Reilusti ylipainoinen, miten lihoit?

Vierailija kirjoitti:

Suru, stressi. Perheenjäsenen kuolema, toisen sairastuminen vakavaan syöpään. Siihen yhdistettynä lähityö ja jatkuva pelko siitä, että vie töistä viruksen kotiin ja tappaa rakkaimpansa plus yliopisto-opinnot. Tässä on yritetty selviytyä eikä ole voimia tuijottaa peiliin tai vaakaan. 

Huh! Melkoinen kombo! 

Vierailija kirjoitti:

Herkkujen syöminen on parasta viihdettä, mitä keksin. Rakastan syömistä, hyvän ruuan (makea ja suolainen) syöminen tuottaa hirveästi mielihyvää, kun olo on muuten maassa ja yksinäinen.

Mikään ei ole mukavampaa, kuin vajota nojatuoliin katsomaan sarjaa/elokuvaa herkkujen ympäröimänä.

Mun on vaikea syödä kohtuullisesti, myös arkena sitä normaalia ja terveellistä ruokaa. Voin syödä useamman soppalautallisen tai koko ison kulhon salaattia. Kaikki menee! Olin tällainen syömäri jo lapsena. Söin kokonaisen pakastepinaattikeittokuution yksin ja kolmevuotiaana söin kaksi kokonaista grillimakkaraa yhdeltä istumalta.

Olen nainen.

Tämä voisi olla ihan täysin omasta kynästäni. Olen ollut lapsesta asti suursyömäri. Ihan sama on kyseessä herkut vai terveellinen perussapuska, kaikki menee, eikä piisaakkaan. Enkä tosiaankaan tiedä parempaa kuin omassa rauhassa, herkkujen keskellä sarjojen vahtaamisen.

Joitain vuosia sitten olin vielä aktiivinen liikkuja. Harrastin kestävyysjuoksua ja kävin salilla useamman kerran viikossa. Tämä riitti siihen, että pysyin hoikkana kaikesta mättämisestä huolimatta. Jossain kohtaa liikunta jäi pois ja painoa tuli 10 kg ihan heittämällä. En ole vielä lihava, vaan keikun siinä lievän ylipainon tuntumassa. Nyt pitäisi sitten aloittaa taas liikkuminen tai vähentää syömistä. Jälkimmäinen tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin amputaatio.

Vierailija kirjoitti:

Lihoin 15 kg / 3 kk, kun söin olazapiniä.

Mulla tuli 10kg pienessä ajassa. Lääkkeen oton jälkeen tulee ruokahalu.

Kunnon rännillä sain 20kg tiputettua. Tuosta ajasta n.4kk ei ole juurikaan muistikuvia, mutta painon pudotukseen tuo toimii.

Ero, vaikka siitä on viisi vuotta on järkyttävän paha olla edelleen. Se narsisti laittoi mut, aikuisen aivan polvilleen.

168cm

Silloin 55-57 kg

Nyt lähes 90kg

Aloin syömään ja viini alkoi maistumaan.

😔💔

Nuorena olin todella laiha. Aloitin parisuhteen jossa painoani koko ajan kommentoitiin koko puolison suvun puolesta negatiivisesti. Aloin sitten tietysti lihoa kun ruokaakin tuputettiin jatkuvasti. Sairastuin vielä siihen päälle ja liikunta väheni kipujen vuoksi.  

Myöhemmin kiloja tuli hormonilääkitysten mukana ja elämäntyylini muuttui passiivisemmaksi. Olin ollut liikunnallisessa työssä ja vaihdoin alaa istumatyöhön. Siihen päälle mt-sairaus ja sen lääkkeet jotka pahensivat ahmimista. 

Nyt kyllä olen saanut pudotettua, käyn terapiassa yms. mutta hyvin monen asian summa on siis painon kertyminen.

Kuopuksella sairaus joka herätti sen jopa 10 krt yössä 2 vuotiaaksi asti. Ainoa miten pysyin hereillä päivisin oli syöminen. Vaikea päästä noista kiloista eroon vaikka nyt nukutaan jo ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon rännillä sain 20kg tiputettua. Tuosta ajasta n.4kk ei ole juurikaan muistikuvia, mutta painon pudotukseen tuo toimii.

Mitä se tarkoittaa?

Söin miten sattuu, ei mitään säännöllistä ruokarytmiä. Söin myös epäterveellisesti, mutta ei  mitään järkyttäviä määriä kaloreita. Tuli unettomuutta, stressiä ja lopulta paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta. Säännöllinen ruokarytmi  ja hyvät unet ei pudottaneet vuosien aikana painoa yhtään, liikuntakaan ei auttanut. Nyt kun syön hormonia ei tarvitse liikkua hullun lailla, vaikka on unettomuutta ja välillä epäterveellisiä syömisiä (kerran viikossa), paino putoaa ihan syömällä säännöllisesti ja kohtuullisesti. Koska nyt aineenvaihdunta alkaa toimimaan. 

Liikaa roskaruokaa, karkkia ja sipsiä. Eron jälkeen masennuin enkä jaksunut välittää omasta voinnista. Lopulta korjasin elintapani, vielä 10 kg pois ja olen normaalipainoinen.

Seks uaslinen jäirintä.lapsena aihetti syömishäiriön. Endin bulimia,sitten ahmimissyömishäiriö.

Mielenkiintoisia tarinoita, hyvin erilaisia.

Väymys lihottaa. Kroppa huutaa sokeria. Aina kun menee huonosti ja olen väsynyt, lihon.

Ja se lihominen käy tosi äkkiä. Jossain vaiheessa söin yliterveellisesti ja treenasin liikaa, 3 kertaa tuli ylikunto ja jokaisesta meni yli vuosi toipua. Tuon jälkeen olen lihonut äärimmäisen helposti, ehkä aineenvaihdunta meni piloille. Sain myös vatsantoiminnan ihan sekaisin eikä ole toipunut vielä melkein 10 vuodenkaan jälkeen. Tiedän, lääkärissä pitäisi käydä ja olinkin menossa mutta tämä korona sotki.

3 kertaa ylikunto?  millaisialla treeneillä ,ja miten kolmesti ?

Vierailija kirjoitti:

3 kertaa ylikunto?  millaisialla treeneillä ,ja miten kolmesti ?

Ensimmäinen tuli kun hurahdin juoksuun. Juoksin melkein päivittäin eri pituisia lenkkejä. Sitten huomasin että syke oli korkea koko ajan, olin uupunut, jalat ei enää noussut lenkillä, nukuin 16 tuntia yössä. Tein samaan aikaan raskasta fyysistä työtä. Tosiaan vuosi meni ennenkuin tästä selvisi.

Luultavasti alotin kaikkiaan juoksun vain liian nopeasti enkä antanut kropalle aikaa tottua.

Tästä ei mennyt kuin 3 vuotta kuin sama kävi taas, tällä kertaa salilla käymisen takia. Treenasin 4-6 kertaa viikossa salilla, pyöräilin, lenkkeilin ja edelleen fyysinen työ. Luulin olevani jo fiksumpi mutta taas se pääsi yllättämään. Tässä meni 1,5 vuotta ennenkuin toivuin.

Kolmas kerta oli lievin mutta tulikin tosi vähästä. Työ edelleen fyysinen, paljon stressiä. Yritin kuntoilla vain sen 2-3 kertaa viikossa että jaksan töissä. Mutta tuokin oli liian raskasta, nyt huomasin jo nopeammin oireet.

Nykyään harrastan vain rauhallista liikuntaa ja työ ei ole enää fyysistä.

Otin kolme koronarokotetta.

Traumaattinen lapsuus ja fyysinen ja psyykkinen kaltoinkohtelu. Kukaan ei opettanut miten syödään oikein. Nuorena pysyin laihana kun olin köyhä. Elin tupakalla ja viinalla.

Valmistuin, sain työpaikan ja säännölliset tulot ja parisuhteen. Lihoin heti 10 kg. Tupakoinnin lopettaminen lihotti toiset 10 kg. Jokaisesta lapsesta jäi 10 kg. Koliikkivauva, rintasyöpä ja avioero, ei ollut voimia painonhallintaan. Nyt opettelen ensimmäistä kertaa miten syödään järkevästi.

Masennuksen "lääkitseminen" oluella. Viikossa kului 30 - 35 annosta alkoholia vuosien ajan.

Aika mahtava kalorimäärä jo pelkästään oluesta. Muuten söin melko terveellisesti. Liikkuminen jäi vähiin ja paino vaan nousi, painoin enimmillään 116 kg.

Nyt olen ollut kuukauden raittiina ja paino on pudonnut 4 kg.

Lihoin kotiruoalla jo alle kouluikäisenä. Olen ollut aina ns. hyvä syömään, mitä silloin 60-luvun alussa vielä pidettiin ihailtavana ominaisuutena lapsessa. En ole pahemmin ruokapöydässä nirsoillut. Yhä edelleen minulle maistuu ruoka, siis ihan tavallinen ruoka, enkä oikein ymmärrä puhetta "herkuista", kun eivät ne minun suussani ole ruokaa herkullisempia (jos kohta eivät pahojakaan, pl. irtokarkit). Syön sinänsä ihan terveellistä ruokaa, mutta annoskoot ovat kulutukseeni nähden turhan isoja. En niinkään napostele vaan syön ison annoksen silloin kun syön.

Lisäksi tulee vielä se, että en oikein saa liikunnasta mitään iloa. Pakolla vääntäydyn kävelylenkille päivittän, ja teen muutaman voimisteluliikkeen. Ei se rasittavaa ole niinkään, mutta ikävystyttävää. En osaa samanaikaisesti esim. kuunnella musiikkia.

Mitään sairauksia tai lääkityksiä minulla ei ole, eli olen kyllä ihan vain syömällä kiloni hankkinut. Ruoka vain on liian maukasta, ja liikunta liian ikävää.

Painoindeksini on tätä nykyä n. 37.

Kävin läpi muutaman todella rankan vuoden jotka sisälsivät kuolemaa, työttömyyttä, sairauden ja mielenterveysongelmia. Lääkitsin ahdistusta alkoholilla. Se johti aika nopeaan painonnousuun mutta minulla ei kerta kaikkiaan ollut voimavaroja huolehtia terveydestä sinä aikana.