Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki

aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa

ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa

alotan ittestäni, korjaan mun mielen

nostan mun katseen ja mun suupielet

-Elastinen, Eteen ja ylös

Ok. Mun maailmassa ihminen ei oo mitään ilman kykyä olla läheisesti toisen ihmisen kanssa. Ei lapsikaan kasva, jos ei saa osakseen huolenpitoa, lämpöä, läheisyyttä. Ei ihmisen oo tarkoitus itse itseään korjailla, vaan yhdes muiden kanssa. Ihminen on laumaeläin, vaikka on päässyt täällä yksilöpalvonnan ja yksinpärjäämisen maailmassa unohtumaan.

Nainen on laumaeläin mies pärjää yksinkin ilman muiden tukea. Mies kun tietää että keneltäkään ei saa tuka kun ketään ei miesten ongelmat kiinnosta.

Katkeruus vaivaa?

Lapsiperheessä eletään yhteisessä taloudessa, yhteistä elintasoa johon molemmat tuo omat ansionsa. Miten ihmeessä joku voisi päättää, että toinen vanhempi ei ole täysivaltainen perheenjäsen kun ei tuo puolet perheen ansioista. Lapsettomassa parisuhteessa asiat päätetään sitten kahden ihmisen kesken, eikä siihen ole mitään sääntöjä vapaassa maassa. Vai pitäisikö jonkun Marinin kertoa teille, että miten parisuhteessa eletään? Jo avoliittoa sääntelevä laki tai asetus on täyttä sosialismia, eikä sen olisi pitänyt koskaan mennä läpi länsimaisessa yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naikaa naiset samalla palkkatadolla olevia miehiä. Ei oo elätin osa kuin häpeäksi. Siis huonopalkkainen duunari huonopalkkaisen duunarin, hyväpalkkainen duunari hyväpalkkaisen duunarin eli siivooja siivoojan, insinööri insinöörin, lääkäri lääkärin , pappi papin, ikityötön ikityöttömän.

Veljellä on se tilanne, että hän tienaa huomattavan hyvin, naisystävä huonosti eikä tällä ole edes motivaatiota kouluttautua. Siksi asuvat erikseen, jolloin ei synny sitä tilannetta, että joutuu kustantamaan toiselle elintason, johon tällä ei itsellä ole varaa. Ennen koronaa matkustivat niin, että veli osti matkan naisystävälle lahjaksi, mutta avoliitto todennäköisesti tuhoaisi suhteen.

Tottakai kumoäpikin maksaa omat menonsa ja kulunsa, jos asutaan eri talouksissa. Sitten kun asutaan yhdessä ja on lapsia niin tilanne on eri. Tyttäreni on äitiyslomalla ja on tietysti hänen tulonsa tippuneet. Kantaa kuitenkin kortensa kekoon huolehtimalla lapsen tarpeista, kun isä on töissä tai jopa harrastamassa. Ei lasta kiikuteta päiväkotiin , kun äiti kerran on kotona. On päivänselvää, että äidin tulotaso laskee jokaisen lapsen myötä. Mutta koska molemmat puolisot halusivat lapsia, niin äiti hoitaa heitä ja iskä satsaa vähän enemmän taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.

Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.

Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?

Tätä minäkään en tajunnut. Eletään pienempituloisen elintasolla tarkoittaa minusta sitä, että esim. asumiskustannukset on mitoitettu pienempituloisen kukkarolle sopivaksi. Mutta en minä ymmärrä, miten se estäisi parempituloista ostamasta omilla rahoillaan mitä tykkää? Jos se haluaa veneen niin siinähän ostaa?

Kyllä, mutta jutun ydin on se että hemmo lähtee sitten yksin veneilemään ja jättää muun perheen selviämään "niiden tuloilla kun eivät ole ymmärtäneet sijoittaa ja periä ja menestyä". Ja kun kerran on siellä himassa muutenkin voi samalla siivota, vaikuttaa olevan usean mielipide tässä ketjussa.

Niinpä. Kroisos ostaa mitä lystää, mutta hänen puolisollaan ei ole varaa edes ehjään talvitakkiin. Luulisi, että paremmin tienaavaa nolottaisi, jos perhe kärsii puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!

Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.

Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.

Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.

En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.

Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.

Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.

Parempituloinen voi tietty aina palkata siivoajan tekemään oman osuutensa kokonaan tai osittain

ja pienempituloinen voi vastaavasti ottaa lisätyön, jonka ansiosta voi maksaa enemmän perheen kuluista.

Ihanko näin tosiaan? Samantien sitten se parempituloinen voi maksaa sille pienempituloiselle puolisolleen siitä asunnon siivoamisesta. Istuu artesaaniolut kädessään muhkeassa designtuolissaan ja tarkkailee kuinka toinen luuttuaa.

Parempituloinen saattaa olla joku jolla menee kaksi tuntia päivässä (ei ketään muuta ihmistä varsinaisesti hyödyttävän) duunin tekemiseen. Huonompituloinen saattaa tehdä 12 tuntia yhteiskunnalle hyvin tärkeää hommaa.

On tärkeää ettei ihmisarvoa määritellä palkkatulon mukaan.

Tuli vielä mieleen joskus taannoin täällä vilahtanut älyvapaa kommentti että "rikkaat saavat luonnollisesti tehdä yhteiskunnan päätökset". Eli naapurin 15-vuotias globaalimenestyjä videopelikehittäjä Jappe (liiskaa mato omenalla!) saisi päättää eläinlääkäri Seijan, 55, puolesta kuinka Vantaan terveydenhoitoa kehitetään, vaikka.

Alistamisestahan näissä kotitöiden ja tulojen yhdistämisissä on kyse. Tienataan parisataa kuussa enempi ja saadaan siitä tekosyy teettää kaikki kotityöt naisella. Siinähän se köyhä kuuraa vessaa eikä ole aikaa lähteä tai mennä vieraisiin. Nykysuomalaisilla miehillä tuntuu olevan se hätä, että nainen lähtee. Sen vuoksi se pitää pitää rahattomana. Eikä sen oman vaimon ulkonäköönkään rahaa parane laittaa, sopii haroa tukkakin ihan ilman kampaajia ja käy ne vanhat vaatteetkin. Ehkä se ei sitten kelpaisi toisille miehille. Paremman itsetunnon omaavilla miehillä on varaa esitellä hyvinvoivaa vaimoa ja perhettä, suomalainen piilottaa kotiin kuuraamaan rahattomana. Puuttuu vain, että sitoisi patteriin kiinni.

Ensin hyvätuloinen mies näyttää itseään vähemmän tienaavalle kivaa elämää viemällä syömään ja ostamalla kivoja lahjoja. Sitten kun ollaan yhdessä asuttu se pari kk niin alkaa valitus siitä että nainen ei osallistu yhtä hyvin taloudenpitoon ja siksi nainen tulee nöyräksi ja hoitaa kotityöt. Sitten mennään ehkä naimisiin ja saadaan pari lasta. Naisen työkokemusvuodet pienenee ja miehen palkka nousee uran edetessä. Nainen palaa vanhaan työhönsä ja tuloerot ovat kasvaneet entisestään. Nainen joutuu tekemään nyt niin kotityöt,omat työnsä kun lapsien hoidossa kaikki ne ns raskaat työt. Mies osallistuu laittamalla rahaa ja osallistuu vain kivoihin kotitöihin/lasten kanssa huvitteluun. Äiti on väsynyt, kun varjo entisestään ja mies alkaakin tähyillä ympäriinsä jos löytäisi jonkun joka olisi taas nuori ja kaunis. Jos on tarpeeksi kiittämätön ja omahyväinen niin vaihtaa.

Se nainen yksin päättää tehdä niitä lapsia kukaan ei pakota tekemään lapsia ja yleensä se on nainen jolla iskee vauva kuume ja jäädään muutamaksi vuodeksi kotiin vauvakuplaan parin lapsen myötä

Kuule halusit tai et niin me ihmiset ollaan synnytty tänne samojen vaistojen kanssa kun metsässä liihottavat muut nisäkkäät. Lisääntyminen on meidän ihmislajin jatkumon perusta. Vauvakuume ja vauvan haluaminen on naiselle normaalia ja miehelle taas se että pitää omistaan huolta.

Huollettavista ja holhottavista pidetään huolta. Tasaveroiset kumppanit työskentelevät tuodakseen oman osuutensa pöytään, eivät kuppaa yhteistä pottia vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on miljonääri yrittäjö ja itse tosi matalapalkkainen. Suhde oli aluksi tosi ihana mutta tuloerot kyllä painaa suhteen päälle. Tuntuu ärsyttävältä että toinen voi vaan lähteä vaikka kuukauden reissulle tosta vaan ja olla ottamatta minua sinne mukaan. Epätasa-arvoisuus on läsnä joka päivä ja se syylisyys syödä toisen ostamia kalliita ruokia kun itsellä on vain varaa ostaa perus kotiruokaa.

Olen miettinyt että tämän takia suhde on jo valmiiksi huono. Olen myös miettinyt että minkälainen ihminen haluaa olla ns se suuri tuloinen. Vastaus on helppo, se antaa valta-aseman ja toinen ei niin helposti lähde varsinkin jos ei arvosta itseään niin paljon.

Jos sun onni parisuhteessa on riippuvainen siitä pääsetkö miehen lompakolle, on parempi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naikaa naiset samalla palkkatadolla olevia miehiä. Ei oo elätin osa kuin häpeäksi. Siis huonopalkkainen duunari huonopalkkaisen duunarin, hyväpalkkainen duunari hyväpalkkaisen duunarin eli siivooja siivoojan, insinööri insinöörin, lääkäri lääkärin , pappi papin, ikityötön ikityöttömän.

Veljellä on se tilanne, että hän tienaa huomattavan hyvin, naisystävä huonosti eikä tällä ole edes motivaatiota kouluttautua. Siksi asuvat erikseen, jolloin ei synny sitä tilannetta, että joutuu kustantamaan toiselle elintason, johon tällä ei itsellä ole varaa. Ennen koronaa matkustivat niin, että veli osti matkan naisystävälle lahjaksi, mutta avoliitto todennäköisesti tuhoaisi suhteen.

Tottakai kumoäpikin maksaa omat menonsa ja kulunsa, jos asutaan eri talouksissa. Sitten kun asutaan yhdessä ja on lapsia niin tilanne on eri. Tyttäreni on äitiyslomalla ja on tietysti hänen tulonsa tippuneet. Kantaa kuitenkin kortensa kekoon huolehtimalla lapsen tarpeista, kun isä on töissä tai jopa harrastamassa. Ei lasta kiikuteta päiväkotiin , kun äiti kerran on kotona. On päivänselvää, että äidin tulotaso laskee jokaisen lapsen myötä. Mutta koska molemmat puolisot halusivat lapsia, niin äiti hoitaa heitä ja iskä satsaa vähän enemmän taloudellisesti.

Äidin tai kenenkään lapsia kotona hoitavan tulotason ei kylläkään pitäisi aivan kohtuuttomasti pudota. Ideaalissa maailmassa. Jostain syystä tämä on vaan hyväksytty, että lasten saaminen voi totaalisesti kariuttaa ihmisen talouden. Kun kuitenkin koko ajan jankutetaan että pitäisi synnyttää lisää suomalaisia. Omasta mielestäni kylläkin parempi että maapallon ihmisluku vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!

Miksi se pienituloinen nainen ei rakastu yhtä pienituloiseen mieheen? Voisivat molemmat siivota yhdessä pientä kotiaan. Ja nainen olen itsekin, joka tätä ihmettelen. Itse valitsisin koska tahansa mieluummin maksaa isomman osuuden kuluista kuin siivota enemmän, sen verran paljon inhoan siivoamista.

Tuohan olisi optimi. Valitettavasti moni nainen olettaa, että avioliittolaissa perheen elatus on pelkkää laskunmaksua, kyllä se on myös kotitöitä ja niitä pystyy tekemään pienituloinenkin - kaiken lisäksi paljon enemmän, kuin se työssäkäyvä kumppaninsa. Eikä ole kahta elintasoa, kun molemmat toimivat yhteiseksi parhaaksi.

Kyllähän pienituloinenkin voi olla työssäkäyvä. Itse kokisin ainakin todella omituiseksi tilanteen, jossa parempituloinen pääsisi luistamaan kaikista kotitöistä. Itse ainakin inhoan kotitöitä niin, paljon, että mieluummin sitten vaikka asuisin erillään. Ja itselleni ei tulisi mieleenkään ehdottaa toiselle osapuolelle, että hän joutuisi tekemään kaikki kotityöt, jos hän sattuisi olemaan vaikka työtön.

En ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, jossa pienituloinen voi luistaa laskunmaksusta, mutta vastaavasti parempituloinen ei voi luistaa kotitöistä. Mitä ihmeen yhteistä tasa-arvoista perhe-elämää on se, että toinen maksaa suurimman osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä, toinen maksaa murto-osan kuluista ja tekee puolet kotitöistä. Eikö ne pienituloiset rakasta puolisoaan ja ymmärrä, mistä perhe-elämässä on kyse? Onko ne suhteessa vain hyötymismielessä,kun toinen joutuu panostamaan siihen paljon enemmän.

Minusta raha-asioita ja kotitöitä ei kuulu sitoa yhteen. Sen sijaan tehtyihin työtunteihin kotityöt voi kyllä sitoa.

Tietysti on pareja joissa toinen tekee kotityöt ja toinen tuo rahan pöytään. Mikäs siinä jos se on molemmille ok. Mutta ei voi olettaa, että puoliso on joku maksettu piika.

Parempituloinen voi tietty aina palkata siivoajan tekemään oman osuutensa kokonaan tai osittain

ja pienempituloinen voi vastaavasti ottaa lisätyön, jonka ansiosta voi maksaa enemmän perheen kuluista.

Ihanko näin tosiaan? Samantien sitten se parempituloinen voi maksaa sille pienempituloiselle puolisolleen siitä asunnon siivoamisesta. Istuu artesaaniolut kädessään muhkeassa designtuolissaan ja tarkkailee kuinka toinen luuttuaa.

Parempituloinen saattaa olla joku jolla menee kaksi tuntia päivässä (ei ketään muuta ihmistä varsinaisesti hyödyttävän) duunin tekemiseen. Huonompituloinen saattaa tehdä 12 tuntia yhteiskunnalle hyvin tärkeää hommaa.

On tärkeää ettei ihmisarvoa määritellä palkkatulon mukaan.

Tuli vielä mieleen joskus taannoin täällä vilahtanut älyvapaa kommentti että "rikkaat saavat luonnollisesti tehdä yhteiskunnan päätökset". Eli naapurin 15-vuotias globaalimenestyjä videopelikehittäjä Jappe (liiskaa mato omenalla!) saisi päättää eläinlääkäri Seijan, 55, puolesta kuinka Vantaan terveydenhoitoa kehitetään, vaikka.

Alistamisestahan näissä kotitöiden ja tulojen yhdistämisissä on kyse. Tienataan parisataa kuussa enempi ja saadaan siitä tekosyy teettää kaikki kotityöt naisella. Siinähän se köyhä kuuraa vessaa eikä ole aikaa lähteä tai mennä vieraisiin. Nykysuomalaisilla miehillä tuntuu olevan se hätä, että nainen lähtee. Sen vuoksi se pitää pitää rahattomana. Eikä sen oman vaimon ulkonäköönkään rahaa parane laittaa, sopii haroa tukkakin ihan ilman kampaajia ja käy ne vanhat vaatteetkin. Ehkä se ei sitten kelpaisi toisille miehille. Paremman itsetunnon omaavilla miehillä on varaa esitellä hyvinvoivaa vaimoa ja perhettä, suomalainen piilottaa kotiin kuuraamaan rahattomana. Puuttuu vain, että sitoisi patteriin kiinni.

Ensin hyvätuloinen mies näyttää itseään vähemmän tienaavalle kivaa elämää viemällä syömään ja ostamalla kivoja lahjoja. Sitten kun ollaan yhdessä asuttu se pari kk niin alkaa valitus siitä että nainen ei osallistu yhtä hyvin taloudenpitoon ja siksi nainen tulee nöyräksi ja hoitaa kotityöt. Sitten mennään ehkä naimisiin ja saadaan pari lasta. Naisen työkokemusvuodet pienenee ja miehen palkka nousee uran edetessä. Nainen palaa vanhaan työhönsä ja tuloerot ovat kasvaneet entisestään. Nainen joutuu tekemään nyt niin kotityöt,omat työnsä kun lapsien hoidossa kaikki ne ns raskaat työt. Mies osallistuu laittamalla rahaa ja osallistuu vain kivoihin kotitöihin/lasten kanssa huvitteluun. Äiti on väsynyt, kun varjo entisestään ja mies alkaakin tähyillä ympäriinsä jos löytäisi jonkun joka olisi taas nuori ja kaunis. Jos on tarpeeksi kiittämätön ja omahyväinen niin vaihtaa.

Se nainen yksin päättää tehdä niitä lapsia kukaan ei pakota tekemään lapsia ja yleensä se on nainen jolla iskee vauva kuume ja jäädään muutamaksi vuodeksi kotiin vauvakuplaan parin lapsen myötä

Kuule halusit tai et niin me ihmiset ollaan synnytty tänne samojen vaistojen kanssa kun metsässä liihottavat muut nisäkkäät. Lisääntyminen on meidän ihmislajin jatkumon perusta. Vauvakuume ja vauvan haluaminen on naiselle normaalia ja miehelle taas se että pitää omistaan huolta.

Just näin. Ja ihminen kykenee kasvamaan psykologisesti niiden viettien lisäksi, mikä on tärkeää koska ihmislapsi on avuton tosi pitkään. Lisäksi on luonnollista että isovanhemmat tukee vanhempia, samasta syystä, että lapsi on pitkään riippuvainen vanhempiensa hoivasta. Yksinpärjääminen, itsekeskeisyys, ahneus, narsismi yms on häiriöitä. On luonnollista et lapsi on itsekeskeinen, mut aikuiseks kasvamiseen kuuluu että itsekeskeisyydestä kasvetaan pois kohti toisten huomioonottamista. Ja lisääntyminen on kyllä koodattu tosiaan ihmisenkin biologiaan yhtenä elämän perusasiana. Kenelle enemmän, kenelle vähemmän. Ja "vauvakupla" on hieno asia vauvan kannalta. Hän tarvitsee kasvurauhaa ja turvallisen kiintymyssuhteen ja sitä varten tarvitaan äiti joka voi suhtkoht hyvin, eli joka saa tarpeeksi tukea ja tuntee olonsa turvalliseksi. Ja esim on mahdollisuuksien mukaan vapaa taloushuolista, jotta voi vastata lapsensa tarpeisiin lämpimästi ja läsnä ollen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki

aitoo iloo vaikkei ympäril oo muut ku pahaa

ja toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa

alotan ittestäni, korjaan mun mielen

nostan mun katseen ja mun suupielet

-Elastinen, Eteen ja ylös

Ok. Mun maailmassa ihminen ei oo mitään ilman kykyä olla läheisesti toisen ihmisen kanssa. Ei lapsikaan kasva, jos ei saa osakseen huolenpitoa, lämpöä, läheisyyttä. Ei ihmisen oo tarkoitus itse itseään korjailla, vaan yhdes muiden kanssa. Ihminen on laumaeläin, vaikka on päässyt täällä yksilöpalvonnan ja yksinpärjäämisen maailmassa unohtumaan.

Nainen on laumaeläin mies pärjää yksinkin ilman muiden tukea. Mies kun tietää että keneltäkään ei saa tuka kun ketään ei miesten ongelmat kiinnosta.

Mites sitten kaikki miesten saunaillat ja muut äijäkerhot? Jos menet vaikka Italiaan tai muihin etelän maihin niin näät että miehet ovat siellä ihan kokoajan omissa porukoissaan ja naiset kotona hoitamassa kaikkea.

Mä kasvoin tuollaisessa perheessä ja menin ihan sekaisin. Parisuhteeseen en kykene. Näen sen turvattomana tilana jossa ei huolehdita perheestä, vaan vain itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on miljonääri yrittäjö ja itse tosi matalapalkkainen. Suhde oli aluksi tosi ihana mutta tuloerot kyllä painaa suhteen päälle. Tuntuu ärsyttävältä että toinen voi vaan lähteä vaikka kuukauden reissulle tosta vaan ja olla ottamatta minua sinne mukaan. Epätasa-arvoisuus on läsnä joka päivä ja se syylisyys syödä toisen ostamia kalliita ruokia kun itsellä on vain varaa ostaa perus kotiruokaa.

Olen miettinyt että tämän takia suhde on jo valmiiksi huono. Olen myös miettinyt että minkälainen ihminen haluaa olla ns se suuri tuloinen. Vastaus on helppo, se antaa valta-aseman ja toinen ei niin helposti lähde varsinkin jos ei arvosta itseään niin paljon.

Jos sun onni parisuhteessa on riippuvainen siitä pääsetkö miehen lompakolle, on parempi erota.

Tässä ketjussa on pari kertaa mainittu se että jos ei ole ehkäisyä ja asutaan yhdessä on ihan normaalia että voi olettaa että ollaan samaa taloutta ja näin on meilläkin tilanne.

Sain sairaan parisuhteen mallin ero perheessä jossa äitini laski centtejä että riittääkö rahaa ruokaan ja sen uusi mies säästi omia rahojaan omaan uuteen perheensä. 

Vierailija kirjoitti:

Kahden eri elintason parisuhde ei ole hyvä lasten kannalta, veikkaan että siinä suhteessa on muutakin kitkaa kuin sinun rahat ja minun rahat. Lasten eteen pitäisi tehdä kaikki mahdollinen laskematta eurojen perään, että heistä tulisi tasapainoisia ja hyviä veron maksajija.

En tiedä olenko tehnyt väärin mutta olen lapselle kertonut että työn määrä ja ansaitut eurot ovat valintakysymys. Minä olen valinnut olla kotona, tehdä enemmän kotitöitä ja laittaa ihan tavallista ruokaa kotona. Vaatteet on ostettu kirpparilta niin kauan kun se oli mahdollista ja lomamatkat on tehty pienellä budjetilla. En halua uutta omakotitaloa ja autoa omaan käyttöön. Mies on valinnut tehdä kk-palkkaista asiantuntijatyötä ja hän voi syödä ravintolassa joka päivä jos haluaa. Voi myös harrastaa pienimuotoista sijoitustoimintaa, ei ole minulta pois. Minä kerään pulloja ja laitan lapsilisät talteen opiskelua yms. varten. Pidän sen elintason mihin minulla olisi kaksin lapsen kanssa varaa. Toki mies välillä tarjoaa kahvit tai hakee esim. tuoretta kalaa jota en muuten ostaisi, huolehtii auton kustannuksista ja ostaa viikonlopuksi viinipullon, mutta saa sitten asua siistissä kodissa ja pyykit pestynä. Juu, on 50-lukua, mutta entä sitten? Elämä on tässä ja nyt :)

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää että nainen on mahdollistanut miehen uran jos on ollut vaikka pari vuotta kotona yhden lapsen kanssa. Eiköhän sillä miehellä ura olisi vaikkei olisi naista koskaan tavannutkaan. Ja huutohan siitä tulisi jos naiselta vietäisiin se mahdollisuus jäädä lasten kanssa pitkäksi aikaa kotiin, vaikka se tässä esitetään uhrautumisena. Heti kun tuli julkiseen keskusteluun että perhevapaista osa korvamerkitään isälle, kotiäidit nosti metelin. Eivät he halua mitään koti-isää elättää.

Muuten jotkut iltamyöhäiset sikarikerhot johtoportaalle alkavat olla menneen talven lumia. Varsinkin näin etätyöaikana ne uraisät ihan yhtä lailla istuu teams-kokouksissa lasten häärätessä taustalla tai lopettavat palaverin että ehtivät hakemaan muksut hoidosta. Ja tämä on ihan fine kaikille, en tiedä onko jossain syrjäkylillä vielä eri tavalla.

Jännä, että moni nainen ei huomaa ironiaa näissä "mieheni tienaa 10 kertaa enemmän kuin minä ja kaikki rahat on yhtieisiä, koskaan ei olla rahasta riidelty". En minäkään riitelisi jos joku 10 kertaa rikkaampi antaisi rahansa käyttööni :D

Sillä miehellä olisi kyllä se ura, mutta lapsia ei olisi. Tai jos olisi, se olisi joutunut jäämään vauvavuosiksi kotiin tai palkkaamaan hoitajan. Jännä.

Näitä lukiessa mietin, että onko semmoinen asia kuin rakkaus poistunut kokonaan keskuudestamme? Että mitä se tarkoittaa, puhumattakaan siitä että elämässä sitä olis? Mä nimittäin veikkaan että ollaan täällä ensisijaisesti elämässä rakkaudessa, ei laskemassa rahoja. Ja en edusta mitään uskontoja tai aatteita, ihan perusjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden eri elintason parisuhde ei ole hyvä lasten kannalta, veikkaan että siinä suhteessa on muutakin kitkaa kuin sinun rahat ja minun rahat. Lasten eteen pitäisi tehdä kaikki mahdollinen laskematta eurojen perään, että heistä tulisi tasapainoisia ja hyviä veron maksajija.

En tiedä olenko tehnyt väärin mutta olen lapselle kertonut että työn määrä ja ansaitut eurot ovat valintakysymys. Minä olen valinnut olla kotona, tehdä enemmän kotitöitä ja laittaa ihan tavallista ruokaa kotona. Vaatteet on ostettu kirpparilta niin kauan kun se oli mahdollista ja lomamatkat on tehty pienellä budjetilla. En halua uutta omakotitaloa ja autoa omaan käyttöön. Mies on valinnut tehdä kk-palkkaista asiantuntijatyötä ja hän voi syödä ravintolassa joka päivä jos haluaa. Voi myös harrastaa pienimuotoista sijoitustoimintaa, ei ole minulta pois. Minä kerään pulloja ja laitan lapsilisät talteen opiskelua yms. varten. Pidän sen elintason mihin minulla olisi kaksin lapsen kanssa varaa. Toki mies välillä tarjoaa kahvit tai hakee esim. tuoretta kalaa jota en muuten ostaisi, huolehtii auton kustannuksista ja ostaa viikonlopuksi viinipullon, mutta saa sitten asua siistissä kodissa ja pyykit pestynä. Juu, on 50-lukua, mutta entä sitten? Elämä on tässä ja nyt :)

No ei ole 50-lukua jos olet yksinhuoltaja ettekä asu miehesi kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloiselle ei yleensä kelpaa se elintaso, mitä pienituloinen tahtoisi. Sitten parisuhteessa on riitoja, kun pienituloinen kieltää hyvätuloiselta kaikenlaista ihan siksi, että niihin ei menisi rahaa.

Hetkinen. Miksi kieltäisi? Omia rahojaansahan se käyttää eikä pienituloisen.

Tarkennatko tuota "kaikenlaista"?

Tätä minäkään en tajunnut. Eletään pienempituloisen elintasolla tarkoittaa minusta sitä, että esim. asumiskustannukset on mitoitettu pienempituloisen kukkarolle sopivaksi. Mutta en minä ymmärrä, miten se estäisi parempituloista ostamasta omilla rahoillaan mitä tykkää? Jos se haluaa veneen niin siinähän ostaa?

Kyllä, mutta jutun ydin on se että hemmo lähtee sitten yksin veneilemään ja jättää muun perheen selviämään "niiden tuloilla kun eivät ole ymmärtäneet sijoittaa ja periä ja menestyä". Ja kun kerran on siellä himassa muutenkin voi samalla siivota, vaikuttaa olevan usean mielipide tässä ketjussa.

Niinpä. Kroisos ostaa mitä lystää, mutta hänen puolisollaan ei ole varaa edes ehjään talvitakkiin. Luulisi, että paremmin tienaavaa nolottaisi, jos perhe kärsii puutetta.

Noilta luonnehäiriöisiltä kun tuppaa puuttumaan sekä sairaudentunto että omatunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Kun sinä et tunne semmoista ei ole olemassa?

Itse en ole ollut yhdessäkään parisuhteessa missä nainen ei vaatisi minua maksamaan yksin hänen haluamia asioita kun hänellä itsellä ei ole varaa niihin.

Suurin osa naisista vaativat miestä panostamaan rahallisesti yksin naisen haluamiin asioihin vaikka sitä et halua uskoa.

Ja jos ei mies maksa häntä syytetään pihiksi ja hänet jätetään.

Itse tiedän useita parisuhteita joissa rahaa ei ole koskaan miehen haluamiin asioihin kun nainen näin sanoo mutta aina pitää löytyä rahaa asioihin joita nainen haluaa vaikka omat rahat eivät riitä.

Millä kriteereillä sinä oikein valitset kumppanisi, jos kaikki edellisten suhteiden naiset ovat olleet lompakollasi kuppaajia? Jos minä en tunne laajasta tuttavaverkostani yhtäkään sellaista naista, naisia on enemmän työelämässä tilastollisesti, yliopistossa ja muutoinkin naisia alkaa olemaan enemmän korkeakoulutettuina, niin missä ovat sankoin joukoin se suuri naisryhmä, jotka vain loisivat?

Ja miksi ihmeessä valitset kumppaneiksesi sellaisia naisia, joiden kanssa arvot ja asenteet eivät kohtaa. Minullakin on ollut henkistä väkivaltaa käyttänyt kumppani, mutta sen kokemuksen jälkeen päätin, että yksi sekopää riittää ja olin seuraavan suhteen äärimmäisen tarkka ja kranttu. Ja kehitin myös itseäni sihteiden välissä, kävin terapiassa ja hoidin omaa miellyttämishaluani ja hylätyksi tulemisen pelkoani sekä arvottomuuden tunnettani, jotta en enää joutuisi samaan tilanteeseen.

Tuollaiseen tilanteeseen joutuu, kun mieltyy naisiin, jotka ovat ns. high maintenance. Kannattaa ottaa opiksi ja valita nainen, jonka arki ei vaadi kaapillista meikkiä, kahta kaapillista vaatteita, kaapillista käsiväskyjä, kalliita pötöks-hoitoja ja muuta roinaa. Norminainen kuluttaa aika vähän, mutta ei kai sitten miellytä silmää. Valintoja, valintoja. 

Eikö nainen voi miellyttää silmää ilman noita lueteltuja asioita?

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa mietin, että onko semmoinen asia kuin rakkaus poistunut kokonaan keskuudestamme? Että mitä se tarkoittaa, puhumattakaan siitä että elämässä sitä olis? Mä nimittäin veikkaan että ollaan täällä ensisijaisesti elämässä rakkaudessa, ei laskemassa rahoja. Ja en edusta mitään uskontoja tai aatteita, ihan perusjuttuja.

Ei ole, täällä vain jankkaa muutama sovinistinen vuosisadan alkuun jumiutunut hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa mietin, että onko semmoinen asia kuin rakkaus poistunut kokonaan keskuudestamme? Että mitä se tarkoittaa, puhumattakaan siitä että elämässä sitä olis? Mä nimittäin veikkaan että ollaan täällä ensisijaisesti elämässä rakkaudessa, ei laskemassa rahoja. Ja en edusta mitään uskontoja tai aatteita, ihan perusjuttuja.

Ei ole, täällä vain jankkaa muutama sovinistinen vuosisadan alkuun jumiutunut hullu.

No huhhuh. En ole vuosiin tällä palstalla käynyt ja näitä lukiessa mietin että mitä hittoa on tapahtunut ihmisille.