Suomalaiset ovat äärettömän kateellisia ja katkeroituneita ihmisiä!
Tämän minulle kertoi jo isovanhemmat kun olin lapsi. Ja se pitää kyllä niin paikkansa! Älä vain tienaa hyvin, älä omista mitään erikoisempaa, äläkä vain saa suuria perintöjä. Toivottavasti sinulla on mahdollisimman tavallinen puoliso, ei kaunis eikä komea. Ethän vain osta kallista uutta autoa taikka muuta hienompaan asuntoon kuin tuttusi. Naapurisi kyttää kaiket päivät mitä hankintoja pihaasi teet, kulkeeko lapset millaisissa vaatteissa, pyörillä jne. Teetkö reissuja, älä vain niistä kerro, varsinkaan jos oli mukavaa. Näitä esimerkkejä kyllä riittää. Mikä ihme meitä vaivaa kun emme osaa iloita tuttujen onnistumisesta elämässä tms. Aina pitää arvostella ja ettimällä ettiä negatiivisia juttuja.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse ole huomannut mitään tuollaista. En edes keksimällä keksi yhtään tuttua ihmistä, joka olisi kateellinen tai katkera muiden menestyksestä.
Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset ovat äärettömän ylimielisiä ja halveksivia, niitä kohtaan kenellä ei ole ollut onnea elämässä.
Ei ole minkään näköistä empatiaa, ymmärrystä tai sellaisen yritystäkään, jos jolla kulla on annettu jo lapsuudessa huonommat kortit.
Ihmiset ovat äärettömän inhottavia ja halveksivia, heikompiaan kohtaan. Omia etuoikeuksia ei nähdä, eikä haluta nähdä.
Kaikki hyvä omassa elämässä on aina omaa ansiota, ja ansaittua. Silmät ummistetaan onnenkantamoisilta ja kieltäydytään hyväksymästä, että on etuoikeutettu.
Ihmiset haluavat uskoa, että oma hyvä on oikeudenmukaisesti ansaittua, ja toisten paha, on ihan oikein heille, koska huono osainen on pakostikin huonompi ihminen.
Etuoikeuksia joita ihmiset eivät halua tunnustaa ja myöntää:
1: Hyvät vanhemmat, jotka kasvattavat lastaan siten, että tämä oppii olevansa arvokas ja ansaitsevansa hyvää.
2: Turvallinen lapsuus, vailla pelkoa, stressiä, sairautta, alkoholismia, väkivaltaa ja henkistä hel&5ttiä.
3: Hyvä tuuri koulun suhteen, se että opettajat ovat hyvät, kiusaamista ja useamman vuoden väkivaltaista he&vettiä ei satu omalle kohdalle.
4: Edellisistä etuoikeuksita kumpuava terve mieli ja hyvä itsetunto, joka todennäköisemmin johtaa terveisiin ystävyys- ja parisuhteisiin. Toisin kuin sellaisten kohdalla, kenet on jo lapsena tuhottu uskomaan olevansa arvoton. Tuhottu ajautuu suhteisiin, joissa häntä rikotaan vielä enemmän.
5: Edellisistä etuoikeuksista tulee hyvän kierre, jonka vuoksi on helpompi opiskella ja saada hyvä ura.
Jos pahan kierre on alkanut jo pienenä lapsena, sitä on todella työlästä korjata.
Etuoikeutetut ihmiset inhottavat minua, kun ovat vaatimassa kaltoinkohdelluilta ihmisiltä sitä, että ne halveksimansa heikot "iloitseisivat" ja olisivat "onnellisia" toisten puolesta.
Koittakaa hyvä osaiset nyt jotenkin nauttia siitä onnestanne ihan itse, älkääkä vaatiko, että huonompi osaisten pitäisi teitä oikein palvoa ja olla teidän puolesta onnellinen.
Ette varmasti itsekään pysty olemaan onnellisia kenenkään muun puolesta, kunhan jeesustelette!
Tässä hyvä esimerkki! Pitäisikö olla negatiivinen, masentuneen oloinen tämmöisten ihmisten seurassa. Ettei vaan loukkaa toista omalla onnellaan? Itse olen joutunut kärsimään elämässäni mutta siltikin osaan iloita toisen onnesta ja onnistumisista. Ei saa katkeroita, se on se juttu!
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaako kateus jotenkin erityisesti suomalaisia? En ole nähnyt asiasta yhtäkään tutkimusta, ainoastaan asian hokemista "faktana". Mielenkiintoista kyllä, samanaikaisesti suomalaisten on tutkittu olevan melko onnellista kansaa. Jokin yhtälössä ei täsmää.
Ihminen on kateuteen taipuvainen kaikkialla. Se tietysti vaihtelee, miten se kussakin kulttuurisessa ympäristössä ilmenee. Esim. Amerikassa kateus peitetään small talkiin ja pepsodenttihymyyn. Sellaistako tännekin kaivataan? Tuntuuhan suomalaisten tietynlainen koristelematon rehellisyys ja jalat maassa -asenne välillä tympeältä, mutta mieluummin tätä kuin jotain ulkokultaista irvistelyteatteria ja feikkihehkutusta.
Amerikkalainen kateus on sitä jos naapurilla on hieno uusi auto niin muutetaan omaa elämää tekemällä enemmän töitä ja rahaa että saa ostettua samanlaisen. Suomalainen kateus on sellanen että isketään tuulilasi rikki siitä naapurin uudesta autosta.
Just. Varmasti tosi yleistä se naapurln auton tuulilasin paskaksi hakkaaminen Suomessa. :D
Eikä se amerikkalaisen töiden paiskinta kateutensa "inspiroimana" muuta sitä tosiasiaa, että hän tuntee kateutta. Ja aika voimakasta kateutta saa tunteakin, jos sen takia uuvuttaa itsensä ylitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Ne piirtää joilla on liitua. Sosialistisessakin maassa voi pärjätä kun ei nöyrry osaansa sinne surkimusten laulukuoroon.
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä tätä kateellisuusjuttua. Onkohan kyseessä jokin tiettyyn sukupolveen liittyvä asia? Itse en koe minkäänlaista kateutta ketään kohtaan, enkä ole koskaan lähipiirissänikään huomannut, että kuukaan olisi kateellinen toiselle.
Ig sukupolven ongelmia. Me vanhemmat ei snaijata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaako kateus jotenkin erityisesti suomalaisia? En ole nähnyt asiasta yhtäkään tutkimusta, ainoastaan asian hokemista "faktana". Mielenkiintoista kyllä, samanaikaisesti suomalaisten on tutkittu olevan melko onnellista kansaa. Jokin yhtälössä ei täsmää.
Ihminen on kateuteen taipuvainen kaikkialla. Se tietysti vaihtelee, miten se kussakin kulttuurisessa ympäristössä ilmenee. Esim. Amerikassa kateus peitetään small talkiin ja pepsodenttihymyyn. Sellaistako tännekin kaivataan? Tuntuuhan suomalaisten tietynlainen koristelematon rehellisyys ja jalat maassa -asenne välillä tympeältä, mutta mieluummin tätä kuin jotain ulkokultaista irvistelyteatteria ja feikkihehkutusta.
Amerikkalainen kateus on sitä jos naapurilla on hieno uusi auto niin muutetaan omaa elämää tekemällä enemmän töitä ja rahaa että saa ostettua samanlaisen. Suomalainen kateus on sellanen että isketään tuulilasi rikki siitä naapurin uudesta autosta.
Tämä iänikuinen tuhanteen kertaan jankutettu soopa on oikeasti täyttä pskaa.
Ei se hokemalla muutu todeksi.
En ole nähnyt rikottuja tuulilaseja, enkä usko tuohon höpötykseesi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Et osaa termejä, tarkoitit kapitalismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaako kateus jotenkin erityisesti suomalaisia? En ole nähnyt asiasta yhtäkään tutkimusta, ainoastaan asian hokemista "faktana". Mielenkiintoista kyllä, samanaikaisesti suomalaisten on tutkittu olevan melko onnellista kansaa. Jokin yhtälössä ei täsmää.
Ihminen on kateuteen taipuvainen kaikkialla. Se tietysti vaihtelee, miten se kussakin kulttuurisessa ympäristössä ilmenee. Esim. Amerikassa kateus peitetään small talkiin ja pepsodenttihymyyn. Sellaistako tännekin kaivataan? Tuntuuhan suomalaisten tietynlainen koristelematon rehellisyys ja jalat maassa -asenne välillä tympeältä, mutta mieluummin tätä kuin jotain ulkokultaista irvistelyteatteria ja feikkihehkutusta.
Amerikkalainen kateus on sitä jos naapurilla on hieno uusi auto niin muutetaan omaa elämää tekemällä enemmän töitä ja rahaa että saa ostettua samanlaisen. Suomalainen kateus on sellanen että isketään tuulilasi rikki siitä naapurin uudesta autosta.
Amerikkalainen pyrkii menestyvien piiriin jos vaikki itsekin menestyisi toisen vanavedessä.
Suomalainen sosialisti ilkkuu menestyjää matkan takaa ja jää persaukiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä itse ole huomannut mitään tuollaista. En edes keksimällä keksi yhtään tuttua ihmistä, joka olisi kateellinen tai katkera muiden menestyksestä.
Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset ovat äärettömän ylimielisiä ja halveksivia, niitä kohtaan kenellä ei ole ollut onnea elämässä.
Ei ole minkään näköistä empatiaa, ymmärrystä tai sellaisen yritystäkään, jos jolla kulla on annettu jo lapsuudessa huonommat kortit.
Ihmiset ovat äärettömän inhottavia ja halveksivia, heikompiaan kohtaan. Omia etuoikeuksia ei nähdä, eikä haluta nähdä.
Kaikki hyvä omassa elämässä on aina omaa ansiota, ja ansaittua. Silmät ummistetaan onnenkantamoisilta ja kieltäydytään hyväksymästä, että on etuoikeutettu.
Ihmiset haluavat uskoa, että oma hyvä on oikeudenmukaisesti ansaittua, ja toisten paha, on ihan oikein heille, koska huono osainen on pakostikin huonompi ihminen.
Etuoikeuksia joita ihmiset eivät halua tunnustaa ja myöntää:
1: Hyvät vanhemmat, jotka kasvattavat lastaan siten, että tämä oppii olevansa arvokas ja ansaitsevansa hyvää.
2: Turvallinen lapsuus, vailla pelkoa, stressiä, sairautta, alkoholismia, väkivaltaa ja henkistä hel&5ttiä.
3: Hyvä tuuri koulun suhteen, se että opettajat ovat hyvät, kiusaamista ja useamman vuoden väkivaltaista he&vettiä ei satu omalle kohdalle.
4: Edellisistä etuoikeuksita kumpuava terve mieli ja hyvä itsetunto, joka todennäköisemmin johtaa terveisiin ystävyys- ja parisuhteisiin. Toisin kuin sellaisten kohdalla, kenet on jo lapsena tuhottu uskomaan olevansa arvoton. Tuhottu ajautuu suhteisiin, joissa häntä rikotaan vielä enemmän.
5: Edellisistä etuoikeuksista tulee hyvän kierre, jonka vuoksi on helpompi opiskella ja saada hyvä ura.
Jos pahan kierre on alkanut jo pienenä lapsena, sitä on todella työlästä korjata.
Etuoikeutetut ihmiset inhottavat minua, kun ovat vaatimassa kaltoinkohdelluilta ihmisiltä sitä, että ne halveksimansa heikot "iloitseisivat" ja olisivat "onnellisia" toisten puolesta.
Koittakaa hyvä osaiset nyt jotenkin nauttia siitä onnestanne ihan itse, älkääkä vaatiko, että huonompi osaisten pitäisi teitä oikein palvoa ja olla teidän puolesta onnellinen.
Ette varmasti itsekään pysty olemaan onnellisia kenenkään muun puolesta, kunhan jeesustelette!
Tässä hyvä esimerkki! Pitäisikö olla negatiivinen, masentuneen oloinen tämmöisten ihmisten seurassa. Ettei vaan loukkaa toista omalla onnellaan? Itse olen joutunut kärsimään elämässäni mutta siltikin osaan iloita toisen onnesta ja onnistumisista. Ei saa katkeroita, se on se juttu!
Aika tyhmää tuollainen, ettei muka ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ilakoiminen/oman ilon hierominen toisen naamaan, tai sitten joku myrtsinä angstaaminen.
Jos toisella ihmisellä on vaikka tullut keskenmeno, hän on saanut yt:ssä kenkää, häneltä on varastettu auto tai koira on kuollut, niin IDIOOTTI olet jos et näe muuta vaihtoehtoa kuin iloisena käkättäminen ja oman onnen hehkutus.
Ääliö ja megaidiootti olet jos kehtaat vielä vaatia toiselta jotain onnellisuutta ja ilon purskahduksia SINUN hyvän elämäsi johdosta.
Itsekeskeiset ihmiset ovat vaan niin syvältä!
Vierailija kirjoitti:
En usko. Tuo suomalaisten oletettu kateuden perisynti on vain hokema, jota jostain syystä kierrätetään eteenpäin ilman mitään todellisuuspohjaa. Suomalaiset tuskin eroavat muista kansallisuuksista mitenkään, mitä tulee kateuden tunteisiin.
Täysin samaa mieltä! Asuin monta vuotta ulkomailla ja myös siellä väitettiin, että juuri heidän maansa asukkaat ovat erityisen kateellisia. Kateus on enemmänkin inhimillinen piirre meissä ihmisissä. Kuulen, että joku on saanut jotain kivaa. No minäkin haluaisin samaa tai ainakin jotain mukavaa omaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaako kateus jotenkin erityisesti suomalaisia? En ole nähnyt asiasta yhtäkään tutkimusta, ainoastaan asian hokemista "faktana". Mielenkiintoista kyllä, samanaikaisesti suomalaisten on tutkittu olevan melko onnellista kansaa. Jokin yhtälössä ei täsmää.
Ihminen on kateuteen taipuvainen kaikkialla. Se tietysti vaihtelee, miten se kussakin kulttuurisessa ympäristössä ilmenee. Esim. Amerikassa kateus peitetään small talkiin ja pepsodenttihymyyn. Sellaistako tännekin kaivataan? Tuntuuhan suomalaisten tietynlainen koristelematon rehellisyys ja jalat maassa -asenne välillä tympeältä, mutta mieluummin tätä kuin jotain ulkokultaista irvistelyteatteria ja feikkihehkutusta.
Amerikkalainen kateus on sitä jos naapurilla on hieno uusi auto niin muutetaan omaa elämää tekemällä enemmän töitä ja rahaa että saa ostettua samanlaisen. Suomalainen kateus on sellanen että isketään tuulilasi rikki siitä naapurin uudesta autosta.
Amerikkalainen pyrkii menestyvien piiriin jos vaikki itsekin menestyisi toisen vanavedessä.
Suomalainen sosialisti ilkkuu menestyjää matkan takaa ja jää persaukiseksi.
Voi kun muuttaisit sinne jenkkilään.
Oletko koskaan tullut miettineeksi, että ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja ja kaikki eivät pidä sellaista amerikkalaista menestymistä valkoisine hampaineen ja teennäisine persnuoleskeluineen mitenkään hienona asiana?
Sinun sukusi tulkinta hämmentää minua, koska kadehtiminen on turhaa.
Mukavaa, jos joku pärjää ja menestyy, tietenkin.
Maailma on oikeasti todella epäoikeuden mukainen paikka, eikä siitä tosi asiasta pääse mihinkään.
On äärimmäisen typerää, naiivia ja naurettavaa, että vaaditaan ihmisiltä jotain täydellistä hyväksymistä ja onnellisuutta asian tiimoilta.
Siis maailman kaikki vauraus jakautuu ÄÄRIMMÄISEN EPÄOIKEUDEN MUKAISESTI JA TÄYSIN KOHTUUTTOMASTI ihmisten kesken.
Ku7ipää on sellainen ihminen joka vaatii toisia vain hyväksymään ja olemaan täysin onnellisia ja iloisia, kun toisille annetaan enemmän mitä he milloinkaan ovat ansainneet, ja toisille ei ole edes puhdasta vettä.
Oksettaa ja iljettää!
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen Sosialismi on kateuden alku. Kun kansalaisilta on viety mahdollisuus itse yrittää ja menestyä jää jäljelle vain sen kyttääminen mitä kukakin saa.
Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voisi olla olemassa ilman empatiaa. Se ei ole rakentunut pelkästään jonkin kansanosan oletetun "kateuden" varaan, mistä kertoo myös hyvinvointivaltion nauttima varsin laaja-alainen kannatus Suomessa. Kateellinen ei ole kovin empaattinen.
Nousukkaat kuvittelevat kaikkien olevan niille kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivaako kateus jotenkin erityisesti suomalaisia? En ole nähnyt asiasta yhtäkään tutkimusta, ainoastaan asian hokemista "faktana". Mielenkiintoista kyllä, samanaikaisesti suomalaisten on tutkittu olevan melko onnellista kansaa. Jokin yhtälössä ei täsmää.
Ihminen on kateuteen taipuvainen kaikkialla. Se tietysti vaihtelee, miten se kussakin kulttuurisessa ympäristössä ilmenee. Esim. Amerikassa kateus peitetään small talkiin ja pepsodenttihymyyn. Sellaistako tännekin kaivataan? Tuntuuhan suomalaisten tietynlainen koristelematon rehellisyys ja jalat maassa -asenne välillä tympeältä, mutta mieluummin tätä kuin jotain ulkokultaista irvistelyteatteria ja feikkihehkutusta.
Amerikkalainen kateus on sitä jos naapurilla on hieno uusi auto niin muutetaan omaa elämää tekemällä enemmän töitä ja rahaa että saa ostettua samanlaisen. Suomalainen kateus on sellanen että isketään tuulilasi rikki siitä naapurin uudesta autosta.
Amerikkalainen pyrkii menestyvien piiriin jos vaikki itsekin menestyisi toisen vanavedessä.
Suomalainen sosialisti ilkkuu menestyjää matkan takaa ja jää persaukiseksi.
Amerikan ihmemaassa voit hyvinkin jäädä persaukiseksi, vaikka tekisit kolmea työtä. Suomessa sen sijaan on olemassa laaja sosiaaliturva, jota tuskin olisi saatu aikaiseksi, jos mentaliteettina olisi rohmuta kaikki itselle, ettei toinen vain saa.
Vielä tätäkin alhaisempi piirre on suomalaisten pahantahtoisuus. Suomalaiset käyttävät henkilötasolla käsittämättömän määrän voimavarojaan aiheuttaakseen toiselle henkilölle henkistä tai aineellista haittaa, ei juuri koskaan mitään hyvää. Ihmekös tuo sitten on, jos porukka ei kykene yhdessä kohentamaan omaa hyvinvointiaan. Omiin muroihin kusemisen valioesimerkki.
Täällä Suomessa ei ole kenenkään mikään pakko asua. Täältä voi aina muuttaa vaikka usaan, afrikkaan, kiinaan taikka saksaan.
KUKAAN EI PAKOTA ASUMAAN TÄÄLLÄ!
Ahneet ihmiset ovat kateellisia. Sellaiset kenelle ei mikään riitä, vaan aina on joku rikkaampi, kenellä on enemmän luxusta.
Sellainen on ällöttävää.
Ihan kokonaan eri asia on OSATTOMUUS ja epäreiluuden kokemus, joka johtuu puutteesta.
Osattomille ja oikeasti puutteessa eläville ihmisille on aika kornia mennä kenenkään hyväosaisen määkimään, että olepas onnellinen minun puolesta, kun minulla menee hyvin.
Koskaan ei rikkaille, ahneille ja kyltymättömille hyväosaisille mennä älisemään, että yhyy yhyy kun olet paha kun et osaa olla onnellinen toisen puolesta.
Mistä se johtuu että rikkailta ja etenkin äärimmäisen rikkailta ihmisiltä hyväksytään ihan mitä tahansa, eikä heiltä vaadita koskaan mitään, kun taas huono osaisten vaaditaan syövän pa&katkin toisten pe&seistä tai mielellään vaan ku7levan kokonaan pois?
MIKSI?