että riippuu gradunkin kohdalla varmaan mitä on suunnitellut tekevänsä opiskelun jälkeen. T, nuori ja kaunis perheenäiti

Mä sain gradustani Taikista vain kolmosen, mutta mun gradun ideaa (tuotannon, suunnittelun ja markkinoinnin yhteistyö) käytettiin 5 vuotta myöhemmin Aalto Yliopiston perustamiseen. 

Periaatteessa on vain  kahdenlaisia graduja niitä, jotk a tehty ja niitä joita ei ole vielä tehty.

Minusta on myös arvostettavampaa tekee itse rehellisesti ja hyvää graduntekotapaa käyttäen vaikka huonommankin gradun kun taas plagioitu ja vilppiä käyttäen tehty gradu taas on aina huono.

Yleensä he, jotka ovat saaneet gradustaan hyvän tai kiitettävän arvosanan saattavat pitää gradun arvosanaa merkittävänä ja päinvastoin He joiden gradun arvosana huono tai jopa huonoin ovat sitä mieltä, että sillä ei ole niin väljä.

Suomen tunnetuimpia yliopistollisia tutkinto nimikkeitä on ns pakkoruotsia vaille kandi ja gradua vaille maisteri. Mikä tutkinto nimikke jonka sinä toivoisit saavasi?

Yliopisto-opiskelija

Ja raitis, unohtu

Tärkeintä on, että teet gradun ja valmistut. Luonteestasi riippuu kadutko huonoa gradua vai etkö. Voi myös olla, että gradun edetessä innostut hiomaan sitä paremmaksi.

Itse sain kiitettävän arvosanan, vaikka aloittaessa tuntui etten saa ikinä sitä edes tehtyä, saati että siitä tulisi millään lailla edustuskelpoinen. Niinpä vain kuitenkin väänsin sitä kappale kerrallaan eteenpäin ja yritin tehdä parhaani. Minulla on taipumusta perfektionismiin, joten tiedän että huono arvosana olisi jäänyt hiertämään. Suurin osa ei kuitenkaan välitä, eikä arvosanalla ole merkitystä mikäli ei tähtää akateemiselle uralle.

Valmistuin kauppakorkeasta vuonna 2005. Kertaakaan ei ole yksikään työnantaja gradun arvosanaa kysynyt. Muutamaan otteeseen on kysytty gradun aihetta ja sisältöä kylläkin.

Tykkään gradustani ja sain hyvän arvosanan (e) :)

Minua hiertää edelleen gradusta saatu kolmonen. Kai se on ihan kelpo arvosana, mutta minulle hk. se on huono. Tein gradun tosin 99% täysin itsenäisesti ja varsinaisen palautteen sain ohjaajalta vasta arviointilausunnossa. Mutta kyllä, joskus arvosanat jäävät kaihertamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään gradustani ja sain hyvän arvosanan (e) :)

Onnittelut! Ja sitten urheilukysymys: miltä nyt tuntuu?

Tuo on kyllä valehtelua kun porukka aina väittää että "ketään ei kiinnosta gradusi". Esim. y ' l * audalla välillä levitetään ja naureskellaan huonoille graduille, tai erikoisille aiheenvalinnoille.

Ja sitten mahtaillaan, kuinka yliopistotutkinnon jälkeen ollaan niiiin paljon parempia 🤭

Miksi kutsutaan huonon gradun tehnyttä ja palauttanutta henkilöä? Maisteriksi.

Vilppiin tai plagiointiin ei kuitenkaan kannata sortua. Se voi tulla vastaan vielä 30 vuoden päästä, kun joku ihan muusta asiasta suivaantunut henkilö on löytänyt hyvän lyömäaseen.

Pätevyys tuli kun FM oli paketissa, se on olennaista.

Arvosanaa ei ole kukaan kysynyt.

Ohjaaja antoi aika suoraa palautetta korjattavista kohdista. En jaksanut korjata, olis vaatinut paljon lukemista ja lähteisiin perehtymistä.

Toinen tarkastaja sitten esitti arvosanaa, ja perustelut olivat sanasta sanaan samoja, samoja lauseitakin, joita ohjaaja oli käyttänyt, kun kertoi korjattavista kohdista. Hieman outo meininki siis.

Vakkaripäivätöissä, hyvä työyhteisö ja ok pomo.

Terveisin arvosanalla 1 gradun 3 vuotta sitten tehnyt.

Tein aivan paskagradun reilussa kuukaudessa, josta sain säälistä kolmosen. Kirjoitin ensimmäiset 20 sivua ajatuksella, lähdemerkinnät kunnolla, muut osat aivan hirveää skeidaa.

Ei tuntunut missään, pääasia oli, että sain tutkinnon kasaan.

Väänsin gradua energiajuomien voimalla yökausia, kun ensin 6 kk:n graduvapaalla ei tullut tulosta kuin muutamia hajanaisia lähdeviitteitä.

Yöllä itsekritiikki väheni ja sain tekstiä kasaan. Tutun tuttu tohtori suostui vielä lukemaan 10 sivua kerrallaan ja antamaan palautetta. Omalta ohjaajalta palautetta ei herunut.

Kun sain gradun valmiiksi reilussa kuukaudessa näiden yökukkumisten jälkeen, ajattelin, että ei se hirveän hyvä ole, mutta ei ihan huonokaan. Yllätyin, kun arvosana oli eximia.

Turhaan sitä väänsin pitkään, ei siitä kukaan ole minulta kysellyt, enkä aio jatko-opintoihin.

Ei kaduta. Mieluummin olen valmis maisteri kuin ikuisesti gradua vääntävä luuseri.

Gradu on vain harjoitustyö tutkimuksesta ja tieteellisestä kirjoittamisesta. Näin oma gradunohjaajani kannusti.

Sain gradustani hyvän arvosanan, mutta silti nolottaa vähän. En toivoisi kenenkään fiksuna pitämäni ihmisen lukevan graduani, sen verran epäkypsä tekele se on. Toki olen muutenkin taipuvainen perfektionismiin, eli tämä on oma henkilökohtainen ongelmani. Olen onnellinen, että perfektionismista huolimatta valmistuin lopulta enkä jäänyt ahdistumaan gradun kanssa vuosikausiksi. Kukaan ei ole valmistumisen jälkeen kysynyt graduni aihetta, arvosanasta puhumattakaan. Ketään muuta ei kiinnosta :D

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä valehtelua kun porukka aina väittää että "ketään ei kiinnosta gradusi". Esim. y ' l * audalla välillä levitetään ja naureskellaan huonoille graduille, tai erikoisille aiheenvalinnoille.

Ja kuka välittä mitä joku netin joutilas luuserisakki möyhää keskenään?