Mieheni ei osallistu lasten elättämiseen juuri lainkaan

Toteat että sen vuoro maksaa tämä vuosi mikin ja minnin harrastusmakaut/vaateostokset.

Onko teillä siis täysin omat rahat ja omat tilit?

Kannattaisi varmaan perustaa yhteinen tili, josta menee yhteiset ja lasten menot. Molemmat siirtää yhteiselle tilille saman prosenttiosuuden palkoistan ja sinne menee myös lapsilisät. Näin molemmat osallistuvat kuluihin yhtä paljon eikä asiasta tule sen kummempaa mörköä kun molemmat näkevät tiliotteesta mihin kulut ovat menneet.

Mies tienaa 80 000 vuodessa ja elättää sillä yksin koko perheen ihan mukisematta, vaikkei mikään rikas olekaan. Oli kyllä todella pihi vuodet ennen lapsia, tarkkaan saatiin kuitit katsoa läpi, ettei vaan toinen maksattanut jotain toiselle. Mutta sen jälkeen kun mentiin naimisiin ja tuli lapsia, mies muuttui radikaalisti. Ei ole kertaakaan valittanut mistään (lapsiin liittyvistä) ostoksista tai menoista. On sanonut, että tekee kaikkensa, että perhe voi hyvin ja on onnellinen. Lapset on nyt elämässä etusijalla, raha menettänyt merkitystään.

Vierailija kirjoitti:

Siksi lapsiperheessä rahojen tulisi olla yhteiset. Koska samaa taloutta pyöritellään. Jos ei halua yhteistä tiliä, niin sitten eri tili, johon molemmat siirtävät 80-90 prossaa tuloistaan.

Meillä on yhteiset rahat vaikka on omat tilit. Tulotaso sama ja katsottu kumpi maksaa mitäkin, suurinpiirtein saman verran. Jos tarve tulee toinen maksaa kun rahat onat yhteisiä. Ihan hyvin on toiminut, mutta ei tietenkään toimi jos tulotaso totaalisen eri tai toinen äärimmäisen pihi eikä suostu yhtään enempään kuin on pakko.

30 v näin

Vierailija kirjoitti:

Toimisiko ap teillä yhteinen tili johon molemmat laittavat esim. 1500-2000,-/kk ja siitä maksetaan kaikki kodin ja lasten kulut. Huomaisi mieskin että ei ne lasten haalarit ja kengät kympillä kaupasta irtoa.

Kuule....pihi mies hakee ne haalarit ja kengät tokmannilta ja sieltäkin halvimmat mahdolliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi lapsiperheessä rahojen tulisi olla yhteiset. Koska samaa taloutta pyöritellään. Jos ei halua yhteistä tiliä, niin sitten eri tili, johon molemmat siirtävät 80-90 prossaa tuloistaan.

Meillä on yhteiset rahat vaikka on omat tilit. Tulotaso sama ja katsottu kumpi maksaa mitäkin, suurinpiirtein saman verran. Jos tarve tulee toinen maksaa kun rahat onat yhteisiä. Ihan hyvin on toiminut, mutta ei tietenkään toimi jos tulotaso totaalisen eri tai toinen äärimmäisen pihi eikä suostu yhtään enempään kuin on pakko.

30 v näin

Ja eikä toimi, jos toisella ei raha pysy näpeissä.

Minulla on sellainen mies. Käyttää rahaa surutta. Siksi hän siirtää suurimman osan minulle palkkapäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Pistä stoppi tuolle. Lista asioista, joista joutuu maksamaan joka kuukausi. Jos ei suostu, näytä ovea.

Ihan paras idea etenkin kun mies omistaa puolet asunnosta ellei enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Mies tienaa 80 000 vuodessa ja elättää sillä yksin koko perheen ihan mukisematta, vaikkei mikään rikas olekaan. Oli kyllä todella pihi vuodet ennen lapsia, tarkkaan saatiin kuitit katsoa läpi, ettei vaan toinen maksattanut jotain toiselle. Mutta sen jälkeen kun mentiin naimisiin ja tuli lapsia, mies muuttui radikaalisti. Ei ole kertaakaan valittanut mistään (lapsiin liittyvistä) ostoksista tai menoista. On sanonut, että tekee kaikkensa, että perhe voi hyvin ja on onnellinen. Lapset on nyt elämässä etusijalla, raha menettänyt merkitystään.

Kun mies maksaa kaiken ei oo mitään ongelmaa, eipä tietenkään!

Mahtaako miestä kuitenkin salaa kismittää vähän niinn kuin ap:ta että maksaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimisiko ap teillä yhteinen tili johon molemmat laittavat esim. 1500-2000,-/kk ja siitä maksetaan kaikki kodin ja lasten kulut. Huomaisi mieskin että ei ne lasten haalarit ja kengät kympillä kaupasta irtoa.

Kuule....pihi mies hakee ne haalarit ja kengät tokmannilta ja sieltäkin halvimmat mahdolliset.

Mitä pahaa tuossa on? Iso osa lasten suurista kuluista syntyy äitien hifistelystä eli maksetaan merkistä ja nimestä, ei siitä haalarista. Haalarit saa alesta parillakympillä, samoin kengät, mutta kun ne ei kelpaa äideille, niin laitetaan isät maksamaan satasia turhasta.

Onko mies niiden lasten isä?

Ensimmäisen lapsen kuluihin isä osallistui, mutta saatuanne useamman hän lopetti?

Me olemme taas köyhiä opiskelijoita ja silti mies maksoi minulle muuton lähes kokonaan toiselle paikkakunnalle. Tietää että minun on töiden takia pakko muuttaa pois ja vuokra on paljon kalliimpi etelässä. Halusi ilahduttaa, tienaa minua vähän enemmän vain... Olen kyllä tosi onnekas, kun on noin rakastava ja antava mies.

Kun minä olin lapsi, niin äiti hoiti meidät. Jos pyysin isältä jotain, niin isä sanoi, että pyydö äidiltä.

Mutta: muistan, kuinka isä antoi kerran kuussa äidille tukun rahaa.

Onko tämä vanhan lansan toimintatapa hävinnyt?

Meillä anoppi etsii kirppiksiltä lapsille vaatteita ja isä maksaa ne. Minä ostan uusia. Parisuhteessa pitää hyväksyä se, että mies ei ole naisen mielitekojen maksaja, joten minun pitää hyväksyä se, että miehen ostaessa haalarin se on parinvuoden takaista mallia ja kirppikseltä ostettu 8 eurolla ostettu. Myös silloin, kun minä olisin halunnut lapselle 200 e maksavan uuden haalarin.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin lapsi, niin äiti hoiti meidät. Jos pyysin isältä jotain, niin isä sanoi, että pyydö äidiltä.

Mutta: muistan, kuinka isä antoi kerran kuussa äidille tukun rahaa.

Onko tämä vanhan lansan toimintatapa hävinnyt?

Muista, että äitisi todennäköisesti hoiti kodin lähes yksin eikä vaatinut isää tiskaamaan ja siivoamaan perheen kulujen maksamisen lisäksi. Nyt miehen pitää maksaa kulut ja tehdä kotityöt, nainen tasa-arvoisena ilmoittaa, että ei ole hänen juttunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin lapsi, niin äiti hoiti meidät. Jos pyysin isältä jotain, niin isä sanoi, että pyydö äidiltä.

Mutta: muistan, kuinka isä antoi kerran kuussa äidille tukun rahaa.

Onko tämä vanhan lansan toimintatapa hävinnyt?

Muista, että äitisi todennäköisesti hoiti kodin lähes yksin eikä vaatinut isää tiskaamaan ja siivoamaan perheen kulujen maksamisen lisäksi. Nyt miehen pitää maksaa kulut ja tehdä kotityöt, nainen tasa-arvoisena ilmoittaa, että ei ole hänen juttunsa.

Kyllä minä voin tehdä enemmän kotitöitä, jos mies maksaa enemmän kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Rakkaudesta? Reiluudesta? Halusta huolehtia jälkeläisistään?

Ei se mies ajattele noin. Hän näkee, kuinka lapsista pidetään huolta ja ajattelee, että hyvä niin.

Vaimo ei ole koskaan pyytänyt mitään, niin hän ajattelee, että kaikki on hyvin, kun kukaan ei valita.

Tämä se saattaa olla. Meillä oli. Itse tein melko varhaisessa vaiheessa jo laskelmat, puolitin sen karkeasti mutta miehelle ylöspäin (koska tienaa nettona reilusti enemmän kuin minä) ja aloin vaatia, että siirtää minun tililleni joka kuukausi sen summan. Lisäksi meillä kyllä mies maksaa kaiken lomamatkailun, mutta me ei käydä lomalla missään kauempana edes joka vuosi. Aluksi asiasta riideltiin kovastikin, mutta lopulta suostui (varmaan pitkin hampain). Joskus saan muistuttaa, että ei ole maksanut mutta aina maksaa sitten. Lisäksi velvoitin miehen käymään joka toinen viikko kaupassa (mies nyt vain yksinkertaisesti syö niin paljon enemmän). Minulla suurinpiirtein samat tulot kuin ap:lla mutta meillä mies tienaa tosiaan huomattavasti enemmän ja minusta se todellakin on raha-kysymys myös.

Pärjäisin totta kai yksinänikin lapsen kanssa eikä tiukkaa tekisi, mutta kyse on tasapuolisuudesta - minäkin haluan säästää ja sijoittaa x summalla kuussa (itselleni, kuten mieskin). 

Yli ne kävelee jos naiset mahdollistatte sen. Mies on lähtökohtaisesti itsekäs vaikka sinällään "hyvä isä" olisikin. 

Toinen vaihtoehto miehelle on, että eroatte ja hän alkaa maksaa elareita. Elämä on valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä siis täysin omat rahat ja omat tilit?

Kannattaisi varmaan perustaa yhteinen tili, josta menee yhteiset ja lasten menot. Molemmat siirtää yhteiselle tilille saman prosenttiosuuden palkoistan ja sinne menee myös lapsilisät. Näin molemmat osallistuvat kuluihin yhtä paljon eikä asiasta tule sen kummempaa mörköä kun molemmat näkevät tiliotteesta mihin kulut ovat menneet.

Tämä olisi fiksuinta. Ja nimenomaan tietyn %-osuuden, ei mitään tasan puoliksi kaikki-juttuja. Sillä enemmän tienaavan kuuluukin maksaa enemmän perheessä. 

Meillä on vielä toistaiseksi asiat pystytty sopimaan hyvin mutta jos tilanne kiristyy, vaadin tuon tai se on ero. 

Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta ja erottuaan laittoivat exänsä kanssa pystyyn tuon systeemin - kumpikin siirtää elatusmaksun verran rahaa lasten tilille sekä lapsilisät ja sieltä tililtä maksetaan kaikki lasten pakolliset menot (aikoinaan päivähoitomaksut, lääkärikäynnit, puhelimet ja netit, vakutuukset ja vaatteet). Lisäksi heillä on viikko-viikko-systeemi. Meillä mies oli aidosti yllättynyt muutaman vuoden jälkeen mihin se raha katoaa sieltä... Kaikista ostoista oli kuitit ja ex (eli lasten äiti) on todellinen pennin venyttäjä eli ei todellakaan mitään turhia, kalliita merkkivaatteita ostanut. Aikovat nyt nostaa sitä elatussummaa, sillä lasten kasvaessa teini-ikään, ne muutamat sataset eivät enää tahdo riittää joka kuukausi. 

Eli miehet nyt vain eivät aina käsitä paljon rahaa lapsiin uppoaa, mikäli eivät ole koskaan aiemmin joutuneet tällaisia asioita käsittelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies käytäisi omaa rahaa, kun ei ole pakko? Miksi hän luopuisi esim. Satojen tuhansien sijoituksistaan, jos saa elannon ilmaiseksi?

Mies on aivan looginen. Kuka nyt saavutetuista etuuksista luopuisi.

Jotenkin sitä ei empaattisena ihmisenä voi ymmärtää tuollaista itsekkyyttä, saituutta ja välinpitämättömyyttä omaa perhettä kohtaan. Kun ei itse samassa tilanteessa vaan kehtaisi olla tuollainen hävytön loinen.