Mieheni ei osallistu lasten elättämiseen juuri lainkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimisiko ap teillä yhteinen tili johon molemmat laittavat esim. 1500-2000,-/kk ja siitä maksetaan kaikki kodin ja lasten kulut. Huomaisi mieskin että ei ne lasten haalarit ja kengät kympillä kaupasta irtoa.

Kuule....pihi mies hakee ne haalarit ja kengät tokmannilta ja sieltäkin halvimmat mahdolliset.

Sehän olisi hyvä jos mies hoitaisi tuon ostovaiheen, se kuulostaa aika rasittavalta puuhalta.

Ja jos ne halvat välineet hajoavat heti, ostakoon sitten uudet.

On kyllä taas joku pihipaavo asialla. Ehkä joku yhteistili perheen menoille voisi toimia? Tai ero ja elatusmaksut ukko voi asua kotona vuokralla?

Sama vika, olen tullut tulokseen että mies on joko älyttömän itsekäs tai narsistinen. Ennen lapsia kyllä vei mua ulos syömään elokuviin ja muualle. Nyt sitten on alkanut kytätä mun rahankäyttöä ja koska sitä menee, siis mun omaa rahaa, asioihin jotka hänestä pitäisi käyttää toisin eli asutaan hänestä liian kalliisti niin mä maksan lasten kulut koska on mun oma syy että rahaa on käytössä niin vähän. Jos asuttaisiin toisella tavalla, mies lyhentäisi edelleen asuntoa ja mä maksaisin taas lasten kulut koska sittenhän mulla olisi varaa kun rahaa olisi enemmän käytössä. Lopputulos on siis joka tavalla se, että mä maksan lasten kaikki kulut.

En tunne ap:n perhettä ja toki se on kohtuutonta jos toinen puoliso ei osallistu perheen elatukseen riittävissä määrin. Mutta entäpä jos mies maksaa yhtiövastikkeet, sähköt, vakuutukset, nettiyhteydet, autojen kulut, yms ison joukon sellaisia kuluja joita ei ole huomattu edes ottaa mukaan tähän vertailuun?

Sinuna minä istuisin miehen kanssa alas, pistäisin pöytään kaikki lapsiin liittyvät menot ja sanoisin miehelle, että puolet niistä on jatkossa hänen hoidettaviaan, valitkoon itse mitkä ottaa vastuulleen. Älä pyydä, älä keskustele. Lapset ovat teidän kummankin, joten molempien täytyy luonnollisesti osallistua lasten elatukseen.

Elarit olisi tosiaan keino saada mies osallistumaan kustannuksiin. Vaatisi toki käytännön järjestelyitä, mutta jos kumminkin nyt jo hoidat kaiken?

Miehet taidetaan kasvattaa lapsesta saakka sellaisiksi että he voivat keskittyä vain itseensä, ei kai tätä ongelmaa olisi laajalti muuten? Poikien äidit, peiliin katsomisen paikka? Vaaditteko pojiltanne mitään samalla tavalla kuin tytöiltä?

Ei sen rahasta pitäisi kiinni ollakaan, on sitten vähän tai paljon rahaa. Kysymys on siitä että haluaako olla tasa-arvoinen vai haluaako olla itsekeskeinen. En oikein ymmärrä miten niin monet mahdollistavat puolisolleen tämmöisen vapaamatkustamisen. Sitten menee sormi suuhun eron koittaessa, kun toisella on satojen tuhansien sijoitusvarallisuus, itsellä se mitä tilillä on.

Meillä on molemmilla perheen aikuisilla hyvät tulot, ja vaikka toinen pystyisi heittämällä elättämään koko perheen yksin, ei ole kahta kysymystäkään siitä etteikö kaikki menisi puoliksi. Helpointa on siirtää molemmilta rahaa taloustilille, josta sitten maksetaan asuminen, ruoka, lasten menot, auton kulut, laskut, vakuutukset ym.ym. Lopuilla omalle tilille jäävillä rahoilla voi tehdä mitä tykkää. Jos hankit lapsia, myös elätät ne, so simple as that.

Eihän sinulla valittamista ole kun on varaa ylläpitää sekä miestä että lapsia. Toivottavasti mies on sen arvoinen.

Se olisi jonkinlainen ongelma, jos mies ei edes osallistuisi kotitöihin eikä huolehtisi lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies tienaa 80 000 vuodessa ja elättää sillä yksin koko perheen ihan mukisematta, vaikkei mikään rikas olekaan. Oli kyllä todella pihi vuodet ennen lapsia, tarkkaan saatiin kuitit katsoa läpi, ettei vaan toinen maksattanut jotain toiselle. Mutta sen jälkeen kun mentiin naimisiin ja tuli lapsia, mies muuttui radikaalisti. Ei ole kertaakaan valittanut mistään (lapsiin liittyvistä) ostoksista tai menoista. On sanonut, että tekee kaikkensa, että perhe voi hyvin ja on onnellinen. Lapset on nyt elämässä etusijalla, raha menettänyt merkitystään.

Sama juttu, mut miehen tulot ei puoliakaan tuosta. Jos ei rikas niin on kyllä hyvä tulinen mies sulla kuitenkin

Miten sun kaltaisella ääliöllä voi olla noin isot tulot? 

Mikäli teillä ei ole mitään taloustiliä mihin molemmat laittaa rahaa niin lätkäisisin joka kk lapun hänelle siitä mitä lapsiin ja ruokaan on siinä kuussa mennyt ja tilinumeroni mihin voi maksaa puolet.

Jos ei onnistu niin nostaisin kytkintä. On kusipäisyyden alin muoto mikäli ei edes lapsiaan elätä.

En ikinäikinäikinä voisi elää pihin ihmisen kanssa. Mies kuulostaa aivan hirveältä.

Minun mies ajattelee niin että kun lapsilisät tulee minun tilille niin loogista ostaa niillä lapsille vaatteet, maksaa harrastukset jne. Niihin varmaan riittäisikin meidän tapauksessa mutta onhan lapsilla vakuutukset yms mitkä tulee pitkässä juoksussa aika kalliiksi. . Eli veikkaan ajattelemattomuutta syyksi.

Meillä maksetaan perhematkat suunnilleen puoliksi, miten te käytännössä edes varaatte matkan jos sinä maksat muut ja mies vain omansa? Jotenkin epäuskottavaa juttua monin korvaan.

Meillä mä maksoin lasten kulut noin lukioon saakka ja mies kerrytti varallisuuttaan. Ajattelin et se ja sama, saavatpahan lapset sit häneltä perintöä aikanaan (tietty riski, et sisaruspuolia ilmestyy sitä ennen).

Avattiin yhteistili kyllä kun lapset syntyi mut sitä käytettiin aktiivisesti ehkä vuos pari.

Sitten lapsille hommattiin kortit yhteistiliin ja mies hoitaa nyt lasten hankinnat siirtämällä sinne rahaa ja lapset osaa itse tehdä hankintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Jotenkin sitä ei empaattisena ihmisenä voi ymmärtää tuollaista itsekkyyttä, saituutta ja välinpitämättömyyttä omaa perhettä kohtaan. Kun ei itse samassa tilanteessa vaan kehtaisi olla tuollainen hävytön loinen.

Minä ymmärrän, vaikka nainen olenkin.

Itse havahduin juuri siihen, että elän ravintoloissa täysin miehen siivellä. Mies tilaa kaiken, ja maksaa. Minulle se on luonnollista, että menen etsimään pöydän ja majoitun sinne, ja odotan tarjoilua.

Siis se on luonnollista. Havahduin, kun maksoin yhteistä luottokorttiamme. Siellä oli parinsadan lasku yhdestä käynnistämme. Ihan ihmettelin, onko tämä näin kallista? Teemme sitä usein.

Ei, en ole itsekäs, en välinpitämätön, enkä loinenkaan. Olemme naimisissa ja meillä on yhteiset rahat. Pointtini on vain se, etten ollut tajunnut. Ymmärrän hyvin, ettei ap:n mieskään tajua.

Mitä, jos laitat vain suoraan miehelle esim. harrastusmaksut viestillä "maksa tämän". Ruokakauppaan ensi kerralla mennessänne sanot miehelle "sun vuoro maksaa tällä kertaa" jne.

Tai sitten avaatte yhteisen taloustilin, johon kumpikin siirtää saman verran rahaa ja sitä käytetään laskuihin, lasten tarvitsemiin asioihin ja ruokakauppaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Jotenkin sitä ei empaattisena ihmisenä voi ymmärtää tuollaista itsekkyyttä, saituutta ja välinpitämättömyyttä omaa perhettä kohtaan. Kun ei itse samassa tilanteessa vaan kehtaisi olla tuollainen hävytön loinen.

Minä ymmärrän, vaikka nainen olenkin.

Itse havahduin juuri siihen, että elän ravintoloissa täysin miehen siivellä. Mies tilaa kaiken, ja maksaa. Minulle se on luonnollista, että menen etsimään pöydän ja majoitun sinne, ja odotan tarjoilua.

Siis se on luonnollista. Havahduin, kun maksoin yhteistä luottokorttiamme. Siellä oli parinsadan lasku yhdestä käynnistämme. Ihan ihmettelin, onko tämä näin kallista? Teemme sitä usein.

Ei, en ole itsekäs, en välinpitämätön, enkä loinenkaan. Olemme naimisissa ja meillä on yhteiset rahat. Pointtini on vain se, etten ollut tajunnut. Ymmärrän hyvin, ettei ap:n mieskään tajua.

Siis eihän tämä ole ollenkaan sama asia, sillä eihän miehesi omistaan maksa, vaan teidän yhteisistä rahoista yhteisellä tililtä, jonne molemmat on laittaneet rahaa. Se, että mies hoitaa maksutapahtuman ei sitä muuta.

Meillä on yhteinen tili, jolta maksetaan asunnon kaikki menot, vakuutukset ja nämä tavalliset sekä molemmilla omat. Molemmat laittaa vähän enemmän, mitä kuussa menee ja lopulla sitten makselemme yhteisesti sovittuja ylimääräisiä menoja, kuten matkat tms. Joskus myös sovimme, että "ota sitten takaisin talon tililtä", jos toinen maksaa jotain, mikä on yhteistä. Joskus otetaan, joskus ei, riippuu asiasta ja fiiliksestä. 

Aika usein meilläkin käy niin, että mies on vaikka käynyt kaupassa useamman kerran peräkkäin ja tuonut listan mukaan mitä olenkaan tilaillut (mä en käytä autoa, kun en sitä tarvi, hän käyttää). Sen vuoksi yhdessä kaupassa käydessä katson aina kaikki mahdolliset puutteet, kuten pesuaineet, kuivatavarat, jne ja maksan kalliimman kauppakäynnin. Näin tasoittuu ruokalaskut.

Yritän tällä sanoa, että jos halua on, niin kyllä elämästä ihan reilua saa helposti, vaikka ei lähdetäkään joka penniä kaikissa tilanteissa laskemaan. Se vaan tarkoittaa, että siihen on molemmilla aito halu.

On ristiriitaista sanoa, että ei raha mulle mitään merkkaa ja sitten kuitenkin mielessään harmitella, että toinen ei osallistu. Ymmärrän tätä tunnetta silti, on mullakin pari kaveria, joille mä tarjoan aina. Välillä se vähän ottaa päästä ja jotenkin näiltä naivisti toivoo sitä, että edes huomioisivat sen jotenkin, sanomalla aito kiitos, eikä ottaa itsestään selvyytenä.

Näihin on kaveruus vähän viilentynyt, syytän siitä itseäni yhtä lailla, mitäs olen turhaan ollut höveli, mutta vaan, että kyllä nämä kaivertamaan alkaa, joten muuten hyvän isän kanssa kannattaisi kyllä vaan ottaa itseään niskasta kiinni, tehdä se excel ja puhua asiat halki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Jotenkin sitä ei empaattisena ihmisenä voi ymmärtää tuollaista itsekkyyttä, saituutta ja välinpitämättömyyttä omaa perhettä kohtaan. Kun ei itse samassa tilanteessa vaan kehtaisi olla tuollainen hävytön loinen.

Minä ymmärrän, vaikka nainen olenkin.

Itse havahduin juuri siihen, että elän ravintoloissa täysin miehen siivellä. Mies tilaa kaiken, ja maksaa. Minulle se on luonnollista, että menen etsimään pöydän ja majoitun sinne, ja odotan tarjoilua.

Siis se on luonnollista. Havahduin, kun maksoin yhteistä luottokorttiamme. Siellä oli parinsadan lasku yhdestä käynnistämme. Ihan ihmettelin, onko tämä näin kallista? Teemme sitä usein.

Ei, en ole itsekäs, en välinpitämätön, enkä loinenkaan. Olemme naimisissa ja meillä on yhteiset rahat. Pointtini on vain se, etten ollut tajunnut. Ymmärrän hyvin, ettei ap:n mieskään tajua.

Siis eihän tämä ole ollenkaan sama asia, sillä eihän miehesi omistaan maksa, vaan teidän yhteisistä rahoista yhteisellä tililtä, jonne molemmat on laittaneet rahaa. Se, että mies hoitaa maksutapahtuman ei sitä muuta.

Meillä on yhteinen tili, jolta maksetaan asunnon kaikki menot, vakuutukset ja nämä tavalliset sekä molemmilla omat. Molemmat laittaa vähän enemmän, mitä kuussa menee ja lopulla sitten makselemme yhteisesti sovittuja ylimääräisiä menoja, kuten matkat tms. Joskus myös sovimme, että "ota sitten takaisin talon tililtä", jos toinen maksaa jotain, mikä on yhteistä. Joskus otetaan, joskus ei, riippuu asiasta ja fiiliksestä. 

Aika usein meilläkin käy niin, että mies on vaikka käynyt kaupassa useamman kerran peräkkäin ja tuonut listan mukaan mitä olenkaan tilaillut (mä en käytä autoa, kun en sitä tarvi, hän käyttää). Sen vuoksi yhdessä kaupassa käydessä katson aina kaikki mahdolliset puutteet, kuten pesuaineet, kuivatavarat, jne ja maksan kalliimman kauppakäynnin. Näin tasoittuu ruokalaskut.

Yritän tällä sanoa, että jos halua on, niin kyllä elämästä ihan reilua saa helposti, vaikka ei lähdetäkään joka penniä kaikissa tilanteissa laskemaan. Se vaan tarkoittaa, että siihen on molemmilla aito halu.

On ristiriitaista sanoa, että ei raha mulle mitään merkkaa ja sitten kuitenkin mielessään harmitella, että toinen ei osallistu. Ymmärrän tätä tunnetta silti, on mullakin pari kaveria, joille mä tarjoan aina. Välillä se vähän ottaa päästä ja jotenkin näiltä naivisti toivoo sitä, että edes huomioisivat sen jotenkin, sanomalla aito kiitos, eikä ottaa itsestään selvyytenä.

Näihin on kaveruus vähän viilentynyt, syytän siitä itseäni yhtä lailla, mitäs olen turhaan ollut höveli, mutta vaan, että kyllä nämä kaivertamaan alkaa, joten muuten hyvän isän kanssa kannattaisi kyllä vaan ottaa itseään niskasta kiinni, tehdä se excel ja puhua asiat halki.

Olen tuo, jolle vastaat. Mies siis maksaa yleensä itse. Nyt hän oli maksanut yhteisellä kortilla, koska ei ollut omaa rahaa. Siksi minä näin summat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Jotenkin sitä ei empaattisena ihmisenä voi ymmärtää tuollaista itsekkyyttä, saituutta ja välinpitämättömyyttä omaa perhettä kohtaan. Kun ei itse samassa tilanteessa vaan kehtaisi olla tuollainen hävytön loinen.

Minä ymmärrän, vaikka nainen olenkin.

Itse havahduin juuri siihen, että elän ravintoloissa täysin miehen siivellä. Mies tilaa kaiken, ja maksaa. Minulle se on luonnollista, että menen etsimään pöydän ja majoitun sinne, ja odotan tarjoilua.

Siis se on luonnollista. Havahduin, kun maksoin yhteistä luottokorttiamme. Siellä oli parinsadan lasku yhdestä käynnistämme. Ihan ihmettelin, onko tämä näin kallista? Teemme sitä usein.

Ei, en ole itsekäs, en välinpitämätön, enkä loinenkaan. Olemme naimisissa ja meillä on yhteiset rahat. Pointtini on vain se, etten ollut tajunnut. Ymmärrän hyvin, ettei ap:n mieskään tajua.

Siis eihän tämä ole ollenkaan sama asia, sillä eihän miehesi omistaan maksa, vaan teidän yhteisistä rahoista yhteisellä tililtä, jonne molemmat on laittaneet rahaa. Se, että mies hoitaa maksutapahtuman ei sitä muuta.

Meillä on yhteinen tili, jolta maksetaan asunnon kaikki menot, vakuutukset ja nämä tavalliset sekä molemmilla omat. Molemmat laittaa vähän enemmän, mitä kuussa menee ja lopulla sitten makselemme yhteisesti sovittuja ylimääräisiä menoja, kuten matkat tms. Joskus myös sovimme, että "ota sitten takaisin talon tililtä", jos toinen maksaa jotain, mikä on yhteistä. Joskus otetaan, joskus ei, riippuu asiasta ja fiiliksestä. 

Aika usein meilläkin käy niin, että mies on vaikka käynyt kaupassa useamman kerran peräkkäin ja tuonut listan mukaan mitä olenkaan tilaillut (mä en käytä autoa, kun en sitä tarvi, hän käyttää). Sen vuoksi yhdessä kaupassa käydessä katson aina kaikki mahdolliset puutteet, kuten pesuaineet, kuivatavarat, jne ja maksan kalliimman kauppakäynnin. Näin tasoittuu ruokalaskut.

Yritän tällä sanoa, että jos halua on, niin kyllä elämästä ihan reilua saa helposti, vaikka ei lähdetäkään joka penniä kaikissa tilanteissa laskemaan. Se vaan tarkoittaa, että siihen on molemmilla aito halu.

On ristiriitaista sanoa, että ei raha mulle mitään merkkaa ja sitten kuitenkin mielessään harmitella, että toinen ei osallistu. Ymmärrän tätä tunnetta silti, on mullakin pari kaveria, joille mä tarjoan aina. Välillä se vähän ottaa päästä ja jotenkin näiltä naivisti toivoo sitä, että edes huomioisivat sen jotenkin, sanomalla aito kiitos, eikä ottaa itsestään selvyytenä.

Näihin on kaveruus vähän viilentynyt, syytän siitä itseäni yhtä lailla, mitäs olen turhaan ollut höveli, mutta vaan, että kyllä nämä kaivertamaan alkaa, joten muuten hyvän isän kanssa kannattaisi kyllä vaan ottaa itseään niskasta kiinni, tehdä se excel ja puhua asiat halki.

Olen tuo, jolle vastaat. Mies siis maksaa yleensä itse. Nyt hän oli maksanut yhteisellä kortilla, koska ei ollut omaa rahaa. Siksi minä näin summat.

No sitten en kyllä ymmärrä, miten aikuinen ihminen on niin ajattelematon, että antaa toisen aina maksella parin sadan laskuja osallistumatta itse. Varsinkin, jos tilanne voi olla, että toisella ei omaa rahaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Hoida itse ä pä rä si. Ei se miehesi kuitenkaan ole niiden kakaroiden isä joten hän ei ole velvollinen elättämään, hoitamaan tai kasvattamaan muiden miesten siittämiä lapsia joille hän ei siis ole mitään sukua.

Ohoh, peräkammarinpoika alkoi uhoomaan!