Suomalaiset ovat äärettömän kateellisia ja katkeroituneita ihmisiä!
Tämän minulle kertoi jo isovanhemmat kun olin lapsi. Ja se pitää kyllä niin paikkansa! Älä vain tienaa hyvin, älä omista mitään erikoisempaa, äläkä vain saa suuria perintöjä. Toivottavasti sinulla on mahdollisimman tavallinen puoliso, ei kaunis eikä komea. Ethän vain osta kallista uutta autoa taikka muuta hienompaan asuntoon kuin tuttusi. Naapurisi kyttää kaiket päivät mitä hankintoja pihaasi teet, kulkeeko lapset millaisissa vaatteissa, pyörillä jne. Teetkö reissuja, älä vain niistä kerro, varsinkaan jos oli mukavaa. Näitä esimerkkejä kyllä riittää. Mikä ihme meitä vaivaa kun emme osaa iloita tuttujen onnistumisesta elämässä tms. Aina pitää arvostella ja ettimällä ettiä negatiivisia juttuja.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voisi olla olemassa ilman empatiaa. Se ei ole rakentunut pelkästään jonkin kansanosan oletetun "kateuden" varaan, mistä kertoo myös hyvinvointivaltion nauttima varsin laaja-alainen kannatus Suomessa. Kateellinen ei ole kovin empaattinen.
suomalaiset eivät missään nimessä ole empaattisia tai inhimillisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä tätäkin alhaisempi piirre on suomalaisten pahantahtoisuus. Suomalaiset käyttävät henkilötasolla käsittämättömän määrän voimavarojaan aiheuttaakseen toiselle henkilölle henkistä tai aineellista haittaa, ei juuri koskaan mitään hyvää. Ihmekös tuo sitten on, jos porukka ei kykene yhdessä kohentamaan omaa hyvinvointiaan. Omiin muroihin kusemisen valioesimerkki.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kieltämättä oikea pahansuopuuden malliesimerkki. Perustuisipa yhteiskuntamme keskinäiseen auttamiseen ja aitoon empatiaan niin kuin Ameriiiicassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voisi olla olemassa ilman empatiaa. Se ei ole rakentunut pelkästään jonkin kansanosan oletetun "kateuden" varaan, mistä kertoo myös hyvinvointivaltion nauttima varsin laaja-alainen kannatus Suomessa. Kateellinen ei ole kovin empaattinen.
suomalaiset eivät missään nimessä ole empaattisia tai inhimillisiä.
Linkki tutkimukseen? Ai ei löydy? No ohi sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ahneet 7ihmiset ovat kateellisia. Sellaiset kenelle ei mikään riitä, vaan aina on joku rikkaampi, kenellä on enemmän luxusta.
Sellainen on ällöttävää.
Ihan kokonaan eri asia on OSATTOMUUS ja epäreiluuden kokemus, joka johtuu puutteesta.
Osattomille ja oikeasti puutteessa eläville ihmisille on aika kornia mennä kenenkään hyväosaisen määkimään, että olepas onnellinen minun puolesta, kun minulla menee hyvin.
Koskaan ei rikkaille, ahneille ja kyltymättömille hyväosaisille mennä älisemään, että yhyy yhyy kun olet paha kun et osaa olla onnellinen toisen puolesta.
Mistä se johtuu että rikkailta ja etenkin äärimmäisen rikkailta ihmisiltä hyväksytään ihan mitä tahansa, eikä heiltä vaadita koskaan mitään, kun taas huono osaisten vaaditaan syövän pa&katkin toisten pe&seistä tai mielellään vaan ku7levan kokonaan pois?
MIKSI?
Tavallaan vastaus löytyy pohdinnastasi: se on raha, joka ratkaisee. Kylmä tosiasia.
Minun on aika vaikea edes keksiä mitä pitäisi aivoissani mädäntyä, että saisin mieleeni alkaa vaatimaan jotain minua heikompi osaista olemaan onnellinen minun hyvästäni?
Aika pahasti pitäisi päähän jotain vammaa tulla, että menisin jollekin katuojassa makaavalle, kehitysmaassa lapsiorjana olevalle tai henkihieveriin pahoinpidellylle päkättämään, miten he ovat kateellisia ja katkeria, kun eivät vaan osaa olla iloisia, kun minulla täällä heidän yläpuolellaan on asiat niin hyvin.
Tiedän kyllä ihan hyvin, että olen aika etuoikeutettu ja hyvä onninen heihin nähden. Ja pidän täysin käsittämättömänä ajatuksenakin, että heidän tulisi jotenkin kyetä iloitsemaan kun minulla on niin hyvin asiat.
Suomalaiset on kateudessa ja katkeruudessa harrastelijoita virolaisiin verrattuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahneet 7ihmiset ovat kateellisia. Sellaiset kenelle ei mikään riitä, vaan aina on joku rikkaampi, kenellä on enemmän luxusta.
Sellainen on ällöttävää.
Ihan kokonaan eri asia on OSATTOMUUS ja epäreiluuden kokemus, joka johtuu puutteesta.
Osattomille ja oikeasti puutteessa eläville ihmisille on aika kornia mennä kenenkään hyväosaisen määkimään, että olepas onnellinen minun puolesta, kun minulla menee hyvin.
Koskaan ei rikkaille, ahneille ja kyltymättömille hyväosaisille mennä älisemään, että yhyy yhyy kun olet paha kun et osaa olla onnellinen toisen puolesta.
Mistä se johtuu että rikkailta ja etenkin äärimmäisen rikkailta ihmisiltä hyväksytään ihan mitä tahansa, eikä heiltä vaadita koskaan mitään, kun taas huono osaisten vaaditaan syövän pa&katkin toisten pe&seistä tai mielellään vaan ku7levan kokonaan pois?
MIKSI?
Tavallaan vastaus löytyy pohdinnastasi: se on raha, joka ratkaisee. Kylmä tosiasia.
No ei tuo oikein vastaa eikä selitä, miten se rahan määrä tekee ihmisestä arvokkaamman ja paremman kuin muut ja sen puute vie kaiken ihmisarvon.
Mikä on se psykologinen mekanismi tai logiikka siinä?
Ei ole oikein hyvä tai älykäs vastaus, että "no raha".
Vierailija kirjoitti:
Etenkin naiset ja yh naiset.
Joku voi olla, toinen ei. Yksinhuoltajat eivät ole mikään yhtenäinen joukko, vaikka heitä usein kuvaillaan sillä tavalla. YYhdellä yh:lla saattaa olla hyvä palkka, lapsen toinen vanhempi maksaa tuntuvaa elatusapua ja yh:lla on elämä muutenkin mallillaan. On lastenhoitoapua sukulaisilta ja ystäviä. Joku voi kadehtia häntä ja itse asiassa syyllistyin vuosia sitten kadehtimaan tuttua yh-äitiä. Hänellä oli e.m. tilanne ja kaiken kukkuraksi hän oli hyvän näköinen. Samaan aikaan joku toinen yh elää asunnossa, johon kuuluu naapurien meteli yötä päivää. Raha riittää hädin tuskin ruokaan ja laskuihin. Vaatteet ovat mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voisi olla olemassa ilman empatiaa. Se ei ole rakentunut pelkästään jonkin kansanosan oletetun "kateuden" varaan, mistä kertoo myös hyvinvointivaltion nauttima varsin laaja-alainen kannatus Suomessa. Kateellinen ei ole kovin empaattinen.
Sinä vedätettävä höpsö. Sinun omilla rahoillasi se hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Ja ne poliitikot jotka ovat sinulle tämän kepposen tehneet vetävät itse siitä välistä minkä ehtivät. Etkä sinä ressukka sitä edes tajua. Ne ovat sinun rahojasi joita muut pyörittävät. Voi voi voi ihmisten yksinkertaisuutta. Empatia juu :)
Joka paikassa/maassa on kateellisia ihmisiä - mitä sitten! On myös muunlaisia ihmisiä eli älä yleistä.
Itse yleistän asiaa siten, että kaupungissa ei ole tarvetta olla kateellinen, koska täällä on paljon ihmisiä joita en tunne joten en osaa heitä kadehtia. Maalla sen sijaan tunnetaan toisensa ja kateus iskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voisi olla olemassa ilman empatiaa. Se ei ole rakentunut pelkästään jonkin kansanosan oletetun "kateuden" varaan, mistä kertoo myös hyvinvointivaltion nauttima varsin laaja-alainen kannatus Suomessa. Kateellinen ei ole kovin empaattinen.
Sinä vedätettävä höpsö. Sinun omilla rahoillasi se hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu. Ja ne poliitikot jotka ovat sinulle tämän kepposen tehneet vetävät itse siitä välistä minkä ehtivät. Etkä sinä ressukka sitä edes tajua. Ne ovat sinun rahojasi joita muut pyörittävät. Voi voi voi ihmisten yksinkertaisuutta. Empatia juu :)
Olipa typerä mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tätäkin alhaisempi piirre on suomalaisten pahantahtoisuus. Suomalaiset käyttävät henkilötasolla käsittämättömän määrän voimavarojaan aiheuttaakseen toiselle henkilölle henkistä tai aineellista haittaa, ei juuri koskaan mitään hyvää. Ihmekös tuo sitten on, jos porukka ei kykene yhdessä kohentamaan omaa hyvinvointiaan. Omiin muroihin kusemisen valioesimerkki.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kieltämättä oikea pahansuopuuden malliesimerkki. Perustuisipa yhteiskuntamme keskinäiseen auttamiseen ja aitoon empatiaan niin kuin Ameriiiicassa.
Suomalainen hyvinvointivaltio on samanlainen satu, kuin Keisarin uudet vaatteet. Puitteet on toki olemassa, mutta käytännön toteutus köyhyyteen, työttömyyteen ja asunnottomuuteen on pala paperia eduskunnan hattuhyllyllä. Ihminen, joka ei ole mitään näistä asioista kohdannut käytännössä ei ole millään tavalla kyvykäs ymmärtämään tai arvioimaan tätä ongelmaa. Oman untuvatoppiksen sisältä on helppo huudella. Jenkkeihin vertaaminen on käsittämättömän kaukaa haettua ja lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Tämän minulle kertoi jo isovanhemmat kun olin lapsi. Ja se pitää kyllä niin paikkansa! Älä vain tienaa hyvin, älä omista mitään erikoisempaa, äläkä vain saa suuria perintöjä. Toivottavasti sinulla on mahdollisimman tavallinen puoliso, ei kaunis eikä komea. Ethän vain osta kallista uutta autoa taikka muuta hienompaan asuntoon kuin tuttusi. Naapurisi kyttää kaiket päivät mitä hankintoja pihaasi teet, kulkeeko lapset millaisissa vaatteissa, pyörillä jne. Teetkö reissuja, älä vain niistä kerro, varsinkaan jos oli mukavaa. Näitä esimerkkejä kyllä riittää. Mikä ihme meitä vaivaa kun emme osaa iloita tuttujen onnistumisesta elämässä tms. Aina pitää arvostella ja ettimällä ettiä negatiivisia juttuja/quote]
Ainoastaan mikäli itse alistut sellaiseen ja jos sulle merkitsee toisten ihmisten ajatukset niin paljon. Kokeile joskus vapaata elämää, jossa muiden mielipiteillä on 0 vaikutus siihen mitä teet ja miten elät.
Ei pidä paikkaansa ollenkaan, turhaa jauhantaa ilmeisesti itse kateellisilta ihmisiltä.
Kateus tuottaa vain pahaa mieltä, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä.
Ihminen näkee sitä, mihin keskittää huomionsa. Joku näkee auttavaisia ja mukavia ihmisiä ympärillään, joku kateellisia ja pahasuopia ihmisiä.
Monella on mahdollisuus valita, mihin keskittyy ja keiden seurassa on. Vaihtakaa piiriä tai olkaa paksunahkaisempia älkääkö valittako.
Ihmisiä on moneksi. Mutta on myytti, että suomalaiset olisivat muita maita kateellisempi kansakunta. Esim. Etelä-Amerikassa kateutta on paljon, ja siellä kateelliset voivat käyttää aivan toisenlaisia otteita kuin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Suomessa ei ole kenenkään mikään pakko asua. Täältä voi aina muuttaa vaikka usaan, afrikkaan, kiinaan taikka saksaan.
KUKAAN EI PAKOTA ASUMAAN TÄÄLLÄ!
Täältä pois muuttamisesta on tehty niin kallista että periaatteessa täällä on pakko asua kun ei ole varallisuutta päästä poiskaan
Itse olen huomannut naapureista sen, että nuo keskiluokkaiset keski-ikäiset ainakin tuntuu pitävän itsestäänselvyytenä sitä, että muilla on samanlaiset edellytykset elämässä kuin heillä itsellään. Ja ehkä sen nyt huomaa ylipäätään ihmisistä (keskiluokkaisista ja "normikeskitien" elämää eläneistä) ikään katsomatta. Ei osata huomioida, että ihmisillä saattaa olla haasteita selviytyä elämässä vaikka neuroepätyypillisyyksien kanssa, kun odotukset ovat mielestäni todella korkealla elämässä kaiken suhteen ja entä jos yksinkertaisesti apua ei saa keneltäkään, kun ei ole niitä läheisiä. Valtavirtakäsitys tuntuu olevan edelleen se, että suoritetaan elämää ja tehdään kaikki täydellisesti täydellisessä aikataulussa. Virheitä ei saisi tehdä ja kaikki lipsunta tuomitaan heti tyhmyydeksi tai laiskuudeksi - olet "huono ja paska ihminen". Sama työelämässä ja koulutuksessa, vaatimukset on melkoisia, jos vaikka sattuu olemaan mitään haasteitaesim. mt-ongelmien tms. kanssa. (Itselläni ainakin myös haasteita mielenterveyden kanssa ihan jo kaikista traumoista, vaikka joillain mittareilla pärjäänkin varmaan ihan hyvin paperilla. Olen korkeastikoulutettu ja ns. hyvässä työssä, vaikka nuorena en käynyt lukiossa kunnolla muutamaan vuoteen eikä minua kiinnostanut elämä.) Tuolloin minua kai suojasi yhteiskuntamme rakenne, joka vielä salli nuorille jonkin verran haahuilua lukion jälkeen, ei tarvinnut tietää suunnitelmiaan, sai epäonnistua ja osoittaa motivaationsa pelkällä pääsykokeella, sekä tietysti perheeni keskiluokkainen asema yhteiskunnassa, kunnes se hajosi totaalisesti. Tiedän, miltä pohja tuntuu, ja tiedän, miltä "keskitieltä" putoaminen tuntuu.
Ei osata myöskään oikein asettua toisten asemaan ja ei haluta kuulla edes vaikeuksista, koska ihmiset ei halua kuulla yksinkertaisesti "negatiivisia" asioita. Koen itse näin aikuisena, että ihmiset eivät kestä kuulla tarinoita, joissa yksilö ei itse ole vastuussa kohtalostaan - ja että pahoja asioita voi tapahtua ilman omaa valintaa tai kontrollia. Keskiluokkaa kai tuollainen illuusio jollain tavalla suojaa, eletään vähän omassa kuplassa ja omaa kelpoisuutta pitää todistella muille älykellon tuloksilla ja täydellisellä pihalla. Epävarmuudet taas projisoidaan muihin, koska ei kestetä ajatusta, että se koko idylli saattaa särkyä vaikka sitä kuinka heräisi aamulla tekemään ne lumityöt, tekisi kaiken "oikein" ja olisi oikea BMI. Sitä saattaa silti muuttua läskiksi vaikka syöpähoitojen lääkkeiden vaikutuksesta.
Itseltäni on monta läheistä kuollut ja minut on esim. alle 18-vuotiaana hylätty olemaan yksin, eikä kukaan edes tajunnut laittaa viestiä minnekään lasuun tai mitään. Kukaan ei tiennyt tilannettani enkä ollut "vaikea nuori", vain äärimmäisen masentunut tilanteesta ja haudoin itsemurhaa, eristäydyin. Tuolloin myös lihoin paljon enkä ole vieläkään saanut niitä kiloja karistettua. Niin joo, ja siitä sitten siihen aiheeseen. Kaikki tuomitsevat niin kovin herkästi esim. ylipainosta, vaikka eivät tiedä eivätkä omaa käsityskykyä niihin syihin, mistä ne kilot on tulleet. Mutta mistä he tietäisivätkään, nuo "onnekkaat keskitien kulkijat", joille kaikki on kiinni vain omasta tahdosta.
Ehkä meni vähän ohi aiheen, sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahneet 7ihmiset ovat kateellisia. Sellaiset kenelle ei mikään riitä, vaan aina on joku rikkaampi, kenellä on enemmän luxusta.
Sellainen on ällöttävää.
Ihan kokonaan eri asia on OSATTOMUUS ja epäreiluuden kokemus, joka johtuu puutteesta.
Osattomille ja oikeasti puutteessa eläville ihmisille on aika kornia mennä kenenkään hyväosaisen määkimään, että olepas onnellinen minun puolesta, kun minulla menee hyvin.
Koskaan ei rikkaille, ahneille ja kyltymättömille hyväosaisille mennä älisemään, että yhyy yhyy kun olet paha kun et osaa olla onnellinen toisen puolesta.
Mistä se johtuu että rikkailta ja etenkin äärimmäisen rikkailta ihmisiltä hyväksytään ihan mitä tahansa, eikä heiltä vaadita koskaan mitään, kun taas huono osaisten vaaditaan syövän pa&katkin toisten pe&seistä tai mielellään vaan ku7levan kokonaan pois?
MIKSI?
Tavallaan vastaus löytyy pohdinnastasi: se on raha, joka ratkaisee. Kylmä tosiasia.
No ei tuo oikein vastaa eikä selitä, miten se rahan määrä tekee ihmisestä arvokkaamman ja paremman kuin muut ja sen puute vie kaiken ihmisarvon.
Mikä on se psykologinen mekanismi tai logiikka siinä?
Ei ole oikein hyvä tai älykäs vastaus, että "no raha".
Ihmisarvo on oikeastaan idealismia, joka ei tänäpäivänä toteudu edes Suomessa. Kaikkiallahan meidät arvotetaan jonkin saavutuksen tai statuksen mukaan. Parhaiten tämä aukeaa, kun tutustut ihmisten mielipiteisiin työttömistä tai syrjäytyneistä, ei siinä paljon ihmisarvoa ylistäviä adjektiiveja viljellä. Kun taas teet tulosta eli rahaa, olet menestyvä, hienon statuksen omaava olet arvokas ja hieno ihminen. Muuten valitettavasti et ole mitään. Sellaisia ihmiset ovat. No can do.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voisi olla olemassa ilman empatiaa. Se ei ole rakentunut pelkästään jonkin kansanosan oletetun "kateuden" varaan, mistä kertoo myös hyvinvointivaltion nauttima varsin laaja-alainen kannatus Suomessa. Kateellinen ei ole kovin empaattinen.
suomalaiset eivät missään nimessä ole empaattisia tai inhimillisiä.
Linkki tutkimukseen? Ai ei löydy? No ohi sitten vaan.
Kyllä sen näkee ja kokee ihan selkeesti. Ei kuitenkaan tarvi mutuun luottaa. Sija 58 eli ollaan pohjasakkaa.
Sitä on siis tutkimus ja suomalaiset ovat kyllä ihan pohjalla empatian määrässä: https://www.livescience.com/56557-most-and-least-empathetic-countries.h…
https://www.sciencealert.com/the-most-empathetic-countries-in-the-world…
Ainakin pienillä paikkakunnilla. Siellä ei hyvällä katsota jos jollakin alkaa menemään paremmin kuin muilla.